Salaojaremontti ja sadevesijärjestelmä
Kunnolliset salaojat ja sadevesijärjestelmä ovat avainasemassa, jotta perustukset ja alapohja eivät pääse kastumaan. Vanhoissa taloissa ei välttämättä ole salaojista piirustuksiakaan ja vaikka olisikin, ne eivät rakenteellisesti enää täytä tämän päivän vaatimuksia. Pahimmassa tapauksessa kuivatusjärjestelmäksi tarkoitetusta järjestelmästä on tullut kosteusjärjestelmä, joka pitää perustukset ja alapohjan koko ajan märkänä.
Salaojat ja sadevedet erillisiä järjestelmiä
Usein syyt ovat piilossa, eikä niitä voi löytää ilman kosteusmittausta tai rakenteiden purkamista. Omakotitalojen salaojituksen ja sadevesijärjestelmien pitäisi olla erillisiä. Katolta ja ränneistä valuvaa vettä ei saa missään tapauksessa ohjata suoraan salaojiin. Vanhemmissa rakennuksissa tehtiin näin hyvin yleisesti vielä 1970-luvullakin. On selvää, että kuivatusjärjestelmä ei näin toiminut, vaan päinvastoin sadevedet pitivät perustuksia ja alapohjaa jatkuvasti märkänä.
Vanhemmissa taloissa salaojat oli usein tehty tiili- tai muoviputkia käyttäen. Sinänsä toimivia ratkaisuja, mutta varsin usein ne on tehty aivan liian pienellä putkikoolla. Ei ole harvinaista, että auki kaivussa huomataan asennettujen putkien olevan halkaisijaltaan 40 mm, kun tämän päivän vähimmäisvaatimus on 100 mm. Pienet putket tukkeutuvat helposti sakasta tai juurista. Pehmeä salaojaputki on myös voinut mennä kasaan maan painosta. Koska tarkistuskaivoja ei juuri ole käytetty, putkiston aukaiseminen ilman kaivutyötä ei onnistu. Myös salaojasorakerros on usein asennettu liian ohuena tai vääränlaisena, putkisto on asennettu jopa pelkkään perusmaahan tai pahimmassa tapauksessa sitä ei ole laisinkaan.
Kun salaojat ja sadevesijärjestelmä on tehty oikein, yhdistyvät salaojat ja sadevedet toisiinsa vasta kauempana rakennuksesta perusvesikaivolla ja siitä ne johdetaan joko kunnalliseen sadevesiviemäriin tai avo-ojaan. Jotta vesi ei kovillakaan sateilla tai vauriotilanteissa pääse kaivosta takaisin putkistoon, on perusvesikaivoon syytä asentaa pallopadotusventtiili.
Hyvä suunnitelma ja vaatimukset täyttävät materiaalit
Salaojien kunnostamisessa on ammattilaisen suunnitelma paikallaan. Jo ennen suunnittelua kannattaa kaivaa muutama koekuoppa, jotta saadaan suunnitelman pohjaksi riittävät lähtötiedot maaperästä ja mahdollisesta kalliosta. Salaojat on asennettava anturoiden alapuolelle. Salaojat ovat 100 tai 110 mm:n jäykähköjä putkia, jotka kestävät maapainetta hyvin. Riittävä koko ja sileä sisäpinta vähentävät tukkeutumisvaaraa ja helpottaa puhdistusta. Putkissa on sivu- ja yläpinnoissa rei’itys, ehjä alapinta johdattaa veden sujuvasti pois. Ulkokuori on harkotettu, jolloin putkisto pysyy asennuspaikallaan hyvin. Salon pituus on yleisimmin 6 m ja sisältää tiivistämättömän jatkoyhteen.
