Arvioi talosi rakentamiskustannuksia
Omakotirakentamisen kustannukset
Tässä on esitetty omakotirakentamisen 2011 keskiarvoiset kustannukset keskiarvoisen talon rakentamisesta (ns. indeksitalo) ammattimiehillä teetettynä. Indeksitalon pinta-alana käytetään viime vuoden arvoja eli bruttoala = ulkoseinien ulkopuolelta mitattu yhteenlaskettu lattiatasoala = 200 m2 ja nettoala = sisäpuolisten tilojen yhteenlaskettu lattiatasoala = 175 m2. Ulkoseinien ala kerroksittain laskettuna on siten 25 m2. Rakentamisen kustannukset on laskettu helmikuun hinta-/kustannustietojen perusteella ja arvioitu kesälle 2011 lisäämällä näihin +3 %.
|
OMAKOTIRAKENTAMISEN RAKENTAMISKUSTANNUKSET 2011 INDEKSITALOSSA |
|||
|
|
MATERIAALI |
TYÖ |
YHTEENSÄ |
|
(1000 euroa) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
1. RAKENTAMINEN |
12,3 |
4,5 |
16,8 |
|
2. SUUNNITTELU |
0 |
13,8 |
13,8 |
|
3. TYÖNJOHTO JA TYÖMAAHANKINNAT |
12,2 |
14,0 |
26,2 |
|
|
|
|
|
|
4. MAA-, POHJA- JA PIHARAKENTEET |
17,5 |
11,2 |
28,7 |
|
5. PERUSTUKSET |
14,2 |
6,9 |
21,1 |
|
6. ULKOSEINÄRAKENTEET JA JULKISIVUPINNOITTEET |
19,4 |
12,8 |
32,2 |
|
|
|
|
|
|
7. VÄLI- JA YLÄPOHJARAKENTEET |
12,1 |
5,9 |
18,0 |
|
8. VESIKATTORAKENTEET |
8,1 |
5,3 |
13,4 |
|
9. ULKO-OVET JA IKKUNAT |
12,0 |
1,8 |
13,9 |
|
|
|
|
|
|
10. SISÄSEINÄT JA KATTOVERHOUS |
5,3 |
8,1 |
13,4 |
|
11. HORMIT JA TULISIJAT |
5,8 |
3,7 |
9,3 |
|
12. SISÄSEINÄ- JA KATTOPINNOITTEET |
4,9 |
5,6 |
10,6 |
|
|
|
|
|
|
13. LATTIAN PINTARAKENTEET |
6,4 |
3,7 |
10,1 |
|
14. KIINTOKALUSTEET |
12,5 |
3,3 |
15,8 |
|
15. VÄLIOVET, PORTAAT JA LISTAT |
5,2 |
2,7 |
7,9 |
|
|
|
|
|
|
16. KODINKONEET |
6,2 |
0,4 |
6,6 |
|
17. LÄMMITYS |
8,4 |
6,0 |
14,4 |
|
18. VESI- JA VIEMÄRITYÖT |
5,7 |
6,0 |
11,7 |
|
|
|
|
|
|
19. ILMANVAIHTO |
6,2 |
2,0 |
8,2 |
|
20. SÄHKÖ-, TELE- JA INFOTEKNIIKKA |
8,4 |
5,5 |
13,9 |
|
YHTEENSÄ |
183 |
123 |
306 |
Rakentamisen kustannukset 2011 on siten keskiarvoisesti 306 000 euroa, mutta vaihtelevat suuresti (±30 %). Omatoimisuudella puolestaan voidaan säästää yleensä vajaat 20 %. Lisäksi kustannuksia rakentajalle tulee usein tontin hankinnasta. Tämän vuoden omakotirakentajilla tontin osuus on noin 45 000 euroa, mutta tämä vaihtelee suuresti. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla tontin osuus on noin 110 000 euroa.
KARKEA KUSTANNUSARVIO OMALLE TALOLLE
Talon koon ja määrän vaikutus
Talon koon muuttuessa rakentamisen kustannukset muuttuvat suunnilleen samassa suhteessa. Näin ollen oman kodin rakentamiskustannukset 2011 normaalitapauksessa on bruttoala x 1 530 € /br-m2.
