Hanki kotiisi turvallinen ja kestävä ulko-ovi
Ulko-ovi tarkoittaa muutakin kuin suljettavaa aukkoa, josta kuljetaan sisään ja ulos. Ulko-ovea käytetään omakotitaloissa paljon, joten sen tulee olla kestävä, turvallinen ja helppokäyttöinen ja sen pitää eristää mahdollisimman hyvin lämpöä. Samalla ovi on talosi käyntikortti. Tyyliin sopiva ja laadukas ovi on julkisivun näyttävä yksityiskohta, joka tervehtii vieraita ja pitää kutsumattomat henkilöt ulkopuolella. Ulko-ovea voidaankin pitää yksityisyyden rajana.
Oven valinta
Vaikka ulkonäkö onkin suurimpia valintaperusteita ovelle, ei pidä unohtaa sen turvallisuutta. Ulkonäöltään kestävän näköinen ovi vähentää jo sinällään murtoriskiä, mutta oven rakenteenkin täytyy kestää luvattomat aukaisuyritykset. Saranoiden pitää olla riittävän vahvat ja suojatut. Lukkorungon, kielen ja karmin vastakappaleen on oltava tarpeeksi vahvoja ja mieluimmin murtosuojalla varustettuja sekä lukkopesien ajanmukaisia ja turva-avaimella varustettuja. Lisäksi on hyvä asentaa turvalukko ja ketju.
Oven laatu takaa myös suoruuden. Ulko-ovet ovat useimmiten liimapuurunkoisia, muotoon puristettuja ja mittatarkkoja ovia, jotka on varustettu alumiinijäykisteellä. Nämä asiat takaavat ovilevyn toimivuuden ja suorana pysymisen sekä vaikuttavat myös helppokäyttöisyyteen. Samoin ”käteen sopivat” painikkeet ja kääntönupit sekä riittävä oven koko helpottavat jokapäiväistä oviaukosta kulkua. Ennen kaikkea oven huolellinen ja oikea asennus takaa oven moitteettoman toimivuuden vielä vuosienkin päästä.
Oven täytyy myös eristää ääniä ja pitää lämpö sisällä. Kunnollinen ovilevy on eristetty sisältä polyuretaanilla ja lasiaukossa on kolminkertainen lämpölasi. Myös ovilevyn hyvät tiivisteet ovat lämmönpitävyyden perusasioita.
Mallisto
Ulko-ovia löytyy jokaiseen makuun ja tyyliin useimmiten jo valmiista mallistoista. Oven voi myös teettää haluamakseen puusepäntyönä. Ovi voi olla puu- tai jalopuupintainen tai maalattu, sen voi varustaa ikkunalla tai se voi olla massiivinen umpiovi. Pinta voi olla sileä tai leikkauksilla koristeltu, valikoimaa löytyy todella runsaasti. Ulko-oven ei myöskään tarvitse olla perinteisesti avautuva, sillä valikoimista löytyy myös liuku- ja jopa kippimekanismilla toimivia ovia. Ulko-ovi on aina tehdasvalmiste tai ammattilaisen käden työ, ulko-ovea ei siis kannata lähteä itse tekemään. Talossa on ulko-ovia vähän, joten kokonaiskustannuksissa oven hinta ei muodosta suurta erää.
Oven standardimitoituksena on yleensä pääovessa 10 x 21, joka tarkoittaa oven asennusaukon kokoa. Tällöin tarkat karmimitat ovat 990 mm x 2090 mm. Usein pääovet on lisäksi varustettu ns. vasikalla, joka leventää kulkuaukkoa ja helpottaa esim. suurien huonekalujen kuljetuksia. Vasikka voi olla myös kiinteä, jolloin sillä on vain ulkonäöllinen ominaisuus. Nykyään varsinkin umpinaisiin pääoviin asennetaan usein ovi-ikkuna oven yläpuolelle.
