Ulko-ovi- ja ikkunayritykset

• Tulosta

Domus Yhtiöt tunnetaan kautta koko maan Domus-ikkunoiden, -ovien ja kalusteiden valmistajana. Lue lisää Domuksesta täältä.

Yritys tekee tavanomaisia ikkunoita, nelinkertaisia erittäin energiatehokkaita ”Watti Eko”-ikkunoita ja erikoisikkunoita; kuten kaarevia, pyöreitä, vinoja ja pajonsuojaikkunoita. Lue lisää yrityksestä täältä.

Valitse juuri sinulle oikea jätevesijärjestelmä

• Tulosta

Ympäristönsuojelulaissa sanotaan, ettei pohjavesiä saa liata ja siinä määrätään myös talousvesien käsittelypakko. Uusi säädös koskein jätevesien käsittelyä astui voimaan 15.3.2011, joka toi mukanaan lievennyksen koskien kaikkialle muualle, paitsi rantojen läheisyyteen ja herkästi pilaantuvilla alueilla on lievennetty vaatimustaso koskien jäteveden puhdistusratkaisuja. Vuoden 2016 maaliskuun alkuun meneesä kaikilla mökeillä tulisi olla toimiva jätevesijärjestelmä. Millaisia vaihtoehtoja jäteveden puhdistukseen sitten löytyy?

Ennenkuin jätevesijärjestelmää voidaan alkaa suunnittelemaan pitää huomioida rakennuspaikan olosuhteet, rakennuksen käyttötarkoitus, käyttäjämäärä sekä myöskin kunnan mahdolliset erityismääritykset. Alusta asti kannattaa olla yhteydessä joko ammattitaitoiseen jätevesisuunnittelijaan tai vaihtoehtoisesti paikkakunnan rakennus- ja ympäristönsuojeluviranomaiseen.Tiettyjä poikkeustapauksia tiukoissa vaatimuksissa kuitenkin on. Kiinteistönomistajat, jotka asuvat kiinteistössä vakituisesti ja ovat täyttäneet 68-vuotta ennen 9.3.2011 ovat vapautettu päivityksistä. Tämä vapautus ei kuitenkaan koske uudisrakentamista, eikä vapaa-ajan asuntoja. Myöskin mikäli kiinteistö myydään, siirtyy vastuu päivityksestä uudelle omistajalle. Myös mahdollinen pitkäaikainen sairaus ja työttömyys voivat toimia vapauttavina tekijöinä, tällöin vapautus myönnetään enintään viideksi vuodeksi kerrallaan.

Käytännössä haja-asutusalueella on kaksi eri vaihtoehtoa jätevesien puhdistamiseen: maapuhdistami ja panospuhdistamo. Vaihtoehtoja punnittaessa mieti järjestelmän suunnittelu-, hankinta-, ja asennus- ja ylläpitokustannuksia.

Umpisäiliö

Yksinkertaisin tapa jätevesien käsittelyyn on johtaa kaikki jätevesi täyttymishälyttimellä varustettuun umpisäiliöön, josta se noudetaan jäteautolla. Tosin umpisäiliö ei ole varsinaisesti jätteiden käsittelymenetelmä vaan jätevesi haitan siirtämistä paikasta toiseen. Monella tontilla pohjavesialueiden läheisyys, tontin pieni koko tai jyrkkä, veteen viettävä rinnetontti edellyttää kuitenkin umpisäiliö ratkaisua. Tällöin kiinteistön kaikki jätevedet kerätään säiliöön.

Umpisäiliön valinnassa tulee ottaa huomioon kiinteistön arvioitu jätevesimäärä sekä suunniteltu tyhjennysväli. Kokoa valittaessa kannattaa myös ottaa selville kunnassa olevan säiliöauton säiliön koko, koska useimmiten hinta perustuu käyntikertoihin, ei tyhjennettävän säiliön tilavuuteen. Asuinrakennuksissa käytetään yleisimmin 5–10 m3 umpisäiliötä ja vapaa-ajan rakennuksissa 3–5 m3 säiliötä. Säiliöiden mukana on tarkat asennus ja käyttöohjeet erilaisille asennuspaikoille ja tavoille.

Jätevesille tarkoitettu umpisäiliö on varustettava täyttymishälyttimellä. Hälytin lisää käyttömukavuutta ja – turvallisuutta. Säiliön täyttymistä ei tällöin tarvitse seurata mittakepeillä, jätevesi ei pääse tulvimaan ja säilön tyhjennys saadaan hoidettua ajallaan. Säiliön sijaintia suunniteltaessa on otettava myös huomioon se, että säiliö on päästää tyhjentämään loka-autolla kaikkina vuoden aikoina.

Yhdistelmä ratkaisua suositellaan pohjavesialueilla sekä tapauksissa, missä ollaan hyvin lähellä vesistöjä (min 30m). Yhdistelmä ratkaisussa mustat vedet eli wc vedet johdetaan erillisviemäröintinä umpisäiliöön ja harmaat vedet eli suihku- ja pesuvedet omana viemäröintinään erillisen saostussäiliön kautta maaperään imeytettäväksi. Yhdistelmän suositeltavuus perustuu siihen että eniten päästöjä aiheuttavat käymäläjätteet eivät pääse maaperään lainkaan, vaan säiliön täytyttyä ne kuljetetaan muualle keskitettyä jatkokäsittelyä varten. Keskivertoperheen kulutusarvona suunnittelija käyttää keskimäärin 150 l/vrk/hlö eli nelihenkinen perhe kuluttaa 12–18m3/kk. Suurin osa jätevesistä on pesu- ja suihkuvesiä.

Imeytys ja suodatus

Kiinteistön kaikki jätevedet voidaan myös imeyttää maaperään tai käsitellä maasuodattamossa. Se on mahdollista, jos tontti on riittävän suuri, maaperä rakenteeltaan sopiva, vesistöt, pohjavesialueet sekä juomavesikaivot riittävän kaukana. Imeytyspaikan maaperän tulee olla riittävästi vettä läpäisevää hiekkaa tai kivennäismaata ja pohjaveden pinnan tulee olla vähintään metrin imeytyspintaa syvemmällä. Suodatuksessa etäisyys kaivannon pohjasta pohjaveden pintaan tulee olla vähintään 25 cm. Suodatusjärjestelmää käytetään kun maaperä on imeytykseen sopimatonta, esimerkiksi silttiä, savea tai liian tiivistä moreenia. Johdettaessa kaikki kiinteistönjätevedet saostussäiliöön tulee käyttää 3-osastoista, vähintään 2 m3:n kokoista saostussäiliötä. Imeytys- ja suodatusjärjestelmät voidaan rakentaa joko kenttänä tai ojastona.

Maakerrokset toimivat mekaanis-biologis-kemiallisena jäteveden puhdistamona. Jätevesi puhdistuu suodattuessaan maakerrosten läpi. Lisäksi pieneliötoiminta hajottaa eloperäisen aineksen imeytyspintaan muodostamassa biokerroksessa.

Imeytymisjärjestelmän toteuttaminen ojastona on suositeltavampi ratkaisu. Imeytyskenttää voidaan käyttää tasaisessa maastossa. Imeytysputkia varten kaivetaan noin metrin syvyiset kaivannot, joiden pohjalle, sepelisen jakokerroksen päälle, sijoitetaan imeytysputket. Jakokerroksen päälle laitetaan suodatinkangas ja kaivanto täytetään täytemaalla. Täytemaa on hyvä muotoilla kumpareiksi sadeveden poisvalumisen edistämiseksi. Talvella imeytyskentän päältä ei tule poistaa lunta.

Suodatinjärjestelmän ojastot ovat kahden metrin syvyisiä. Pohjalla jakokerroksen päällä on kokoomaputket, joiden päällä on suodatus- ja jakokerros. Imeytysputket ovat päällimmäisinä. Kaivanto täytetään ja vedet johdetaan esim. avo-ojaan. Saostussäiliön mukana on aina tarkat asennukset ohjeet eri sovelluksille.

Panospuhdistamo

Panospuhdistamo on tarkoitettu haja-asutusalueilla olevien ympärivuotisesti asuttujen asuinrakennusten kiinteistökohtaiseksi jäteveden puhdistusjärjestelmäksi. Panospuhdistamo toimii samalla periaatteella kuin isommatkin jätevedenpuhdistamot, kuitenkin pienemmässä mittakaavassa ja panosperiaatteella. Panospuhdistamossa käytetään hyväksi sekä biologisia että kemiallisia reaktioita. Panospuhdistamo on kokonaistaloudellinen vaihtoehto ympärivuotisesti asutun kiinteistön kaikille jätevesille. Asentaminen on helppoa ja nopeaa. Panospuhdistamo sopii hyvin myös saneerauskohteisiin, koska se voidaan asentaa pieneen tilaan, jolloin pihamaa istutuksineen säilyy mahdollisimman koskemattomana.

Mökille ja pieniin talouksiin

Yhden tai kahden hengen talouksissa, joissa vedenkäyttö on vähäistä, voidaan wc-vedet johtaa umpisäiliöön ja harmaavedet suodattaa esim. saostuskaivolla varustetun saunakaivon kautta. Ratkaisu vaatii silloin kahden viemäröintijärjestelmän asentamisen.

Muista huoltaa jätevesijärjestelmääsi

Jätevesijärjestelmät vaativat säännöllistä huoltoa ja tarkkailua. Mitä teknisempi laite, sitä useampi kohta pitää huomioida. Pitkälle viety automatisoitu valvontajärjestelmä helpottaa huoltotöitä. Valvontalaite voi lähettää esim. kännykkään viestin häiriötilanteista tai sakokaivon tyhjennystarpeesta. Jätevesijärjestelmän valmistajan on annettava huolto- ja käyttöohje laitteen hankkijalle. Ohjeesta tulee selvitä aikatauluineen kaikki ne toimenpiteet, jotka vaikuttavat laitteen toimintaan. Puhdistamon huollon laiminlyönnistä syntyy häiriöitä, jotka vaikuttavat puhdistustulokseen. Esimerkiksi panospuhdistamon kemikaalien lisäyksen unohtaminen huonontaa puhdistustulosta merkittävästi. Myös valvonta on yhtä tärkeää.

Uponor Suomi Oy

Lisätietoa:

www.ymparisto.fi

www.vesiensuojelu.fi

http://www.fise.fi/

Talopakettitoimittajan arviointi

• Tulosta

Ennen kuin arvioi talopaketin toimittajia, on syytä arvioida itseään, omia arvostuksiaan, halujaan ja rahkeitaan. Oletko rakentaja, rakennuttaja vai ostaja? Millainen julkisivu on tarkoitus hankkia: puu, tiili, hirsi vai rapattu? Onko löydettävissä valmis tyyppitalo vai tehdäänkö yksilöllinen? Ennen muuta on tarkasteltava, mitä ominaisuuksia tavoitellaan. Viihtyvyys, tilojen toimivuus, terveydellisyys, tekninen toimivuus, asunnon hoidettavuus, rakennustekninen laatu, energiatehokkuus, kestävyys/pitkäikäisyys, ulkonäkö yms. Talotoimittajasta tulisi arvioida luotettavuutta, osaamista, palveluhalua ja -kykyä, referenssejä. Kun tietää vielä budjettinsa, on paljon helpompi tutustua ja neuvotella taloedustajan kanssa.

Edullisimmin uuteen ja persoonalliseen omakotitaloon pääsee rakentamalla se talopaketista ja itse toteuttaen. Edullisuus edellyttää sitä, että sinulla on haluja ja kykyä rakennuttaa ja osallistua itse. Projektin vetäjäksi kannattaisi useimmiten kuitenkin hankkia pientaloprojektissa ansioitunut henkilö ja maksaa siitä kunnolla. Työnjohtoon ja työmaahankitojen työn osuuteen on laskettava keskimäärin noin 15 000 euroa. Sopimus on syytä tehdä sekä tehtävien, että ajankäytön suhteen kirjallisen tarkasti.

Omatoimisuus kannattaa

Talopakettirakentaminen on edullisimmillaan, jos rakentajaperhe löytää täysin itselleen sopivan koetun tyyppitaloratkaisun, kykenee nopeaan ja lopulliseen päätöksentekoon yksityiskohdista, osaa tarvikkeiden ja tarvittavien työvoimaresurssien hankinnan sekä kykenee ansiokkaaseen osallistumiseen rakentamisen osalta.

Omatoimirakentajan osallistumisen merkitys rakentamisen kokonaiskustannuksissa on keskimäärin 50 000€. Näin ollen kokonaismeno keskiarvoisessa omakotirakentamisessa 2013 on noin 270 000€ nettoalaltaan 170m2:n talossa. Kustannukset täysin valmiiksi teetettynä ovat tänä vuonna noin 325 000€. Säästöt kokonaiskustannuksista rakentaja saa edellä kuvatuista suunnittelukustannuksista, asioinnista ja tavaranhankinnoista, osallistumisesta rakentamiseen esimerkiksi apumiehenä, työmaan hoidossa ja järjestelyissä, pihatöiden teosta jne. Aina ei myöskään taloa tarvitse rakentaa kerralla täysin valmiiksi.

Talopakettiratkaisu helpottaa

Tutkimustuloksemme perusteella voimme suositella kaikille omakotirakentajille talopakettirakentamista. Talopakettimaisella rakentamisella on hyvät mahdollisuudet päästä nopeaan, helppoon ja onnistuneeseen lopputulokseen.

Talopaketin valinnassa on tärkeintä löytää nyt ja viiden vuoden päästäkin toimiva pohjaratkaisu. On syytä pohtia kellari-/rinneratkaisua ja myös ullakkoratkaisua. Yleisin vika omakotirakentamisessa heidän itsensä kertomana talon valmistuttua on, että lämmin varastotila unohtui. Tilaratkaisujen kanssa rinnan rakennuttajat sitten päättävät julkisivuista/talon ilmeestä/monimuotoisuudesta sekä kokonaisuuden hinta-laatusuhteesta.

Vertaa talopaketin laatua ja palvelua

Talopakettikaupan teossa on syytä kiinnittää suurta huomiota taloedustajaan ja hänen takanaan olevaan toimittajaan. Myyjän käytös, ystävällisyys, aktiivisuus, ammattitaito, luotettavuus ja kokemukset ovat hyvin tärkeitä tekijöitä projektin onnistumiseksi. Toimittajasta on hyvä selvittää edellä mainittuja asioita ja onnistumista talomarkkinoilla. Kaiken kaikkiaan toimittajan ja myyjän palvelujen onnistuminen voi vaihdella kymmenissä tuhansissa euroissa.

Hintavertailu on vaikeaa

Isojen talotoimittajien laadultaan ja sisällöltään vastaavat talopaketit eivät hinnaltaan juurikaan poikkea. Tämän takia on syytä kiinnittää huomiota talotoimittajan ja myyjän aiempaan onnistumiseen, palvelukykyyn ja -haluun sekä vertailutuotteiden laatueroihin. Hyvä talomyyjä pystyy osoittamaan erinomaisuutensa. Intojen keskinäisen suoran vertailun sijaan kannattaa ja on joka tapauksessa arvioitava omakotirakentamisen kokonaiskustannusta, eli minkälaiseen kokonaiskustannukseen talopakettitarjous johtaa. Jos sisältö talopakettitarjouksessa on PTT:n ohjeen mukainen, saadaan keskiarvoinen kokonaiskustannus esimerkiksi kertomalla elementtipaketin hinta neljällä tai vesikattovalmiin paketin hinta 3,3:lla.

Valmistaloon päädytään helposti sen takia, että rakentaminen tällä tavalla on edullista, voidaan itse päättää ratkaisuista eikä tarvitse osallistua itse rakentamiseen. Valmistaloratkaisuja löytyy tarjonnan lisääntyessä yhä enemmän. Oman tontin hankinta + valmistalojen ostaminen on justannuksiltaan edullisempaa kuin ostaa uusi talo tontteineen grynderiltä.

Kun sitten verrataan valmistalon valintaa talopakettirakentamiseen, valmistalovaihtoehto on tässäkin hyvin kilpailukykyinen, kun omaa osaamista rakentamiseen ei juuri ole ja löytyy valmistalotarjonnasta sopivan mallin ja talon laatu tyydyttää.

Valmistalon etu talopakettiin on siinä, että taloon voi usein ennalta tutustua (tyyppitalo), rakennusaikataulu on kiinteä ja kustannukset tarkkaan tiedossa. Talopakettivaihtoehdossa voi vastavaavasti itse osallistua enemmän suunnitteluun ja tekemiseen ja säästää kokonaiskustannuksissa.

Talomerkin valintatekijät

Oheisesta kuvasta nähdään mitkä ovat tärkeimmät tekijät talomerkin valinnassa, kun valitaan a) talopaketti tai B9 muuttovalmis talopaketti.

Valmistalo-ostaja arvostaa erityisesti täydellistä toimitusta, sopivaa tilaratkaisua, korkeaa valmiusastetta, edullista hintaa, toimitusvarmuutta, -nopeutta ja -aikataulua, sekä mahdollisuutta tutustua valmiiseen taloon.

Valmistalon ostajalla on siis useimmiten mahdollisuus itse kokea valmistalo etukäteen, tietää rakentamisen kokonaishinta ja muuttopäivä etukäteen. Kun omaa osallistumista itse rakentamiseen ei juuri tarvita, valinta on yhä useammin valmistalo.

Muuttovalmiin koko hinta

Muuttovalmistalon rakentamisen kokonaiskustannuksen saa karkeasti ottaen kertomalla PTT:n ohjeen mukaisen muuttovalmiin talopakettitarjouksen hinta 1,25:llä. Muuttovalmispaketista puuttuu usein maa-, pohja-, ja pihatyöt, osa rakennuttamiskuluista kuten liittymämaksut yms. Rakentamiskustannuksen lisäksi tulee tonttikustannus.

Talopaketin kokonaishinta

Talopakettitalojen kokonaishinta on vaihteleva, riippuen toimittajasta ja talon laadusta. Talopaketin sisällöstä riippuu, millä talopaketin hinta kertoa, jotta päästään lopulliseen kustannusarvioon. Esim PTT:b ohjeen mukainen vesikattovalmis toimitushinta pitää kertoa n. 3,3:lla ja runkovalmis 4:llä.

