Suomirakentaa.fi

Neuvontaa rakentajille ja remontoijille

Viherrakenteet

rts_tutkii_logo_pieni

Pihalle valittavien kasvien määrä ja laatu riippuu paljolti asukkaan harrastuneisuudesta. Mitä suurempi, upeampi ja monipuolisempi puutarha, sitä enemmän sen ylläpito vaatii tietoa ja vaivaa. Myös perhetilanne vaikuttaa pihan suunnitteluun. Lapset tarvitsevat omat leikkitilansa. Kaikkea liikenevää aluetta ei ehkä kannata peittää nurmikolla tai istutuksilla jotta myös majan rakentamiselle jää tilaa?

Kuva: Unsplash / Randy Fath

 

Näyttävän pihan voi saada aikaan myös suhteellisen helppohoitoisilla kasveilla. Pihansa voi myös teettää osittain tai kokonaan viherrakentamiseen erikoistuneilla yrityksillä, jos itsellä ei tähän riitä halua, osaamista tai aikaa.

Pihasuunnittelijan puoleen voi kääntyä jo tavallista peruspihaakin mietittäessä, näin valinnat osuvat todennäköisesti jo kerralla kohdalleen. Pihasuunnitelmia tekevät mm. suunnitteluhortonomit ja maisema-arkkitehdit, mutta myös paikalliset puutarhayrittäjät voivat tehdä pihasuunnitelmia ainakin sesonkiaikojen ulkopuolella. Suunnitelmaan liittyvät tavallisesti mm. pihan tilajako, pintavesien ohjaus, maaston muotoilu, pinnoitteet, rakenteet ja kasvillisuus. Puutarha-ala on sattuneesta syystä sesonkiluonteista, joten suunnittelijaan ja viherurakoitsijaan kannattaa olla yhteydessä jo kuukausia ennen suunniteltua pihan rakentamisen aloitusta.

 

Nurmikko

Nurmikko on yleensä itsestään selvä ratkaisu ainakin osaan pihaa. Hyvin hoidettu nurmikenttä onkin kaunis katsella, kestävä ja miellyttävä astella. Nurmikkoa tarvitsee kuitenkin huoltaa säännöllisesti, mikä nurmikon pinta-alaa suunniteltaessa onkin hyvä huomioida. Suotuisana kesänä nurmikko vaatii leikkausta viikoittain. Nurmikkoa tulee myös lannoittaa säännöllisesti jotta se jaksaa kasvaa mahdollisimman voimakkaana ja tuuheana.

Hyvä nurmikko koostuu yleensä useasta nurmikkoheinälajista. Tärkeimmät nurmikkolajit ovat punanata ja niittynurmikka. Muita lajeja ovat kylänurmikka, röllit, lampaannata ja valkoapila. Myös raiheinää käytetään siemenseoksissa. Kovaa kulutusta vaativalle paikalle valitaan siemenseos, jossa on paljon niittynurmikkaa. Kuiville ja varjoisille kasvupaikoille sopii paremmin punanatapitoinen siemenseos. Siemensäkeissä mainitaan siemenseoksen laatuluokka, joista parhaimpia extra ja käyttöluokka 1. Hidaskasvuiset, laadukkaat ja hyvin talvea kestävät ovat parhaimpia. Parasta kylvöaikaa on kevät, kun maa on vielä kosteaa, mutta myös loppukesällä ja syksyllä nurmikon teko onnistuu.

 

Nurmikon perustaminen

1. Maanpinnan lähellä olevat suuret kivet ja kannot poistetaan. Mikäli joudutaan täyttämään kivien ja kantojen kohtia kannattaa käyttää kantavaa maa-ainesta, hietamaata. Kohdat tulee tiivistää huolellisesti jottei paikalle synny kuoppaa.

2. Pohjamaa tulee muotoilla nurmikon mukaiseksi noin 20 senttiä valmista pintaa alemmaksi. Maan tulee viettää poispäin rakennuksista.

3. Pohjamaahan kannattaa lisätä savimultaa noin 10 senttiä mikäli maa on kovin hiekkainen eikä näin ollen pidä kosteutta. Maa tulee sekoittaa ja muokata hyvin. Mikäli maa on märkää tai hyvin tiivistä se tarvitsee salaojittaa. Putket asennetaan noin puolen metrin syvyyteen sopiviin kohtiin niin, että ne tyhjenevät esimerkiksi ojiin. Putkien päälle levitetään noin 20 senttiä salaoja soraa.

4. Pintakerrokseksi muodostuva kasvualusta levitetään noin 20 sentin kerrokseksi, Multa tasoitetaan haravalla ja pinta tiivistetään esimerkiksi jyrällä. Maan tulee olla niin tiivistä etteivät askelten jäljet näy siinä. Kasvualustan levitykseen voi käyttää avuksi kaivinkonetta tai traktoria. Levityksen voi tehdä myös käsipelillä, mutta varsinkin suurempaa nurmikkoa perustettaessa se on todella hidasta ja työlästä. Maa kalkitaan ja lannoitetaan muokkauksen yhteydessä.

