Sisäseinä- ja kattopinnoitteet
RTS TUTKII-artikkelit
Näistä artikkeleista löydät puolueetonta, tutkittuun tietoon perustuvaa valintaopastusta.
Sisäseinäpinnoitteet
- Esittelyssä monipuolisesti katto- ja seinäpinnat. Saat helposti kodin näyttämään omanlaiselta valitsemalla oikean pinnan oikeaan paikkaan, muista että osan valinnoista määrää jo runkorakenne, joten suunnittele ajoissa!
Sisämaalaus
- Oikeaoppinen maalaaminen on tärkeää, täältä löydät ohjeet siihen.
Yritys- ja tuote-esittelyt
Sisäseinä- ja kattopinnoiteyritykset sekä niiden tarjoamat palvelut ja tuotteet.
Hormit ja tulisijat
Savuhormin valinta
Omakotitaloihin tulee lähes aina yksi tai useampi savuhormia tarvitseva tulisija. Piippu ja siihen liittyvät tulisijat pyritään tilasuunnitteluvaiheessa sijoittamaan yleensä niin, että useammankin tulisijan talossa tullaan toimeen yhdellä savupiipulla, joka voi toki sisältää useampia hormeja. Savupiipun ja siihen liittyvien tulisijojen paikat tulee huomioida myös perustuksia ja välipohjarakenteita suunniteltaessa, sillä raskaat tulisija- ja piippurakenteet vaativat perustaansa yleensä jonkinasteista vahvistusta. Kevythormit (paino alle 50 kg/m, pituus alle 8 m) voidaan tosin tukea perustusten sijasta myös palamattomilla tukirakenteilla kantaviin rakennusosiin. Tavallisimmin omakotitaloissa piippu tukeutuu lattiaan, mutta yksihorminen piippu voidaan asentaa myös suoraan tulosijan päältä lähteväksi, jos tulisijan rakenteet tämän sallivat. Jälkimmäisessä ratkaisussa voidaan säästää jonkin verran lattiatilaa.
Piippuratkaisua suunniteltaessa on muistettava suojaetäisyydet ja palava-aineisten rakenneosien suojaus. Piipun pintalämpötila ei saa saunan löylyhuonetta lukuun ottamatta nousta yli 80 asteen. Puisen tai muusta palavasta aineesta tehdyn väli- tai yläpohjan läpimenokohtiin paikkoihin asennetaan suojaksi 100 mm paksu kerros mineraalivillaa, kevytsoraa, hiekkaa tms. Kattopaneloinnin tai lattiapinnoitteen reuna voidaan kuitenkin ulottaa piipun pintaan asti, mikäli niiden paksuus ei ylitä 30 mm. Samoin voidaan enintään 150 mm korkeat jalka- ja kattolistat asentaa savuhormin ulkokuoren ulkopintaan. Savuhormi tehdään siten, että se on läpivientikohtia ja tulisijan taustoja lukuun ottamatta koko mitaltaan tarkastettavissa.
Pääsääntöisesti jokaiselle tulisijalle varataan oma horminsa. Samassa kerroksessa voidaan kaksi suunnilleen saman tehoista tulisija yhdistää samaankin hormiin, jos 
kummallekin tehdään oma savupeltinsä. Tulisijoja ei kuitenkaan voi käyttää yhtaikaa.
Vedon kannalta optimaalisin piipun paikka on talon harjalla, mutta huonetilojen sijoitus määrää viimekädessä piipun paikan. Piipun tulee paloturvallisuussyistä ulottua vähintään 80 cm lapetason yläpuolelle, mutta veto-olosuhteista riippuen voi korkeampikin ulkopiippu olla tarpeen. Mitä pidempi hormin kokonaispituus on, sitä parempi veto siihen syntyy. Vetoa voidaan parantaa myös piipun päähän asennettavalla imurilla.
Harkko- ja tiilipiiput yleisimmät
2000-luvulla harkkoelementtipiiput ovat nousseet uusissa omakotitaloissa perinteisiä tiilipiippuja suositummiksi. Harkkopiipun etuina nähdään erityisesti sen helppo asennettavuus, mutta myös paloturvallisuus, hyvä toimivuus, tilan säästö sekä sen saatavuus kallistavat valinnan usein elementtipiipun kannalle. Harkkopiipun pystyttää helposti itsekin, mutta helposta asennettavuudesta on etua myös palkattua asentajaa käytettäessä. Harkkopiippujen ulko-osa voi olla kevytsoraharkkoa, hohkakiveä tms. Varsinainen savuputki voi olla samaa materiaalia kuin ulkokuorikin, keraamisista elementeistä koottu tai terästä. Harkkopiippu voidaan sisätiloissa pinnoittaa rappaamalla, slammaamalla, laatoittamalla tai muulla soveltuvalla materiaalilla.