Talopaketeista löytyy joka lähtöön

• Tulosta

Jatkuvasti lisääntyvä ”kädettömyys” on johtanut muuttavalmispakettien suosion kasvuun. Tosiasia on myös se, että muuttovalmistalotoimijat ovat kovan koulun käyneitä. Toisaalta alalla on kasvava hintakilpailu ja toisaalta valmistalotoimijan on osattava koko rakentamisen suunnittelu ja järjestettävä kaikki palvelut niin, että muuttovalmismallistosta vielä löytyy omalaatuisia, toimivia ja kaupaksi meneviä talomalleja. Valmistalo-ostajalle valinta ja päätöksenteko on monessa mielessä paljon helpompaa, kuin talopaketin ostajalle johtuen juuri siitä, että valmistalossa lähes kaikki ratkaisut pitää olla valmiina.

Ostaja oikeastaan vain hakee itselleen sopivaa talomallia ja voi usein myös tutustua siihen luonnossa. Hinta on varma, toimitusaika/muuttopäivä on etukäteen hyvissä ajoin tarkkaan tiedossa ja rakentaminen sujuu ilman yllätyksiä.

Puu-, kivi- ja hirsitalovalmistajilla on vielä vähän toisistaan poikkeavia sisältöjä esim. omatoimirakentajille löytyy materiaalivalmis tuotesisältö. Yhteistä kaikilla on kuitenkin se, että näin päästään nopeampaan ja täsmällisempään rakentamiseen. Kun talotehtaalla on tyyppiryhmittelystä poikkeavia sisältöjä, myyjän on ne selvästi tuotava esiin joko puutteena tai lisäyksenä tyyppipakettisisältöön.

Rakennustutkimus on tutkinut talopakettivalmistajien kilpailua ja tarjontaa vuosittain. Tutkimuksessa on todettu, että samansisältöisen ja kokoisen talon voi rakennuuttaa 200 000 – 450 000 eurolla. Tähän väliin sijoittuu 80 %:a tänä vuonna rakennettavien talojen kustannuksista.

Huomattava on, että rakennuttajat itse osallistuvat noin 40 000 euron edestä rakentamisen suunnitteluun ja toteutukseen. Vielä enemmän kustannusvaikutus näkyy, kun rakentaja löytää täysin mieleisensä tyyppiratkaisun. Tällöin säästöä syntyy helposti 20 000 – 30 000 euroa. Muuttovalmiit talot ovat Suomessa edullisia, mikä selittyy hallitusta ja pitkälle viedystä rakentamisen kokonaisuudesta.

Nettoneliöiltään 170m2:n rakennettavan talon kustannukset ovat valinnoista riippuen teetettynä 200 000 – 450 000. Tämä tarkoittaa 1920euroa/nettom2 vaihtelun ollessa noin 1300 – 2600 €/m2. Tästä rakentaja voi vielä sääästää omilla valinnoillaan keskimääriun n. 250 €/m2. On siis selvää, että rakentaja voi itse valita talopakettiratkaisuunsa esim. hyvin arvokkaan pihan tms. Esimerkiksi suoran sähkölämmityksen taloon saa 6-700 eurolla, kun maalämpöjärjestelmä kustantaa noin kolme kertaa enemmän.

Tutkimukset osoittavat, että maallikon ja ammatilaisenkin on hyvin vaikea verrata jopa kahden samanlaisen talopaketin kustannuksia,, kun laadusta ja toimituksen onnistumsesta ei ole varmoja tietoja.

Sen sijaan budjetin tekoa ja talon suunnittelua helpottaa huomattavasti, kun tiedetään talopaketin sisältö ja hinta.

PTT:n ohjeen mukainen muuttovalmis talopaketti kattaa 80% kustannuksista. Tällöin hinta pitää keskimäärin kertoa 1,25:llä ja huomioida, että viimeinen 20 %:a talon valmistumisesta voi oikeasti olla 13% - 27%. Näin ollen kun rakennuttaja saa PTT-muuttovalmispaketin hinnan, voidaan sanoa, että aivan valmiin talon kustannus on valmispaketin hinta 1,16-1,34-kertaisena.

Vastaavasti vesikattovalmis-talopaketti sisältää noin 30%:a koko rakentamisen kustannuksista, joten kertoimet ovat 2,57-4,13 välillä.

Keskiarvokertoimina talopaketista aivan valmiiksi voidaan pitää muuttovalmiilla 1,25, vesikattovalmiilla 3,33 ja elementtivalmiilla 4.

Talopakettien hintavertailua paljon tärkeämpää onkin arvioida talomyyjän kanssa mitä pakettihintaan on lisättävä. Talopaketin ostajan on hyvä tietää kuinka monta prosenttia pakettitarjous on koko talon kustannuksista.

Apua näihin laskentoihin saa: www.suomirakentaa.fi/kustannuslaskuri

Hybridijärjestelmä hyödyntää useita uusiutuvan energian lähteitä lämmityksessä

• Tulosta

Pientalorakentamisen energiataloudelliset määräykset ovat kiristyneet ja kiristyvät edelleen. Suunta on oikea edellyttäen, että rakentaminen toteutetaan oikeaoppisesti ja huolellisesti. Parempi eristys ja tiiviimpi talo kuluttaa vähemmän energiaa lämmitykseen. Kokonaisenergian tarve pienenee, vaikka lämpimän käyttöveden osuus pysyisikin muuttumattomana. Tämä antaa pelivaraa lämmitysjärjestelmän valinnassa toteaa Mikko Hummelin Kaukora Oy:stä. Lämmitys voidaan toteuttaa pienemmin investoinnein. Uusiutuvaa energiaa voidana hyödyntää monin tavoin, kun lämmitysjärjestelmän peruskomponentiksi valitaan monipuolinen Ecowatti. Puu, aurinko ja ilma tuottavat sulassa sovussa sähkön kanssa lämpöä ja lämmintä käyttövettä kotiin, suurentamatta hiilidioksidipäästöjä.

Pioneerityötä tehnyt lämmityslaitevalmistaja Kaukora toi muutama vuosi sitten markkinoille monipuoliset energiavaihtoehdot tarjoavat hybridilämmityksen.

Myyntijohtaja Mikko Hummelin määrittelee hybridilämmityksen eri energiamuotojen rinnakkaisajoksi.

Hybridilämmityksen sydän ja aivot on lämminvesivaraajan näköinen ja kokoinen Jäspi Ecowatti-laite (katso piirroskuva), joka on sähkökattilan ja vedenlämmittimen yhdistelmä.

Modulimittaisen Ecowatin voi sijoittaa kätevästi vaikkapa kodinhoitohuoneeseen ja siinä on valmiina vesikiertoiseen lämmitykseen tarvittavat laitteet. Ecowatti huolehtii, että lämpimän käyttöveden tuotto on riittävä ja että lämmityksen menoveden lämpötila on oikea. Ecowattiin voidaan joustavasti liittää:

*veteen varaava tulisija

*aurinkokennojärjestelmä

*ilma/vesilämpöpumppu

Järjestelmän edut korostuvat rakennusta koskevien kiristyvien energiamääräysten myötä. Kun kokonaisenergian tarve alenee, nousee järjestelmän tuottaman uusiutuvan energian suhteellinen osuus. Tämä on EU:n puitteissa tehtyjen hiilidioksi päästörajoitusten mukainen tavoite. Lämmitysjärjestelmä on saanut hyvän vastaanoton.

Veteen varaava tulisija

Tulikivi Green W10 -järjestelmä voidaan kytkeä osaksi kodin vesikiertoista lämmitysjärjestelmää. Näin voidaan puuta uunissa polttamalla vähentää ostoenergian määrää huomattavasti.

Sekä matalenergia-, että varsinkin passiivitaloissa tehokkaan tulisijan tuottamaa energiaa voidaan siirtää kodin eri tilojen lämmitykseen tai lämpimän käyttöveden tuottamiseen.

Tulikiven vesilämmitysjärjestelmän sydämenä toimii Tulikivi- tai Kermansavi-uuni, johon asennetaan lämmönsiirrinpaketti. Veteen siirretty lämpöenergia voidaan varastoida esim jäspi-Ecowattt-kombienergiavaraajaan. Järjestelmä ei muuta uunin lämmitystapaa, vaan voit käyttää uunia normaalisti käyttöohjeen mukaan. Lämmöntarpeen kasvaessa voit lisätä energiantuottoa lämmittällä tulisijaa kaksi kertaa vuorokaudessa. Näin sähkön kulutushuiput leikkautuvat. Samalla uunin lämmityskautta voidaan pidentää viihtyisyydestä tinkimättä. Lämmönsiirtimen lämpöteho esimerkiksi HIISI 4 takalla ja alaliitospaketilla: suora säteilylämpö huoneistoon 49 % ja veteen siirtynyt lämpö 51 %.

Uunilämmitys

Uunin säännöllinen lämmittäminen on luontevinta talvikaudella, jolloin lämmitysenergian tarve on suurin. Lämmönsiirrinpaketin lisääminen uuniin laskee uunin pintalämpötiloja ja ajtkaa uunin vuotuista käyttöaikaa. Tehokas lämmitys voidaan aloittaa aikaisemmin syksyllä ja jatkaa pidemmälle kevääseen talon lämpöviihtyvyydestä tinkimättä.

Aurinko, puu ja vesi/ilmalämpöpumppu säästävät sähköä

Tulikivi Green W10 -vesilämmitysjärjestelmällä on helpompi saavuttaa parempi energiatehokkuusluokka, kuin pelkällä sähkölämmityksellä, koska Tulikivi Green -järjestelmä käyttää puuta ja lisää näin uusiutuvan energian osuutta lämmöntuotossa.

Aurinkolämmitys

Aurinkokennot ovat toinen Ecowattiin luontevasti ja yhteensopivasti liitettävä järjestelmä. Aurinkolämpö on tehokkain kevättalvella ja kesällä, jolloin tämän lämmön voi siirtää esim kosteiden tilojen lattialämmitykseen ja lämpimän käyttöveden tuottamiseen.

Uuni- ja aurinkolämpö sopivat vuorolämmitykseen. Maalis-syyskuussa aurinko riittää lämpimän käyttöveden tuottoon, mutta vuoden toisella puoliskolla aurinkolämmön osuus jää vain 20-30 prosenttiin, jolloin uunilämmityksen osuus olisi vastaavasti korkeampi. Vuositasolla rerilut 50 % käyttöveden lämmityksen tarvittavasta energiasta (2000-3000 kWh) voidaan tuottaa aurinkoenergialla.

Jäspin kolmen aurinkokeräimen paketti riittää hyvin tyypillisen omakotitalon tarpeisiin. Täydellisen asennus- ja varustepaketin avulla järjestelmä voidaan liittää Ecowattiin myös jälkikäteen missä vaiheessa tahansa.

Ilma/vesilämpöpumppu

Pienkiinteiston lämmitystarve tyydyttyy valtaosin edellä kuvatulla laitekokonaisuudella. Ecowattiin on liitettävissä edellisiä täydentävänä vaihtoehtona kolmantena ulkopuolisena laitteena ilma/vesilämpöpumppu

Kyseessä on lähes maalämpöpumpun hyötysuhteeseen yltävä laite, joka on kuitenkin kokonaiskustannuksiltaan edullisempi. Ilma/vesilämpöpumppu ottaa lämpöenergiaa ulkoilmasta ja siirtää sen kylmäaineen välityksellä veteen. Ilma/vesilämpöpumppu tuottaa lämpöenergiaa aina -20 asteen ulkolämpötilaan asti. Optimaalisen ohjauksen avulla laitteella saavutetaan erinomainen vuosihyötysuhde.

Ilma/vesilämpöpumppu on osa tehokasta keskuslämmitysjärjestelmää ja se eroaa merkittävästi yleisimmestä ilmalämpöpumpusta, joka on oma erillinen yksikkönsä.

Ecowatti on siisti tilaasäästävä kokonaisuus, joka hyödyntää monipuolisesti eri energiamuotoja ja jonka tekniikan toimivuus on testattu. Kesällä aurinkoa, talvella puuta, tarvittaessa sähköä.

Uusi ratkaisu soveltuu niin uudisrakentajalle, kuin saneerauskohteisiin ja investointikustannukset ovat kilpailukykyiset. Ecowatin myyntihinta liikkuu 4000 euron tietämillä ja veteen varaava tulisija nostaa kustannuksia noin 2000 euroa normaaliin takkauuniin verrattuna. Aurinkolämmityspaketti kustantaa luokkaa 3000 euroa.

Kaukoran periaatteena on tarjota kullekin asiakkaalle sopivin ratkaisu ja niinpä öljylämmityksen viimeiseltä mohikaanilta löytyvät vaihtoehdot myös bio-, kauko-, sähkö ja hybridilämmityksee.

www.kaukora.fi

www.tulikivi.fi

Energiamääräykset ohjaavat lämmitysjärjestelmien valintaa

• Tulosta

Energian kallistuessa monet rakentajat joutuvat miettimään, mikä on heille oikea ratkaisu. Tulevaa hintakehitystä on vaikea arvioida, ja kuitenkin se täytyisi ottaa huomioon kustannussuunntelmaa tehtäessä. Nyt peliin on tullut mukaan myös uudet energiatehokkuusmääräykset (E-luku), mikä vaikuttaa oleellisesti lämmitystavan valintaan. Rakenatamismääräysten vaatimukset on täytettävä ja tulevaan energiatodistukseenkin käytetään lämmitysmuodoille energiamuotojen kertoimia. Energiatodistus taas voi vaikuttaa talon jälleenmyyntiarvoon. Uusimmat määräykset suosivat ekotehokkuuden mukaan etenkin uusiutuvia polttoaineita, omavaraisenergiaa sekä kaukolämpöä, mutta samalla sorsivat fossiilia polttoaineita, sekä etenkin sähkölämmitystä. Nykyaikaiselta lämmitysjärjestelmältä vaaditaan paitsi alhaista energiakulutusta ja edullisia käyttökustannuksia, myös helppohoitoisuutta, huolettomuutta sekä mahdollisuutta hyödyntää muita energialähteitä. Energiatalous ei yksin kata lämmitysjärjestelmää, aan siihen kuuluu talon koko energiatalous lämpöeristeineen ja rakennuskomponentteineen. Matalaenergiataloissa onkin siis huomattavasti alhaisemmat lämmityskustannukset.

Kokonaisuus ratkaisee

Uusi kokonaisenergiatarkastelu ja siihen liittyvä E-luku tuli voimaan 2012 heinäkuun alussa. Energiatodistuslaki taas muuttui tätä vastaavaksi, eli E-lukua noudattavaksi, kesäkuussa 2013. Hyvä energiatodistus voi vaikuttaa positiivisesti talon myynti- ja vuokrausarvoon. 

E-luvun avulla on tarkoitus tehostaa uudisrakennusten energiankäyttöä 20%, siirtyä kohti nollaenergiatarakentamista ja saavuttaa ilmastotavoitteet. E-luku avaa mahdollisuuksia, kun suunnittelu vapautuu. Enää ei määritellä niin tarkasti vaatimuksia yksittäisille rakennusosille vaan kokonaisuus ratkaisee. E-luku lasketaan standardikäytöllä, jolloin rakennuksia on helppo verrata keskenään. Todellinen energiakulutus riippuu vahvasti käyttötottumuksista. Energiamuotojen kertoimet vaikuttavat merkittävästi lämmitystavan valintaan.

Energiamuodot painotetaan kertoimilla

Kertoimet perustuvat käytännössä eri energiamuotojen ekotehokkuudesta. Sähköllä on suurin kerroin eli 1,7. Vertailuarvona ovat fossiiliset polttoaineet, jotka painotetaan kertoimella 1. Kaukolämmöllä on kerroin 0,7, uusiutuvilla polttoaineilla 0,5 ja omavaraisenergialla käytännössä kerroin nolla, koska se vähennetään suoraan ostoenergiasta. Varteenotettavin omavaraisenergia on tällä hetkellä aurinkokeräimet. Lämpöpumpuissa kulutetun sähkön osuus kerrotaan 1,7:llä, mutta tuotettu lämmitysenergia on omavaraisenergiaa.

E-luvun laskentaperiaate

Kokonaisenergiatarve muodostuu lämpöhäviöstä, lämpimästä käyttövedestä, ilmanvaihdosta, valaistuskesta ja kuluttajalaitteista, sekä jäähdytyksestä. Näistä vähennetään ilmaisenergiat eli auringosta, ihmisistä ja laitteista hyödynnettävä lämpöenergia sekä omavaraisenergiat, eli periaatteessa kaikki uusiutuva energia, paitsi sellaiset, joihin käytetään jotain uusiutuvaa polttoainetta. Omavaraisenergioita ovat esimerkiksi erilaiset lämpöpumput (kuluttavat kuitenkin sähköä, mikä lasketaan), aurinkokeräimet, aurinkopaneelit ja pientuulivoima. Nyt on saatu ostoenergiantarve, joka on tuotava taloon sähkönä, kaukolämpönä ja fossiilisina tai uusiutuvina polttoaineina. Nämä energiamuodot kerrotaan tuotto-osuuksiensa mukaan energiamuotojen kertoimilla, jolloin lopputuloksena saadaan E-luku. E-luvusta määräytyy sitten energialuokka, jonka luokitukset riippuvat rakennuksen koosta, tyypistä ja käyttötarkoituksesta.

Rakentajan keinot

Talon ja tontin muodot ja suunnitteluratkaisut, hyvä ilmanvaihdon lämmöntalteenotto (vuosihyötysuhde yli 60%) ilmatiiveys (ilmanvuotoluku alle 1,5), eristys ja ikkunat johtavat alhaisiin lämpöhäviöihin, Pitkä julkisivu ja ikkunat kannattaa mahdollisuuksien mukaan suunnata etelään ja niiden edusta kannattaisi olal melko avoin. Kun vielä ainakin osa lämmityksestä toteutetaan uusiutuvalla energialla, kuten lämpöpumpuilla, puulla tai aurinkokeräimillä, jää luontoa kuormittavimmat energiamuodot vähemmälle. Tällöin E-luku jää pieneksi ja talolle on tulee hyvä energialuokka.

