Öljylämmityksestä luopumisen kustannukset

• Tulosta

Lämmitysenergia Yhdistys ry:

Talvi tulee ja vuoden kiivain lämmityskausi on nyt käsillä. Öljylämmittäjät ovat huolestuneita hallitusohjelman esityksestä, jossa tavoitteena on asteittain luopua öljyn käytöstä lämmityksessä 2030-luvun alkuun mennessä. Tiukka aikataulu aiheuttaa kohtuuttoman paineen öljylämmittäjille, joista enemmistö on jo eläkeiässä. Monella varat eivät riitä vaadittuun remonttiin. Lämmitysmuodon vaihto maksaa keskimäärin 10 000–20 000 euroa. Hintaan vaikuttavat muun muassa talon ikä ja koko sekä se, mihin lämmitysmuotoon siirrytään.

Lue lisää: Öljylämmityksestä luopumisen kustannukset

Öljylämmitys uuteen aikaan järjestelmän saneerauksella

• Tulosta

Öljykattilat ovat perinteisesti varmatoimista tekniikkaa ja hyvinkin vanhat kattilat saattavat toimia teknisesti moitteettomasti. Sen sijaan vanhat kattilat eivät yllä lähelle nykyaikaisten öljykattiloiden noin 95 prosentin hyötysuhdetasoa. Nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että öljykattiloiden hyötysuhde on kehittynyt noin 10 prosenttia vuosikymmenessä, joten kattilan uusimisella saatava säästö on tyypillisesti 10–30 prosenttia.

Lue lisää: Öljylämmitys uuteen aikaan järjestelmän saneerauksella

Öljylämmityskin voi olla vähäpäästöistä! Vähäpäästöisempää lämmittämistä uusiutuvalla öljyllä

• Tulosta

Energia-ala on ottanut historiallisen vihreän loikan uusiutuvan lämmitysöljyn ansiosta. Jatkossa uusiutuvan lämmitysöljyn käytöllä voidaan pienentää öljylämmityskiinteistöjen hiili- jalanjälkeä merkittävästi. Siirtyminen ympäristömyönteisempään lämmittämiseen onnistuu helposti ilman kalliita laiteinvestointeja.

Uusiutuva lämmitysöljy tukee osaltaan Suomen tavoitetta tulla hiilineutraaliksi. Tulevaisuudessa uusiutuva lämmitysöljy korvaa fossiilisen polttoöljyn lämmityksessä.

Lämmitysöljyn vaihdolla pienempi hiilijalanjälki

Vaikka öljylämmitystä on viime aikoina arvosteltu julkisuudessa sekä lanseerattu tukiohjelmia, joilla öljykattilat pyritään poistamaan joka torpasta, ei toimivaa öljylämmitystä ole kuitenkaan syytä lähteä suin päin poistamaan. Vuoden 2021 alussa markkinoille tullut uusiutuva lämmitysöljy vastaa päästötavoitteiden haasteisiin vähentäen käyttäjän omia kasvihuonekaasupäästöjä jopa 90 prosenttia verrattuna fossiiliseen polttoöljyyn.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana öljylämmitys on edistynyt huimasti. Suomessa käytettävä lämmitysöljy on ollut jo rikitöntä ja vähäpäästöistä. Nyt viimeisimpänä öljyala on tuonut markkinoille uusiutuvan lämmitysöljyn, joka on valmistettu 100-prosenttisesti jätteistä ja tähteistä. Tuotetta kutsutaan myös HVO-pohjaiseksi lämmitysöljyksi (Hydrotreated Vegetable Oil). Tämä vetykäsitelty kasviöljy toimii täysin vastaavasti kuin fossiilinen polttoöljy.

Ilmavesilämpöpumpulla öljylämmityksen rinnalla saat puolitettua vuotuisen energialaskusi. Öljykattilalla varmistat käyttöveden riittävyyden pakkaskaudella.

Jätteet ja tähteet hyötykäyttöön

Tällä hetkellä Neste Oyj:n valmistamassa uusiutuvassa polttoöljyssä hyödynnetään raaka-aineina paistorasvaa, elintarviketeollisuuden eläinrasvajätettä sekä kasviöljytuotannon erilaisia jätteitä ja tähteitä. Yhteensä erilaisia hyödynnettäviä uusiutuvia raaka-aineita on globaalisti jopa yli 10.

Jatkossa uusiutuvien polttoaineiden kehittämisen tutkimuskohteita ovat muun muassa erilaisten öljyjen ja rasvojen jalostusprosesseista saatavat rasvahappoöljyt. Myös levät, jätemuovit, lignoselluloosa − kuten maa- ja metsätaloudesta saatavat tähteet, sekä kiinteä yhdyskuntajäte ja jätevedestä saatava rasva ovat tulevaisuuden raaka-aineita.