Tosiasiassa ison talon rakentamiskustannuksien pitäisi olla suhteessa pienemmät, mutta käytännössä ja tutkimuksen mukaan isommat talot ovat laadukkaampia / kalliimmin tehtyjä ja pienet vastaavasti vaatimattomimpia / edullisimpia, joten neliökustannus on lähes vakio. Sen sijaan, jos isoon taloon rakennetaan todella isot kalustamattomat varasto- / harrastetilat / autotallitilat eli aputilat (= reilusti yli 40 m2), voidaan kustannustarkastelussa tämä ”ylimääräinen” aputila-ala esimerkiksi puolittaa. Edullisia neliöitä syntyy helposti ullakolle ja kellariin. Kalustamalla ja varustamalla ja pieniä tiloja tekemällä saadaan kustannukset helposti nousemaan.
Ratkaisujen, materiaalien ja työn laadun & ostajan vaikutus
Osaava ja tarkasti laskeva ostaja / omakotiprojektin ammattimainen vetäjä voi säästää rakennuttajalle useita kymmeniä tuhansia euroja. Sekä materiaalien että työn hinta voi kustantaa lähes samasta loppulaadusta toiselle rakentajalle kaksin verroin toiseen verrattuna. Paljon vaikutusta kustannuksiin on toki todellisilla laatueroilla niin materiaaleissa kuin töissä ja työtehokkuudessa.
Ratkaisun vaihtelun vaikutuksesta ovat hyviä esimerkkejä esimerkiksi suunnittelu ja lämmitys. Yksilöllisen, monimuotoisen talon arkkitehtisuunnittelu kustantaa monta kertaa enemmän kuin yksinkertaisen, paljon ostetun ja varmasti myös hyväksihavaitun tyyppitalon. Vastaavasti esimerkiksi maalämmitysratkaisu on hankintavaiheessa monta kertaa kalliimpi kuin suora sähkölämpö, säästäen rakennuttajalleen käyttövaiheessa.
RTS-tutkimuksessa omakotirakentajat on jaettu viiteen yhtä suureen kustannusluokkaan 1 – 5 (20 % / luokka) bruttokustannustensa perusteella.
Eri kustannusluokkien keskiarvokustannukset vaihtelevat
-------------------------------------- EUROA / BR-M2 KERROIN
KUSTANNUSLUOKKA 1 1040 | 0,68
KUSTANNUSLUOKKA 2 1360 | 0,89
KUSTANNUSLUOKKA 3 1530 | 1
KUSTANNUSLUOKKA 4 1700 | 1,11
KUSTANNUSLUOKKA 5 2080 | 1,36
--------------------------------------
Kalleimman kustannusluokan rakennuttajat teettävät talonsa noin 2 kertaa kalliimmin kuin edullisimman luokan rakennuttajat. Karkeasta kustannusarviosta vähennetään vielä oman työn arvo, jolloin saadaan karkea arvio kokonaismenoista.
Omalla työllä voi säästää 50 000 euroa
Oman panoksen osuus vaihtelee helposti jopa 100 000 euroa. Kun löydät sopivan tyyppitalon, olet löytänyt varmasti koetun ratkaisun ja suunnitelmat. Jos sinussa on ostajan ja teettäjän kykyjä, voit säästää kymmeniä tuhansia euroja. Useimmiten kannattaisi ostaa tällainen kyky.
Jos sinussa tai talkoojoukoissasi on osaavia tekijöitä, voit pelkästään tällä säästää 50 000 euroa. Katso edellä esitetty taulukko, jossa näkyy työn osuus rakentamisen eri osissa.
Talopaketin ostaminen
Pääsääntöisesti voidaan sanoa, että talopakettirakentaminen on laatu huomioiden edullisempaa kuin paikalla rakentaminen. Muuttovalmiit talopaketit ovat talopaketeista tällä hetkellä Suomessa edullisimpia talopaketteja kokonaiskustannuksia tarkasteltaessa, mutta samalla ne ovat vähän vaatimattomampia. Voidaankin arvioida, että kasvavin omakotirakentamisen alue lähiaikana on yksilölliset avaimet käteen talopaketit.