On kuitenkin huomattava, että viranomaispyrkimykset ovat vielä korkeammalla ja uudisrakentajien kannattaakoin selvittää asiantuntijoilta kuten:

-rakennustarkastajat

-sähkö- ja LVI-suunnitelijat

-talomyyjät

-ennen kaikkea pääsuunnittelija, energiatodistuksen tekijä

missä kehitys tällä hetkellä menee. On nimittäin niin, että kehitys kulkee eteenpäin koko ajan, eikä talon jälleenmyyntiarvon kannalta ole mitään järkeä rakentaa uutta taloa, joka kahden vuoden päästä on "vanhaa mallia". Erityisesti lämmöneristykset, ilmanvaihto ja ikkunat + ulko-ovet kannattaa tehdö mahdollisimman energiatehokkaiksi. Ei kuitenkaan kannata maksaa mistä vain. 

Ilmanvaihtoratkaisun valinta

• Tulosta

Tavoitteena hyvä sisäilma

Pientalon sisäilman laatuun vaikuttavat monet asiat: ulkoa tulevat epäpuhtaudet, huonepöly, lemmikkieläimet, ruuan valmistamisesta tulevat käryt, rakennusaineista ja huonekaluista haihtuvat emissiot, radon jne. Suurin ilman pilaajia on kuitenkin asukkaat itse, keskimäärin jokainen ihminen hengittää noin 15 m3 ilmaa vuorokaudessa. Sisäilman laatua pyritään vaalimaan mm. valitsemalla vain päästöttömyyden suhteen parhaaseen M1-luokkaan kuuluvia sisustustuotteita. Asumisaikana myös oikeaoppisella siivouksella on merkitystä. Tärkein sisäilman puhtauteen vaikuttava asia on kuitenkin ilmanvaihto.

Normaalitilanteessa ilmanvaihtojärjestelmän tulee pystyä vaihtamaan rakennuksen ilma kahden tunnin välein. Erityistilanteissa, kuten ruuan valmistus, saunominen jne. tulisi ilman vaihtua vieläkin tehokkaammin. Ilmanvaihto pitää myös kosteuden hallinnassa. Sopiva sisäilman suhteellinen kosteus on 25 % ja 60 %:n välillä. Yli 60 %:n pitkäaikainen kosteus suo mikrobeille ja homeille otolliset olosuhteet, alle 25 % painuva kosteus taas aistitaan erilaisina limakalvo-oireina. Hyvä ilmanvaihto poistaa hengityksen ja hikoilun tuottaman vesihöyryn, kuivattaa märkätilat samoin kuin pyykitkin sisätiloissa vuodenajasta riippumatta.

Ilmanvaihto ja energiatehokkuus

Ilmanvaihdon kautta poistuu noin kolmannes rakennuksen lämmittämiseen käytetystä energiasta. Uusissa taloissa vaaditaankin, että ilmanvaihdon kuluttamasta energiasta vähintään 30 % saadaan talteen. Vaatimuksen täyttäminen edellyttää käytännössä koneellista, lämmöntalteenotolla varustettua järjestelmää.  Painovoimainen järjestelmä on sekin vielä mahdollinen, mutta tällöin vastaavaan energiansäästöön on päästävä muita rakenteita parantamalla.

Lämmöntalteenottokennoja on kahdenlaisia: kiinteitä tai pyöriviä. Ihanneoloissa yksi kiinteä kenno saa talteen poistoilman lämmöstä 50-60 %, kaksi perättäistä kennoa  70-80 %. Pyörivän lämmöntalteenottolaitteen hyötysuhde on 70-80 %. Todellisessa käyttötilanteessa ei energiasta näin paljoa saada kierrätykseen, järjestelmien vuosihyötysuhteita arvioitaessa prosentit kerrotaan tavallisesti 0.6:lla. Merkittävä energiatehokkuutta heikentävä asia on lämmöntalteenottokennon jäätymistaipumus kovilla pakkasilla. Jäätymisen hallintaan kehitetyillä järjestelmillä on myös vuosihyötysuhdetta onnistuttu parantamaan.

Kennoratkaisun sijasta laite voidaan varustaa ilmalämpöpumpulla, jolloin poistoilmasta talteen saatava energia voidaan valjastaa lämmittämään myös lämmintä käyttövettä tai vesikiertoista lämmönjakojärjestelmää. Ilmalämpöpumppu antaa noin 2 kertaa enemmän energiaa kuin ottaa sähköä, joten käyttöveden lämmitykseen valjastettuna siitä on hyötyä kesälläkin. Poistoilmalämpöpumppu voidaan asentaa kytkimestä napsauttamalla toimimaan myös toisin päin, jolloin se toimii jäähdytyslaitteena.

Ilmanvaihtojärjestelmät

Painovoimainen ilmanvaihto perustuu lämpötila- ja paine-eroihin. Ilmanvaihtohormissa ilma liikkuu kohtuullisesti, kun sisäilma on lämpimämpää kuin ulkoilma tai esim. tuuli aiheuttaa ilmanvaihtohormiin imua. Kesällä Ilmanvaihtoa joudutaan tehostamaan ikkunoiden kautta tuulettamalla. Hyvin toimiakseen järjestelmä vaatii suuret tuloilmaventtiilit (tai rakennus ei saa olla kovin tiivis). Sopivan paine-eron syntyminen vaatii myös riittävän korkean rakennnuksen. Hyvinkin suunniteltua painovoimaista ilmanvaihtoa on mahdoton säätää tarkasti, sillä sen toimivuus riippuu jatkuvasti vaihtelevista olosuhteista rakennuksen ulkopuolella. Poistoilmasta ei saada myöskään lämpöä talteen. Uudisrakentamisessa tämä vaatii  määräyksiä parempaa eristystä vaipan muissa osissa, joka on myös erityisin laskelmin osoitettava. Painovoimainen järjestelmän (liesituulettimella tehostettuna) valitseekin nykyään vain noin 5 % omakotirakentajista.

Koneellinen poisto huippuimurilla on sekin  uusissa omakotitaloissa harvinainen. Järjestelmässä poistoilma imetään muutamista pisteistä, parhaimmillaan huonekohtaisesti.  Korvausilma otetaan huoneisiin tuloilmaventtiilistä tai tuuletusikkunasta. Järjestelmän kunnollinen toimivuus edellyttää tiivistä taloa, jotta korvausilma todella tulee niille järjestettyjen tuloilmareittien eikä epätiiviiden rakenteiden kautta. Suoraan ulkoa otettava kylmä korvausilma voi aiheuttaa vedon tunnetta ja käytännössä järjestelmää ei aina käytetä  niin kuin on tarkoitus. Tässäkään systeemissä ei poistoilman lämpöä voida hyödyntää, joten se vaatii lisäeristystä  rakennuksen muissa osissa.

Koneellinen, lämmön talteenotolla varustettu ilmanvaihtojärjestelmä tulee noin 90 %:iin uusista omakotitaloista. Järjestelmässä sekä tuleva että poistuva ilma kulkee ilmanvaihtokoneen kautta. Tuloilmasta suodatetaan epäpuhtaudet, kuten siitepölyt pois ennen huonetiloihin johtamista. Tuloilmaventtiilit järjestetään "puhtaisiin" tiloihin, kuten makuuhuoneisiin ja oleskelutiloihin, poistoventtiilit taas "likaisiin" tiloihin kuten keittiöt, WC:t ja pesutilat. Näin ilmavirrat kulkevat kohti "likaisia tiloja" eivätkä siellä syntyvät hajut tai kosteus leviä ympäri rakennusta. Ilmavirtojen kulkemisesta huoneiden välillä huolehditaan esim. kynnysrakojen avulla. Joissain tilanteissa, kuten useamman henkilön asuttamassa makuuhuoneessa, voi hiilidioksiditaso yöllä nousta kynnysraosta huolimatta. Tällöin kannattaa väliovea pitää yölläkin auki.

Koneellisen tulo- ja poistojärjestelmän ilmavirrat säädetään huonekohtaisesti, eikä venttiilien asetuksiin tule omin päin koskea ( puhdistus tehdään irroittamalla koko venttiili, ei pelkästään kierrettävää säätöosaa). Turvallisuussyistä koko talon ilmanvaihtosuhde pyritään säätämään muutaman prosentin negatiiviseksi, eli imuventtiilien poistama ilmamäärä on hieman suurempi kuin tuloilmaventtiilien kautta tuleva. Pienen alipaineen avulla varmistetaan, että ilma kulkee sieltä mistä pitääkin eikä esimeriksi rakenteissa olevien epätiiviiden kohtien kautta.

Ilmanvaihtokoneissa on pääsääntöisesti imuilman esilämmitys, jolla varmistetaan tuloilman pysyminen miellyttävän lämpimänä niissäkin tilanteissa, jolloin pelkkä lämmön talteenotto ei tähän riitä. Esilämmitys voidaan toteuttaa joko sähkövastuksella tai liittämällä ilmanvaihtokone tältä osin talon muuhun lämmitysjärjestelmään.

Ilmanvaihtokoneen tehoa voidaan säätää joko koneessa olevalla tai erillisellä ohjausyksiköllä. Kehittyneimmissä järjestelmissä on automatiikka, joka säätää laitetta esim. ilman hiilidioksidi- ja kosteuspitoisuuden perusteella. Itse kone voidaan asentaa tekniseen tilaan, komeroon tai esimerkiksi kodinhoitohuoneeseen kaapiston päälle. Asennuspaikan valinnassa vaikuttavat sekä ilmanvaihtoputkistojen kulkureitit että meluhaittojen minimointi. Koneet eivät desipelimittariin kovin suuria lukemia nosta, mutta esimerkiksi makuuhuoneen seinää vasen asennettuna voi laite yön hiljaisuudessa häiritä. Samasta syystä myös ilmanvaihtoputkistoihin asennetaan sopiviin kohtiin äänenvaimentimet. Ilmanvaihtoputket myös eristetään veden kondensoitumisen ja energiahukan estämiseksi.

LTO-laitteisto kanavistoineen ja asennuksineen maksaa 5000 euron molemmin puolin  järjestelmästä ja talon koosta riippuen. Isoihin taloihin tarvitaan järeämmät laitteistot, joskus on  järkevää käyttää jopa kahta erillistä ilmanvaihtokonetta ja putkistoa. Konetehon mitoitus on hyvä tehdä niin, että perusilmanvaihdossa kone käy suunnilleen puolella tehostaan.  Näin koneen käyttöikä kasvaa ja tehoa on reservissä myös erikoistilanteita varten.

Koneellinen ilmanvaihtojärjestelmä vaatii jonkin verran huoltoa. Ilmansuodattimet on puhdistettava säännöllisesti ja vaihtovälisuositus on yksi vuosi. Ilmanvaihtoputkistot suositellaan nuohottaviksi kymmenen vuoden välein.

Riittävän ilmanvaihdon tunnusmerkit

Ilman mittareitakin voi arvioida asunnon ilmanvaihdon toimivuutta. Ilmanvaihto on yleensä kunnossa, jos makuuhuoneen ilma on raikasta aamullakin, pesuhuoneet kuivuvat nopeasti käytön jälkeen ja ikkunat ja muut ulkoseinärakenteet pysyvät lämmityskaudella kuivana.

Ilmanvaihtoon liittyviä yrityksiä:

Vallox>>>

Uponor>>>

Swegon ILTO Oy>>>

Nibe-Haato>>>

Uudet säädökset suosivat puulämmitystä

• Tulosta

Noin 90 %:iin omakotitaloista tulee mahdollisuus käyttää puuta lämmityksessä, mutta pääasi­alliseksi lämmitysjärjestelmäkseen sen valitsee n. 10 % rakentajista ja puolet rakentajista ilmoitta käyttävänsä takkaa lämmitykseen. Puulämmitteinen kier­tovesijärjestelmä on suosittu erityisesti maaseudulla, missä polttopuuta on saatavilla hel­posti joko omasta metsästä tai ainakin lähipiiristä. Tämä onkin yleisin syy puilla lämmittä­miseen, sillä omalta tontilta kaadetuille puille, hakkuujätteille tai muulle ”roskapuulle” ei tarvitse laskea hintaa. Puiden kanssa touhuava voi summata myös siitä saatavan hyötylii­kunnan edukseen.

Puulämpökattilat

Lämmön lähteenä voi olla joko alapalo­kattila tai hyötysuhteeltaan ja palamis­puhtaudeltaan parempi yläpalokattila. Puukattilat varustetaan energiavaraajal­la, jolloin puusta vapautuva lämpöener­gia saadaan lähes kokonaan käyttöön. Kattilat jaetaan kolmeen pääryhmään. Ala- ja yläpalokattiloiden toiminta selit­tyy jo nimissä. Kolmas on käänteispoltto­kattila, jossa puu ensin kaasuuntuu, min­kä jälkeen kaasu johdetaan jälkipoltinti­laan, jossa puukaasu palaa puhtaasti kor­keassa lämpötilassa.

Tulisijalämmitys

Puu-uuni hankitaan yli 90 %:in uusista ta­loista, mutta vain harvoin sitä käytetään talon ainoana lämmöntuottajana. Oma­kotirakentajista kolmannes hankkii tu­lisijan jatkuvaa lämmityskäyttöä ajatel­len, lopuilla se on varalämmittimenä, jo­ta käytetään silloin tällöin lämmitys- tai tunnelmatarkoituksessa. Mikäli tulisi­jan avulla halutaan saavuttaa merkittäviä säästöjä lämmityskuluissa, pitää sitä läm­mityskauden aikana käyttää lähes päivit­täin. Oli sitten lämmitysjärjestelmä mikä tahansa, ainakin lämmön siirto pysähtyy sähkön puutteen vuoksi välittömästi, jo­ten sähkökatkosten aikana tulisija on oi­va varajärjestelmä.

Hakelämmitys

Haketta käytetään yleensä omakotiko­koluokkaa suuremmissa kohteissa ku­ten maatilojen lämpökeskuksissa, suu­remmissa kiinteistöissä ja aluelämpölai­toksissa. Hakelämmitys varastotiloineen on hankintahinnaltaan kallis ja vaatii suh­teellisen paljon työtä, kun otetaan huo­mioon myös polttoainekeruu. Hakeläm­mitys valitaankin pääasiassa silloin, kun polttoaine hankitaan omasta metsästä. Hakelämmityksessä puusta pilkottu hake syötetään esim. ruuvisyöttölaiteel­la kattilaan. Syöttö tapahtuu automaatti­sesti säätölaitteiden ohjauksella. Hake vaatii oman kattilajärjestelmän­sä ja hakevaraston, jonka suurin koko kattilahuoneen yhteydessä on 500 litraa. Tuhkan ja puhdistuksen lisäksi huoltotoi­menpiteitä vaativat poltin ja syöttäjä.

Pellettilämmitys

Uusin tulokas Suomen puulämmitys­markkinoilla on pelletti. Se on tiiviiksi, noin kynän vahvuisiksi ”tapeiksi” muo­toon puristettua puumassaa, jota voi­daan käyttää sekä pellettikattiloissa et­tä erityisissä pellettitakoissa. Pelletti on ympäristöystävällinen, uu­siutuva energialähde. Pellettejä käytettä­essä polttoaineen syöttö voidaan auto­matisoida, jolloin lämmittäminen on vai­vattomampaa kuin perinteisellä klapiläm­mittimellä. Pellettilämmitys sopii parhaiten yh­teen lattialämmityksen kanssa. Läm­mönlähteeksi sopivat varta vasten teh­dyt pellettikattilat tai yhdistelmäkattilat, joissa on pellettipolttimen liitäntämah­dollisuus. Lisävarusteena tarvitaan kie­rukkapoltin ja säiliö, jossa pellettiä va­rastoidaan. Kattilat toimivat automaatti­sesti, joten vain tuhkan poistosta ja tuli­pesän puhtaudesta tulee huolehtia sään­nöllisesti. Tuhka on puhdasta, ja sitä voi­daan käyttää maanparannusaineena nos­tamaan maan pH:ta. Markkinoilta löytyy myös monen te­hoisia automaattisia pellettitakkoja. Tu­lisijoissa pellettiä voidaan polttaa myös erilaisissa polttokoreissa.Pellettijärjestelmä yleistyi aluksi nope­asti myös pientalojen lämmitysratkaisu­na. Pelletin suosio on kuitenkin vähenty­nyt, ainoastaan noin 2 % uudisrakentajis­ta valitsi pellettilämmityksen.

Lisätietoa

www.motiva.fi

Vesikatto

• Tulosta

Vesikattovaihtoehdot

Rakennuttaminen

• Tulosta

Asumisen vaihtoehdot

Rakennusluvat ja valvonta

Suunnittelu

• Tulosta

Suunnittelu ja suunnitelmat

Järkevät perusratkaisut

Kustannusarvio ja kustannushallinta

Työnjohto ja työmaahankinnat

• Tulosta

Toteutustavat ja tekijät

Perustukset ja alapohja

• Tulosta

Perustustavat

Alapohjavaihtoehdot

Väliseinät

• Tulosta

Kosteiden tilojen rakentaminen

Sauna

Kiintokalusteet ja portaat

• Tulosta

Portaat

Keittiön suunnittelu

Keittiökalusteet

Kodinkoneet, varusteet ja laitteet

• Tulosta

Keskuspölynimuri

Ilmanvaihto

• Tulosta

Ilmanvaihtoratkaisun valinta

Lämmitys

• Tulosta

Lämmitystavan valinta

Pientalon lämmitysjärjestelmää valittaessa päätetään kahdesta asiasta: lämmitysenergian tuotantotavasta ja lämmön jakojärjestelmästä. Käytetyimpiä lämmön tuotantotapoja ovat sähkö, kaukolämpö, maalämpö, puu ja öljy. Lämmön siirtoon ja luovutukseen taas käytetään joko kiertovesijärjestelmää tai vaihtoehtoisesti lämpö tuotetaan huonetilassa sähkövastuksilla ja/tai tulisijalla. Kiertovesijärjestelmä tulee noin 60 %:iin, huonekohtainen lämmitys noin 40 % uusista omakotitaloista. Lämmönsiirtomenetelmästä riippumatta ylivoimaisesti suosituin lämmönjakotapa on lattialämmitys.