Poltinhuolto mittauksineen on osaavan ammattilaisen tehtävä, mutta kattilan puhtaanapito sopii asukkaalle itselleenkin.

Vaihto uusiutuvaan lämmitysöljyyn on helppoa

Nykyistä lämmityslaitteistoa ei ole tarpeen purkaa siirtyäkseen uusiutuvan lämmitysöljyn käyttäjäksi, sillä se soveltuu jo olemassa oleviin öljylämmitysjärjestelmiin. Ainoa tarvittava päivitys on öljypolttimen liekinilmaisimen vaihto uuteen. HVO-pohjainen uusiutuva lämmitysöljy palaa moitteettomasti, mutta liekin aallonpituus on erilainen kuin tavallisella lämmitysöljyllä.

Perinteisessä polttimessa on valovastustyyppinen liekinilmaisin, eikä se toimi täydellisesti uusiutuvaa lämmitysöljyä käytettäessä. Päivityksessä vaihdetaan turvallisuustoimintoja ohjaava poltinohjain digitaaliseen tyyppiin ja palamistapahtumaa tarkkaileva liekinilmaisin uusiutuvalle lämmitysöljylle soveltuvaksi IRD- eli infrapuna -tyyppiseksi.

Mikäli käytössä oleva öljylämmityslaitteisto on suhteellisen uusi, ei polttimen uusiminen todennäköisesti ole edes tarpeen. Soveltuvuuden saa selville polttimen valmistajalta, jolta asia kannattaa varmistaa.

Suunniteltaessa öljypolttimen käyttöä HVO-pohjaiselle uusiutuvalle lämmitysöljylle, tulee tarvittavat toimenpiteet teettää Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin hyväksymällä öljylämmitysalan liikkeellä. Pätevöitynyt ammattilainen tekee vaihdon käden käänteessä virallisen TS-14-suosituksen mukaisesti.

Öljypoltinhuollon yhteydessä tehty asennustyö tarvittavien komponenttien kanssa on kustannuksiltaan vain muutamia satasia. Valtuutetut urakoitsijat löydät osoitteesta https://www.ley.fi

Lue lisää: 

Suomen Lämmitystieto Oy

Lämmitysenergia Yhdistys Ry

www.oljylammitys.fi

Öljylaskussa säästyvät eurot huoltoihin ja kunnostuksiin

• Tulosta

Suomen Lämmitystieto Oy:

Öljylämmittäjillä on tänä vuonna hyvä sauma käyttää öljylaskussa säästyvät eurot huoltoihin ja kunnostuksiin, jotka parantavat lämmityksen energiatehokkuutta. Nyt kannattaa harkita, onko aika vaihtaa ikääntynyt kattila tehokkaaseen nykykattilaan ja sopisiko taloon jokin uusiutuvaa energiaa käyttävä rinnakkaisenergiaratkaisu.

Lue lisää: Öljylaskussa säästyvät eurot huoltoihin ja kunnostuksiin

Omakotitalon vesitalous

• Tulosta

Omakotitalojen vesitalous perustuu kahteen asiaan. Vesi joko tuotetaan omasta kaivosta tai talo on liitetty yleiseen vesijohtoverkkoon. Jälkimmäinen on helppo ja turvallinen ratkaisu. Vesi riittää aina, ja vedentoimittaja tarkkailee sen laatua. Varsinkin haja-asutus alueilla ei kunnallista vettä ole aina mahdollisuus saada, ja silloin oma kaivo on välttämätön. Toimivan kaivon edellytyksinä on, että pohjavettä on aina saatavilla, veden laatu on tutkittu hyväksi ja kaivo on puhdistettu säännöllisesti. Omavesitalous vaatii myös oman tuloputki- ja pumppujärjestelmän. Myös jäätymättömyys on varmistettava niin putkiston kuin vesilaitteidenkin osalta.

Vesijärjestelmät

Vesijärjestelmät jakautuvat kahteen pääryhmään: kunnalliseen vesi- ja viemäriverkostoon sekä kiinteistökohtaiseen järjestelmään. Lisäksi voi olla myös useampien talouksien yhteisiä järjestelmiä, jotka koskevat käyttövettä ja viemäröintiä tai jompaakumpaa erikseen.

Kunnallinen verkosto on huoleton. Vesi tulee ja menee, eikä kapasiteetin riittämättömyydestä ole murhetta. Tässä järjestelmässä kunta tuo yleensä tontin rajalle liittymän. Liittyessään kunnalliseen järjestelmään asukas maksaa liittymismaksun ja liitostyöt kunnan vesilaitokselle aina vesimittarille asti. Tästä eteenpäin asukas huolehtii itse järjestelmän liittämisestä omaan verkostoonsa. Työssä täytyy käyttää hyväksyttyä ammattimiestä.