Varaston, terassien ja puutarhaovien yleisin koko on 9 x 21, tätä pienempiä ovikokoja ei ulko-ovissa kannata käyttää. Joissakin tapauksissa voidaan kuitenkin käyttää oven korkeutena myös 19:ä. Parveke- ja puutarhaovet valitaan yleensä vieressä olevan ikkunan mukaisiksi, jolloin ovien lasituskorkeus ja -asema ovat samat kuin ikkunoissa. Näin ne sulautuvat parhaiten julkisivun ulkonäköön. Se, valitaanko yksi- vai kaksilehtinen ovi, riippuu tilasta ja halutusta lämmön- ja ääneneristävyydestä.
Ulko-ovet toimitetaan peruspaketteina, joissa on karmi kynnyksineen, ovilevy ja lukkorunko sekä heloitusporaukset. Oven hinta on halvimmillaan reilut parisataa euroa ja kalleimmat, yleensä teetetyt ovet, maksavat jopa tuhansia euroja. Asennukset kuuluvat yleensä lisähintaan. Oven kätisyys valitaan avautumissuunnan mukaan. Esim. oikeakätinen ovi tarkoittaa sitä, että kun seisomme oven edessä ja vedämme sitä auki itsemme suuntaan, ovat saranat oikealla ja tartumme oikealla kädellä painikkeeseen tai ripaan.
Lukot ja helat
Rakentamis- ja vakuutusmääräykset antavat selvät ohjeet oven minimivarustelusta. Ovi tulee varustaa lukolla, jonka saa sisäpuolelta aina auki ilman avainta joko vääntönupista kääntämällä tai painikkeesta painamalla. Näin turvataan ulospääsy esim. tulipalon sattuessa.
Lisäksi Vakuutusyhtiöiden Keskusliitto suosittelee ovien varustamista turvalukolla ja murtosuojauksella. Lisäksi suositus koskee parvekeovien varustamista lukittavalla pitkäsalvalla tai turvalukolla.
Avainpesä valitaan oven ulkonäön ja painikkeen perusteella. Yleisimmät pintamateriaalit ovat kromaus, messinki, maalaus tai oksidointi. Avaimeksi kannattaa ottaa turva-avain, joka on symmetrinen ja sarjoituksiltaan valvottu tuote. Kaikki talon ulko-ovet voidaan sarjoittaa samankeskisiksi jolloin käyttö on helppoa eikä sopivaa avainta tarvitse arvuutella nipusta.
Painikkeiden ja ripojen täytyy olla riittävän avaria, jotta myös hansikkaan peittämä käsi mahtuu vaivatta oven ja ottimen väliin. Painikkeiden tulisi olla myös omalla jousella varustettuja, jolloin saadaan enemmän käyttömukavuutta ja samalla lukon käyttöikä pitenee.
Muita ulko-oven varustuksia ovat kirjeluukku, ovisilmä, avoinnapitolaitteet ja salvat sekä ovensulkijat. Myös erilaiset sähkölukot ja elektroniset hälyttimet ovat tämän päivän turvallisen ulko-oven varusteita. Hintaa oven perusvarusteille kertyy helposti vähintään 150 €.
Huolto
Ulko-ovet vaativat enemmän tai vähemmän huoltoa valinnasta riippuen. Jalopuiset ovet tarvitsevat jalopuuöljykäsittelyn vähintään kerran vuodessa, kun taas maali- tai alumiinipintaisille oville riittää yleensä lianpuhdistus.
Saranat, lukkorungot ja avainpesät on hyvä voidella vuosittain, samoin kannattaa tarkistaa heloitusten ja saranoiden ruuvien kireys. Mahdollinen ovien säätö tehdään tarvittaessa. Maalatut ovet huoltomaalataan jo ennen kuin vanha maali alkaa hilseillä.
Seinäpintavalinnat tekevät kodin ilmeen
Valitut sisustuspinnat tekevät kodin lopullisen ilmeen. Materiaalien ja värien valinta on kokonaisuus, johon vaikuttavat henkilökohtaiset mieltymykset, tilan käyttötarkoitus, valoisuus ja kustannustekijät. Materiaalivalinnat ovat vielä helppoja, mutta värien maailma onkin oma juttunsa. Jokainen näkee värit omalla tavallaan, joten värien yhteensopivuus sekä pienen mallipalan ero suureen pintaan verrattuna aiheuttavat yllätyksiä tai jopa perheriitoja. Käymme tässä artikkelissa lyhyesti läpi seinä- ja kattopintoja.