Tyypillinen uusi 150 m2 omakotitalo kuluttaa huonetilojen ja käyttöveden lämmitykseen vuodessa noin 20 000 kwh:n edestä energiaa. Tämän tuottamisessa jättäydytään harvoin yhden kortin varaan, sillä lähes joka talosta löytyy päälämmitysjärjestelmän lisäksi myös muita lämmitysmahdollisuuksia. Yleisin lisälämmönlähde on varaava tulisija, mutta lämmitysjärjestelmää täydentämään hankitaan usein myös Ilma- tai poistoilmalämpöpumppu. Viimeksi mainituilla voidaan tuottaa osa rakennuksen tarvitsemasta lämmöstä joko ulkoilmasta tai ilmanvaihdon poistoilmasta kompressoimalla.

Koneellinen lämmöntalteenotolla varustettu ilmanvaihto on uusien talojen vakiovaruste, joka pystyy ottamaan talteen 30 - 50 % ilmanvaihdon mukana karkaavasta lämmöstä. Koko talon lämmitysenergian kulutukseen sen vaikutus on 10 -17 %.

Lämmitysjärjestelmän valinnassa kiinnitetään huomiota mm. huolettomuuteen ja asumismukavuuteen, taloudellisuutta taas puntaroidaan käyttö- ja investointikustannuksia vertaamalla. Myös ympäristöystävällisyydellä, terveellisyydellä ja omilla aikaisemmilla asumiskokemuksilla on merkitystä. Joissain tapauksissa valintaan vaikuttaa myös lämmönlähteen vaihtamisen helppous. Tästä on iloa silloin, jos elämäntilanne, lämmityspolttoaineiden saatavuus tai hintasuhteet muuttuvat alkuperäisestä.

Usein mainittu asia eri lämmitysvaihtoehtojen vertailussa on teknisen tilan tarve. Lämmityskattilan, kiertovesivaraajan ja polttoainesäiliön vaativia järjestelmiä varten täytyy taloon varata muutama neliö tilaa. Tilanteesta riippuen näille tiloille voi laskea erilaisia hintoja. Pienessä, yksitasoisessa talossa lisäneliöt voivat tuntua kalliimmilta kuin esim. kellaritaloissa, joissa tekninen tila syntyy lähes itsestään.

Sähkölämmitys

Sähkölämmitys valitaan tyypillisesti sen edullisten hankintakustannusten ja huolettomuuden perusteella. Yleisin sähkölämmitys on alle 150 m2:n taloissa, mutta isommissakaan rakennuksissa se ei ole harvinainen valinta.

Jos sähkö valitaan talon pääasialliseksi lämmönlähteeksi, toteutetaan se yleensä ns. huonekohtaisena sähkölämmityksenä. Tässä järjestelmässä lämmön tuotanto tapahtuu nimensä mukaisesti siinä huonetilassa, jossa lämpöä tarvitaan. Huonekohtainen sähkölämmitys voidaan jakaa edelleen kahteen tyyppiin, suoraan ja varaavaan. Suorassa sähkölämmityksessä lämmön tuotanto tapahtuu käyttöhetkellä, varaavassa järjestelmässä osa päivittäisestä lämmöntarpeesta varastoidaan betonilaattaan, massavaraajalla varustettuihin pattereihin tai massiiviseen tulisijaan.

Ikkunoiden lämmöneristävyyden parantumisen myötä on lattialämmityksestä tullut yleisin tapa toteuttaa huonekohtainen sähkölämmitys. Betonimassaan upotettujen lämmityskaapeleiden ansiosta järjestelmästä tulee varaava, lattia lämpiää edullisemmalla yösähköllä ja luovuttaa lämmön päiväsaikaan. Lattialämmityksellä kulutusta kestävä ja helppohoitoinen klinkkerilattia saadaan miellyttävän lämpöiseksi, mutta se myös luovuttaa yöllä varatun lämmön nopeasti. Varaava lattialämmitys luovuttaakin lämpöä  tasaisemmin heikosti johtavien lattiamateriaalien kanssa (parketti, korkki tms.).

Sähköpattereiden suosio uusissa omakotitaloissa on laskenut, mutta edelleenkin niitä käytetään sekä pääasiallisena että lattialämmityksen rinnalla. Patterit pitävät pintansa erityisesti siksi, että niillä toteutettu lämmitysjärjestelmä on investointikustannuksiltaan lattialämmitystä edullisempi. Sen sijaan vielä 1990 -luvulla muodissa ollut kattolämmitys on nykytaloissa harvinaisuus.

Suoralla sähkölämmityksellä varustettuihin taloihin tulee yleensä myös yksi tai useampi aktiiviseen lämmityskäyttöön tarkoitettu tulisija, jotka voidaan laskea mukaan myös  eri lämmitystapojen investointi- että lämmityskuluja vertailtaessa. Tulisija ei nykytalossa ole useinkaan pelkkä lämmityslaite, joten investointilaskelmissa makuasiaksi jää, kuinka tulisijan hankintakulut jaetaan  lämmitys- ja sisustuspuolen kesken.

Vesikiertoisessa sähkölämmityksessä sähkövastus lämmittää vettä lämmityskattilassa, josta veteen sitoutunut lämpö siirretään putkia pitkin käyttökohteeseen. Tavallisesti järjestelmässä on myös 1000 -2000 litran varaaja, jolloin lämmitykseen käytetään vain edullisempaa yösähköä. Useissa öljy- tai puukattiloissa on varalla myös sähkövastus, mutta näissä sen käyttö rajoittuu lähinnä poikkeustilanteisiin.

Maalämmitys

Maalämmityksessä lämpöenergia saadaan maaperästä pitkien keräysputkistojen avulla, keskusyksikössä lämpöpumppu nostaa kerätyn energian lämpötilan talouskäyttöön sopivaksi. Keräysputkisto voidaan upottaa vallitsevien maasto-olosuhteiden mukaan porakaivoon, maahan tai vesistöön, joista kaksi ensiksi mainittua tapaa ovat yleisimmin käytettyjä. Yleisin maalämpö on keskivertoa suuremmissa taloissa, joissa laitteiston sijoittaminen aputiloihin onnistuu helposti.

Maalämmön valinneet perustelevat päätöstään usein ympäristöystävällisyydellä ja järjestelmän helppohoitoisuudella, mutta yleisimmin mainitaan kuitenkin käyttökustannusten edullisuus. Täysin ilmaista maalämpö ei kuitenkaan ole, sillä pumppu tarvitsee toimiakseen sähköä. Maalämpöpumppujen hyötysuhde on tyypillisesti noin 1:3 - 1:3,5, eli yhdellä kilowattitunnilla ostosähköä maalämmitys antaa noin kolmesta kolmeen ja puoleen kilowattituntia lämmitysenergiaa. Kustannussyistä maalämpöjärjestelmiä ei yleensä mitoiteta huippupakkasten mukaan, vaan ne varustetaan sähkövastuksilla, joka tukee järjestelmää kaikkein suurimpien kulutuspiikkien aikana. Tästä syystä järjestelmän vuosihyötysuhteena voidaan laskelmissa käyttää hieman edellä mainittua pienempää lukua, tyypillisesti 1:2,7.

Tehokkaimmin maalämmitys toimii ns. matalalämpöisen lämmönjakojärjestelmän, kuten vesikiertoisen lattialämmityksen kanssa. Maalämmitys soveltuu toki myös patterilämmityksen yhteyteen esim. saneerauskohteissa.

Öljylämmitys

Öljylämmitys on varteenotettava vaihtoehto vesikiertoisen lämmityksen lämmönlähteeksi erityisesti silloin, jos alkuinvestointi halutaan pitää kohtuullisina ja myös tulevaisuudessa tapahtuvavasta lämmitysenergian vaihdosta toivotaan helppoa. Kaikkein yksinkertaisinta energialähteen vaihto on silloin, jos kattilaksi valitaan monitoimimalli, jossa kiertovettä voi tilanteen mukaan lämmittää öljyllä, puulla tai sähköllä.

Öljylämmityksen etuihin voidaan lukea myös lämpimän käyttöveden riittävyys, erityisesti isoissa perheissä lämmintä vettä kuluu yllättävän paljon. Kulutushuippujen jälkeen öljypoltin lämmittää uutta käyttövettä jo muutamassa kymmenessä minuutissa, kun se sähkövastukseen perustuvissa järjestelmissä kestää useita tunteja. Nykyaikaisilla laitteistoilla toteutettuna öljylämmitys on myös käyttökustannuksiltaan kilpailukykyinen, sillä uuden keskivertotalon lämmittämiseen tarvitaan vain noin 2000 litraa öljyä vuodessa. Öljyn menekkiä voidaan pienentää myös aurinkovaraajan avulla. Aurinkovaraaja sopii erityisen hyvin öljylämmityksen yhteyteen, sillä järjestelmä reagoi nopeasti muutoksiin.

Öljyn maailmanmarkkinoilla ja huoltoasemien tolpissa tapahtuvat hinnanmuutokset ylittävät helposti uutiskynnyksen. Öljylämmityksen hyvät ominaisuudet ovat viime aikoina ehkä liikaakin unohtuneet liikenteen näkökulmasta tapahtuvan uutisoinnin alle.

Puulämmitys

Yli 70 % omakotitaloista tulee mahdollisuus puun käyttöön lämmityksessä, mutta pääasialliseksi lämmitysjärjestelmäkseen sen valitsee reilu 10 %. Puulämmitteinen kiertovesijärjestelmä on suosittu erityisesti maaseudulla, missä polttopuuta on saatavilla helposti joko omasta metsästä tai ainakin lähipiiristä. Tämä onkin yleisin syy puilla lämmittämiseen, sillä omalta tontilta kaadetuille, hakkuujätteille tai muulle "roskapuulle" ei tarvitse laskea hintaa. Puiden kanssa touhuava voi summata myös siitä saatavan hyötyliikunnan edukseen.

Puu-uuni tulee yli 90 %:iin uusista taloista, mutta vain harvoin sitä käytetään talon ainoana lämmöntuottajana. Omakotirakentajista kolmannes hankkii tulisijan jatkuvaa lämmityskäyttöä ajatellen, lopuilla se on varalämmittimenä, jota käytetään silloin tällöin lämmitys- tai tunnelmatarkoituksessa. Mikäli tulisijan avulla halutaan saavuttaa merkittäviä säästöjä lämmityskuluissa, pitää lämmityskauden aikana sitä käyttää lähes päivittäin.

Pellettilämmitys

Pelletti on tiiviiksi, noin pikkusormen kokoisiksi "tapeiksi" muotoon puristettua puumassaa, jota voidaan käyttää sekä lämmityskattiloissa että erityisissä pellettitakoissa. Pellettejä käytettäessä polttoaineen syöttö voidaan automatisoida, jolloin lämmittäminen on vaivattomampaa kuin perinteisellä klapilämmittimellä. Myös polttoaineen hinta jää huomattavasti edullisemmaksi kuin sähköllä tai öljyllä, joten järjestelmä on saanut jalansijaa myös pientalojen lämmitysratkaisuna. V. 2007 pellettilämmityksen valitsi noin 4 % uudisrakentajista.

Kaukolämpö

Kaukolämmitysjärjestelmässä lämpö tuotetaan edullisesti perustuen lämmön ja sähkön yhteistuotantoon suurissa kaukolämpölaitoksissa. Kaukolämpöverkoston alueella tästä vaihtoehdosta on vaikea kieltäytyä, sillä kaukolämpö on suhteellisen edullista ja jopa rakennuslupaehdot saattavat sitä edellyttää. kaukolämpöön liitetyssä talossa ei tarvita erillistä lämminvesivaraajaa, kuten talokohtaisissa järjestelmissä.

Ulkoilmalämpöpumppu

Ulkoilmalämpöpumppu on yleistynyt nopeasti pientalojen lisälämmittimenä. Laitteiden hinnat ovat laskeneet siedettävälle tasolle ja siltä voidaan käyttää talvella lämmön, kesällä kylmän tuottamiseen.  Ilmalämpöpumppu toimii lämmityslaitteena periaatteessa kuin jääkaappi väärinpäin; kompressorin avulla laite siirtää ulkoilmasta lämpöä sisätiloihin. Oikein sijoitettu ja mitoitettu ilmalämpöpumppu voi säästää jopa 40 % lämmityssähkön kulutuksesta. Parhaimmillaan ilmalämpöpumppu on -10 - +10 asteen lämpötiloissa. Mitä kylmempi ulkoilma, sitä huonompi hyötysuhde laitteessa on, eikä se näin ollen sovellu jatkuvasti lämmitettävän rakennuksen ainoaksi lämmönlähteeksi.

Kesällä ilmalämpöpumpun toiminnan voi muuttaa päinvastaiseksi, jolloin laite toimii sisätilojen jäähdyttimenä. Viilennysominaisuus tietysti syö  lämmityksessä saavutettua säästöä, mutta mukavuudestahan saa aina maksaa...

Mallin valinnassa pitää huomioida lämmitettävän tilan koko. Lisäksi kannattaa muistaa, että jäähdytyskäytössä pumpulta tarvitaan tehoa noin kaksinkertainen määrä lämmityskäyttöön verrattuna. Laitteen varjopuolena voidaan pitää sitä, että tilanteesta riippuen kuuma tai kylmä ilma puhaltaa yhdestä pisteestä, sisäyksikön lähellä ilmavirta voi olla epämiellyttävän voimakas.

Poistoilmalämpöpumppu

Poistoilmalämpöpumppu ottaa energiansa talon poistoilmasta, laite onkin osa kehittyneimpiä koneellisia ilmanvaihtojärjestelmiä.  Toimintaperiaatteeltaan se on samanlainen kuin muutkin lämpöpumput. Etuna kennoilla toteutettuun lämmöntalteenottoon verrattuna on lämpöenergian monipuolisemmat hyödyntämismahdollisuudet: laite voi lämmittää tuloilman sijasta tai lisäksi myös lämmintä käyttövettä, eli siitä on hyötyä myös kesällä. Poistoilmalämpöpumppukin voidaan kytkeä toimimaan myös toisinpäin, jäähdyttämään sisäilmaa.

Lämmitysjärjestelmien kustannusvertailu

Seuraavassa on laskettu yleisimpien lämmitysjärjestelmien investointi- ja käyttökustannuksia 150 m2:n uudessa omakotitalossa. Oman talon tarkat järjestelmäkustannukset selviävät urakoitsijoiden tarjouksista, mutta alla oleva karkea esimerkkilaskelma auttaa erityisesti perusvalintoja tehtäessä.

ERI LÄMMITYSTAVAT INVESTOINNIN NÄKÖKULMASTA NOIN 150 M2:N OMAKOTITALOSSA

ERI LÄMMITYSTAVAT KÄYTTÖKUSTANNUSTEN NÄKÖKULMASTA NOIN 150 M2:N OMAKOTITALOSSA

Lähtöarvoina kaikille järjestelmille sama lämmityksen ja käyttöveden energiatarve: 20.000 kWh/vuosi. Taloussähköä kuluu 6.000 kWh/vuosi. Lisäksi laskelmassa on huomioitu yösähkön käyttö. Lämpöpumpun lämpökerroin 2,7. Yleissähkön hinta 9,1 c/kWh, varaavan sähkön keskihinta 8,4 c/kWh, öljyn litrahinta 0,77 €/l (noin 7,7 c/kWh). (Hintatiedot 3/2008 mukaisesti.)

Em. kustannukset ovat suuntaa-antavia, laskelmassa ei ole huomioitu mm. isompia huolto-/korjauskustannuksia, jotka nekin vaikuttavat pitkällä aikavälillä kokonaiskustannuksiin. Toisaalta sähköliittymien vuosimaksut ovat erilaisia ja eri järjestelmillä on erilaisia hyötysuhteita.

Käytännössä suuria eroja eri talojen energian kulutuksessa syntyy myös asukkaiden toiminnasta. Lämpimän käyttöveden ja lämmön tarve vaihtelee perheestä riippuen, jo yhden asteen pudotus keskimääräisessä huonelämpötilassa lämmityskautena merkitsee 5 %:n säästöä lämmityskuluissa. Toisaalta tulisijan ja/tai ilmalämpöpumpun avulla vuosikustannuksia voidaan selvästi alentaa.

Lämmityslinkkejä:

Nereus

Uponor

Kessele

Helsingin energia

Geopro

Nibe-Haato

Keittiön suunnittelu

• Tulosta

Keittiö tarpeen mukaan

Keittiötilojen suunnitteluun vaikuttavat mm. perheen koko sekä ruokailu- ja ruuanlaittotottumukset. Asukkaasta riippumatta määrätyt keittiön toimivuuteen liittyvät perusasiat ovat silti voimassa. Keittiö toimii yleensä myös seurustelutilana sekä tuttujen että joskus myös hieman vieraampienkin kesken, jolloin ripaus edustavuuttakaan ei ole pahitteeksi. Tyyli- ja ulkonäköasiat ovat nekin keittiöratkaisuiden valinnassa tärkeitä, mutta kuten tunnettua,  ns. makuasioista ei voi kiistellä eikä yleispätevästi neuvoakaan.

Hahmotelma keittiöstä tarvitaan jo pääpiirustusvaiheessa, vesi- viemäri- ja sähköliitännät pitää myös tietää ajoissa näiden vaatimien putkitusten ja tilavarausten vuoksi. Pääpiirustusten tekijä sommittelee papereihin kyllä versionsa keittiöjärjestelyistä, mutta yksityiskohdat kirkastuvat vasta varsinaisen keittiösuunnittelijan kanssa. Keittiökalustemyyjät ovat usein myös ammattitaitoisia suunnittelijoita, joiden palvelua käytetään ahkerasti. Ammattilaisen työpöydällä monet tärkeät yksityiskohdat loksahtavat paikoilleen koulutuksen ja kokemuksen tuomalla rutiinilla, jättäen silti tilaa myös asiakkaan omille ajatuksille.

