Radonkorjaus ja radonmittaukset
Talon alla oleva maaperä on tärkein radonin lähde. Asuntoon radon kulkeutuu perustuksissa olevien rakojen kautta. Radon on radioaktiivinen kaasu, jota voi esiintyä sisäilmassa. Sitä ei voi mitenkään aistia, ja mittaaminen onkin ainoa tapa saada pitoisuus selville. Jos pitoisuus on korkea, voidaan radonpitoisuutta alentaa esimerkiksi radonimurilla. Helpointa radonin torjuminen on kuitenkin talon rakennusvaiheessa. Uusi asunto tulee suunnitella ja rakentaa siten, että radonpitoisuus ei ylittäisi arvoa 200 Bq/m³.
Suomessa korkeat radonarvot
Suomessa sisäilman radonpitoisuudet ovat korkeampia kuin useimmissa muissa maissa. Syyt korkeisiin radonpitoisuuksiin löytyvät geologiasta, rakennustekniikasta ja ilmastosta. Graniittisen kallio- ja maaperämme uraanipitoisuus on suurempi kuin koko maailmassa keskimäärin. Suomessa uraanipitoisuudet ovat suurimpia Lahden seudulla, Itä-Uudellamaalla ja Kymenlaaksossa ja pienimpiä Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Pohjois-Lapissa.
Hyvin ilmaa läpäisevät sora- ja hiekkaharjut ovat radonpitoisen ilman ehtymätön lähde. Harjuille perustetuissa taloissa radonpitoisuudet ovatkin selvästi suurempia kuin lähiympäristön muille maalajeille perustetuissa taloissa. Radonin kannalta pahimpia alueita ovat kohomuotoiset ja jyrkkärinteiset soraharjut kuten Pispalanharju Tampereella ja eräät Salpausselän alueet.
Keskimääräinen radonpitoisuus suomalaisissa asunnoissa on noin 96 becquereliä kuutiometrissä (Bq/m³). Se vastaa noin kahden millisievertin säteilyannosta vuodessa.
Kaikkein tehokkaimmin vähennettäisiin suomalaisten keskimääräistä säteilyannosta pienentämällä sisäilman radonpitoisuutta. Asuntojen keskimääräinen radonpitoisuus on Suomessa 96, Ruotsissa 108, Norjassa 106, Tanskassa 77, Saksassa 50, Ranskassa 66 ja Englannissa 20 Bq/m³.
Mistä radonia asuntoon tulee
Maaperän uraanipitoisuus vaikuttaa asunnon radonpitoisuuteen. Mitä suurempi alueen maaperän uraanipitoisuus on, sitä korkeampia radonpitoisuuksia asunnoissa esiintyy. Myös maaperän ja täytemaan läpäisevyydellä on merkitystä: mitä karkeampi ja läpäisevämpi on maa, sitä korkeampia ovat radonpitoisuudet.
Maaperän lisäksi radonia erittyy myös talon alla olevasta kalliosta ja täytemaasta sekä peruslaatan ja kantavien rakenteiden mineraalipohjaisista materiaaleista, kuten betonista ja kevytbetonista.
Rakennuksen alla huokosilma on aina hyvin radonpitoista. Maaperän radonpitoinen ilma tunkeutuu asuntoon talon alapohjassa olevien rakojen kautta asunnon alipaineisuuden vuoksi. Tämän alipaineen aiheuttaa ulko- ja sisäilman välinen lämpötilaero sekä koneellinen ilmanvaihto. Talvella radonpitoista ilmaa virtaa sisälle enemmän kuin kesällä. Tällöin myös radonpitoisuudet asunnoissa ovat talvella korkeampia kuin kesällä.
Radonturvallinen rakentaminen
Yleisin pientalon perustamistapa on sokkeli, jonka sisäpuolelle valetaan erillinen maanvarainen lattialaatta. Laatan ja sokkelin välin jää perinteisessä rakennustavassa rako, josta radon pääsee asuntoon. Ilmaa läpäisevä kevytsoraharkko perusmuurin materiaalina voi vielä pahentaa tilannetta. Sama ongelma kohdataan, kun kevytsoraharkkoa käytetään valubetonin sijasta materiaalina kellari- ja rinnetalojen maanvastaisissa seinissä. Ryömintätilainen perustus on sen sijaan radonturvallinen perustamisratkaisu, mikäli radonin pääsy sisätiloihin on estetty tiivistämällä alapohjan liitokset ja läpiviennit ja huolehtimalla ryömintätilan tuuletuksesta. Suomessa pientaloissa suhteellisen harvinainen reunavahvistettu laattaperustus on myös radonturvallinen ratkaisu.