Talopaketin ostaminen on älyttömän vaikeata, jos ei tunneta talon osia ja näiden sisältöä. Jos vastaavasti osataan esimerkin mukainen talonrakentamisen ositus 20 vaiheeseen ja vielä alavaiheisiin sekä materiaaleihin ja työhön, ostaminen tulee helpommaksi.
Talopaketteja verrattaessa kannattaa lähtökohtana pitää omaa budjettia ja kustannusarviota ja siis verrata talopaketin sopivuutta omaan tapaukseen. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota palvelun ja toimituksen onnistumiseen.
Pitkästä, paketista vai avaimet käteen?

Omakotirakentamisen toteutustavan valinnassa on kysymys toisaalta siitä, millaisina kokonaisuuksina talo tai sen osat hankitaan ja toisaalta erilaisten töiden tekijöistä. Talopakettihankintojen mukana tulee osa toteuttajista ja avaimet käteen-taloissa lähes kaikki. Paikalla rakentamisessa tai suppeaa talopakettia käytettäessä työmaalla riittää runsaasti sekä ammatti- että aputöitä. Yhä useampi rakentaja päätyy ulkopuoliseen työsuoritukseen ja oman työn osuus vähenee.
Kolme rakentajaa neljästä päätyy talopakettiin
Työmaalla tehtävien töiden osuus on suurin paikalla rakennettaessa. Tämän ratkaisun valitsee 23 % omakotirakentajista. Heistä noin puolella on tarkoituksena tehdä rakennustyöt pääasiassa itse.Talonsa lähes kokonaan itse- rakentava on yleensä rakennusalan ammattilainen tai vähintäänkin kokenut rakentaja, joka omilla raaka-aineilla ja työllä sekä edullisilla materiaalihankinnoilla säästää kustannuksissa sievoisen summan. Kun ulkopuolista työvoimaa käytetään, ei oman työn osuus nouse yhtä suureksi, mutta silti rakentajan oma panos voi työmaan johtamisessa, järjestelyissä ja hankinnoissa olla merkittävä. Talon voi rakennuttaa paikalla myös kokonaisurakkana tai muuten täysin ulkopuolisiin tekijöihin nojautuen avaimet käteen-periaatteella. Talopaketteja käyttää 76% omakotirakentajista. Pakettien sisältö vaihtelee paljonkin tapauksesta riippuen. Suppeimmillaan se on pelkkä rakennusmateriaalitoimitus, johon tavallisesti kuitenkin kuuluu vähintään säältä suojaan-asennus. Monet talopakettimerkit tarjoavat myös laajempia kokonaisuuksia, joista yleisimpiä ovat kalusteita ja kodintekniikkaa sisältävät ”jättipaketit”. Talopaketeista 23 % toteutetaan avaimet käteen -ratkaisuina, jolloin kysymyksessä voi olla tehtaalla mahdollisimman pitkälle rakennettu tilaelementtitalo. Vaihtoehtoisesti talotoimittaja huolehtii tarvittavista töistä työmaalla. Tällaisen talopakettiratkaisun hankintakustannukset ovat suhteellisen edulliset, koska valmistajat pystyvät samanlaisia taloja tekemällä hyödyntämään tehokkaasti sarjatuotannon etuja. Toisaalta rakentajan on tyydyttävä siihen, mitä valmismallisto pystyy tarjoamaan.
Itse tekemällä vai teettämällä
Oikeat eristeet oikeaan paikkaan

Jatkuvasti nouseva energian hinta ajaa lainsäätäjiä ja rakentajia kiinnittämään huomiotaan lämmöneristykseen. Lämpöeristys ei ole vain eristeiden asentamista, vaan se on yhteistyötä kaikessa rakentamisessa. Talon eristys alkaa jo suunnittelusta ja päättyy viimeistelyyn. Rakennusta täytyy ajatella kokonaisuutena, jonka lämpötaloudellisuuden tulee olla mahdollisemman hyvä. Siihen kuuluvat mm. ikkuna- ja oviaukot, höyrynsulku, ulospäin harveneva rakenne, tuulensuojaus ja lämmön talteenotolla varustettu ilmanvaihto. Rakentajien eristevalinta perustuu tutkimuksemme mukaan eristyskykyyn ja asennushelppouteen. Nykyään myös terveellisyys ja eristeiden hengittävyys ovat kasvattaneet merkitystään valintoja tehtäessä. Useimmiten talopaketin valinta ratkaisee myös eristevalinnan.