Erityisesti lapsiperheiden keittiötiloissa korostuvat käytännöllisyyden ja tehokkuuden vaatimukset. Ruunalaitto- ja ruokailuastioita tarvitaan paljon ja suuret, helposti tavoitettavat säilytystilat ja laskutilat helpottavat arkirutiineja. Iso liesi, astianpesukone, suuret kylmätilat ja reilu ruokapöytä ovat tarpeen, sillä ruokaa tehdään, nautitaan ja säilytetään isoja määriä kerrallaan. Markettireissulla ruokatarvikkeita voidaan hyvinkin hankkia 3-5 päivän tarpeiksi kerrallaan, vähintään iso jääviileäkaappi ja iso, erillinen pakastin eivät ole näissä olosuhteissa liioittelua. Keittiön pinnat joutuvat lapsiperheissä kovemmalle kulutukselle kuin aikuistalouksissa, joten pintamateriaalien valinnoissa kannattaakin kiinnittää erityistä huomiota helppohoitoisuuteen ja kestävyyteen. Turvallisuusnäkökohdatkin korostuvat taaperotaloudessa, esimerkiksi uunin sijoittaminen normaalille työtasokorkeudelle säästää sekä selkää että pienokaisten sormia.

Arkisin käytettävä ruokailutila on järkevää sijoittaa esteettömästi lähelle ruuanvalmistuspistettä ja astianpesukonetta, ei kuitenkaan estämään kulkua lieden, kylmäsäilytystilojen, vesipisteen ja muiden paljon käytettyjen toimintojen välillä. Suora yhteys eteiseen on myös hyvä ominaisuus ajatellen kauppatavaroiden sisään kantamista ja roskien poisvientiä.

Keittiön järjestelyt

Keittiön suunnittelun perustana voidaan pitää lieden, kylmäsäilytystilojen, vesipisteen ja jätekaapin muodostamaa ydintä. Näiden yleisimmin käytettyjen toimintojen tulisi sijaita lähekkäin, korkeintaan parin askeleen päässä toisistaan. Kulku niiden välillä tulisi olla esteetöntä ja vieressä tulisi olla myös laskutilaa. Yleensäkin laskutilaa kannattaa varata riittävästi, riittävän isolle työpöydälle voi kattaa vaikkapa 10- 20 hengen "seisovan pöydän".

Kalusteet tulee suunnitella siten, että niitä käyttävä henkilö ulottuu hyvin tarvitsemiinsa välineisiin. Paras ulottuvuusalue korkeudessa on 700-1300 mm, joten tälle alueelle tulisi sijoittaa eniten käytetyt tavarat. Paljon käytettyjen kodinkoneiden, kuten uunin ja astianpesukoneen sijoittaminen oikealle työskentelykorkeudelle  on ergonomian kannalta järkevää. Esimerkiksi astianpesukoneen nostaminen 30-40 senttiä lattiatasosta helpottaa jo huomattavasti sen täyttämistä. Harvemmin tarvittavia asioita voi sitten säilöä hankalammin saavutettavissa paikoissa, osin jopa muualla kuin keittiössä.

Työpöydän ja seinäkaapin yleisimmin käytetty etäisyys korkeussuunnassa on 460 mm. Seinäkaappien ei kuitenkaan tarvitse aina olla samalla korkeudella, esim. astiankuivauskaappiin tai muihin paljon käytettyihin seinäkaappeihin ulottumisen kannalta on eduksi, jos kurotteluetäisyys on hieman pienempi.

Keittiökalusteiden sijoittelun mukaan puhutaan I-, II-, L- ja U-keittiöistä. Keittiötyypin valintaan vaikuttavat keittiön pinta-ala, muoto, kulkuyhteydet muihin tiloihin, hormien paikat, sekä keittiön muu sisustus, kuten ruokapöytä jne.

I-keittiö on tavallisesti pienehkö, koska siinä kaikki kalusteet ja koneet on sijoitettu yhdelle seinälle. II- keittiössä myös vastapäinen seinä on otettu käyttöön. L- ja U-keittiöissä kalusteita on sijoitettu myös huoneen kulmiin. Kulmatilat ovat kooltaan suuria, mutta normaali hyllyjärjestelyillä erityisesti alakaapin taimmaisia tavaroita joutuu kurkottelemaan. Tähän tuo helpotusta pyörivä karusellikaappi. Lieden sijoittaminen nurkkaan voi olla myös oivallinen vaihtoehto.

Keittiössä, jossa kalusteet on sijoitettu joko vastakkaisille seinustoille II-keittiöksi tai kaaren muotoon U-keittiöksi, tulee vastakkaisten kalusteiden välin olla aina vähintään 1300 mm, U-keittiössä mielellään 1600 mm. Yleistyvä virtaus on sijoittaa liesi saarekkeeksi keskelle keittiötä. Ratkaisu on eittämättä näyttävä, mutta käytännöllisyysmielessä perinteinen kalusteriviin sijoitettava liesikin toimii hyvin. Saarekeratkaisu maksaa helposti perinteistä enemmän, koska esimerkiksi tavallinen liesituuletin ei käy vaan käryjen poisto täytyy järjestää huuvan avulla.

On olemassa monia muitakin keittiön käyttömukavuutta lisääviä asioita, jotka määräytyvät käyttäjäperheen mukaan. Ulkonäköasiat eivät ole näistä vähäpätöisimpiä.

Kotitalouskoneet ja niiden suunnittelu

Keittiöön kiinteästi omille paikoilleen sijoitettavia kodinkoneita ovat kylmäsäilytyslaitteet, astianpesukone, liesi ja yleensä myös mikroaaltouuni. Kotitalouskoneiden asennusvaatimukset niin mitoitukseltaan kuin sijoitukseltaankin ovat erilaisia. Paikkoja mietittäessä on hyvä huomioida, että laitteiden läheisyydessä tarvitaan yleensä työ- ja laskutilaa.

Kylmäkalusteet ovat joko vapaasti sijoitettavia tai kalusteisiin upotettavia, uudessa keittiössä käytetään pääsääntöisesti viimeksi mainittuja. Kylmäkalusteisiin ja muihinkin kodinkoneisiin on saatavilla samoja ovilevyjä, joita käytetään kaapistoissa. Näissä ns. integroiduissa keittiöissä koneet sulautuvat kaapistoon niin, ettei oudompi niitä edes huomaa. Kylmälaitteiston sijoituksessa on huomioitava laitteen vaatima ilmankiertotila. Työtehoseuran tutkimusten mukaan puutteellisen ilmankierron aiheuttama kuumeneminen lisää kylmälaitteen sähkönkulutusta jopa 60 % ja vaikuttaa lisäksi laitteen käyttöikään. Samasta syystä kylmälaitteita ei myöskään kannata sijoittaa lämpöä tuottavien laitteiden (uuni, astianpesukone, lämpöpatteri) viereen. Laitteiden mukana tulee myös niiden sijoitusta koskevat ohjeet. Kodinkoneiden ja kaapistojen koot perustuvat standardimittoihin, joten normaalitilanteessa keittiösuunnitelmiin ja kalusteisiin tehdyt tilavaraukset huomioivat myös tuuletustarpeen.

Mikroaaltouuni voidaan sijoittaa pöydälle, komeroon, seinäkaapin alareunaan tai kaapin alimmalle hyllylle. Paras sijoituskorkeus on 700 mm-1100 mm.

Pesuallas ja jätehuolto

Astioiden pesua varten tarvitaan astianpesuallas tai -altaita keittiön ja talouden koon mukaan. Yksi iso allas vie tilaa 400 mm, pesuallas ja kaatoallas 600 mm ja kaksi isoa allasta 800 mm. Pesupöydän kestävin ja käytännöllisin materiaali on ruostumaton teräs.

Talousjätteen lajittelusta tärkein osa tehdään keittiössä. Jätteiden lajittelutarve ja hyödyntäminen riippuu kunnasta ja asuinalueesta. Vaikka kuntatasolla ei lajittelu vielä täydellisesti toimisikaan, voi kierrätystä harrastaa myös itse esimerkiksi kompostoimalla biojätteet. Keittiösuunnitelmassa kierrätystarpeet näkyvät ennen kaikkea roskakaapissa, jossa tilaa varataan 2-4 erilliselle ämpärille, osa tarpeen mukaan kannellisia. Jäteastia on yksi käytetyimpiä keittiötarvikkeita, joten jätekaapin toiminnan kannalta kannattaa suosia ratkaisuja, joissa astiat saa vedettyä esiin kevyesti yhdellä liikkeellä pahemmin kumartumatta tai kurottelematta. Samasta syystä sen on syytä olla keskeisesti sijoitettu, helppokäyttöinen ja vahva.

Kierrätettäville palautuspulloille, sanomalehdille, ongelmajätteille jne. tarvitaan myös omat säilytyspaikkansa. Panttipullojen ja lehtien varastointi on hyvä järjestää niin, että ne on helppo sekä laittaa heti käytön jälkeen että myös ottaa säilytystilastaan mukaan asioille lähdettäessä.

Keittiökalusteet

• Tulosta

Kalusteissa laaja tarjonta

Keittiökalustehankinnan hinta määräytyy sekä hankittavien kalusteyksiköiden määrän, laadun että toimittajan palvelusisällön mukaan. 70 % omakotirakentajien keittiökalustehankinnoista sijoittuu 4000 ja 12 000 euron väliin (ilman kodinkoneita). Tyypillinen rakentaja valitsee kalusteensa sisustuksellisten arvojen, laadun ja palvelun perusteella, mutta myös toimittajan maine ja hyvä suunnittelupalvelu painavat paljon. Vain harva tekee päätöksensä pelkän hinnan perusteella.

Vajaa puolet rakentajista hankkii kalusteensa alan erikoisliikkeestä. Keittiökalusteet ovat sekä suhteellisen arvokas hankinta että oleellinen osa sisustusta, joten tuotteet halutaan mielellään nähdä luonnossa ennen päätöksentekoa. Tähän erikoisliike pysyvine näyttelyineen tarjoaa oivan mahdollisuuden. Toinen erikoisliikkeitä puoltava seikka on niiden tarjoamat myyjä- ja suunnittelupalvelut. Kaappisuunnitelma tarvitaan joka tapauksessa tarjouksen tekemiseen, joten siitä ei veloiteta erikseen. Suunnittelupalvelun taso tosin riippuu paljon liiketyypistä, edullisia noutokeittiöitä tarjoavalla ketjulla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia yksilöllisten toiveiden huomioimiselle kuin suunnittelupalveluun panostavalla tilauskeittiömerkillä.

Talotoimituksen mukana toimitettavien keittiöiden osuus on ollut viime vuosina kasvussa. Osin tämä johtuu valmistalojen (eli ns. avaimet käteen-talojen) lisääntymisestä, mutta myös osa muista talotoimittajista tarjoaa taloihinsa kalusteet sisältäviä laajoja paketteja. Varsinkin isommista rautakaupoista löytyy eri keittiömerkkien edustuksia esittelyineen, joten omat kalusteensa voi hankkia myös samasta tutusta paikasta kuin muutkin tarvikkeet.

Materiaalit ja tyypit

Kalusteovien merkitys on suuri sekä keittiön ilmeelle että hinnalle. Saman toimittajan, kaappirungoiltaan samanlaisen kalustetoimituksen hinta voi vaihdella ovivaihtoehdosta riippuen 5000 eurosta 10 000 euroon.

Kalusterungot

Kalusterungot on yleensä valmistettu huonekalukäyttöön tarkoitetusta lastulevystä, pinnoitteena voi olla melamiini, puuviilu tms. tyyliin sopiva materiaali.

Kalusteiden ovimateriaalit

Massiivipuu-ovet ovat nimensä mukaisesti kokonaan puuta. Tavallisimmin käytettyjä puulajeja ovat pyökki, tammi, koivu ja mänty. Ovet voivat olla luonnonvärisiä tai pintakäsitelty esimerkiksi läpikuultavalla pinnoitteella. Massiivipuuovet ovat monen mielestä edustavimpia, mutta sijoittuvat myös hinnaltaan haitarin yläpäähän. Noin puolet rakentajista päätyy siitä huolimatta massiivipuuovilla varustettuun keittiöön.

Lämpökäsitelty puu on uusimpia innovaatioita puupuolella, materiaali löytyy myös joidenkin merkkien kalusteovista. Lämpökäsitelty puu on normaalia massiivipuuta kovempaa ja kestää myös kosteutta sitä paremmin. Tämä on huomionarvoinen seikka erityisesti kosteiden tilojen kalustevalinnoissa.

MDF- ovien runko on valmistettu hierretyistä puukuidusta puristamalla. Mdf-materiaalista on helppo työstää erilaisia ovimuotoja ja pinnoittaa tai maalata ovi sopivaksi katsotulla tavalla. Maalatut ovet ovat usein mdf-runkoisia, mutta mdf-ovia on saatavilla myös kulutusta ja pesua kestävillä kalvopinnoitteilla varustettuna.

Laminaattiovien nimitys tulee pinnoitteena käytetystä levystä, ovien runko on yleensä lastulevyä. Laminaattiovien pinnassa on yleensä suunnilleen millimetrin paksuinen korkeapainelaminaattilevy. Laminaattipinnoite on hyvin kovaa ja kestää sekä kulutusta että erilaisia pesuaineita. Kestävyytensä ansiosta laminaattia käytetään paljon myös työpöytätasoissa.

Melamiinipinnalla varustetut kalusteovet ovat edullisia, mutta eivät kestä kulutusta siinä määrin kuin monet muut vaihtoehdot. Keittiökalusteovissakin materiaali kyllä menettelee, jos edustavuus ja kestävyys eivät ole valinnassa päällimmäisiä asioita. Muidenkin ovimateriaalien yhteydessä melamiinia käytetään usein pinnoitteena kalusterungoissa, ovien taustamateriaalina tms. vähemmälle kulutukselle joutuvissa paikoissa. Vaatkaappien ovissa melamiini on selvästi suositumpi ovimateriaali kuin keittiöissä.

Työpöytätasot

Laminaattitaso on kulutusta kestävä, helposti pestävä ja pinnan voi valita kiveä, puuta tai aivan jotain muuta muistuttavana. Laminaattitaso on rakentajien yleisimmin valitsema työpöytätasotyyppi.

Luonnonkivitasot ovat yleistyneet ja niihin päädytään erityisesti silloin, kun keittiöön halutaan laadukas leima. Kivitasot kestävät sekä käyttöä että kulutusta mutta ovat selvästi laminaattitasoja kalliimpia.

Puutasoilla saadaan keittiöön oma leimansa. Puutasot vaativat laminaatti- ja kivitasoja enemmän hoitoa, myös käytön jäljet näkyvät niissä helpommin.

Kalustemerkit

Suomesta löytyy parisen sataa kalusteita valmistavaa yritystä, josta tosin valtaosa on paikallistasolla toimivia puusepän verstaita. 10 suurinta merkkiä vastaa noin 60 %.

Alla on esitelty omakotirakentajien eniten ostamat keittiömerkit.

Keittiötoimittajia:

Puustelli>>>

Isku Keittiö>>>

Kattopahvit

• Tulosta

Kattopahvi

kattopahvit

• Tulosta

Katto pään päälle !

Arvioi talosi rakentamiskustannuksia

• Tulosta

Omakotirakentamisen kustannukset

Tässä on esitetty omakotirakentamisen 2011 keskiarvoiset kustannukset keskiarvoisen talon rakentamisesta (ns. indeksitalo) ammattimiehillä teetettynä. Indeksitalon pinta-alana käytetään viime vuoden arvoja eli bruttoala = ulkoseinien ulkopuolelta mitattu yhteenlaskettu lattiatasoala = 200 m2 ja nettoala = sisäpuolisten tilojen yhteenlaskettu lattiatasoala = 175 m2. Ulkoseinien ala kerroksittain laskettuna on siten 25 m2. Rakentamisen kustannukset on laskettu helmikuun hinta-/kustannustietojen perusteella ja arvioitu kesälle 2011 lisäämällä näihin +3 %.

Rakentamisen kustannukset 2011 on siten keskiarvoisesti 306 000 euroa, mutta vaihtelevat suuresti (±30 %). Omatoimisuudella puolestaan voidaan säästää yleensä vajaat 20 %. Lisäksi kustannuksia rakentajalle tulee usein tontin hankinnasta. Tämän vuoden omakotirakentajilla tontin osuus on noin 45 000 euroa, mutta tämä vaihtelee suuresti. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla tontin osuus on noin 110 000 euroa.

KARKEA KUSTANNUSARVIO OMALLE TALOLLE

Talon koon ja määrän vaikutus

Talon koon muuttuessa rakentamisen kustannukset muuttuvat suunnilleen samassa suhteessa. Näin ollen oman kodin rakentamiskustannukset 2011 normaalitapauksessa on bruttoala x 1 530 € /br-m2.

Tosiasiassa ison talon rakentamiskustannuksien pitäisi olla suhteessa pienemmät, mutta käytännössä ja tutkimuksen mukaan isommat talot ovat laadukkaampia / kalliimmin tehtyjä ja pienet vastaavasti vaatimattomimpia / edullisimpia, joten neliökustannus on lähes vakio. Sen sijaan, jos isoon taloon rakennetaan todella isot kalustamattomat varasto- / harrastetilat / autotallitilat eli aputilat (= reilusti yli 40 m2), voidaan kustannustarkastelussa tämä ”ylimääräinen” aputila-ala esimerkiksi puolittaa. Edullisia neliöitä syntyy helposti ullakolle ja kellariin. Kalustamalla ja varustamalla ja pieniä tiloja tekemällä saadaan kustannukset helposti nousemaan.

Ratkaisujen, materiaalien ja työn laadun & ostajan vaikutus

Osaava ja tarkasti laskeva ostaja / omakotiprojektin ammattimainen vetäjä voi säästää rakennuttajalle useita kymmeniä tuhansia euroja. Sekä materiaalien että työn hinta voi kustantaa lähes samasta loppulaadusta toiselle rakentajalle kaksin verroin toiseen verrattuna. Paljon vaikutusta kustannuksiin on toki todellisilla laatueroilla niin materiaaleissa kuin töissä ja työtehokkuudessa.