Tiilipiippu on yleinen valinta erityisesti silloin, jos tulisijakin on tehty tiilestä. Myös 3 tai useamman hormin tarvitsevat valitsevat tavallisesti tiilipiipun. Tiilipiipun etuina pidetään edullisuutta erityisesti monihormiratkaisuissa, samoin pitkäikäisyyttä ja lämmönvarauskykyä. Ammattitaitoinen muurari voi tehdä tiilipiipun puhtaaksimuurattuna, jolloin sitä ei ulkonäkösyistä tarvitse enää pinnoittaa. Yleensä tosin tiilipiippukin rapataan, maalataan tms. Tiilipiipun pystyttämistä ei koeta yhtä helpoksi kuin kilpailijoidensa, tekijäksi valitaankin yleensä ammattimuurari.
Metallielementtipiiput ovat suositumpia lomarakentamisessa, mutta myös uusissa omakotitaloissa niitä jossain määrin käytetään. Niiden etuna on erityisesti keveys, joten ne soveltuvat erityisen hyvin suoraan tulisijan päälle asennettaviksi. Teräspiipun valinneet ovat päätyneet siihen usein esteettisistä syistä, sillä sen saa hyvinkin näyttäväksi esim. ruostumattomalla teräskuorella. Toisaalta hinta ei useinkaan ole kallistanut valintaa teräspiippuun.
Tulisijat huviksi ja hyödyksi
Kotimaisen, uusiutuvan puun käyttö on paitsi ympäristöystävällistä, myös kansantaloudellisesti ja -terveydellisesti järkevää. Kotitulisijoissa käytettävä puu on pääasiassa metsäteollisuudelle kelpaamatonta tai omilla takapihoilla kasvanutta sekapuuta. Tämä puu vapauttaisi hiilidioksidinsa ilmakehään joka tapauksessa metsiin mätänemällä, joten kotipoltto ei lisää kasvihuoneilmiötä. Polttopuiden kanssa askarointi on myös merkittävä hyötyliikunnan muoto, josta palkka saadaan pienentyneinä lämmityskuluina. Yksi pinokuutiometri kuivaa puuta vastaa puulajista riippuen 1200 - 1700 kwh lämmitysenergiaa. Lämmityskaudella päivän-parin välein takkaansa lämmittävä pientaloasuja kuluttaa 5 - 10 pinokuutiota puuta ja säästää siis merkittävän määrän muussa lämmitysenergiassa.
Lähes jokaiseen uuteen omakotitaloon tulee yksi tai useampia tulisijoja. Nykyjään päätulisijana toimiva takkauuni valitaan sekä osaksi sisustusta että lämmitysjärjestelmää, sen muotoilulla on valinnassa vähintään yhtä suuri rooli kuin lämmitysominaisuuksillakin. Suomalainen tulisijaosaaminen erityisesti lämpöä varaavien tulisijojen kohdalla on korkeatasoista. Nykyaikainen takkauuni hyödyntää oikein käytettynä 80 - 90 % polttopuun sisältämästä energiasta. Koska palaminen on tehokasta, on se myös puhdasta. Tulisijojen kehitys ei ole ulottunut pelkästään palamisprosessin hallintaan. Suomalaiset tulisijat ovat myös kauniita ja mallivaihtoehtoja löytyy sekä käyttötarkoituksen että ulkonäön suhteen runsaasti.
Tulisijan sijoittaminen ja valinta
Lämmityskäytön kannalta hyvä tulisijan paikka on keskellä rakennusta paikassa, josta lämpö pääsee esteettömästi leviämään joka puolelle. Toisenlainenkaan sijoittelu ei tosin estä tulisijan hyödyntämistä lisälämmönlähteenä. Mitä suurempi lämmitettävä tila on, sitä suurempimassainen ja tehokkaampi tulisija voidaan valita. Liian pientä tulisijaa joudutaan lämmittämään liikaa, jolloin sen käyttöikä lyhenee ja rikkoontumisriski kasvaa. Huonetilaan nähden liian iso tulisija taas maksaa enemmän ja huone tulee helposti tukahduttavan kuumaksi. Sopivasti mitoitettu takkauuni tarvitsee pakkaskautena pesällisen tai kaksi vuorokaudessa ja tila pysyy koko ajan melko tasalämpöisenä.
Takkauuni yleisin
Takkauuni on yleisin uusiin omakotitaloihin tuleva tulisijatyyppi. Tämän hankkii yksin tai leivinuunilla varustettuna noin 90 % rakentajista. Varaava takkauuni painaa tuhannesta kilosta ylöspäin, perustuuhan varauskyky nimenomaan sen suureen massaan. parhaimmillaan takkauunien hyötysuhde on 80 - 90 %.