Pinta käytön mukaan
Seinä- ja kattopinnat voidaan viimeistellä usealla eri tavalla. Osan valinnoista määrää jo runkorakenne, mutta suurin osa päätöksistä on mieltymysten varassa. Siksi kannattaa valita jo suunnitteluvaiheessa tuleva pintamateriaali ja sen jälkeen sille sopiva alusta.
Tilan käyttötarkoitus vaikuttaa paljon siihen, mitä pintamateriaalia voidaan käyttää. Lähinnä rajoitukset koskevat seinäpintoja. Sauna- ja pesutiloja lukuun ottamatta kattoon kohdistuvat rasitukset ovat pieniä.
Maalia
Maalaus on yleisin tapa sisustaa. Värien valtava sävymäärä ja niiden eri kiiltoasteet antavat rajattoman mahdollisuuden pintojen käsittelyyn. Lisäksi maaleilla on helppo tehdä kuviomaalauksia, tehosteita sekä erilaisia kuvioita ja boordeja sapluunaa apuna käyttäen. Maalaus on myös työ, jonka miltei jokainen rakentaja tekee itse.
Tiloissa, jotka joutuvat alttiiksi kosteudelle, pesuaineille, ja joissa vaaditaan pinnoilta hyvää puhdistettavuutta, käytetään kovapintaisia, kosteutta kestäviä maaleja. Näitä tiloja ovat wc, eteinen, pesu-, kodinhoito- ja lastenhuoneet sekä keittiö. Jos huonetilojen seinämaaliksi valitaan himmeä vesiohenteinen maali, se on helpompi peittomaalata uudestaan kuin puhdistaa vaikeista tahroista. Mitä puhdistettavampi pinta halutaan, sitä kiiltävämpi maali valitaan. Kattoon sopii kuitenkin parhaiten täyshimmeä valkoinen tai vaalea värisävy.
Tapetti
Myös tapeteissa valikoimaa löytyy runsaasti niin kuosiltaan, pinnaltaan, laadultaan kuin hinnaltaankin. Laadukas erikoistapetti voi maksaa jopa kymmenenkertaisesti halpaan tapettirullaan verrattuna. Koska tapetit on suhteellisen helppo vaihtaa, voi rakentamiskustannuksissa säästää valitsemalla ensialkuun halvemmat tapetit. Tapetti valitaan yleisimmin olo- ja makuuhuoneiden seinäpinnoille. Tapettirullien etiketit antavat tiedon sen käyttötarkoituksesta. Niissä näkyy mm. puhdistettavuus, valonkesto, kuvion kohdistusmitta ja painosnumero. Huoneen tapettipintaa voidaan korostaa esimerkiksi boordeilla, eri tapettivalinnoilla sekä sisustuslistoilla. Myös puolipaneelin ja tapetin yhdistelmä on yksi tapa sisustaa. Tapetteja löytyy vinyyli-, paperi- ja kangaspintaisina, ja ne kiinnitetään seinään tavallisimmin tapettiliisterillä. Markkinoilla on myös valmisliisteritaustaisia tuotteita ja tapetteja, joissa liisteri levitetään seinään.
Lasikuitukangas
Lasikuitukankaisia tapetteja löytyy useita eri kuoseja, jotka poikkeavat kuvioinniltaan ja tiheydeltään toisistaan. Lasikuitutapetit myös lisäävät seinäpinnan lujuutta, minkä vuoksi niitä käytetään varsinkin kipsilevyseinissä. Ne sopivat yhtä hyvin kosteisiin kuin kuiviin tiloihin, kuitenkin huomioiden, että kosteat tilat vaativat siihen tarkoitetun oman liimansa. Tapetin pintamaali valitaan tilan rasituksen mukaan. Pinnan maalauskerroilla voidaan vaikuttaa paitsi väriin, myös ulkonäköön.