Ratkaisun vaihtelun vaikutuksesta ovat hyviä esimerkkejä esimerkiksi suunnittelu ja lämmitys. Yksilöllisen, monimuotoisen talon arkkitehtisuunnittelu kustantaa monta kertaa enemmän kuin yksinkertaisen, paljon ostetun ja varmasti myös hyväksihavaitun tyyppitalon. Vastaavasti esimerkiksi maalämmitysratkaisu on hankintavaiheessa monta kertaa kalliimpi kuin suora sähkölämpö, säästäen rakennuttajalleen käyttövaiheessa.

RTS-tutkimuksessa omakotirakentajat on jaettu viiteen yhtä suureen kustannusluokkaan 1 – 5 (20 % / luokka) bruttokustannustensa perusteella.

Eri kustannusluokkien keskiarvokustannukset vaihtelevat

-------------------------------------- EUROA / BR-M2               KERROIN

KUSTANNUSLUOKKA 1             1040                 |        0,68

KUSTANNUSLUOKKA 2             1360                 |         0,89

KUSTANNUSLUOKKA 3             1530                 |         1

KUSTANNUSLUOKKA 4             1700                 |         1,11

KUSTANNUSLUOKKA 5             2080                 |         1,36

--------------------------------------

Kalleimman kustannusluokan rakennuttajat teettävät talonsa noin 2 kertaa kalliimmin kuin edullisimman luokan rakennuttajat. Karkeasta kustannusarviosta vähennetään vielä oman työn arvo, jolloin saadaan karkea arvio kokonaismenoista.

Omalla työllä voi säästää 50 000 euroa

Oman panoksen osuus vaihtelee helposti jopa 100 000 euroa. Kun löydät sopivan tyyppitalon, olet löytänyt varmasti koetun ratkaisun ja suunnitelmat. Jos sinussa on ostajan ja teettäjän kykyjä, voit säästää kymmeniä tuhansia euroja. Useimmiten kannattaisi ostaa tällainen kyky.

Jos sinussa tai talkoojoukoissasi on osaavia tekijöitä, voit pelkästään tällä säästää 50 000 euroa. Katso edellä esitetty taulukko, jossa näkyy työn osuus rakentamisen eri osissa.

Talopaketin ostaminen

Pääsääntöisesti voidaan sanoa, että talopakettirakentaminen on laatu huomioiden edullisempaa kuin paikalla rakentaminen. Muuttovalmiit talopaketit ovat talopaketeista tällä hetkellä Suomessa edullisimpia talopaketteja kokonaiskustannuksia tarkasteltaessa, mutta samalla ne ovat vähän vaatimattomampia. Voidaankin arvioida, että kasvavin omakotirakentamisen alue lähiaikana on yksilölliset avaimet käteen talopaketit.

Talopaketin ostaminen on älyttömän vaikeata, jos ei tunneta talon osia ja näiden sisältöä. Jos vastaavasti osataan esimerkin mukainen talonrakentamisen ositus 20 vaiheeseen ja vielä alavaiheisiin sekä materiaaleihin ja työhön, ostaminen tulee helpommaksi.

Talopaketteja verrattaessa kannattaa lähtökohtana pitää omaa budjettia ja kustannusarviota ja siis verrata talopaketin sopivuutta omaan tapaukseen. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota palvelun ja toimituksen onnistumiseen.

Pitkästä, paketista vai avaimet käteen?

• Tulosta

Omakotirakentamisen toteutustavan valinnassa on kysymys toisaalta siitä, millaisina kokonaisuuksina talo tai sen osat hankitaan ja toisaalta erilaisten töiden tekijöistä. Talopakettihankintojen mukana tulee osa toteuttajista ja avaimet käteen-taloissa lähes kaikki. Paikalla rakentamisessa tai suppeaa talopakettia käytettäessä työmaalla riittää runsaasti sekä ammatti- että aputöitä. Yhä useampi rakentaja päätyy ulkopuoliseen työsuoritukseen ja oman työn osuus vähenee.

Kolme rakentajaa neljästä päätyy talopakettiin

Työmaalla tehtävien töiden osuus on suurin paikalla rakennettaessa. Tämän ratkaisun valitsee 23 % omakotirakentajista. Heistä noin puolella on tarkoituksena tehdä rakennustyöt pääasiassa itse.Talonsa lähes kokonaan itse- rakentava on yleensä rakennusalan ammattilainen tai vähintäänkin kokenut rakentaja, joka omilla raaka-aineilla ja työllä sekä edullisilla materiaalihankinnoilla säästää kustannuksissa sievoisen summan. Kun ulkopuolista työvoimaa käytetään, ei oman työn osuus nouse yhtä suureksi, mutta silti rakentajan oma panos voi työmaan johtamisessa, järjestelyissä ja hankinnoissa olla merkittävä. Talon voi rakennuttaa paikalla myös kokonaisurakkana tai muuten täysin ulkopuolisiin tekijöihin nojautuen avaimet käteen-periaatteella. Talopaketteja käyttää  76% omakotirakentajista. Pakettien sisältö vaihtelee paljonkin tapauksesta riippuen. Suppeimmillaan se on pelkkä rakennusmateriaalitoimitus, johon tavallisesti kuitenkin kuuluu vähintään säältä suojaan-asennus. Monet talopakettimerkit tarjoavat myös laajempia kokonaisuuksia, joista yleisimpiä ovat kalusteita ja kodintekniikkaa sisältävät ”jättipaketit”. Talopaketeista 23 % toteutetaan avaimet käteen -ratkaisuina, jolloin kysymyksessä voi olla tehtaalla mahdollisimman pitkälle rakennettu tilaelementtitalo. Vaihtoehtoisesti talotoimittaja huolehtii tarvittavista töistä työmaalla. Tällaisen talopakettiratkaisun hankintakustannukset ovat suhteellisen edulliset, koska valmistajat pystyvät samanlaisia taloja tekemällä hyödyntämään tehokkaasti sarjatuotannon etuja. Toisaalta rakentajan on tyydyttävä siihen, mitä valmismallisto pystyy tarjoamaan.

Itse tekemällä vai teettämällä

Oikeat eristeet oikeaan paikkaan

• Tulosta

Jatkuvasti nouseva energian hinta ajaa lainsäätäjiä ja rakentajia kiinnittämään huomiotaan lämmöneristykseen. Lämpöeristys ei ole vain eristeiden asentamista, vaan se on yhteistyötä kaikessa rakentamisessa. Talon eristys alkaa jo suunnittelusta ja päättyy viimeistelyyn. Ra­kennusta täytyy ajatella kokonaisuutena, jonka lämpötaloudellisuuden tulee olla mahdolli­semman hyvä. Siihen kuuluvat mm. ikkuna- ja oviaukot, höyrynsulku, ulospäin harveneva rakenne, tuulensuojaus ja lämmön talteenotolla varustettu ilmanvaihto. Rakentajien eris­tevalinta perustuu tutkimuksemme mukaan eristyskykyyn ja asennushelppouteen. Nykyään myös terveellisyys ja eristeiden hengittävyys ovat kasvattaneet merkitystään valintoja teh­täessä. Useimmiten talopaketin valinta ratkaisee myös eristevalinnan.

Eristys kannattaa suunnitella ja tehdä huolella

Oikeilla rakenneratkaisuilla ja työn huolellisuudella on suuri merkitys ko­ko rakenteen toimivuudelle. Kylmäsil­toja on pyrittävä välttämään ja eristeet on asennettava huolellisesti, sillä tiiviys on oleellinen osa lämmöneristystä. Oi­kein suunniteltu rakenne estää kosteu­den pääsyn rakenteisiin ja on silti tuu­lettuva, jolloin eristeiden toimivuus on turvattu kaikissa tilanteissa. Kosteu­den poisjohtumista edesauttaa, jos sei­nän rakenne harvenee ulospäin men­täessä, jolloin tiiviit rakenteet ovat si­säpuolella, läpäisevämmät ulkopuolella. Talon kosteustekniseen toimivuuteen liittyy oleellisena osana myös itse asun­non ilmanvaihto. Hallitun ilmanvaihdon tarkoituksena on, paitsi vaihtaa huoneil­ma, myös poistaa asumisen aiheuttama liika kosteus huoneistosta.

Vinojen sisäkattojen yhteydessä eri­tyinen huomio on kiinnitettävä rakentei­den tuuletuksen riittävyyteen. Eristeen ja aluskatteen väliin jätetään noin 70 mm:n tuuletusrako ja vastaavasti myös aluskat­teen ja vesikatteen välillä on oltava hy­vä tuuletus. Alhaalla räystään alalaudoi­tukseen jätetään reilut raot, joiden kaut­ta ilma pääsee tuuletusonteloon, jos­ta sen on päästävä poistumaan vapaas­ti esimerkiksi yläkolmion tuuletusventtii­leistä tai harjalle asetettujen tuuletushat­tujen kautta.

U-arvo

Kaikki rakennuksen osat läpäisevät enemmän tai vähemmän lämpöä, joten kokonaisuuskin muodostuu kaikkien ra­kennusosien yhteisvaikutuksesta. Raken­nusmääräykset asettavat tietyt minimi­vaatimukset eri rakennusosille. Raken­nusosien lämmönläpäisevyyden yksikkö­nä käytetään U-arvoa. Mitä pienempi U-arvo on, sitä paremmin ko. rakenne läm­pöä eristää. Määräysten mukaiset U-ar­vot voivat joissain rakennusosissa mää­rättyyn rajaan asti ylittyä, jos heikom­paa ratkaisua kompensoidaan parem­malla ratkaisulla jossain muualla. Esim. seinän, yläpohjan tai alapohjan lämmön­läpäisykerroin saa olla 0,6 W/m2K ja / tai ikkunan 1,8 W/m2K, jos rakennuk­sen muut osat ovat vastaavasti parem­min eristettyjä. Näissä tapauksissa raken­nuksen lämmönläpäisylaskelmat tehdään tapauskohtaisesti, koska lopputulokseen vaikuttavat sekä eri rakennusosien pinta-alat että käytetyt materiaalit ja rakenne­ratkaisut. Normaalisti mm. talopakettien rakenteet on mitoitettu vähintään mää­räykset täyttäviksi. Poikkeuksen teke­vät lähinnä massiivihirsitalot, joissa jou­dutaan tekemään ns. kompensaatiolas­kelmia, joissa kompensaation riittävyys osoitetaan koko talon käsittävällä laskel­malla.

Rakenteiden lämmönjohtavuus

Varsinaisten lämmöneristämiseen tar­koitettujen tuotteiden eristyskyky pe­rustuu yleensä niiden sisällään pidättä­mään ilmaan, sillä ilma itsessään johtaa erittäin huonosti lämpöä. Myös muut ra­kentamisessa käytettävät materiaalit pi­dättävät enemmän tai vähemmän läm­pöä. Yleisesti käytetyille rakennusma­teriaaleille ja eristeille onkin määritelty ns. normaaliset lämmönjohtavuusarvot. Nämä arvot ja rakenteissa käytetyt ai­nevahvuudet ovat tärkeimpiä laskennas­sa käytettäviä muuttujia. Lämmönläpäi­sevyysarvoja laskettaessa huomioidaan myös mm. höyrynsulkumuovin ja tuulen­suojalevyn vaikutukset, sillä eriste pidät­tää paremmin lämpöä tiiviiden pintojen välissä kuin vapaasti ilmavirtojen huuh­deltavana.

Alapohjissa polystyreeni yleisin

Käytetyin eristemateriaali alapohjassa on polystyreeni eli EPS tai tutummalta ni­meltään styrox, jota alapohjaansa asen­taa neljä rakentajaa viidestä. Polystyree­ni kestää hyvin mm. betonivalun aihe­uttamaa painetta eikä hätkähdä pienes­tä kosteudestakaan. Sen päällä voi hy­vin liikkua, joten raudoitus käy kätevästi. Tuotetta valmistetaan eri käyttökohtei­siin, ja tutuimpia rakentajalle ovat lattia-ja routaeristelevyt.

Keraaminen kevytsora on savesta polttamalla valmistettu kemiallisesti ja mekaanisesti kestävä tuote. Kevytsora puhalletaan suo­raan autosta, joten sen asen­taminen on vaivatonta. Eris­teestä tulee saumatonta, ja alapohjan U-arvovaatimukset täyttyvät metrin reuna-alu­eilla 420 mm:n ja keskiosalla 300 mm:n kerroksilla. Tämä eristystapa soveltuu alapoh­jaeristykseen erityisen hyvin silloin, kun tarvitaan alapoh­jan radontuuletusta. Kevytso­ra voi tarjota myös vaihtoeh­don paalutukselle, jolloin ta­lon ja eristeen painoa vastaa­va määrä maata korvataan kevytsoralla. Näin vältytään talon painumavaara heikko­kantoisilla mailla. Kevytsoraa käyttää alapohjassaan 6–8 % rakentajista. Mineraalivillale­vyjä ja puhallettavia eristeitä käytetään kantavissa alapoh­jissa, ns. rossipohjissa.

Polyuretaania käyttää rei­lut 10 % alapohjiinsa. Poly­uretaani eristää lämpöä mui­ta eristemateriaaleja tehok­kaammin, koska sen huoko­sissa on vielä ilmaakin parem­min eristävää kaasua. Materi­aali soveltuu erityisen hyvin silloin, jos halutaan saavuttaa ohuella rakenteella mahdolli­simman hyvä eristys.

Ulkoseinään mineraalivillaa

Ulkoseinissä tavallisin eriste on levymäinen standardivä­leihin mitoitettu mineraalivil­la. Tutkimuksiemme mukaan uusien talojen ulkoseiniin asennetuista eristeistä vajaa puolet oli vuorivillaa ja kol­mannes lasivillaa. Näitä mine­raalivilloja valmistetaan levyi­nä ja rullatavarana sekä tuu­lensuoja- ja runkolevyinä. Vii­me vuosina selluvillan käyttö ulkoseinäeristeenä on lisään­tynyt erityisesti lisäeristetyis­sä hirsitaloissa, mutta muissa­kin runkotyypeissä selluvillan käyttö on yleistynyt. Polysty­reeniä (EPS) tai polyuretaa­nia käytetään ulkoseinäeris­teenä lähinnä lämpöharkko­jen välissä.

Yläpohjat

Yläpohjan kautta lämmön­hukkaa tapahtuu helpoimmin, ja siitä syystä se kannattaa­kin eristää kunnolla. Yläpoh­jassa eristepaksuuden kas­vattaminen on yleensä yk­sinkertaisinta ja myös talou­dellisesti kannattavaa. Riittä­vä eristepaksuus ympärivuo­tiseen asumiseen tarkoite­tussa rakennuksessa on 300– 400 mm, ns. matalaenergiata­loissa on käytetty jopa 500 mm:n paksuuksia. Yläpohjassa käytetyt eristeet ovat joko le­vymäisiä, mattomaisia tai pu­hallettavia mineraalivilla- tai puukuitueristeitä. Hyvin ylei­nen ratkaisu on asentaa eris­televy tai -matto puhalletta­van eristeen alle.

Eristystuotteita:

Termex>>>

Suomen Selluvilla-Eriste>>>

Hanki kotiisi turvallinen ja kestävä ulko-ovi

• Tulosta

Ulko-ovi tarkoittaa muutakin kuin suljettavaa aukkoa, josta kuljetaan sisään ja ulos. Ulko-ovea käytetään omakotitaloissa paljon, joten sen tulee olla kestävä, turvallinen ja helppo­käyttöinen ja sen pitää eristää mahdollisimman hyvin lämpöä. Samalla ovi on talosi käynti­kortti. Tyyliin sopiva ja laadukas ovi on julkisivun näyttävä yksityiskohta, joka tervehtii vie­raita ja pitää kutsumattomat henkilöt ulkopuolella. Ulko-ovea voidaankin pitää yksityisyy­den rajana.

Oven valinta

Vaikka ulkonäkö onkin suurimpia valin­taperusteita ovelle, ei pidä unohtaa sen turvallisuutta. Ulkonäöltään kestävän nä­köinen ovi vähentää jo sinällään murto­riskiä, mutta oven rakenteenkin täytyy kestää luvattomat aukaisuyritykset. Sara­noiden pitää olla riittävän vahvat ja suo­jatut. Lukkorungon, kielen ja karmin vas­takappaleen on oltava tarpeeksi vahvoja ja mieluimmin murtosuojalla varustettu­ja sekä lukkopesien ajanmukaisia ja tur­va-avaimella varustettuja. Lisäksi on hyvä asentaa turvalukko ja ketju.

Oven laatu takaa myös suoruuden. Ulko-ovet ovat useimmiten liimapuu­runkoisia, muotoon puristettuja ja mit­tatarkkoja ovia, jotka on varustettu alu­miinijäykisteellä. Nämä asiat takaavat ovilevyn toimivuuden ja suorana pysymi­sen sekä vaikuttavat myös helppokäyt­töisyyteen. Samoin ”käteen sopivat” pai­nikkeet ja kääntönupit sekä riittävä oven koko helpottavat jokapäiväistä oviaukos­ta kulkua. Ennen kaikkea oven huolelli­nen ja oikea asennus takaa oven moit­teettoman toimivuuden vielä vuosien­kin päästä.

Oven täytyy myös eristää ääniä ja pi­tää lämpö sisällä. Kunnollinen ovilevy on eristetty sisältä polyuretaanilla ja lasi­aukossa on kolminkertainen lämpölasi. Myös ovilevyn hyvät tiivisteet ovat läm­mönpitävyyden perusasioita.

Mallisto

Ulko-ovia löytyy jokaiseen makuun ja tyyliin useimmiten jo valmiista mallistois­ta. Oven voi myös teettää haluamakseen puusepäntyönä. Ovi voi olla puu- tai jalo­puupintainen tai maalattu, sen voi varus­taa ikkunalla tai se voi olla massiivinen umpiovi. Pinta voi olla sileä tai leikkauk­silla koristeltu, valikoimaa löytyy todel­la runsaasti. Ulko-oven ei myöskään tar­vitse olla perinteisesti avautuva, sillä va­likoimista löytyy myös liuku- ja jopa kippimekanismilla toimivia ovia. Ulko-ovi on aina tehdasvalmiste tai ammattilaisen kä­den työ, ulko-ovea ei siis kannata lähteä itse tekemään. Talossa on ulko-ovia vä­hän, joten kokonaiskustannuksissa oven hinta ei muodosta suurta erää.