Leivinuuni tulee vajaaseen puoleen uusista omakotitaloista. Yleisimmin se on liitetty takkauuniin, mutta myös erilliset leivinuunit ovat suosittuja erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa. Puuliesi tulee noin joka kymmenenteen uuteen taloon, avotakalla talonsa varustaa enää alle 5 % rakentajista.
Pintamateriaaleissa runsaasti vaihtoehtoja
Tiilitakka joko puhtaaksimuurattuna (eli tiilipinnalla) tai rapattuna/maalattuna on lähes joka toisen rakentajan valinta. Tiilestä syntyy hyvinkin monimuotoisia ja eläviä muotoja. tiilitulisijoja on saatavana myös valmiina tarvikepaketteina, jossa on mukana kaikki tarvittavat materiaalit valmiiksi muotoon leikattuja tiiliä myöten. Tiilitulisijan valinneet perustelevat valintaansa usein ulkonäöllä, lämmityskyvyllä ja edullisella hinnalla.
Vuolukivi on vakiinnuttanut asemansa tulisijamateriaalina, siihen päätyy vuosittain noin 30 % rakentajista. Vuolukivitulisijat ovat suosittuja paitsi kotimaassa, myös merkittävä vientituote. Niissä ostajia viehättää paitsi ulkonäkö, myös lämmityskyky, korkeaksi koettu laatu ja nopea asennus - asentaja pystyttää tulisijan tyypillisesti päivässä.
Keraamiset tulisijat ovat nostaneet viime vuosina suosiotaan, niihin päätyy jo joka neljäs rakentaja. Suosituimpia ovat olleet erilaiset perinteisten kaakeliuunien muotokieltä hyödyntävät tyypit, mutta nyttemmin mallistot ovat kehittyneet myös modernimpaan suuntaan. Ulkonäkö ja laadukkuus ovat näissäkin tyypillisiä valintaperusteita, mutta keraamista pintaa arvostetaan myös sen helpon puhdistettavuuden vuoksi.
Lämmityslaite ratkaisee pitkälti hormin valinnan
Savuhormi on osa rakennusta. Se vaikuttaa julkisivuun ja perustuksiin ja toisaalta tulisijan asennus vaikuttaa hormin sijaintiin, joten hormi tulee mukaan jo suunnitteluvaiheessa. Rakennuspiirustuksissa ilmoitetaan sijainnin lisäksi hormin koko ja korkeus sekä poikkileikkaus ja toteuttamistapa. Hormin valintaan vaikuttavat paino, hinta, työpanos, paloturvallisuus ja ulkonäkö. Suunnittelussa yleensä pyritään siihen, että kaikki tulisijat voidaan keskittää samalle alueelle, jolloin voidaan rakentaa yksi piippu.
Muurattu tiilipiippu
Tiilipiipun rakentajat perustelevat valintaansa mm. piipun lämmönvarauskyvyllä, hormikanavien riittävyydellä ja tunnettavuudella. Noin joka kolmas uudisrakentaja tekee piippunsa tiilestä. Tiilipiipusta ja tiilisestä tulisijasta saakin hyvännäköisen kokonaisuuden, oli sitten yhdistelmä puhtaaksimuurattu tai rapattu. Se on myös edullinen, jollei työkustannuksia oteta huomioon. Monikanavainen ratkaisu tekee usein tiilipiipusta rakentajan ainoan vaihtoehdon. Tiilet muurataan lämpimän tilan osalta umpitiilestä ja laastina käytetään saviuunilaastia sekä jälkisaumausta. Kylmään yläosaan käytetään muurauslaastilla muurattavaa säänkestävääreikätiiltä. Reikätiilillä ja muurauslaastilla voidaan toki tehdä hormisto alhaalta asti, mutta silloin menetetään osa hormin lämmönvarauskyvystä.
Elementtihormi
Elementtihormeja löytyy eri valmistajilta. Elementtihormi koostuu harkkokuoresta ja keraamisesta sisäputkesta. Lämpöeristys on tehty joko eristeellä tai ilmaraolla. Hormit ovat helppoja koota, ja ne voidaan asentaa myös itse. Harkkoelementit muurataan valmistajan suosittelemalla laastilla, sisäputket omalla, tulenkestävällä laastillaan. Sisäputkiin on mahdollista saada erilaisia liitosputkia ja osia, mutta usein rakentaja joutuu teettämään oikean kokoisen adapterin liittäessään lämmityslaitetta hormistoon.