Puupinnat
Puu kuuluu osana suomalaiseen sisustamiseen ja jokaiseen saunaan. Sen luonnollinen pehmeä pinta on kaunis ja ajaton. Katoissa puupaneeli onkin ehdottomasti rakentajien suosituin valinta. Puun käytössä sisustuksessa löytyy kuitenkin monia muitakin eri mahdollisuuksia. Vaikka koko huonetila olisi kokonaan lakattua puuta, saadaan paneelien leveydellä, muodoilla ja asettelusuuntien yhdistelmillä pinnoille erilaisia vaikutelmia värisävyä muuttamatta. Jos kuitenkin pintojen väriä halutaan muuttaa, ovat yleisimmät käsittelytavat maalaus, lakkaus tai lakkasävytys sekä erilaiset puuvahaukset. Markkinoilta löytyy lisäksi useita valmiiksi pintakäsiteltyjä seinä- ja kattopaneeleja.
Sisäverhouslevyt
Sisäverhouslevyt ovat useimmiten paperi-, maali- tai kangaspintaisia levyjä, joista muodostuu heti valmista pintaa. Näitä valmistetaan eri materiaaleista, ja ne soveltuvat seinä- ja kattopintoihin. Niiden pinta on yleensä pehmeä, ja ne estävät näin ollen hyvin kaikujen muodostumista. Asennuksessa noudatetaan valmistajan antamia asennusohjeita.
Keraamiset laatat
Keraamisen laatan pinta on kova ja helppo puhdistaa, joten sitä käytetäänkin yleisimmin pesu- ja wc-tiloissa ja kodinhoitohuoneessa sekä keittiössä välitilalaattana. Tämän päivän sisustusliikkeiden valikoima on laaja, mikä antaa mahdollisuuden useisiin väri- ja kuvioratkaisuihin. Laattapinnalla voidaankin helposti luoda ylellinen vaikutelma. Laattojen kiinnityksiin käytetään yleisimmin kiinnityslaastia, minkä jälkeen ne saumataan ja liikuntasaumat tiivistetään silikonilla.
Oikea lista oikeaan paikkaan
Listoitus ei ole pelkkä suojaava rakenne, vaan sillä on myös merkittävä rooli sisustuksessa. Jopa niin suuri, että nimityksenä käytetään yleisesti sisustuslistaa. Tuotekehittelyn ansiosta listavalikoima on suuri. Jokaiseen käyttötarkoitukseen on oma listansa ja lisäksi listojen leveydet, pintakuviointi ja pinnoitus tarjoavat laajat mahdollisuudet yksilölliseen sisustamiseen. Yhä useampi valitseekin listoikseen näyttävät, kuviohöylätyt sisustuslistat. Yleisimmät listat ovat puuvalmiita, maalattuja tai lakattuja. Oman lisänsä valikoimiin tuovat jalopuulistat, pinnoitetut MDF-listat sekä erilaiset muovi ja metallilistat. Puuvalmiissa listoissa on huomioitava sormiliitosjatkosten tähden muodostuvat mahdolliset värierot.
Kattolistat
Kattolistat ovat muotoon höylättyjä puulistoja. Listoja saadaan vakiokokoisina 21 x 21 mm:n kourulistoista aina 120 mm leveisiin näyttäviin koristeellisiin listoihin. Listat kannattaa jatkaa 45 asteen jiirisahauksin, jolloin päällimmäinen leikkaus painaa alimmaisen tiukasti kiinni. Kulmat sahataan jiiriin ja listat kiinnitetään listanaulalla. Leveimmissä listoissa taakse jää tilaa esim. johdotukselle.
Peitelistat
Peitelistoja käytetään nimenmukaisesti peittämään erilaisia saumakohtia. Tyypillisiä kohteita ovat oven ja ikkunan pielet. Listojen muotojen sekä pintakäsittelyjen kirjo on suuri, ja niitä on saatavissa vakiolistoina 8 x 15 – 12 x 90 mm. Kuitenkin valkoiseksi maalattu 11 x 42 sileäpeitelista on yleisin. Peitelista on myös hyvä yleislista moneen muuhunkin tarkoitukseen. Listat kiinnitetään listanauloilla ja kulmasahaukset tehdään yleisemmin jiiriin.