Oven standardimitoituksena on yleensä pääovessa 10 x 21, joka tarkoit­taa oven asennusaukon kokoa. Tällöin tarkat karmimitat ovat 990 mm x 2090 mm. Usein pääovet on lisäksi varustettu ns. vasikalla, joka leventää kulkuaukkoa ja helpottaa esim. suurien huonekalujen kuljetuksia. Vasikka voi olla myös kiinteä, jolloin sillä on vain ulkonäöllinen ominai­suus. Nykyään varsinkin umpinaisiin pää­oviin asennetaan usein ovi-ikkuna oven yläpuolelle.

Varaston, terassien ja puutarhaovien yleisin koko on 9 x 21, tätä pienempiä ovikokoja ei ulko-ovissa kannata käyt­tää. Joissakin tapauksissa voidaan kuiten­kin käyttää oven korkeutena myös 19:ä. Parveke- ja puutarhaovet valitaan yleen­sä vieressä olevan ikkunan mukaisik­si, jolloin ovien lasituskorkeus ja -asema ovat samat kuin ikkunoissa. Näin ne su­lautuvat parhaiten julkisivun ulkonäköön. Se, valitaanko yksi- vai kaksilehtinen ovi, riippuu tilasta ja halutusta lämmön- ja ää­neneristävyydestä.

Ulko-ovet toimitetaan peruspakettei­na, joissa on karmi kynnyksineen, ovile­vy ja lukkorunko sekä heloitusporauk­set. Oven hinta on halvimmillaan rei­lut parisataa euroa ja kalleimmat, yleen­sä teetetyt ovet, maksavat jopa tuhansia euroja. Asennukset kuuluvat yleensä li­sähintaan. Oven kätisyys valitaan avau­tumissuunnan mukaan. Esim. oikeakäti­nen ovi tarkoittaa sitä, että kun seisom­me oven edessä ja vedämme sitä auki it­semme suuntaan, ovat saranat oikealla ja tartumme oikealla kädellä painikkeeseen tai ripaan.

Lukot ja helat

Rakentamis- ja vakuutusmääräykset an­tavat selvät ohjeet oven minimivarus­telusta. Ovi tulee varustaa lukolla, jon­ka saa sisäpuolelta aina auki ilman avain­ta joko vääntönupista kääntämällä tai painikkeesta painamalla. Näin turvataan ulospääsy esim. tulipalon sattuessa.

Lisäksi Vakuutusyhtiöiden Keskusliitto suosittelee ovien varustamista turvalu­kolla ja murtosuojauksella. Lisäksi suo­situs koskee parvekeovien varustamista lukittavalla pitkäsalvalla tai turvalukolla.

Avainpesä valitaan oven ulkonäön ja painikkeen perusteella. Yleisimmät pinta­materiaalit ovat kromaus, messinki, maa­laus tai oksidointi. Avaimeksi kannattaa ottaa turva-avain, joka on symmetrinen ja sarjoituksiltaan valvottu tuote. Kaik­ki talon ulko-ovet voidaan sarjoittaa sa­mankeskisiksi jolloin käyttö on helppoa eikä sopivaa avainta tarvitse arvuutella nipusta.

Painikkeiden ja ripojen täytyy olla riit­tävän avaria, jotta myös hansikkaan peit­tämä käsi mahtuu vaivatta oven ja otti­men väliin. Painikkeiden tulisi olla myös omalla jousella varustettuja, jolloin saa­daan enemmän käyttömukavuutta ja sa­malla lukon käyttöikä pitenee.

Muita ulko-oven varustuksia ovat kir­jeluukku, ovisilmä, avoinnapitolaitteet ja salvat sekä ovensulkijat. Myös erilai­set sähkölukot ja elektroniset hälyttimet ovat tämän päivän turvallisen ulko-oven varusteita. Hintaa oven perusvarusteille kertyy helposti vähintään 150 €.

Huolto

Ulko-ovet vaativat enemmän tai vähem­män huoltoa valinnasta riippuen. Jalopui­set ovet tarvitsevat jalopuuöljykäsitte­lyn vähintään kerran vuodessa, kun taas maali- tai alumiinipintaisille oville riittää yleensä lianpuhdistus.

Saranat, lukkorungot ja avainpesät on hyvä voidella vuosittain, samoin kannat­taa tarkistaa heloitusten ja saranoiden ruuvien kireys. Mahdollinen ovien säätö tehdään tarvittaessa. Maalatut ovet huol­tomaalataan jo ennen kuin vanha maa­li alkaa hilseillä.

Seinäpintavalinnat tekevät kodin ilmeen

• Tulosta

Valitut sisustuspinnat tekevät kodin lopullisen ilmeen. Materiaalien ja värien valinta on ko­konaisuus, johon vaikuttavat henkilökohtaiset mieltymykset, tilan käyttötarkoitus, valoi­suus ja kustannustekijät. Materiaalivalinnat ovat vielä helppoja, mutta värien maailma on­kin oma juttunsa. Jokainen näkee värit omalla tavallaan, joten värien yhteensopivuus sekä pienen mallipalan ero suureen pintaan verrattuna aiheuttavat yllätyksiä tai jopa perherii­toja. Käymme tässä artikkelissa lyhyesti läpi seinä- ja kattopintoja.

Pinta käytön mukaan

Seinä- ja kattopinnat voidaan viimeis­tellä usealla eri tavalla. Osan valinnois­ta määrää jo runkorakenne, mutta suu­rin osa päätöksistä on mieltymysten va­rassa. Siksi kannattaa valita jo suunnitte­luvaiheessa tuleva pintamateriaali ja sen jälkeen sille sopiva alusta.

Tilan käyttötarkoitus vaikuttaa pal­jon siihen, mitä pintamateriaalia voidaan käyttää. Lähinnä rajoitukset koskevat sei­näpintoja. Sauna- ja pesutiloja lukuun ot­tamatta kattoon kohdistuvat rasitukset ovat pieniä.

Maalia

Maalaus on yleisin tapa sisustaa. Värien valtava sävymäärä ja niiden eri kiiltoas­teet antavat rajattoman mahdollisuuden pintojen käsittelyyn. Lisäksi maaleilla on helppo tehdä kuviomaalauksia, tehostei­ta sekä erilaisia kuvioita ja boordeja sap­luunaa apuna käyttäen. Maalaus on myös työ, jonka miltei jokainen rakentaja te­kee itse.

Tiloissa, jotka joutuvat alttiiksi kosteu­delle, pesuaineille, ja joissa vaaditaan pin­noilta hyvää puhdistettavuutta, käytetään kovapintaisia, kosteutta kestäviä maaleja. Näitä tiloja ovat wc, eteinen, pesu-, ko­dinhoito- ja lastenhuoneet sekä keittiö. Jos huonetilojen seinämaaliksi valitaan himmeä vesiohenteinen maali, se on hel­pompi peittomaalata uudestaan kuin puhdistaa vaikeista tahroista. Mitä puh­distettavampi pinta halutaan, sitä kiiltä­vämpi maali valitaan. Kattoon sopii kui­tenkin parhaiten täyshimmeä valkoinen tai vaalea värisävy.

Tapetti

Myös tapeteissa valikoimaa löytyy run­saasti niin kuosiltaan, pinnaltaan, laadul­taan kuin hinnaltaankin. Laadukas eri­koistapetti voi maksaa jopa kymmenen­kertaisesti halpaan tapettirullaan verrat­tuna. Koska tapetit on suhteellisen help­po vaihtaa, voi rakentamiskustannuksis­sa säästää valitsemalla ensialkuun hal­vemmat tapetit. Tapetti valitaan yleisim­min olo- ja makuuhuoneiden seinäpin­noille. Tapettirullien etiketit antavat tie­don sen käyttötarkoituksesta. Niissä nä­kyy mm. puhdistettavuus, valonkesto, kuvion kohdistusmitta ja painosnumero. Huoneen tapettipintaa voidaan korostaa esimerkiksi boordeilla, eri tapettivalin­noilla sekä sisustuslistoilla. Myös puoli­paneelin ja tapetin yhdistelmä on yksi ta­pa sisustaa. Tapetteja löytyy vinyyli-, pa­peri- ja kangaspintaisina, ja ne kiinnite­tään seinään tavallisimmin tapettiliiste­rillä. Markkinoilla on myös valmisliisteri­taustaisia tuotteita ja tapetteja, joissa liis­teri levitetään seinään.

Lasikuitukangas

Lasikuitukankaisia tapetteja löytyy useita eri kuoseja, jotka poikkeavat kuvioinnil­taan ja tiheydeltään toisistaan. Lasikuitu­tapetit myös lisäävät seinäpinnan lujuut­ta, minkä vuoksi niitä käytetään varsin­kin kipsilevyseinissä. Ne sopivat yhtä hy­vin kosteisiin kuin kuiviin tiloihin, kuiten­kin huomioiden, että kosteat tilat vaati­vat siihen tarkoitetun oman liimansa. Ta­petin pintamaali valitaan tilan rasituksen mukaan. Pinnan maalauskerroilla voidaan vaikuttaa paitsi väriin, myös ulkonäköön.

Puupinnat

Puu kuuluu osana suomalaiseen sisusta­miseen ja jokaiseen saunaan. Sen luon­nollinen pehmeä pinta on kaunis ja aja­ton. Katoissa puupaneeli onkin ehdotto­masti rakentajien suosituin valinta. Puun käytössä sisustuksessa löytyy kuitenkin monia muitakin eri mahdollisuuksia. Vaik­ka koko huonetila olisi kokonaan lakat­tua puuta, saadaan paneelien leveydel­lä, muodoilla ja asettelusuuntien yhdis­telmillä pinnoille erilaisia vaikutelmia vä­risävyä muuttamatta. Jos kuitenkin pin­tojen väriä halutaan muuttaa, ovat ylei­simmät käsittelytavat maalaus, lakka­us tai lakkasävytys sekä erilaiset puuvahaukset. Markkinoilta löytyy lisäksi usei­ta valmiiksi pintakäsiteltyjä seinä- ja kat­topaneeleja.

Sisäverhouslevyt

Sisäverhouslevyt ovat useimmiten pape­ri-, maali- tai kangaspintaisia levyjä, jois­ta muodostuu heti valmista pintaa. Näitä valmistetaan eri materiaaleista, ja ne so­veltuvat seinä- ja kattopintoihin. Niiden pinta on yleensä pehmeä, ja ne estävät näin ollen hyvin kaikujen muodostumis­ta. Asennuksessa noudatetaan valmista­jan antamia asennusohjeita.

Keraamiset laatat

Keraamisen laatan pinta on kova ja help­po puhdistaa, joten sitä käytetäänkin yleisimmin pesu- ja wc-tiloissa ja kodin­hoitohuoneessa sekä keittiössä välitila­laattana. Tämän päivän sisustusliikkeiden valikoima on laaja, mikä antaa mahdolli­suuden useisiin väri- ja kuvioratkaisuihin. Laattapinnalla voidaankin helposti luoda ylellinen vaikutelma. Laattojen kiinnityk­siin käytetään yleisimmin kiinnityslaastia, minkä jälkeen ne saumataan ja liikunta­saumat tiivistetään silikonilla.

Oikea lista oikeaan paikkaan

• Tulosta

Listoitus ei ole pelkkä suojaava rakenne, vaan sillä on myös merkittävä rooli sisustuksessa. Jopa niin suuri, että nimityksenä käytetään yleisesti sisustuslistaa. Tuotekehittelyn ansios­ta listavalikoima on suuri. Jokaiseen käyttötarkoitukseen on oma listansa ja lisäksi listojen leveydet, pintakuviointi ja pinnoitus tarjoavat laajat mahdollisuudet yksilölliseen sisusta­miseen. Yhä useampi valitseekin listoikseen näyttävät, kuviohöylätyt sisustuslistat. Yleisim­mät listat ovat puuvalmiita, maalattuja tai lakattuja. Oman lisänsä valikoimiin tuovat jalo­puulistat, pinnoitetut MDF-listat sekä erilaiset muovi ja metallilistat. Puuvalmiissa listoissa on huomioitava sormiliitosjatkosten tähden muodostuvat mahdolliset värierot.

Kattolistat

Kattolistat ovat muotoon höylättyjä puulistoja. Listoja saadaan vakiokokoisi­na 21 x 21 mm:n kourulistoista aina 120 mm leveisiin näyttäviin koristeellisiin lis­toihin. Listat kannattaa jatkaa 45 asteen jiirisahauksin, jolloin päällimmäinen leik­kaus painaa alimmaisen tiukasti kiinni. Kulmat sahataan jiiriin ja listat kiinnite­tään listanaulalla. Leveimmissä listoissa taakse jää tilaa esim. johdotukselle.

Peitelistat

Peitelistoja käytetään nimenmukaisesti peittämään erilaisia saumakohtia. Tyypil­lisiä kohteita ovat oven ja ikkunan pielet. Listojen muotojen sekä pintakäsittelyjen kirjo on suuri, ja niitä on saatavissa va­kiolistoina 8 x 15 – 12 x 90 mm. Kuiten­kin valkoiseksi maalattu 11 x 42 sileäpei­telista on yleisin. Peitelista on myös hy­vä yleislista moneen muuhunkin tarkoi­tukseen. Listat kiinnitetään listanauloil­la ja kulmasahaukset tehdään yleisem­min jiiriin.

Jalkalistat

Samat pinta-, työstö- ja asennusominai­suudet ovat myös jalkalistoissa. Vakiole­veydet ovat 11 x 22 – 12 x 90. Listat ovat tyypillisesti takaa alareunastaan viis­toja, jolloin puristavaa pintaa tulee latti­aa vasten mahdollisimman vähän. Tämä on tärkeää silloin kun kyseessä on uiva lattiarakenne. Lattialistoissa pinnoitetut MDF-listat ovat suosittuja laminaattilat­tioiden kanssa ja jalopuulistat parkettien yhteydessä. Lattiarajassa kulkevat sähkö­johdot voidaan piilottaa valikoimissa löy­tyvien sähköuralistojen taakse.

Reunalistat

Reunalistoja on pääjaotukseltaan kah­denlaisia, tasasivuisia ja epäsymmetrisiä. Viimeksi mainitut ovat eri materiaalipak­suuksien vaihteluihin käytettäviä listoja. Tyypillisimpiä kohteita ovat rakennus­levyjen ja paneeleiden päätelistaukset. Porrastuksia on saatavissa erikorkuisina, mutta yleisimmät ovat 13 mm:n levy- tai 15 mm:n paneelihuullokset. Näiden lis­tojen yleisin selänleveys on 42 mm. Tasa­sivuisilla reunalistoilla suojataan esimer­kiksi ulkokulmia. Näiden n. 7 mm vah­vuisten listojen vakiokoot ovat 20 x 20, 32 x 32 ja 42 x 42 mm

Pyörölistat

Joskus tulee paikkoja, jossa tarvitaan pyöreää listaa. Sitä voidaan käyttää esim. tehostelistoituksissa, tapituksissa, kaiteis­sa yms. ratkaisuissa. Pyörölistat ovat ylei­simmin puuvalmiita ja niiden halkaisija on 6–44 mm. Saatavana on myös ns. puoli­kas- ja neljäsosapyörölistoja.

Saunalistat

Uutuutena ovat omana ryhmänään sau­nalistat. Yleisimmin nämä listat valmis­tetaan tervalepästä tai kuusesta, ja nii­den avulla saadaan saunasisustuksessa viimeistelty ulkonäkö. Listoja on myös saatavana sävytetyillä saunasuojilla käsi­teltyinä. Sarjaan kuuluvat katto- ja peite­listat, paneeleiden päät tai sivut peittävä nurkkalista, lauteen etulauta ja kaidepuu sekä erilaiset somistelistat.

Metalli- ja muovilistat

Tähän ryhmään kuuluvat kaikki erikois­listat, joiden käyttötarkoitus on laaja. Tu­tuimmat metallilistat ovat kynnyslisto­ja ja kulmalistoja. Listamateriaaleina on pinnoitettu alumiini, alumiini, pinnoitet­tu messinki, messinki ja RST. Esim. par­kettien ja laminaattien kanssa käyte­tään samansävyisiä puukuviolistoja. Lis­tat ovat joko liima- tai ruuvikiinnitteisiä ja niiden vakiopituudet ovat 900, 1800 ja 2700 mm. Markkinoilla on myös paljon erilaisia alumiinisia profiililistoja ja put­kia. Muovilistoja edustavat erilaiset kul­malistat, sähköuralistat, pääte- ja erita­solistat. Muovilistojen yleisin kiinnitysta­pa on liimaus.

Lämmönjako asennetaan piiloon

• Tulosta

Nykyään lämmönlähteet halutaan katseelta piiloon, ja yhä useammin ne asennetaan raken­teiden sisään. Tällöin esim. tilojen kalustus helpottuu entiseen patterilämmitysjärjestel­mään verrattuna, huoneista tulee tasalämpöisiä, ja lattiavedon tunne häviää. Tässä suhtees­sa sähköisiä lattia- ja kattolämmityksiä voidaankin pitää edelläkävijöinä. Uusissa omakoti­taloissa lattialämmitys toteutetaan yleisimmin vesikiertoisena. Tämän vaihtoehdon valitsee 68 % uudisrakentajista. Sähkö- tai vesilattialämmitys asennetaan lähes poikkeuksetta aina­kin johonkin osaan taloa, yleisimmin pesutiloihin.

Lattialämmityksellä mukavuutta

Lattialämmitys toteutetaan yleisimmin vesi- tai sähkötoimisena ja asennetaan erityisesti tiloihin, joissa lattiamateriaali­na on lämmittämättömänä kylmän tun­tuinen pinta. Oli pintamateriaali mikä ta­hansa, paljaan jalan alla lämmin lattia tun­tuu miellyttävältä, mikä nostaa asumis­viihtyisyyttä. Lattialämmitys voidaan to­teuttaa myös ilmakiertoisena.