5. Siemeniä kylvetään noin 2-3 kiloa aarille. Liian tiheä kylvös tukehduttaa kasvun ja liian harvaan kylvetty on ruma.

6. Siemenet kylvetään ristikkäisiin suuntiin kahteen kertaan. Ne peitetään kevyesti haraamalla ja sen jälkeen pinta jyrätään.

7. Maa kastellaan kylvön jälkeen pienellä vesimäärällä sumuttamalla, jotteivat siemenet huuhtoudu veden mukana.

8. Itäminen kestää noin 1-3 viikkoa. Itämisvaiheen aikana nurmikon pinta tulee pitää kosteana.

9. Uusi nurmi leikataan noin 7-10 sentin mittaisena.

 

Nurmikko tarvitsee paljon ravinteita. Lisälannoitus on välttämätön varsinkin jos leikkuujäte haravoidaan pois. Kaikkein paras tulos saadaan aikaan jos lannoitetta levitetään pieninä annoksina kesän aikana. Ensimmäisen kerran kannattaa lannoittaa heti keväällä kun nurmikko on lähtenyt kasvuun. Toisen kerran lannoitetaan keskikesällä ja viimeisen kerran syyskesällä. Viimeisellä lannoituskerralla käytetään runsaasti fosforia sisältävää lannoitetta, se parantaa talvenkestävyyttä. Lannoituksen jälkeen nurmikko kastellaan tai lannoite levitetään joko sateella tai juuri ennen sadetta. Nurmikolle ei kannata päästää lapsia tai kotieläimiä ennen kuin lannoite on sulanut.

Nurmikon sammaloitumista ehkäistään kalkitsemalla. Peruskalkitseminen tehdään jo nurmikkoa perustettaessa. Kalkkia levitetään maan laadusta ja happamuudesta riippuen muutaman vuoden välein. Rakeisen kalkin käyttö on vaivattomampaa kuin jauhemaisen.

Sammal saadaan pysymään poissa lannoittamalla ja kalkitsemalla nurmikkoa säännöllisesti ja parantamalla sen hapensaantia. Nurmikkoon voidaan pistellä reikiä esimerkiksi talikolla tai kuljeskella nurmikolla siihen tarkoitukseen suunnitelluilla piikkijalkineilla. Jos nurmikko on jo päässyt sammaloitumaan, on sen poistamiseen olemassa erilaisia laitteita.

Nurmikkoa hoidetaan jatkossa säännöllisesti leikkaamalla sekä kuivina aikoina kastelemalla.

Lue lisää: Nurmikon peruskorjaus

 

 

Niitty tai kukkaketo

Niitty tai kukkaketo ovat suosittuja, ympäristöystävällisiä ja nurmikkoa helppohoitoisempia ratkaisuja. Ne ovatkin hyviä vaihtoehtoja nurmikolle, mikäli tontti on iso tai pihaan toivotaan "villimpää" ja rehevämpää ilmettä.

1. Niitylle valitaan aurinkoinen ja niukkaravinteinen paikka

2. Maa kannattaa muokata syksyllä ja pitää sen jälkeen niittyalue kesannolla eli paljaana kasvillisuudesta yhden kasvukauden ajan, keväästä syksyyn.

3. Monivuotiset rikkakasvit poistetaan juurineen ja maata harataan ja muokataan kesän aikana.

4. Mikäli maa on liian ravinteikasta kannattaa pintamultaan sekoittaa muutaman sentin kerros hiekkaa.

5. Siemenet kylvetään syyskesällä. yhden aarin siementarve on n oin 50 grammaa siemeniä.

6. Siemenet sekoitetaan haravalla ja mullan pinta jyrätään.

7. Mikäli kausi on kuiva tulee kylvöksiä kastella säännöllisesti.

8. Niitystä poistetaan vuosittain voimakaskasvuisia rikkakasveja ja se niitetään n. 2 kertaa kesässä.

9. Kauneimmillaan niitty on 5-10 vuoden kuluttua ensimmäisistä kylvöistä.

 

Niitty voidaan myös perustaa nurmikolle. Nurmikon leikkaaminen lopetetaan ja sen annetaan kasvaa. Nurmikon heinä niitetään muutaman kerran kesässä ja viedään pois. Lannoitusta ei enää anneta. Niittykasvit ilmestyvät näin hoidetulle maalle luonnostaan. Niitylle haluamiensa kasvien siemeniä voi kerätä itse syyskesällä. Myytävänä on myös valmiita niittyseoksia.