Jalkalistat
Samat pinta-, työstö- ja asennusominaisuudet ovat myös jalkalistoissa. Vakioleveydet ovat 11 x 22 – 12 x 90. Listat ovat tyypillisesti takaa alareunastaan viistoja, jolloin puristavaa pintaa tulee lattiaa vasten mahdollisimman vähän. Tämä on tärkeää silloin kun kyseessä on uiva lattiarakenne. Lattialistoissa pinnoitetut MDF-listat ovat suosittuja laminaattilattioiden kanssa ja jalopuulistat parkettien yhteydessä. Lattiarajassa kulkevat sähköjohdot voidaan piilottaa valikoimissa löytyvien sähköuralistojen taakse.
Reunalistat
mutta yleisimmät ovat 13 mm:n levy- tai 15 mm:n paneelihuullokset. Näiden listojen yleisin selänleveys on 42 mm. Tasasivuisilla reunalistoilla suojataan esimerkiksi ulkokulmia. Näiden n. 7 mm vahvuisten listojen vakiokoot ovat 20 x 20, 32 x 32 ja 42 x 42 mmPyörölistat
Joskus tulee paikkoja, jossa tarvitaan pyöreää listaa. Sitä voidaan käyttää esim. tehostelistoituksissa, tapituksissa, kaiteissa yms. ratkaisuissa. Pyörölistat ovat yleisimmin puuvalmiita ja niiden halkaisija on 6–44 mm. Saatavana on myös ns. puolikas- ja neljäsosapyörölistoja.
Saunalistat
Uutuutena ovat omana ryhmänään saunalistat. Yleisimmin nämä listat valmistetaan tervalepästä tai kuusesta, ja niiden avulla saadaan saunasisustuksessa viimeistelty ulkonäkö. Listoja on myös saatavana sävytetyillä saunasuojilla käsiteltyinä. Sarjaan kuuluvat katto- ja peitelistat, paneeleiden päät tai sivut peittävä nurkkalista, lauteen etulauta ja kaidepuu sekä erilaiset somistelistat.
Metalli- ja muovilistat
Tähän ryhmään kuuluvat kaikki erikoislistat, joiden käyttötarkoitus on laaja. Tutuimmat metallilistat ovat kynnyslistoja ja kulmalistoja. Listamateriaaleina on pinnoitettu alumiini, alumiini, pinnoitettu messinki, messinki ja RST. Esim. parkettien ja laminaattien kanssa käytetään samansävyisiä puukuviolistoja. Listat ovat joko liima- tai ruuvikiinnitteisiä ja niiden vakiopituudet ovat 900, 1800 ja 2700 mm. Markkinoilla on myös paljon erilaisia alumiinisia profiililistoja ja putkia. Muovilistoja edustavat erilaiset kulmalistat, sähköuralistat, pääte- ja eritasolistat. Muovilistojen yleisin kiinnitystapa on liimaus.
Lämmönjako asennetaan piiloon
Nykyään lämmönlähteet halutaan katseelta piiloon, ja yhä useammin ne asennetaan rakenteiden sisään. Tällöin esim. tilojen kalustus helpottuu entiseen patterilämmitysjärjestelmään verrattuna, huoneista tulee tasalämpöisiä, ja lattiavedon tunne häviää. Tässä suhteessa sähköisiä lattia- ja kattolämmityksiä voidaankin pitää edelläkävijöinä. Uusissa omakotitaloissa lattialämmitys toteutetaan yleisimmin vesikiertoisena. Tämän vaihtoehdon valitsee 68 % uudisrakentajista. Sähkö- tai vesilattialämmitys asennetaan lähes poikkeuksetta ainakin johonkin osaan taloa, yleisimmin pesutiloihin.
Lattialämmityksellä mukavuutta
Lattialämmitys toteutetaan yleisimmin vesi- tai sähkötoimisena ja asennetaan erityisesti tiloihin, joissa lattiamateriaalina on lämmittämättömänä kylmän tuntuinen pinta. Oli pintamateriaali mikä tahansa, paljaan jalan alla lämmin lattia tuntuu miellyttävältä, mikä nostaa asumisviihtyisyyttä. Lattialämmitys voidaan toteuttaa myös ilmakiertoisena.