Toinen etu on lämpötaloudellisuus. Lämpö nousee lattiapinnasta ylöspäin siirtymänä tai osittain säteilynä, jolloin huoneen ilma lämpenee tasaisesti lattia­pinnasta kattoon. Näin asumislämpötilaa voidaan laskea muutamalla asteella viihtyvyyden vielä kärsimättä.

Lattialämmitys asennetaan useimmi­ten betonilaattaan, jonka massa varastoi lämmön esim. yösähköllä. Varastoitunut lämpö siirtyy tasaisesti heikosti lämpöä johtavien pintojen, kuten esim. korkin ja parketin, läpi luovuttaen lämpöä talou­dellisesti koko päivän. Lämmitys voidaan asentaa myös pintamateriaalin alle tasoi­tekerrokseen tai koolatuissa puu- tai le­vylattioissa suoraan pinnoitteen alle.

Kipsilattioissa lattialämmitys asenne­taan levykerroksien sisään, jolloin levyjen kiviaines toimii varastoivana kerroksena.

Lattialämmityksen etuna on sen sopi­vuus kaikille lämmitysmuodoille. Kattila­lämmityksessä yleisin ratkaisu on vesikiertoinen lat­tialämmitys, oli sitten energiamuotona puu, öljy tai sähkö. Lattialämmitys voi­daan tehdä myös sähkölämpökaapeleita tai -mattoja käyttäen tai vesikiertoisen järjestelmän kanssa rinnakkain esim. pesutiloissa. Kuivissa tiloissa myös kat­tolämmitys on yleinen rinnakkaislämmi­tysmuoto vesikiertoisen lattialämmityk­sen kanssa.

Patterilämmitys

Periaatteessa kaikissa patterilämmityk­sissä lämpenee ensin yläilma, minkä jäl­keen lämpö vasta siirtyy alempiin ilma­kerroksiin. Patterit on syytä sijoittaa ik­kunan alle. Tällöin saadaan poistettua ikkunan tuoma vedon tunne ja samalla lämpö jakautuu tasaisemmin koko tilaan.

Patterilämmitys voidaan toteuttaa jo­ko vesikiertoisena tai sähköpattereilla. Jälkimäistä käsittelemme paremmin säh­kölämmityksen yhteydessä.

Vesikiertoisessa järjestelmässä veden lämpötila on +50–70 astetta. Pattereiden termostaatit säädetään tällöin 22 asteen huonelämpötiloihin, jolloin täydellä te­holla saadaan ko. lämpötila. Jos huoneti­lan lämpötilaa halutaan laskea, voidaan se säätää termostaatista. Täyden tehon sää­tö puolestaan säästää energiaa, kun tiloja ei koskaan lämmitetä liikaa.

Automatiikka

Vesikiertoinen järjestelmä on aina syy­tä varustaa ulko- ja sisälämpösäätimellä. Kun ulkolämpötila laskee, nostaa järjes­telmä automaattisesti kiertoveden läm­pötilaa ja vastaavasti laskee ilman lauh­tuessa. Säädöt ennakoivat siten lämmön­tarpeen jo paljon ennen kuin ulkoläm­pötilan muutos tuntuu talon rakenteissa.

Tämän päivän rakentaja valitsee kes­kusautomatiikan, jota voidaan valvoa ja etätoiminnolla säätää paikasta tai ajasta riippumatta. Automatiikkaan kuuluvat sil­loin kaikki kodin toiminnot: palo- ja asu­misturvallisuus, lvi, valaistus, lämpötilat, paikalla/pois -toiminnot ja ilmastointi.

Muut lämmitysjärjestelmät

• Tulosta

Markkinoilla on olemassa useita erityyppisiä lämmitysjärjestelmiä, ja koko ajan niitä tu­lee lisää. Lisäksi entiset lämmitysjärjestelmät kehittyvät niin teholtaan kuin ympäristöystä­vyydeltäänkin. Varsinkin uusiutuvaa energiaa käyttäviä lämmitysjärjestelmiä hyödynnetään usein rinnakkaisina järjestelminä. Näitä ovat esim. aurinko- ja tuulienergia.

Kaukolämpö

Kaukolämmitysjärjestelmässä lämpö tuotetaan edullisesti perustana lämmön ja sähkön yhteistuotanto suurissa kauko­lämpölaitoksissa. Kaukolämpöverkoston alueella tästä vaihtoehdosta on vaikea kieltäytyä, sillä kaukolämpö on suhteel­lisen edullista, ja jopa kaavaehdot saatta­vat sitä edellyttää.

Kaukolämpöön liitetyssä talossa ei tarvita erillistä lämminvesivaraajaa ku­ten talokohtaisissa järjestelmissä. Kesku­syksikkö ei myöskään vaadi suurta alaa teknisestä tilasta.

Kaukolämmön piiriin liittyi 10 % ra­kentajista.

Ilmalämmitys

Ilmalämmityksessä lämmintä ilmaa joh­detaan huonetiloihin, ja ilman poistuessa siitä kerätään lämpö talteen hyödynnet­täväksi uudelleen.

Ilmalämmitys voidaan tehdä myös il­makiertoisena lattialämmityksenä. Täl­löin valuun upotetaan ilmakanavasto, jos­sa lämmin ilma kiertää suljetussa piirissä ja sitoutuu tavallista paksumpaan, hyvin lämpöä varastoivaan laattaan.

Ratkaisu on turvallinen ja miltei huol­tovapaa. Energia tuotetaan suoraan säh­köllä tai siirretään veden välityksellä kiertoilmaan muista lämmitysmuodoista.

Aurinkoenergia

Aurinkoöljy on öljylämmityksen ja aurin­kopaneelien yhteisjärjestelmä. Suomessa on noin 8 kk vuodessa saatavilla aurin­gon ilmaisenergiaa. Järjestelmässä noin 10 m²:n aurinkopaneelit ottavat vastaan lämmön ja luovuttavat sen kerääjälle.

Laitteen automatiikka lisää tarvitta­van lisäenergian polttimen kautta. Par­hain hyötysuhde saadaan käyttämällä au­rinkoenergiaa käyttöveden lämmittämi­sessä.

Aurinkopaneelit ovat voimakkaas­sa kehityksessä, ja niitä kohtaan tunnet­tu kiinnostus kasvaa. Aurinkopaneeleilla tuotettu energia voidaan muuttaa myös sähköksi.

Myös talon sijoittelu tontille, isot ete­lään päin suunnatut ikkunat ja rakennuk­sen massiivisuus ovat osaltaan aurinko­energian hyväksikäyttöä.

Aurinkoenergialla voidaan saavuttaa 25–30 %:n osuus lämmitysenergian tar­peesta.

Energiavaraajat

Energiavaraajat ovat lieriömäisiä tai kul­mikkaita isoja säiliöitä, jotka ovat yleen­sä lämpöeristettyjä. Varsinkin puukatti­loiden yhteydessä ne ovat välttämättö­miä varatessaan energiaa ja hyödyntäes­sään puun lämpöenergian paremmin.

Varaajat varustetaan käyttövesikieru­koin ja useimmiten myös sähkövastuksin. Säiliön koko valitaan lämmitystarpeen ja lämpölähteen mukaan.

Lämminvesivaraajat

Käyttövesi otetaan joko erillisestä läm­minvesivaraajasta tai lämpökierukan avulla lämpölähteestä tai energiavaraa­jasta. Lämminvesivaraajat ovat kotikäy­tössä 15–300-litraisia, muodoltaan kul­mikkaita tai lieriömäisiä.

Ulkonäöltään ne ovat yleensä kalus­teisiin sopivia ja väriltään valkoisia, joten ne sopivat sellaisinaan vaikka kodinhoi­tohuoneeseen. Toinen suosittu tapa on sijoittaa säiliö lauteiden alle jäävään tyh­jään tilaan, jolloin käytetään sauna-asen­nukseen suunniteltua lämminvesivaraa­jaa.

Varaajat tarvitsevat aina varolaiteryh­män. Ostohetkellä kannattaakin selvittää, kuuluuko varolaite varaajan varustuksiin vai joudutaanko se hankkimaan erikseen.

Varaajan kokoa harkittaessa ei kanna­ta asentaa liian pientä laitetta. 100 litran säiliö riittää tilapäisesti 1–3 hengen käyt­tövedelle, mutta suositeltavaa on hank­kia heti riittävän suuri varaaja. 300 litran säiliö riittää tavalliseen perheeseen hy­vin, ja se voidaan ladata myös yösähköä käyttäen. Hankintakustannuskaan ei rat­kaisevasti muutu, vaikka valitaankin tar­vetta isompi säiliö.

Raha ratkaisee remontissakin

• Tulosta

Peruskorjauksen yhteydessä tehtävät toimenpiteet riippuvat paljolti korjattavan rakennuksen kunnosta ja asukkaiden asumiselle asettamista tarpeista. Korjaamista ja sen sisältämiä toimenpiteitä ohjailee kuitenkin voimakkaasti myös käytettävissä oleva rahamäärä. Toiset laittavat kaiken kerralla kuntoon ja ottavat tätä varten lainaa pankista. Toiset taas eivät halua lainaa ja etenevät remontissaan "huone kerrallaan". Korjausjärjestys määräytyy kipeimmän tarpeen mukaan. Tavallista on, että rahaa on käytettävissä joku tietty summa ja sillä tehdään tärkeimmiksi koetut toimenpiteet. Kustannuksia laskettaessa pitää huomioida myös mahdolliset TyEL -maksut. Samoin kotitalousvähennys kannattaa huomioida kustannuksia alentavana tekijänä.

Miten kustannuksia arvioidaan

Kustannukset ovat kysymys, jota kaikki korjaajat miettivät. Korjaussuunnitelman pohjaksi tulisi olla karkea käsitys eri toimenpiteiden kustannuksista, jotta voitaisiin päättää, mihin kaikkeen korjaukseen varattu budjetti riittää. Korjausrakentamiseen liittyvä kustannusten arviointi on aina vaikeaa, koska vanhan talon lähtötilanne voi olla kovin erilainen rakennusosien kunnosta riippuen. Eri toimenpiteille on kuitenkin olemassa hintahaarukat, joiden mukaan kustannuksia voi laskea. Tämän artikkelin yhteyteen on koottuna erilaisten  korjaustoimenpiteiden tyypillisiä kustannuksia. Kustannukset vaihtelevat varsin suuresti esimerkiksi pintamateriaali valinnoista riippuen. Haarukat on pyritty kokoamaan tavallisimpien, ei ääritapausten perusteella.

Kustannusarvio on helpointa tehdä tilakohtaisesti. Tällöin mietitään mitä korjauksia kussakin tilassa tehdään ja lasketaan aiottujen toimenpiteiden mukaisesti yksiköittäin kustannukset käyttäen annettuja yksikköhintoja. Toimenpiteittäin kannattaa erotella materiaali ja työ erikseen. Näin oman työn osuus voidaan laskelmissa helposti todeta ja ottaa huomioon.

Pintaremontti vai peruskorjaus?

Pienehkön korjauksen tai pintaremontin kustannusten arviointi on suhteellisen yksinkertaista, kunhan tiedetään mitä aiotaan tehdä ja mitä tarvikkeita ja ulkopuolista työvoimaa remontissa tarvitaan. Jos kyseessä on laajempi korjaushanke, kannattaa myös kustannusten arvioinnissa turvautua ammattilaisen apuun. Kokonaiskustannuksiin vaikuttaa erittäin paljon rakennusosien lähtökunto ja tarvittavien purku- ja muutostöiden määrä. Vanhojen, olemassa olevien tilojen hyväksikäyttö kannattaa, sillä tilamuutokset ja talon kantaviin rakenteisiin puuttuminen tulee aina kalliiksi. Ammattilainen osaa parhaiten laskea tämän perusteella, mikä vaihtoehto tulee loppukustannuksiltaan edullisimmaksi.

Vanhalla talolla on aina myös oma historiansa. Peruskorjaus tulee tehdä vanhan talon tyyliä ja ympäristöä kunnioittaen.

Korjaamisesta iloa koko perheelle

Korjaaminen on tyypillisimmin jonkun yksittäisen tilan tai sen osan korjaamista ja nykyaikaistamista. Lähtökohta ja lopullinen syy korjaamiselle on yleensä vanhan kuluneisuus tai viallisuus. Lattiat ovat kuluneet, seinien tapettiin on kyllästytty tai se jo repsottaa sieltä sun täältä. Kalusteiden mekanismit ovat kuluneet tai säilytystilaa on riittämättömästi. Korjaamisessa on aina kyse myös nykyaikaistamisesta ja ilmeen muuttamisesta. Korjauksella tuotetaan asukkaille iloa ja lisätään asumismukavuutta. Korjaamiseen liittyy läheisesti myös sisustaminen, jolloin hankitaan ehkä uusia huonekaluja, verhoja, mattoja jne. Tällainen tyypillinen korjaaminen etenee hitaasti läpi talon ja alkaa usein uuden

kierroksensa heti, kun edellinen on saatu päätökseen – korjaaminen onkin jatkuvaa prosessia. Myös tällaisessa korjaamisessa olisi hyvä olla suunnitelmallinen niin aikatauluttamisessa kuin korjausten sisällössä ja kustannuksissa. Tämän vuoksi edes karkea ammattilaisen näkemys asiaan olisi paikallaan. Ammattilaisen kanssa kannattaa yhdessä miettiä mitä ja missä järjestyksessä tehdään. Tällöin vältytään mm. uuden pinnan alle myöhemmin upotettavilta sähköjohdoilta. Samalla varmistetaan, että talo pysyy edelleen harmonisena kokonaisuutena eikä sarjana toisiinsa sopimattomia tiloja ja osasia.

Vanhan korjaaminen kannattaa

Vanhan asunnon korjaaminen on yleensä kannattavaa, kun verrataan kustannuksia uudisrakentamisen kustannuksiin. Korjaamisen edullisuus riippuu tietenkin ennen kaikkea vanhan talon ostohinnasta ja kunnosta. Ostettaessa vanhaa korjattavaa taloa, tulee muistaa myös se seikka, että tontti usein valmiine puutarhoineen kuuluu kauppahintaan.

Silloin, kun vanha talo tai asunto on jo olemassa ja se sijainniltaan, tilaratkaisuiltaan ja peruskunnoltaan on tyydyttävä, remontointipäätös on helppo ja viisas ratkaisu. Vanhan talon korjaamisen edullisuus perustuu siihen, että suuri osa rakenteista voidaan jättää ennalleen.

Korjaamisessa käytetään lisäksi runsaasti omaa työpanosta, mikä vaikuttaa merkittävästi kokonaiskustannuksiin. Kokematonkin korjaaja pystyy tekemään ja säästämään paljon itse. Näitä töitä ovat mm. purkutyöt, maalaustyöt sekä erilaiset aputyöt.

Koti ja työmaa

On varsin tavallista, että korjauksen ajan talossa myös asutaan. Kodin ja työmaan yhdistelmä ei aina ole ongelmaton ratkaisu.

Rahoituksellisesti "huone kerrallaan" - rakentaminen varmasti kannattaa, mutta asialla on kääntöpuolensakin. Joskus remontti venähtää vuosia kestäväksi hankkeeksi, kun "piiskana" ei ole vanhan asunnon sovittu myynti ja luovutuspäivä. Jatkuva työmaalla asuminen on henkisesti raskasta koko perheelle. Siksi kannattaakin miettiä, olisiko järkevämpää ottaa hieman enemmän lainaa ja tehdä korjaus kerralla valmiiksi ennen muuttoa uuteen kotiin.

TyEl lisää kustannuksia, kotitalousvähennys alentaa

Kun työ teetetään vieraalla, syntyy lisäkustannuksia. Urakkahinta pätee kokonaissummana, mutta palkatun, tuntihintaan työskentelevän henkilön palkkaan lisätään sivukulut. Tosin näistäkin on osa vähennyskelpoisia. Ulkopuolisen, arvolisävelvollisen yrityksen työstä saa puolestaan vähentää kotitalousvähennyksen. Vuonna 2011 vähennys työn osuudesta oli enimmillään 3000 euroa, mutta muuttunee vuonna 2012. Kannattavuutta lisää se, että vähennystä voivat hakea molemmat puolisot. Lisää TyEl - vakuutuksesta ja kotitalousvähennyksestä löydät Valintaopas Työohjeesta.

Kuntoarvio korjaussuunnitelman pohjaksi

Vanhan rakennuksen korjaamiseen ja kustannusten arviointiin liittyy aina tiettyjä riskejä, kun piilossa olevien rakenteiden kuntoa ei tiedetä. Kun ennen korjaukseen ryhtymistä teetetään talosta asiantuntijalla kuntoarvio, saadaan selkeä käsitys siitä, mitä talossa pitää tehdä ja mitä remontti tulee maksamaan. Kuntoarvion teettäminen maksaa yleensä noin 300–1300 € perusteellisuudesta riippuen, mutta vastineeksi saadaan puolueeton arvio rakennuksen kunnosta ja vältytään yllätyksiltä jälkikäteen. Kuntoarvion tekijöitä on markkinoilla monenlaisia. On todellisia ammattilaisia, mutta yhtälailla valitettavan paljon sellaisia yrittäjiä, joilla vakuutteluista huolimatta ammattitaitoa ei ole juuri lainkaan. Turvallisinta on valita kuntoarvion tekijäksi tunnettu ja suurehko yritys, vaikka se maksaakin hieman enemmän. Kuntoarvion teettäminen on erityisen suositeltavaa talon ostotilanteessa. Näin ostaja saa jo ennen kaupantekoa puolueettoman lausunnon talon todellisesta kunnosta ja sitä kautta myös sen todellisesta arvosta. Ostajan kannattaa ajatella kuntoarvio toimenpiteenä, jolla ‘se oikea’ talo todetaan ennen kaupantekoa peruskunnoltaan moitteettomaksi.

Yritys- ja tuote-esittelyt

• Tulosta