Tarkastuskaivoja tulisi olla talon joka nurkassa. Tarkistuskaivo koostuu pohjasta, kannesta ja halkaisijaltaan vähintään 315 mm:n putkesta. Voit käyttää joko valmiita kaivoaihioita tai tehdä ne itse oikean korkuisina viemäriputkesta. Tulo- ja lähtöliitokset porataan putken koon mukaiseksi tai käytetään erikseen asennettavia lähtökauluksia. Putkistot asennetaan siten, että kaivoon jää riittävä sakkatila liitosputkien alapuolelle. Saatavana on myös valmiita tarkastuskaivoja liitoksineen. Salaojakaivot asennetaan jokaiseen putkilinjaston kulmakohtaan ja varustetaan umpikannella. Sadevesijärjestelmässä kaivot toimivat sekä tarkastus- että rännikaivoina. Ritilä puhdistetaan tarvittaessa, ainakin joka kevät ja syksy. Muista tiivistysmassan käyttö sadevesiasennuksissa.
Nykyiset määräykset ovat vuodelta 1999 ja sitä ennen niitä ei välttämättä edes rakennettu. Ainoa tapa selvittää onko salaojitus paikoillaan, on kaivaa kuoppa noin 30-40cm:n etäisyydeltä sokkelista ja tarkistaa.
Tarkista keväällä ja syksyllä
Salaojien toimivuus olisi hyvä tarkistaa tarkastuskaivoon kurkkaamalla keväällä lumien sulettua ja syksyllä syyssateiden alettua. Jos putket ovat vedenpinnan yläpuolella, on se hyvä merkki siitä, etteivät ne ole tukossa. Jos putket jäävät vedenpinnan alapuolelle, on putkissa tukkeumia ja riskinä on kosteuden pääsy rakenteisiin. Järjestelmän toimivuus on mahdollista tarkastuttaa kuvauksilla ja kaivamalla muutama kuoppa anturaan asti. Erityisesti savimailla routa on voinut nostaa tai laskea putkea kaivojen välillä, jolloin putkeen jää monttu, josta vesi ei pääse kulkemaan.
Pintavedet pois seinustalta
Vaikka rakennusvaiheessa pinnan muotoilut olisikin tehty oikein, on mahdollista, että maanpintojen korkeuserot ovat muuttuneet. Reunasora on painunut, routa on nostanut tiivistettyä täyttömaata, nurmikon osalle on tuotu lisää maata, tai kulkuteitä on sorastettu vuosien varrella. Siksi on hyvä tarkistaa seinän vierustat vuosittain. Hyvin yleinen kosteusvaurioiden aiheuttaja on katolta tulevan sadeveden ohjautuminen suoraan rakennuksen sokkelin vierelle.
Sadevesien kerääminen alkaa jo katolta, josta sadevedet ohjataan ränniä ja syöksytorvia pitkin alas rännikaivolle. Rännikaivossa on sihti tai verkko roskien ja lehtien pääsyn estämiseksi sadevesiputkistoon. Sadevesijärjestelmä kuljettaa katolta ja piha-alueiden kaivoista tulevat sadevedet hallitusti pois ja estää lammikoiden syntyä ja hulevesien tulvimista. Sadevesiputkisto ja salaojaputkisto on pidettävä tarkoin erillään, jottei salaojaputkisto muutu kasteluputkistoksi.
Huolehdi myös piha-alueen pintavesistä
Tänä päivänä useimmat pihat laatoitetaan. Mitä suurempi pinnoitettu alue on, sitä enemmän imeytymätöntä sadevettä kertyy. Laatoitukselta vesi täytyy johtaa pois. Tämä voidaan toteuttaa alueelle upotetuilla ja ritiläkansilla varustetuilla sadevesikaivoilla, jotka ovat yhdistetty peruskaivoon. Rinnetonteilla sadevedelle voidaan tehdä pihakivetyksellä alueen reunoille poistourat. Näistä vesi ei tietenkään saa valua yleiselle tielle, vaan se ohjataan esim. avo-ojaan tai imeytyskenttään.