Eristys kannattaa suunnitella ja tehdä huolella
Oikeilla rakenneratkaisuilla ja työn huolellisuudella on suuri merkitys koko rakenteen toimivuudelle. Kylmäsiltoja on pyrittävä välttämään ja eristeet on asennettava huolellisesti, sillä tiiviys on oleellinen osa lämmöneristystä. Oikein suunniteltu rakenne estää kosteuden pääsyn rakenteisiin ja on silti tuulettuva, jolloin eristeiden toimivuus on turvattu kaikissa tilanteissa. Kosteuden poisjohtumista edesauttaa, jos seinän rakenne harvenee ulospäin mentäessä, jolloin tiiviit rakenteet ovat sisäpuolella, läpäisevämmät ulkopuolella. Talon kosteustekniseen toimivuuteen liittyy oleellisena osana myös itse asunnon ilmanvaihto. Hallitun ilmanvaihdon tarkoituksena on, paitsi vaihtaa huoneilma, myös poistaa asumisen aiheuttama liika kosteus huoneistosta.
Vinojen sisäkattojen yhteydessä erityinen huomio on kiinnitettävä rakenteiden tuuletuksen riittävyyteen. Eristeen ja aluskatteen väliin jätetään noin 70 mm:n tuuletusrako ja vastaavasti myös aluskatteen ja vesikatteen välillä on oltava hyvä tuuletus. Alhaalla räystään alalaudoitukseen jätetään reilut raot, joiden kautta ilma pääsee tuuletusonteloon, josta sen on päästävä poistumaan vapaasti esimerkiksi yläkolmion tuuletusventtiileistä tai harjalle asetettujen tuuletushattujen kautta.

U-arvo
Kaikki rakennuksen osat läpäisevät enemmän tai vähemmän lämpöä, joten kokonaisuuskin muodostuu kaikkien rakennusosien yhteisvaikutuksesta. Rakennusmääräykset asettavat tietyt minimivaatimukset eri rakennusosille. Rakennusosien lämmönläpäisevyyden yksikkönä käytetään U-arvoa. Mitä pienempi U-arvo on, sitä paremmin ko. rakenne lämpöä eristää. Määräysten mukaiset U-arvot voivat joissain rakennusosissa määrättyyn rajaan asti ylittyä, jos heikompaa ratkaisua kompensoidaan paremmalla ratkaisulla jossain muualla. Esim. seinän, yläpohjan tai alapohjan lämmönläpäisykerroin saa olla 0,6 W/m2K ja / tai ikkunan 1,8 W/m2K, jos rakennuksen muut osat ovat vastaavasti paremmin eristettyjä. Näissä tapauksissa rakennuksen lämmönläpäisylaskelmat tehdään tapauskohtaisesti, koska lopputulokseen vaikuttavat sekä eri rakennusosien pinta-alat että käytetyt materiaalit ja rakenneratkaisut. Normaalisti mm. talopakettien rakenteet on mitoitettu vähintään määräykset täyttäviksi. Poikkeuksen tekevät lähinnä massiivihirsitalot, joissa joudutaan tekemään ns. kompensaatiolaskelmia, joissa kompensaation riittävyys osoitetaan koko talon käsittävällä laskelmalla.