Toimiva ilmanvaihto pienentää rakennuksen radonpitoisuutta
Uusissa rakennuksissa radonin torjunnan kannalta paras vaihtoehto on koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto. Vaikka ilmanvaihto säädettäisiin tasapainoon, sisäilman ja ulkoilman välinen lämpötilaero aiheuttaa alipainetta lattian tasolle. Tämä alipaine pakottaa maaperässä olevan radonpitoisen ilman virtaamaan sisätiloihin. Radonin torjunnan avainkysymys on maaperästä tulevien radonpitoisten ilmavirtausten estäminen tai vähentäminen.
Radonturvallinen perustus tulee halvemmaksi kuin yksittäisen tontin radonselvitys. Tällaisen selvityksen perusteella ei yleensä voida antaa vakuutusta siitä, että sisäilman radonpitoisuus jäisi rakentamistavasta riippumatta alhaiseksi. Uudisrakentamisen tavoitearvon 200Bq/ m³ ylitykset ovat niin yleisiä, että radonturvallinen rakentaminen on perusteltua koko maassa.
Oman asuinalueesi radonmittaukset voi tarkistaa osoitteesta: https://stuk.fi/pientalojen-radonpitoisuudet-kunnittain
Radonpitoisen ilman vuotoreittejä maanvaraisen laatan perustuksissa. Kuva: Symboli.fi
Radonturvallinen perustus tulee halvemmaksi kuin yksittäisen tontin radonselvitys. Tällaisen selvityksen perusteella ei yleensä voida antaa vakuutusta siitä, että sisäilman radonpitoisuus jäisi rakentamistavasta riippumatta alhaiseksi. Uudisrakentamisen tavoitearvon 200 Bq/m3 ylitykset ovat niin yleisiä, että radonturvallinen rakentaminen on pääsääntöisesti perusteltua koko maassa.
Radonin mittaus asunnossa
Jos uuden asunnon raja-arvo 200 Bq/m³ ylittyy, asukas voi vaatia radonpitoisuuden alentamista takuukorjauksena. Tämän takia uuden asunnon asukkaan kannattaa mitata radonpitoisuus mahdollisimman pian muuton jälkeen takuuajan voimassaoloaikana. Sisäilman radonpitoisuus mitataan radonmittauspurkeilla. Asunnoissa kattava arvio altistuksesta saadaan, kun mitataan kahdella radon-mittauspurkilla asunnon eri huoneissa ja/tai kerroksissa. Mittausajaksi suositellaan kahta kuukautta syyskuun alun ja toukokuun lopun välisenä aikana. Radonmittauspurkki tilataan STUKin hyväksymää radonmittausmenetelmää käyttävältä palveluntarjoajalta, joka lähettää radonpurkit kotiin postitse. Mukana toimitetaan ohjeet radonpurkkien sijoittamisesta kotona. Mittausajan päätyttyä purkit palautetaan postitse palveluntarjoajalle
Kuinka korjataan
2000-luvulla rakennettujen talojen lattialaatan alle on usein jo rakennusvaiheessa asennettu radonputkisto. Jos radonpitoisuus asuintilassa ylittää 200 Bq/m3 aktivoidaan radonputkisto viemällä sen poistokanava vesikaton läpi (jollei sitä ole tehty jo rakennusvaiheessa) ja kytkemällä poistokanavaan poistoimuri, esimerkiksi huippuimuri.
Jos talon alapohjan alla ei ole radonputkistoa, voidaan radonpitoisuutta alentaa lattialaatan alta ilmaa imevän radonimurin avulla. Vaihtoehtoinen menetelmä on talon ulkopuolelle muutaman metrin päähän perustuksista rakennettava radonkaivo, joka kuitenkin soveltuu vain karkeille hiekka- ja soramaille rakennetuille taloille. Nämä menetelmät ovat ensisijaisia, jos radonpitoisuus ylittää 300 Bq/m3. Jos radonpitoisuus on välillä 200 – 300 Bq/m3, kannattaa harkita tarkoituksenmukaisia, helposti toteutettavia korjaustoimenpiteitä, esim. huonosti toimivan ilmanvaihdon parantamista sekä selvien vuotokohtien tiivistämistä.
Korjausmenetelmän valintaan vaikuttavat mitattu radonpitoisuus, rakennuksen alla oleva maaperä, täytemaa, talon rakenteet ja ilmanvaihto.
Tarkista oman asuinalueesi radonmittaustulokset:
Pientaloasuntojen radonpitoisuudet Suomen kunnissa
Lue lisää aiheesta:
www.stuk.fi