Kiinteistökohtainen vesihuolto koostuu kaivosta, vesijohdosta, pumpusta ja painesäiliöstä. Tällöin kaikki kustannukset jäävät remontoijan harteille. Myös jätevesi vaatii omat järjestelynsä, joista kerromme omassa artikkelissaan.

Kaivovesi on pohjavettä

Kaivosta saatava pohjavesi on sade- ja sulamisvesistä maaperään imeytynyttä, maaperän huokosissa ja kallioperän raoissa kulkevaa vettä. Kun vesi suodattuu maakerrosten läpi, se puhdistuu, ja samalla siihen liukenee erilaisia aineita. Pohjaveden muodostumisalue on yleensä kaivon yläpuolisessa maastossa tai tasaisella maalla kaivon ympärillä, ja se voi ulottua jopa satojen metrien päähän. Kallioporakaivon pohjaveden muodostumisalue voi ulottua paljon pidemmällekin.

Maaperän vaikutus pohjaveteen

Parhaita paikkoja perinteiselle rengaskaivolle ovat rinteiden alaosat, missä pohjavesi purkautuu lähteinä tai sitä tihkuu kosteikoille. Hiekka- ja soramailla pohjavettä on runsaasti, ja se on yleensä hyvälaatuista. Moreenimaissa pohjaveden pinta voi alentua kuivana aikana jopa metrejä normaalitasostaan, mikä pitää ottaa huomioon kaivoa rakennettaessa. Rengaskaivoa ei tule kuitenkaan sijoittaa maaston alavimpaan kohtaan, koska sade- ja sulamisvedet kertyvät sinne.

Huonokuntoiseen kaivoon valuu maan pinnalta vesiä, joiden vaikutus näkyy usein veden värillisyytenä ja sameutena. Huonokuntoinenkin kaivo kannattaa kunnostaa, jos vettä on riittävästi, ja kaivoveden huono laatu johtuu vain maan pinnalta kaivoon valuneista vesistä. Jos pohjaveden likaantumisen syytä ei voida poistaa, täytyy rakentaa uusi kaivo paremmalle paikalle.

Hyvää kaivon paikkaa kannattaa etsiä mahdollisuuksien mukaan kauempaakin luonnontilaiselta alueelta, jossa ei ole likaantumisriskiä. Yhteiseen vesijohtoverkkoon liittyminen on usein suositeltavin ratkaisu. Jos tämä ei ole mahdollista, eikä omalta maalta löydy kunnollista kaivonpaikkaa, kannattaa harkita naapureiden kanssa yhteisen kaivon rakentamista. Naapurin maalle kaivon voi rakentaa asianmukaisen, kirjallisen sopimuksen perusteella. Joissakin harvoissa tapauksissa voi tulla kysymykseen vedenotto-oikeuden ratkaiseminen vesilain mukaisella menettelyllä.

Kuivuuden aiheuttaman huonon pohjavesitilanteen aikana kaivonomistajat voivat harkita seuraavia toimenpiteitä: vedenkulutuksen vähentäminen, kaivon kunnostaminen ja syventäminen tai kokonaan uuden kaivon tekeminen, yhteyden rakentaminen vesilaitoksen verkostoon tai veden kuljetus muualta. Tällöin veden varastointi säiliöön olisi parempi ratkaisu kuin sen tuominen kaivoon.

Kaivoveden laatu tutkittava

Pohjaveden luontainen laatu vaihtelee huomattavasti. Vesi voi olla paikoitellen epäterveellistä johtuen maa- ja kallioperässä luonnostaan olevista aineista, joita ovat mm. radon, uraani, arseeni ja fluoridi. Ihmisen vaikutuksesta maaperään pääseviä aineita ovat esim. lannoitteiden nitraatit, torjunta-aineet, ulosteperäiset bakteerit ja virukset. Veden liiallinen happamuus eli alhainen pH sekä suuret rauta- ja mangaanipitoisuudet ovat kaivoveden yleisimpiä ongelmia. Myös eläinten ulosteista voi taudinaiheuttajia päästä kaivoon.

Kaivoveden pitää olla terveydelle vaaratonta. Kaivon kunto on tarkastettava vuosittain, ja kaivoveden laatu on hyvä tutkittaa kolmen vuoden välein, vaikkei maussa huomaisikaan mitään poikkeavaa. Ennen näytteenottoa kannattaa pyytää ohjeet kunnan terveystarkastajalta tai vesinäytteitä tutkivalta laboratoriolta. Viranomainen analysoi näytteen ja antaa lausunnon sekä toimenpide-ehdotukset, mikäli haitallisia aineita ilmenee. Jos esiintyvien haitallisten aineiden pitoisuudet ylittävät talousvedelle asetetut rajat, voidaan aineet suodattaa pois vedestä.