Aurinkoiselle niitylle sopivia luonnonkukkia ovat mm. Harakankello, keltasauramo, kissankello, ruiskaunokki, siankärsämö, keto-orvokki, niittyleinikki, peurankello päivänkakkara, kurjenkello jne.

Kostealla kasvupaikalla viihtyvät mm. kallioimarre, keltakurjenmiekka, kotkansiipisaniainen, kullero, rentukka jne.

 

Puut, pensaat ja kasvit

Pihan kasveja valittaessa on syytä huomioida pihan kasvuolosuhteet. Aurinkoiseen paikkaan ei kannata istuttaa varjoa vaativia kasveja eikä päinvastoin. Ilmastovyöhyke on myös oleellinen asia, lämpimän vyöhykkeen kasvit eivät viihdy pohjoisen oloissa. Ilmastovyöhykekartta on hyvä osviitta, mutta saman ilmastovyöhykkeen sisälläkin olosuhteet voivat vaihdella esimerkiksi maastomuodon tai vesistöjen läheisyyden vuoksi. Herkkiä kasveja voi tietysti myös suojata harsoilla, muovikatoksilla jne. Ns. perennoihin pyritään usein sijoittamaan eri aikoihin kukkivia lajeja. Uudet, kukkivat kukat peittävät jo aiemmin kuihtuneet, jolloin kokonaisuus toimii silmänilona koko kasvukauden. Myös erilaisilla vesielementeillä, esimerkiksi pienillä puroilla tai suihkulähteillä saadaan elävyyttä pihan istutuksiin.

Puita ja pensaita istutettaessa tulee ottaa huomioon pihan koko sekä haluttu vaikutelma sekä se, onko pihasta tarkoitus tehdä rauhallinen keidas vai esimerkiksi hyvä leikkipaikka lapsille. Pihakasvien hankkimiseen syyskesä ja syksy ovat parempaa aikaa kuin kevät, koska loppukaudesta taimet ovat jo hyvässä kasvussa kunnon voi päätellä helpommin kuin keväällä. Syksyn sateet auttavat myös siirrettyjen kasvien alkutaivalta.

 

Kasvimaan perustaminen

Oman kasvimaan voi perustaa pienemmällekin tontille. Kasvimaan paikka kannattaa valita huolellisesti, maan pystyy kyllä parantamaan ja muokkaamaan sopivaksi, mutta aurinkoisuuteen ja maan lämpimyyteen ei pysty vaikuttamaan. Näin ollen paras paikka kasvimaalle onkin etelään viettävä rinne. Kasvimaalla kannattaa noudattaa kasvivuorottelua. Samaa kasvilajia ei kannata viljellä samalla paikalla kahta vuotta pidempään.. Näin vältytään hankalimmilta kasvitaudeilta.

 

1. Aloita kääntämällä ja poistamalla rikkakasvit sekä nurmikko juurineen. Poista myös kivet, kannot ym. Käännä ja muokkaa maa ainakin noin lapion syvyydeltä lapiolla tai talikolla. Maan voi myös muokata jyrsimellä. Haravaa kannattaa käyttää apuvälineenä juurien poistamisessa. Muokkaa, käännä, jyrsi ja haravoi maa useampaan kertaan. Mitä huolellisemmin teet kasvimaan perustukset sitä helppohoitoisempi se on tulevaisuudessa.

2. Kalkitse maa muokkauksen jälkeen. Esimerkiksi hienoksi jauhettu magnesiumia sisältävä dolomiittikalkki on hyvin nopeavaikutteista. Myös tuhka sopii hyvin kalkitsemiseen, tällöin sen pitää olla puhdasta puuntuhkaa. Voit lähettää maanäytteen viljavuus palveluun, mikäli haluat selvittää tarkasti kalkin ja ravinteiden tarpeen, mutta myös apteekista saatavilla ph-liuskoilla pystyy itse selvittämään tilanteen maan happamuuden osalta. Puutarhakasveille sopiva happamuus eli ph on 6 ja 7 välillä. Kalkilla ja tuhkalla on emäksinen vaikutus eli ne vähentävät happamuutta. kun ph nousee kasvien vedenotto ja ravinteiden saanti paranevat. Mikäli maata ei ole kalkittu koskaan tai ei pitkään aikaan kalkkia kannattaa levittää n. 50 kiloa 100 neliölle. Jatkossa kalkkia voi levittää 10-15 kiloa aarille muutaman vuoden välein.

3. Maan rakenteen parantamiseksi kannattaa levittää maan pintaan n. 15 sentin kerros kasvuturvetta tai hyvää kompostimultaa ja sekoittaa se perusmaahan. Se tekee maasta helposti muokattavaa ja pehmeää. Se myöskin vilkastuttaa pieneliö toimintaa ja pidättää paremmin kosteutta helpottaen kasveja kehittämään vahvemman juuriston.