Toinen etu on lämpötaloudellisuus. Lämpö nousee lattiapinnasta ylöspäin siirtymänä tai osittain säteilynä, jolloin huoneen ilma lämpenee tasaisesti lattiapinnasta kattoon. Näin asumislämpötilaa voidaan laskea muutamalla asteella viihtyvyyden vielä kärsimättä.
Lattialämmitys asennetaan useimmiten betonilaattaan, jonka massa varastoi lämmön esim. yösähköllä. Varastoitunut lämpö siirtyy tasaisesti heikosti lämpöä johtavien pintojen, kuten esim. korkin ja parketin, läpi luovuttaen lämpöä taloudellisesti koko päivän. Lämmitys voidaan asentaa myös pintamateriaalin alle tasoitekerrokseen tai koolatuissa puu- tai levylattioissa suoraan pinnoitteen alle.
Kipsilattioissa lattialämmitys asennetaan levykerroksien sisään, jolloin levyjen kiviaines toimii varastoivana kerroksena.
Lattialämmityksen etuna on sen sopivuus kaikille lämmitysmuodoille. Kattilalämmityksessä yleisin ratkaisu on vesikiertoinen lattialämmitys, oli sitten energiamuotona puu, öljy tai sähkö. Lattialämmitys voidaan tehdä myös sähkölämpökaapeleita tai -mattoja käyttäen tai vesikiertoisen järjestelmän kanssa rinnakkain esim. pesutiloissa. Kuivissa tiloissa myös kattolämmitys on yleinen rinnakkaislämmitysmuoto vesikiertoisen lattialämmityksen kanssa.
Patterilämmitys
Periaatteessa kaikissa patterilämmityksissä lämpenee ensin yläilma, minkä jälkeen lämpö vasta siirtyy alempiin ilmakerroksiin. Patterit on syytä sijoittaa ikkunan alle. Tällöin saadaan poistettua ikkunan tuoma vedon tunne ja samalla lämpö jakautuu tasaisemmin koko tilaan.
Patterilämmitys voidaan toteuttaa joko vesikiertoisena tai sähköpattereilla. Jälkimäistä käsittelemme paremmin sähkölämmityksen yhteydessä.
Vesikiertoisessa järjestelmässä veden lämpötila on +50–70 astetta. Pattereiden termostaatit säädetään tällöin 22 asteen huonelämpötiloihin, jolloin täydellä teholla saadaan ko. lämpötila. Jos huonetilan lämpötilaa halutaan laskea, voidaan se säätää termostaatista. Täyden tehon säätö puolestaan säästää energiaa, kun tiloja ei koskaan lämmitetä liikaa.
Automatiikka
Vesikiertoinen järjestelmä on aina syytä varustaa ulko- ja sisälämpösäätimellä. Kun ulkolämpötila laskee, nostaa järjestelmä automaattisesti kiertoveden lämpötilaa ja vastaavasti laskee ilman lauhtuessa. Säädöt ennakoivat siten lämmöntarpeen jo paljon ennen kuin ulkolämpötilan muutos tuntuu talon rakenteissa.
Tämän päivän rakentaja valitsee keskusautomatiikan, jota voidaan valvoa ja etätoiminnolla säätää paikasta tai ajasta riippumatta. Automatiikkaan kuuluvat silloin kaikki kodin toiminnot: palo- ja asumisturvallisuus, lvi, valaistus, lämpötilat, paikalla/pois -toiminnot ja ilmastointi.
Muut lämmitysjärjestelmät
Markkinoilla on olemassa useita erityyppisiä lämmitysjärjestelmiä, ja koko ajan niitä tulee lisää. Lisäksi entiset lämmitysjärjestelmät kehittyvät niin teholtaan kuin ympäristöystävyydeltäänkin. Varsinkin uusiutuvaa energiaa käyttäviä lämmitysjärjestelmiä hyödynnetään usein rinnakkaisina järjestelminä. Näitä ovat esim. aurinko- ja tuulienergia.
Kaukolämpö
Kaukolämmitysjärjestelmässä lämpö tuotetaan edullisesti perustana lämmön ja sähkön yhteistuotanto suurissa kaukolämpölaitoksissa. Kaukolämpöverkoston alueella tästä vaihtoehdosta on vaikea kieltäytyä, sillä kaukolämpö on suhteellisen edullista, ja jopa kaavaehdot saattavat sitä edellyttää.