Kaivoveden laatuvaatimukset

Jos vesiastian päälle tulee öljymäinen sateenkaaren väreissä hohtava kalvo, on vedessä todennäköisesti rautaa. Rauta aiheuttaa makuhaittoja, värjää veden ruskeaksi ja aiheuttaa ruskeita värjäytymiä esim. kaakeleihin. Jos vedessä on lisäksi mangaania, vesi voi tuoksua epämiellyttävälle. Hajuhaittoja aiheuttaa porakaivoissa myös rikkivety. Tällöin vesi tuoksuu keitetylle kananmunalle.

Hapan vesi voi väriltään ja hajultaan vaikuttaa hyvälaatuiselta. Ensihavainnot syntyvät, kun esim. pesuhuoneen posliinit tai vaaleatukkaisten vedenkäyttäjien hiukset värjäytyvät vihreiksi. Tällainen pH-arvoltaan alhainen hapan vesi syövyttää metalliputkia, ja kupariputkista veteen liukeneva kupari aiheuttaa vihertäviä värjäytymiä. Metalliosien syöpymistä aiheuttaa myös veden suuri kloridipitoisuus eli veden suolaisuus. Suola voi olla peräisin läheisen tien suolaamisesta tai rannikolla merivedestä.

Veden liiallista happamuutta voidaan poistaa esim. laittamalla kaivon pohjalle kalkkikivikerros tai hankkimalla veden happamuutta poistava käsittelylaite.

Tarkempia tietoja kaivovedestä tutkittavista aineista, niiden ominaisuuksista ja aiheutuvista haitoista löytyy Suomen Ympäristökeskuksen (SYKE) kotisivuilta osoitteesta www.ymparisto.fi sekä SYKE:n julkaisemasta Hyvä Kaivo -esitteestä.

Kaivo vaatii myös huoltoa

Rengaskaivo on syytää huoltaa aika ajoin. Huoltoväli määräytyy lietteen muodostumisen mukaan.

Kaivosta tyhjennetään vesi tehokkaalla uppopumpulla, ja pohjalla oleva liete poistetaan. Myös renkaiden pinnat harjataan puhtaiksi ja huuhdellaan huolella. Pohjalle lisätään tarvittaessa puhdistettua kaivosuodatushiekkaa, jota on saatavana 25 kg:n säkeissä rautakaupoista.

On olemassa myös yrityksiä, jotka huolehtivat työstä puolestasi. Tämä tulee kysymykseen varsinkin silloin, kun veden tulo kaivoon on erityisen runsasta.

Kaivon kannen on oltava turvallinen joka tilanteessa. Paras on betoninen kansi, joka on varustettu ilmastointiputkella. Kansi istuu tiivisti renkaan huullokseen, jolloin pieneläimet ja roskat eivät pääse kaivoon.

Vesipumpun valinta tarpeen mukaan

Omakotitaloissa pumpuksi riittää hyvin vesiautomaatti. Pumppu on verrattain edullinen ja koostuu moottorista, siipipumpusta ja 25–30 litran säiliöstä. Pumpuksi kannattaa valita rst-pumppu, jossa sekä säiliö että pumppupesä on tehty ruostumattomasta teräksestä. Tällaisen pumpun hinta on noin 250 €. Imuputki varustetaan pohjaventtiilillä ja pumpun imupää takaiskuventtiilillä. Pumpun imukorkeus on 7–8 metriä. Mitä alhaisempi imukorkeus on, sitä paremmin pumppu toimii.

Jos imukorkeus on suuri tai siirtomatka on pitkä, pumppu asennetaan kaivoon. Tällöin käytetään paineuppopumppuja. Ne on varustettu painekellokytkimellä, ja ne alkavat siirtää vettä heti, kun hana aukaistaan. Järjestelmään on hyvä asentaa tasauspainesäiliö, joka estää paineiskujen synnyn pumpun käynnistyessä. Uusimmissa kaivouppopumpuissa tasausjärjestelmä on jo pumpun sisään rakennettuna. Pumppujen hinnat alkavat noin 650 €:sta.

Jos on syytä pelätä kaivoveden loppumista, avokaivopumppu täytyy varustaa katkaisukoholla. Tällöin vältetään pumpun palaminen, jos vesi kuivana kautena loppuu.

Porakaivopumppu on hyvin samantapainen edellisen kanssa, mutta suunniteltu syviin porakaivoihin. Yleensä porausfirmat myyvät sekä porauksen että pumpun samalla kertaa.