Rakenteiden lämmönjohtavuus
Varsinaisten lämmöneristämiseen tarkoitettujen tuotteiden eristyskyky perustuu yleensä niiden sisällään pidättämään ilmaan, sillä ilma itsessään johtaa erittäin huonosti lämpöä. Myös muut rakentamisessa käytettävät materiaalit pidättävät enemmän tai vähemmän lämpöä. Yleisesti käytetyille rakennusmateriaaleille ja eristeille onkin määritelty ns. normaaliset lämmönjohtavuusarvot. Nämä arvot ja rakenteissa käytetyt ainevahvuudet ovat tärkeimpiä laskennassa käytettäviä muuttujia. Lämmönläpäisevyysarvoja laskettaessa huomioidaan myös mm. höyrynsulkumuovin ja tuulensuojalevyn vaikutukset, sillä eriste pidättää paremmin lämpöä tiiviiden pintojen välissä kuin vapaasti ilmavirtojen huuhdeltavana.



Alapohjissa polystyreeni yleisin
Käytetyin eristemateriaali alapohjassa on polystyreeni eli EPS tai tutummalta nimeltään styrox, jota alapohjaansa asentaa neljä rakentajaa viidestä. Polystyreeni kestää hyvin mm. betonivalun aiheuttamaa painetta eikä hätkähdä pienestä kosteudestakaan. Sen päällä voi hyvin liikkua, joten raudoitus käy kätevästi. Tuotetta valmistetaan eri käyttökohteisiin, ja tutuimpia rakentajalle ovat lattia-ja routaeristelevyt.
Keraaminen kevytsora on savesta polttamalla valmistettu kemiallisesti ja mekaanisesti kestävä tuote. Kevytsora puhalletaan suoraan autosta, joten sen asentaminen on vaivatonta. Eristeestä tulee saumatonta, ja alapohjan U-arvovaatimukset täyttyvät metrin reuna-alueilla 420 mm:n ja keskiosalla 300 mm:n kerroksilla. Tämä eristystapa soveltuu alapohjaeristykseen erityisen hyvin silloin, kun tarvitaan alapohjan radontuuletusta. Kevytsora voi tarjota myös vaihtoehdon paalutukselle, jolloin talon ja eristeen painoa vastaava määrä maata korvataan kevytsoralla. Näin vältytään talon painumavaara heikkokantoisilla mailla. Kevytsoraa käyttää alapohjassaan 6–8 % rakentajista. Mineraalivillalevyjä ja puhallettavia eristeitä käytetään kantavissa alapohjissa, ns. rossipohjissa.
Polyuretaania käyttää reilut 10 % alapohjiinsa. Polyuretaani eristää lämpöä muita eristemateriaaleja tehokkaammin, koska sen huokosissa on vielä ilmaakin paremmin eristävää kaasua. Materiaali soveltuu erityisen hyvin silloin, jos halutaan saavuttaa ohuella rakenteella mahdollisimman hyvä eristys.

Ulkoseinään mineraalivillaa
Ulkoseinissä tavallisin eriste on levymäinen standardiväleihin mitoitettu mineraalivilla. Tutkimuksiemme mukaan uusien talojen ulkoseiniin asennetuista eristeistä vajaa puolet oli vuorivillaa ja kolmannes lasivillaa. Näitä mineraalivilloja valmistetaan levyinä ja rullatavarana sekä tuulensuoja- ja runkolevyinä. Viime vuosina selluvillan käyttö ulkoseinäeristeenä on lisääntynyt erityisesti lisäeristetyissä hirsitaloissa, mutta muissakin runkotyypeissä selluvillan käyttö on yleistynyt. Polystyreeniä (EPS) tai polyuretaania käytetään ulkoseinäeristeenä lähinnä lämpöharkkojen välissä.
Yläpohjat
Yläpohjan kautta lämmönhukkaa tapahtuu helpoimmin, ja siitä syystä se kannattaakin eristää kunnolla. Yläpohjassa eristepaksuuden kasvattaminen on yleensä yksinkertaisinta ja myös taloudellisesti kannattavaa. Riittävä eristepaksuus ympärivuotiseen asumiseen tarkoitetussa rakennuksessa on 300– 400 mm, ns. matalaenergiataloissa on käytetty jopa 500 mm:n paksuuksia. Yläpohjassa käytetyt eristeet ovat joko levymäisiä, mattomaisia tai puhallettavia mineraalivilla- tai puukuitueristeitä. Hyvin yleinen ratkaisu on asentaa eristelevy tai -matto puhallettavan eristeen alle.
Eristystuotteita:






