Pihan kulkuväylät vankalle perustalle – estä routiminen
Huonokuntoiset kulkuväylien pinnoitteet, valumavesien puutteellinen poisjohtuminen, sekä lian ja hiekan kulkeutuminen sisälle koetaan vikana noin 14 %:ssa suomalaisissa pientaloissa. Oikein tehty pihan kulkuväylien kiveys tai asfaltointi ovat ratkaisuna ongelmaan. Toimiakseen, pihatie vaatii hyvin tehdyn routimattoman alustan. Mitä vaativampi ja rasitusalttiimpi kohde on, sitä vankempi perustyön pitää olla.
Oheinen kuva on tarkoitettu havainnollistamaan maa-ainekerroksia niin uusissa kuin vanhoissa kohteissa, joihin halutaan asentaa pihakivi päällysteeksi. Routivissa maissa hiekkakerroksesta osan voi korvata routaeristeellä. Sillä varmistetaan lopputuloksen laatu eikä se tule yleensä kalliimmaksikaan.
Kiveyksen perustaminen alkaa jo perusmaasta, joka muotoillaan ja tiivistetään oikeaan asentoon. Routiva maa vaatiikin syvän perustuksen, tosin routavaurioita voidaan merkittävästi vähentää pitämällä perustuksen kerrokset tasapaksuisina ja käyttämällä rautaeristelevyä (esim. XPS 70 mm). Kiveysten ulkonäköön voidaan vaikuttaa kivien muodolla, ladonnalla ja värisävyillä. Hyvin tehty pohjatyö takaa kestävän ja pitkäikäisen kiveyksen.
Perusmaan muotoilu rakennusvaiheessa
Kun rakennuksen pohjaa kaivetaan ja asennetaan, kannattaa viemäri- ja salaojat sekä maakaapelit samassa yhteydessä muotoilla ja pihan perusmaa salaojittaa valmiiksi tulevan kivetyksen osalta.
Erityisesti on huomioitava, että alueen kaltevuudet on tehtävä riittävinä rakennuksesta poispäin ja kivetyksen alueelta kertyvä vesi saatava johdatettua pois. Isot alueet tarvitsevat omat sadevesikaivonsa ja putkitusverkoston, mutta pienemmiltä alueilta vesi voidaan ohjata pois esim. kourukivityksellä.
Pohjamaan päälle asennetaan routivilla mailla vähintään 500 mm:n kerros hyvin vettä läpäisevää soraa. Maakerrosten väliin on myös hyvä asentaa suodatinkangas. Kerros muotoillaan valmiin pinnan muotoon ja tiivistetään huolella. Pohjan on hyvä ylittyä puolella metrillä varsinaisen alueen ulkopuolelle. Ajotiet kannattaa tiivistää koneellisesti useampana kerroksena.
Sepelikerroksen päälle asennetaan asennushiekkakerros. Kerroksen vahvuus on noin 30 mm, ja se tehdään noin 0–8 mm:n hiekalla. Routimiselta vältytään ja lopputuloksen laatu taataan, jos vähänkin epäilyttävissä kohdissa rautaeriste (esim. 70 mm XPS) asennetaan asennushiekan alle.
Kivien ladonnassa maltti on valttia
Pienet alueet voi laatoittaa itse, mutta suuremmissa kannattaa ottaa ammattilainen tekemään pihan kivetys. Alue mitataan ja reunojen linjalangat sekä mahdolliset kuvio- tai värierolinjat asennetaan. Kivetyksen ladonta aloitetaan kiinteistä sivuista, esim. talon seinustalta. Työ tehdään valmiin kivetyksen puolelta jotta tasattu pohja ei kärsi. Mitä suuremmat mittaheitot tuotteissa on, sitä suurempi työskentelyvara saumaan täytyy jättää. Pienemmillä kivillä saadaankin aikaan helpommin yhtenäistä pintaa. Valmiiseen kiveykseen levitetään hienoa kuivaa hiekkaa ja harjataan useampaan kertaa ristiin, jotta varmistettaisiin saumojen täyttyvyys.
Lopuksi työ viimeistellään reunakivillä, jotka asennetaan joko liimaamalla valmiin kivetyksen päälle tai upottamalla kivetyksen reunaan.
Mallistoja riittää
Ulkonäköön vaikutetaan eniten kivetyksen materiaalin, mallin ja värisävyjen valinnalla. Yleisimpiä ovat suorakaiteen muotoiset betoniset pihalaatat. Pinnan struktuureista yleisimmät ovat läpivärjätty, kivirouheinen tai muotokuviobetoni.
Betonikivet ovat laattoja pienempiä ja paksumpia pihamateriaaleja. Pihoissa käytetään 40-80 mm:n vahvuisia kiviä. Muotoina ovat tavallisesti suorakaide, lievän s-kirjaimen muotoinen tai tasasivuinen, ns. noppakivi. Kivet ovat useimmiten pinta- tai läpivärjättyjä.