Porakaivon tekeminen kestää 3–7 työpäivää ja maksaa 4 000–8 000 euroa riippuen syvyydestä ja siitä, tarvitaanko niin sanottua kalliopohjan vedenpainehalkaisua. Keskimääräinen poraussyvyys on 80 metriä. Hinta sisältää pumpun, paineastian ja verkostoon liittämisen, mutta ei kaivutyötä. Porausfirmat toimivat tavallisimmin ns. vesitakuulla. Tänä päivänä porakaivovedestä on syntynyt radonkeskustelua. Radonpitoisuus onkin syytä tutkia porakaivovedestä.

Ongelmia sokkelissa – tarkista salaojat

• Tulosta

Kosteusvaurioiden syy sokkelissa johtuu usein salaojien toimimattomuudesta. Keväällä, kun lumet ovat lähteneet, on oikea hetki tarkistaa talon perustusten kunto, sillä silloin on kosteus suurimmillaan. Lumien sulamisvesiä imeytyy maaperään talon ympäristöön ja routa on ehtinyt tehdä mahdolliset tuhonsa.  Sokkelin lisäksi kannattaa tarkistaa salaojien ja sadevesiputkien toimivuus. Jos salaojat ovat kunnossa ja huolletut, ei sulamisvesistä ole huolta, mutta muuten kellarissa ja sokkelissa voi piillä yllätys. Rännikaivot kannattaa katsastaa kahdesti vuodessa vesikaton huoltotoimenpiteiden yhteydessä.

Lue lisää: Ongelmia sokkelissa – tarkista salaojat

Onnistunut lisäeristys vaatii oikeat materiaalit ja huolellisen työn

• Tulosta

Vanhassa asuntokannassa myös käytetyt eristepaksuudet olivat nykynormeihin verrattuna pieniä: 10 sentin eristevahvuudet ulkoseinissä ja 20 senttiä yläpohjassa olivat vielä 1970-luvun standardeja, kun nykytaloissa lämpöarvot on tarkkaan säädetty, mikä tarkoittaa jopa kaksinkertaisia eristevahvuuksia entisiin verrattuna. Näiden tietojen valossa ei olekaan ihme, että vanhojen talojen eristykset eivät aina tyydytä. Heikon tilanne on 1960-luvun ja sitä vanhemmissa taloissa, joissa peräti 30 % asukkaista ei ole tyytyväisiä talonsa lämmöneristykseen.

Lisäeristyksellä lämmönhukka kuriin

Lämmöneristämisen päätehtävä on luonnollisesti pitää lämpö talon vaipan sisäpuolella. Toisaalta hyvä lämmöneristys ja ennen kaikkea talon tiiveys vaikuttavat oleellisesti myös asumisviihtyvyyteen. Asunnon vetoisuus voi johtua paitsi huonosta eristyksestä, myös tiivistyksenpuutteesta seinissä, ikkunoissa tai rakenteiden liitoskohdissa. Vetoisuuteen voi olla syypää myös hallitsematon ilmanvaihto. Lisäeristyksellä näihin seikkoihin voidaan puuttua ja asumismukavuutta parantaa.

Entisajan eristeet olivat sivutuotteita

Vanhoissa taloissa lämmöneristys ei ole yleensä toteutettu yhtä hyvin kuin uusissa rakennuksissa. Oman rajoituksensa asettivat jo käytettävissä olevat materiaalit; ennen 50-lukua saatavilla oli vain erilaisia paikallisia materiaaleja ja teollisuuden sivutuotteita, kuten masuunikuonaa, turvetta, sammalta, sahanpurua ja kutterilastua. Vaikka jo 1950-luvulla markkinoille ilmestyivät mineraalivillat ja polystyreeni (Styrox), löytyy ”perinteisiä” materiaaleja yleisesti vielä 1960-luvullakin rakennetuista taloista. Vanhanajan materiaalien eristyskyky on jo lähtökohtaisesti vain noin puolet nykyaikaisten vastaavista. Tilannetta heikentää lisäksi se, että niillä on ollut taipumus painua ajan saatossa, joten seinien yläosista ja ikkunoiden alta löytyy usein paikkoja, joissa eristettä ei ole enää lainkaan. Tyhjissä kohdissa lämpötila laskee talvella jopa niin alas, että rakenteen pintaan tiivistyy kosteutta. Tällöin eristeen puutteellisuus on riskitekijä koko rakenteen säilyvyydelle.

Eri materiaalit pidättävät lämpöä eri tavoin

Eri rakennusmateriaalien ja lämmöneristeiden välillä on suuria eroja lämmöneristyskyvyssä, etenkin jos verrataan vanhoja ja nykyisiä tuotteita toisiinsa. Seuraavassa on yksinkertaistettuna esimerkkeinä eri materiaalien eroista esitetty rakennusmääräyskokoelmasta poimittuja rakennusmateriaalien lämmönläpäisevyyskertoimia. Monille tyyppihyväksytyille tuotteille on olemassa alla esitettyjä paremmat eristävyysarvot, varsinaisissa lämmöneristävyyslaskelmissa käytetään luonnollisesti niitä. Eri tuotteiden lämmöneristyskyky riippuu todellisuudessa myös mm. tuotteen valmistustavasta, tiheydestä ja koko rakenteesta.