Kaukolämpöön liitetyssä talossa ei tarvita erillistä lämminvesivaraajaa kuten talokohtaisissa järjestelmissä. Keskusyksikkö ei myöskään vaadi suurta alaa teknisestä tilasta.
Kaukolämmön piiriin liittyi 10 % rakentajista.
Ilmalämmitys
Ilmalämmityksessä lämmintä ilmaa johdetaan huonetiloihin, ja ilman poistuessa siitä kerätään lämpö talteen hyödynnettäväksi uudelleen.
Ilmalämmitys voidaan tehdä myös ilmakiertoisena lattialämmityksenä. Tällöin valuun upotetaan ilmakanavasto, jossa lämmin ilma kiertää suljetussa piirissä ja sitoutuu tavallista paksumpaan, hyvin lämpöä varastoivaan laattaan.
Ratkaisu on turvallinen ja miltei huoltovapaa. Energia tuotetaan suoraan sähköllä tai siirretään veden välityksellä kiertoilmaan muista lämmitysmuodoista.
Aurinkoenergia
Aurinkoöljy on öljylämmityksen ja aurinkopaneelien yhteisjärjestelmä. Suomessa on noin 8 kk vuodessa saatavilla auringon ilmaisenergiaa. Järjestelmässä noin 10 m2:n aurinkopaneelit ottavat vastaan lämmön ja luovuttavat sen kerääjälle.
Laitteen automatiikka lisää tarvittavan lisäenergian polttimen kautta. Parhain hyötysuhde saadaan käyttämällä aurinkoenergiaa käyttöveden lämmittämisessä.
Aurinkopaneelit ovat voimakkaassa kehityksessä, ja niitä kohtaan tunnettu kiinnostus kasvaa. Aurinkopaneeleilla tuotettu energia voidaan muuttaa myös sähköksi.
Myös talon sijoittelu tontille, isot etelään päin suunnatut ikkunat ja rakennuksen massiivisuus ovat osaltaan aurinkoenergian hyväksikäyttöä.
Aurinkoenergialla voidaan saavuttaa 25–30 %:n osuus lämmitysenergian tarpeesta.
Energiavaraajat
Energiavaraajat ovat lieriömäisiä tai kulmikkaita isoja säiliöitä, jotka ovat yleensä lämpöeristettyjä. Varsinkin puukattiloiden yhteydessä ne ovat välttämättömiä varatessaan energiaa ja hyödyntäessään puun lämpöenergian paremmin.
Varaajat varustetaan käyttövesikierukoin ja useimmiten myös sähkövastuksin. Säiliön koko valitaan lämmitystarpeen ja lämpölähteen mukaan.
Lämminvesivaraajat
Käyttövesi otetaan joko erillisestä lämminvesivaraajasta tai lämpökierukan avulla lämpölähteestä tai energiavaraajasta. Lämminvesivaraajat ovat kotikäytössä 15–300-litraisia, muodoltaan kulmikkaita tai lieriömäisiä.
Ulkonäöltään ne ovat yleensä kalusteisiin sopivia ja väriltään valkoisia, joten ne sopivat sellaisinaan vaikka kodinhoitohuoneeseen. Toinen suosittu tapa on sijoittaa säiliö lauteiden alle jäävään tyhjään tilaan, jolloin käytetään sauna-asennukseen suunniteltua lämminvesivaraajaa.
Varaajat tarvitsevat aina varolaiteryhmän. Ostohetkellä kannattaakin selvittää, kuuluuko varolaite varaajan varustuksiin vai joudutaanko se hankkimaan erikseen.
Varaajan kokoa harkittaessa ei kannata asentaa liian pientä laitetta. 100 litran säiliö riittää tilapäisesti 1–3 hengen käyttövedelle, mutta suositeltavaa on hankkia heti riittävän suuri varaaja. 300 litran säiliö riittää tavalliseen perheeseen hyvin, ja se voidaan ladata myös yösähköä käyttäen. Hankintakustannuskaan ei ratkaisevasti muutu, vaikka valitaankin tarvetta isompi säiliö.
Lisää artikkeleita...