4. Lannoita kasvimaa. Lannoitustarve vaihtelee eri kasveilla. Lannoituspakkausten kyljessä on ohjeita eri kasviryhmien lannoittamisesta. Ole maltillinen lannoittamisen kanssa, liika lannoittaminen haittaa kasvua samanlailla kuin lannoitteiden puuttuminenkin.

5. Käännä maa vielä kertaalleen lannoituksen ja kalkitsemisen jälkeen. Muotoile istutuspenkit esimerkiksi rautaharavalla, muista jättää myös kulkuväylät, jotta sinun on mahdollisimman helppo hoitaa kasvimaatasi. Käytävät voi myös pinnoittaa esimerkiksi laattakivillä, laudoilla tai vaikkapa puhtaalla puunpurulla. Kovalla ja kuivalla käytävällä on helpompi kulkea eivätkä rikkaruohot leviä käytäviltä penkkeihin.

6. Monien kasvien kehitys on niin nopeaa, että ne ehtivät antaa sadon suoraan kasvimaalle kylvettyinä. Esimerkiksi porkkanat, salaatit, tillit, retiisit, herneet avomaankurkut lantut ja nauriit ovat nopeakasvuisia.

7. Pidemmän kasvuajan tarvitsevat kasvit esikasvatetaan sisällä sadon varmistamiseksi. Taimet voi kasvattaa itse tai ostaa valmiina. Tällaisiä kasveja ovat esimerkiksi tomaatit, paprikat, munakoisot, useat eri kaalilajikkeet, purjo, jättisipulit, ruohosipuli ja monet yrtit.

8. Tee kylvövaot siemenpussien suositusten mukaisesti. Vaot kannattaa kastella ennen istutusta. Liian tiheään kylväminen estää kasvien luonnollisen kasvun. Pienet siemenet voi kylvää noin 1cm syvyyteen ja isommat n. 2-3 cm:n syvyyteen. Vako peitetään mullalla ja tiivistetään kevyesti.

9. Kylvökset kastellaan hyvin. Kasvimaan voi myös peittää kateharsolla jolloin maa pysyy kosteana ja lämpimämpänä ja siemenet itävät nopeammin. Harso suojaa kasveja halloilta.

10. Taimet kannattaa harventaa jo pieninä, jolloin jäljelle jäävät taimet vahingoittuvat mahdollisimman vähän. Haraa taimivälit heti kun rikkaruohot alkavat itää. Rikkaruohot tulee poistaa juurineen jotta ne eivät lähde uudelleen kasvamaan.

11. Kasvukaudella kesä-heinäkuussa kasveille voi antaa lisävoimaa täyslannoksella.

12. Muista kastella kasvimaata mikäli on kuivaa. Kastelujärjestelmä kannatta hankkia mikäli olet paljon poissa.

 

Vinkkejä sadonkorjuuseen

Lämpöisenä kesänä kasvimaa antaa satoa jo heinäkuun lopulla. Useimmiten satokausi kuitenkin on parhaimmilllaan elo-syyskuussa. Sadon kehittymistä kannattaa syyskesällä seurata tarkkaavaisesti, koska varsinkin monet vihannekset menettävät mehukkuutensa jos ne kypsyvät liikaa.

1. Puutarhan satoa kannattaa poimia poutapäivänä. Hedelmät, vihannekset ja juurekset eivät saa vahingoittua, sillä kolhut heikentävät niiden säilyvyyttä.

2. Jätä kasvikset kuivahtamaan kasvimaan reunalle ja varistele niistä multa pois ennen varastointia.

3. Vihannekset ja juurekset kannattaa varastoida viileässä, mieluiten alle +10 asteessa. Maakellari on oivallinen säilytyspaikka sadolle.

4. Kurkut ja kurpitsat kannattaa säilöä.

5. Marjat ja hedelmät voi kuivata uunissa miedossa lämmössä tai käyttää sähkökäyttöistä kuivuria. Ohuiksi viipaloidut kasvikset ja yrtit kuivuvat hyvin myös huoneen lämmössä. Uunin lämpötila tulee olla alle 50 astetta.

6. Marjat voi myös pakastaa. Ripaus sokeria auttaa marjoja säilyttävään kesäisen tuoreen makunsa. Tillit, persiljat ja ruohosipulit kannattaa silputa ennen pakastamista. Muut yrtit kannattaa pakastaa varsineen tai säilöä niistä ainoastaan lehdet.

7. Ryöppääminen (muutama minuutti kiehuvassa vedessä) ennen pakastamista auttaa säilyttämään juuresten värin ja maun parhaiten.

VALINTAOPPAAT

Tutustu oppaisiimme:

Valintaoppaita voit tilata täältä >>>

 

 

asfalttiurakointikk logo