Vanhassa asuntokannassa myös käytetyt eristepaksuudet olivat nykynormeihin verrattuna pieniä: 10 sentin eristevahvuudet ulkoseinissä ja 20 senttiä yläpohjassa olivat vielä 1970-luvun standardeja, kun nykytaloissa lämpöarvot on tarkkaan säädetty, mikä tarkoittaa jopa kaksinkertaisia eristevahvuuksia entisiin verrattuna. Näiden tietojen valossa ei olekaan ihme, että vanhojen talojen eristykset eivät aina tyydytä. Heikon tilanne on 1960-luvun ja sitä vanhemmissa taloissa, joissa peräti 30 % asukkaista ei ole tyytyväisiä talonsa lämmöneristykseen. Huono eristys koetaan erityisesti kylminä lattiapintoina, vaikka itse syy voikin olla aivan muualla. Kylmä ilma painuu alaspäin, joten huono eristys aistitaan ensin lattianrajassa. Siniset jalat eivät kuitenkaan ole ainoa peruste remonttiin, sillä jo paljon ennen fyysisiä tuntemuksia heikko eristys näkyy lämmityslaskussa.

Vanhan talon lisäeristäminen

Talon lämmöneristävyys muodostuu kokonaisuudesta, jossa vaikuttavat eristepaksuudet, rakenteiden tiiveys, ikkunoiden laatu ja kunto sekä ilmanvaihtojärjestelyt. Tilanteesta riippuen heikoimman osatekijän parannus voi vaikuttaa jo selvästi asumismukavuuteen, mutta energiankulutusmielessä lähelle nykyvaatimuksia päästään vasta kaikkiin em. asioi hin puuttumalla. Lisäeristys on perusteltua erityisesti silloin, jos lähtötilanne on selvästi heikko (purueriste tms.) tai rakennusosa korjataan joka tapauksessa jostain muusta syystä.

Yläpohjaeristäminen helpointa

Helpointa ja edullisinta lisäeristäminen on yläpohjissa. Jos pohjalla on jo mineraalivilla tai muu hyväkuntoinen eriste ja tilaa on, voi 20–30 sentin lisäeristyksen asentaa suoraan vanhan eristeen päälle. Järkevän kokonaiseristepaksuuden raja yläpohjassa menee 40–50 sentin kohdalla, yläpohjan tuuletusta ei kuitenkaan saa eristeellä tukkia vaan vesikaton70 mm:n tuuletusväli. Yläpohjan eristystä voi kasvattaa myös alaspäin. Vähiten seisomakorkeutta vievät hyvin eristävät tuotteet, kuten polyuretaani.

Ulkoseinäeristämisen vaihtoehdot

Ulkoseinien eristyksen parantamisessa on kolme vaihtoehtoa: Vanha eriste voidaan vaihtaa kokonaan tai lisäeristys voidaan lisätä ulko- tai sisäpuolelle. Asia ratkeaa usein luonnostaan muun korjaus tarpeen mukaan. Jos sisäpintoja uusitaan, eriste kannattaa lisätä sisäpuolelle. Jos julkisivu vaatii uusimista, lisäeristyskin kannattaa toteuttaa ulkopuolelle. Vanha eriste kannattaa vaihtaa kokonaan uuteen erityisesti silloin, jos se on esim. painunutta purua tai muuten huonokuntoista. Ulkoseinissä jo 10 sentin paksuisen, painuneen purueristeen vaihtaminen nykyaikaiseen vaihtoehtoon saa aikaan tuntuvia parannuksia sekä aistinvaraisesti että lämpölaskusta tarkasteltuna. Eristeen vaihto ei myöskään kasvata seinäpaksuutta, joten ikkunat ja ovet eivät tässä vaihtoehdossa ”uppoa” rakenteen sisään. Noin puolet lisäeristäjistä asentaa uuden eristeen ulkoseinän sisäpintaan, ulkopuolelle tai vanhan eristeen tilalle tehdään kumpaankin noin neljännes lisäeristyksistä.

Rakennusfysiikkaa ei saa unohtaa

Rakennusfysiikkaa eli rakenteiden kosteus teknistä toimintaa ei vanhan talon korjaamisessa kannata unohtaa. Rakenteita muutettaessa on aina otettava huomioon olemassa olevien rakenteiden ja materiaalien käyttäytyminen, sillä lämmöneristystä parannettaessa muuttuu samalla myös sen kosteustekninen toiminta. Mm. höyrynsulun tarpeellisuus, paikka sekä rakenteessa tarvittavat tuuletusraot on aina mietittävä tapauskohtaisesti.