Elementtien ja liitososien lisäksi hormipakettiin valitaan tarvittavat lisäosat kuten nokiluukut, savupellit, yläosan pellityssarja ja sadehattu. Yli puolet rakentajista valitseekin juuri tämän takia harkkoelementtipiipun. Myös paloturvallisuus ja edullisuus vaikuttivat suuresti valintaan. Elementtipiippu ei tarvitse suurtakaan paloturvallisuusväliä palaviin rakenteisiin. Valmistajien asennusohjeissa kerrotaan jokaisen hormimallin turvavälit, joita tulee noudattaa.
53 % uusista piipuista tehdään elementtiratkaisuna. Elementtipiippu sopii ratkaisuksi, kun on tarve yhteen tai kahteen kanavaan. Piippu voidaan rapata tai matalan pintalämpönsä vuoksi myös laatoittaa. Piiput toimitetaan yleensä pakettiratkaisuina tarvikkeineen, ja niitä myyvät rautakaupat.
Teräspiiput
Teräspiipun tärkeimmät valintaperusteet ovat keveys ja helppo asennettavuus. Ratkaisuksi se valitaan varsinkin silloin, kun piippu lähtee tulisijan päältä tai kun halutaan säästää muuten tilaa tai se tehdään jälkiasennustyönä. Hormin pinta on näyttävä ja huoltovapaa. Sen pinta voidaan pulverimaalata kaikkiin sävyihin tai tilata hormi RST-teräspintaisena. Hormi kootaan eristetyistä moduuleista, jolloin kaikki osat sopivat saumattomasti yhteen, kokoaminen on nopeaa ja piippu on heti valmistuttuaan käyttövalmis. Lisäksi teräshormisto antaa mahdollisuuden myös vaakavetoihin, jolloin lämmityslaitteen sijoituspaikan valinta on suhteellisen vapaata. Hormi soveltuu kaikkiin tulisijoihin, jolloin piippumalli valitaan tehon mukaan, ja se voidaan liittää lämmönlähteeseen päältä tai sivulta. Vesikaton läpivientikappaleet on valmistettu yleisimpien katevärien mukaisesti. Uutuutena voidaan hormistosta ottaa piippuun menevät hukkalämmöt talteen kiertoilmahormin avulla. Piipun päässä toimii kaksitehoinen puhallin, joka synnyttää savukanavaan paremman vedon. Lisäksi se tuo myös korvaavan ja esilämmitetyn ilman huoneistoon, jolloin tulisijalle saadaan piipun kautta korvausilma. Järjestelmä mahdollistaa samalla huonetilan nopean lämpenemisen myös varaavaa tulisijaa käytettäessä. Runsas 20 % rakentajista valitsee rautakauppojen kautta saatavan teräspiipun.
Valmispiippujen CE-merkinnät
Elementti- ja terässavupiippujen ja ?hormituotteiden kelpoisuus osoitetaan CE-merkinnällä. Kilven pitää olla kiinni tuotteessa tai sen välittömässä läheisyydessä. Valmissavuhormien uusi T-luokitus kertoo suoraan, miten kuumille savukaasuille tuote on tarkoitettu. Piippua harkittaessa onkin siis syytä miettiä, mitä polttoainetta käytetään ja millainen tulisija valitaan.
CE-merkintä kertoo savukaasujen enimmäislämpötilarajan. Merkinnän ollessa T 400 kaasujen maksimilämpötila on +400?C ja vastaavasti T 600 tarkoittaa 600 asteen enimmäislämpötilaa. Nokipalon kestävyys ilmoitetaan kirjaimella G, jonka yhteydessä oleva numerointi kertoo vaadittavan suojaetäisyyden palavaan materiaaliin millimetreinä. Suojaetäisyyden on kuitenkin oltava vähintään 20 mm. Nokipalon kestävyys on tutkittu johtamalla puolen tunnin ajan piippuun kaasua, jonka lämpötila on + 1000?C.
Paineluokka ilmoitetaan kirjaimella N. Tietyissä tilanteissa piippuun voi muodostua vettä, joten kilvessä on myös merkintä D, joka kertoo tuotteen olevan kondenssin kestävä.
Kirjain V puolestaan kertoo korroosionkestävyyden. Lisäksi arvokilvestä löytyvät hormiputken materiaalitiedot kirjaimen L yhteydessä.
Hormivalmistajia:
Sisäseinä- ja kattopinnoiteyritykset
Tikkurila tarjoaa strategiansa mukaisesti kuluttajille ja ammattilaisille helppokäyttöisiä ja kestäviä ratkaisuja pintojen suojaamiseen ja kaunistamiseen. Lue lisää Tikkurilasta täältä.