Vanhojen eristeratkaisuiden yhteydessä ei tyypillisesti ole käytetty höyrynsulkua lainkaan, materiaalit ovat läpäisseet hyvin ilmaa ja puupohjaisina ne ovat olosuhteiden mukaan joko sitoneet tai luovuttaneet sisäilman kosteutta. Hillityllä vedenkäytöllä kosteusrasitus ei ole ollut suurta ja rakenteet ovat usein säilyneet ilman suurempaa lahoa tai homehtumista. Useimmat nykyaikaiset eristemateriaa lit eivät kuitenkaan omaa kosteudensitomisominaisuutta, eikä läpihatara rakenne ole muutenkaan energiankulutuksen kannalta toivottavaa. Höyrynsulku onkin yleensä nykyään välttämätön, eikä sen asentamisessa kannata jäädä puolitiehen. Höyrysulku kannattaa asentaa huolella ja tiivistää myös kaikki saumat ja liittymäkohdat. Näin syntyvä tiivis ja energiataloudellinen rakenne vaatii kuitenkin taloon myös hyvän ilmanvaihdon.

Perusasiat turvallisessa lisäeristämisessä

Nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että yläpohjan eristepaksuuden kasvattaminen on aina turvallista, kunhan tuuletus hoituu edelleen tehokkaasti. Ulkoseiniä eristettäessä on perehdyttävä tarkemmin rakenteiden kosteuskäyttäytymiseen. Ulkopuolelta lisäeristäminen ei yleensä vaadi mitään erityistoimenpiteitä, sillä uudet eristeet läpäisevät hyvin vesihöyryä ja rakenne tuulettuu edelleen riittävästi ulospäin. Sisäpuolinen lisäeristys vaatii tarkkuutta. Tiivis höyrynsulku on yleensä tarpeellinen, sillä se sekä estää sisäpuolella syntyneet kosteuden kulkeutumisen rakenteeseen että myös parantaa rakenteen lämmöneristävyyttä. Samalla on kuitenkin varmistuttava, että vanha rakenne ei sisällä tiiviitä kerroksia. Esimerkiksi puueristeen päälle tehtävä lisäeristys ja höyrynsulkumuovi on toimiva ratkaisu, kunhan vanhasta rakenteesta (eli tulevan uuden rakenteen sisältä) poistetaan mahdolliset höyrytiiviit kerrokset. Esimerkiksi lateksimaalilla moneen kertaan maalattu sisäverhouslevy voi olla jo melkoinen höyrysulku.

Kaiken kaikkiaan oikeilla rakenneratkaisuilla ja työn huolellisuudella on suuri merkitys koko rakenteen toimivuudelle. Eristeet on asennettava huolellisesti, sillä tiiviys on oleellinen osa lämmöneristystä. Myös kylmäsiltoja on pyrittävä välttämään. Märkä eriste ei paljon lämmitä, joten hyvään rakenteeseen pääsee vain vähän kosteutta ja sekin pääsee tuulettumaan rakenteesta pois. Kosteuden poistumista edesauttaa, jos rakenne ”harvenee” sisältä ulospäin mentäessä, eli tiiviit rakenteet ovat sisäpuolella, läpäisevämmät ulkopuolella. Talon kosteustekniseen toimivuuteen liittyy oleellisena osana myös ilmanvaihto. Ilmanvaihdon tarkoituksena on, paitsi vaihtaa ”käytetty” ilma uuteen, myös poistaa asumisen aiheuttama liika kosteus hallitusti.

Materiaaleissa on valinnan varaa

Markkinoilla on useita lisäeristämiseen soveltuvia eristemateriaaleja. Yleisimmät ovat vuorivilla, lasivilla, erilaiset puukuitueristeet (selluvilla), polystyreeni (styrox) sekä polyuretaani. Viime vuosina erityisesti puukuitueristeet ovat kasvattaneet suosiotaan. Nämä eristeet sopivatkin korjausrakentamiseen hyvin, sillä niiden ominaisuudet ovat lähellä vanhoja eristemateriaaleja. Yläpohjissa ja ulkoseinissä ovat yleistyneet myös nimenomaan korjausrakentamiseen suunnitellut eristeen ja verhouksen sisältävät yhdistelmälevyt. Näissä rakennuslevyyn (tyypillisesti lastu- tai kipsilevyn) on kiinnitetty valmiiksi polyuretaani- tai EPS-eriste.

Eristemateriaalit ovat joko levymäisiä tai puhallettavia. Pieniin lisäeristyksiin on puhalluseristeitä saatavana myös säkkitavarana. Yleisimmin käytettyjen eristystuotteiden lämmöneristyskyky perustuu niiden sisällään pidättämään ilmaan, joten kovin suuria eroja eri tuotteiden lämmönläpäisevyysarvoissa ei ole. Poikkeuksen tekee lähinnä polyuretaani, jonka lämmönjohtavuus on noin kolmasosan pienempi kuin villoilla, puukuitueristeellä tai polystyreenillä. Polystyreenin parempi lämmöneristyskyky perustuu sen sisältämään, heikosti lämpöä johtavaan kaasuun. Kevytsoran rakenne ei ole lämmönpidätyskyvyn kannalta optimaalinen, joten sen eristyskyky on alle puolet polystyreenin vastaavasta. Toisaalta muiden ominaisuuksiensa vuoksi kevytsora on erinomainen alapohja- tai routaeriste mm. radonalueilla tai heikosti kantavalle maaperälle rakennettaessa.

Palo- tai vesivahinko on aina vakava paikka

• Tulosta

Vesivahingot ja palovahingot aiheuttavat kotitalouksille vuosittain valtaisia paitsi taloudellisia menetyksiä myös usein traagisia henkilövahinkoja. Tämän päivän automatiikan ja turvalaitteiden avulla taloa voidaan kätevästi valvoa olinpaikasta riippumatta esimerkiksi matkapuhelimella. Turvallisuuden tarve korostuu etenkin silloin, kun asunnossa ei olla paikalla. Turvallisuuden kannalta on tärkeää, että jokainen, myös lapset, osaavat käyttäytyä oikein mahdollisen tulipalon sattuessa. Jokaisen tulisi tietää ainakin hätänumero, hätäpoistumistiet ja alkusammutusvälineet. Tärkeätä olisi tietää myös vesivahingon varalta vesijohdon pääsulku.

Lue lisää: Palo- tai vesivahinko on aina vakava paikka

Perustukset ja alapohja

• Tulosta

RTS Tutkii-artikkelit

Näistä artikkeleista löydät puolueetonta, tutkittuun tietoon perustuvaa valintaopastusta.

Routa ja kosteus rikkovat perustuksia

Routa- ja kosteuseristykset kuntoon

Salaojaremontti ja sadevesijärjestelmä

Ongelmia sokkelissa – tarkista salaojat

Yritys- ja tuote-esittelyt

Perustus- ja alapohjayritykset sekä niiden tarjoamat palvelut ja tuotteet.

• Leca perustukset

Perustus- ja alapohjayritykset

• Tulosta

Leca-harkkoja on käytetty talojen perustuksissa jo 60 vuotta, ollen edelleen suosittu pientalorakentajien käyttämä perustusmateriaali. Leca on osa kansainvälistä Saint-Gobain konsernia, joka valmistaa ja markkinoi rakennustuotteita ja ratkaisuja Leca-, Kahi- ja Vetonit-tuotemerkeillä.

Tutustu Leca-perustuksiin

Ympäri Suomen toimiva Perustava on erikoistunut betoniperustusten ja -runkojen suunnitteluun, valmistukseen ja asennukseen. Perustavan asiakkaita ovat yksityiset rakentajat, rakennusliikkeet ja talotoimittajat.  Perustavalta saat yhdeltä luukulta kaikki mitä talon tai rakennuksen alle tarvitset - maaperätutkimuksesta aina betonirunkoon saakka. 

Perustava betoniperustukset ja rungot

Pientalon lämmitysjärjestelmän ajanmukaistaminen

• Tulosta

Kaukora / Jäspi:

Suomi on energiatuotannossa uudessa vaiheessa. Ensi vuodeksi on ennustettu uusiutuvan energian ylittävän fossiilisilla polttoaineilla tuotetun energian määrän. Uusien pientalojen lämmitysjärjestelmävalinnat noudattavat selkeästi tätä suuntausta. Niiden lämmitys toteutetaan uusiutuvaa energiaa hyödyntävillä lämmitysjärjestelmillä. Tällaisen ratkaisun etuina ovat edullisemmat lämmityskustannukset ja selkeästi alempi päästöjen määrä. Myös olemassa olevaa lämmitystä voidaan täydentää uusiutuvaa energiaa hyödyntävillä ratkaisuilla.

Lue lisää: Pientalon lämmitysjärjestelmän ajanmukaistaminen

Pihaan huoltoalueet ja varusteet

• Tulosta

Jokaiseen pihaan tulee joitakin varusteita, tavallisesti ainakin valaistus. Myös muita elämää ja huoltotöitä helpottavia asioita kannattaa harkita pihaan. Kun jokaiselle toiminnolle löytyy oma suunniteltu paikkansa ja tarvikkeille ja työkaluille oikea säilytys, sujuvat piha- ja huoltotyöt kätevästi. Samalla pihan yleisilme pysyy siistinä.

Lue lisää: Pihaan huoltoalueet ja varusteet