Suomirakentaa.fi

Neuvontaa rakentajille ja remontoijille

Ulko-oven asentaminen

Ulko-ovi toimitetaan useimmiten asennettuna, mutta etenkin remonttikohteessa osaava voi tehdä sen itsekin. Tässä artikkelissa vinkit ulko-oven asentamiseen.

Lue lisää: Ulko-oven asentaminen

Mitä seiniin ja kattoihin?

rts_tutkii_logo_pieni

Kipsilevy on ylivoimaisesti suosituin verhousmateriaali uusien omakotitalojen huonetilojen seinämateriaalina. Yli 80% kaikista rakentajista käyttää kipsilevyä jonkin huonetilan seinissä. Sisäkatoissa puolestaan käytetään lähes yhtä usein joko puupaneelia, tai muuta valmispintaista paneelia, mutta kipsilevyä noin puolet siitä, mitä kumpaakaan paneelilaatua.

rautakesko nettiin

Kuva: Rautakesko, tapetin myynti: K-Rauta/Rautia

 

Kun katto on paikoillaan ja runko eristetty, on vuorossa kantamattomien väliseinien teko. Huonetilat mitataan tarkasti paikoilleen suunnitelmien mukaan, suositeltavaa on mitata kaikki kerroksen huonetilat ennen niiden rakentamisen alkua. Väliseinien runkoratkaisut on jo suunnitteluvaiheessa periaatteessa päätetty, mutta muutokset voivat olla mahdollisia, kunhan ne vastaavat alkuperäisiä suunnitelmia. Mahdollisia muutoksia ovat lähinnä materiaalien vaihdot muihin vastaaviin materiaaleihin. Tässä artikkelissa keskitymme kuivien tilojen väliseiniin.

Kiviseinä on aina turvallinen

Kaikille tuttu tiiliseinä pitää edelleen pintansa, vaikka ratkaisun suosio onkin vähentynyt roimasti viime aikoina. Seinätiilet joko saumamuurataan tai muurataan laastilla puhtaiksi. Usein poltetuista tiilistä jätetään ns. puhdas puoli tiilipinnaksi ja tausta rapataan, tasoitetaan tai levytetään piiloon. Markkinoilla on myös molemmin puolin puhtaiksi muurattavia poltettuja tiiliä. Myös kalkkihiekkatiilet soveltuvat väliseinämuuraukseen.

Muurausaineena voidaan käyttää myös värillisiä muurauslaasteja, jolloin pinnan ulkonäköön saadaan elävyyttä. Myös tiilien ulkonäkö vaikuttaa lopputulokseen. Yleisimmin käytetyt tiilet ovat joko sileitä, lohkottuja tai harjattuja.

Tiilipinnan varjopuolena on sen vaikea puhdistettavuus ja hyvänä puolena esim. hyvä äänen eristys. Lisäksi niistä voidaan tehdä myös kantavia väliseiniä.

Kahi-harkko

Kahi-väliseinäharkko on 600 x 198 x 85 mm:n kokoinen päistään pontattu väliseinäharkko, ja se muurataan ohutsaumatekniikalla. Koska sauman avulla ei juurikaan voida tehdä korjauksia, aloitus on tehtävä huolella. Ensimmäinen kerros mitoitetaan tarkasti ja muurataan alustaansa muurauslaastilla vaakasuoraan. Kuivissa tiloissa pystysaumaan ei tule lainkaan laastia. Normaaliaukot ylittyvät väliaikaisella tuennalla, isot ylitykset vaativat palkkiharkon.

Muurauksessa kannattaa käyttää siihen tarkoitukseen valmistettua muurauskelkkaa, jolloin laastikerros on aina tasakokoinen ja työ käy joutuisasti. Harkkoja on saatavilla myös nk. puolikkaina, jolloin jaotus sujuu kätevästi. Näiden harkkojen sisärei’issä voidaan tehdä tarvittavat putki- ja sähkövedot. Tosin perusharkkoihin vedot voidaan myös railottaa ja peittää putkitukset tasoitteilla. Valikoimiin kuuluvat myös railo- ja päätyharkot. Harkkojen hyvinä puolina ovat erityisesti työn nopeus, onnistuminen tee se itse ?menetelmällä ja valmiiksi tasainen pinta. Harkot pinnoitetaan tasoitteilla ja esim. maalataan tai tapetoidaan. Kantaviin väliseiniin käytetään vastaavasti runkoponttiharkkoa.

Kevytsoraharkko

Jossain määrin myös kevytsoraharkkoja käytetään väliseinissä, varsinkin kellaritiloissa ratkaisu on yleinen. Harkot ovat kooltaan 590 x 190 mm ja vähintään 75 mm paksuja. Muuraukseen käytetään harkkolaastia kaikissa saumoissa. Sauman tasaisuuden varmistamiseksi kannattaa käyttää kevytsoraharkoille tehtyä muurauskelkkaa. Harkon pinta vaatii ehdottomasti tasoitteet tai rimoituksen ja levytyksen. Harkkojen etuina ovat helppo työstettävyys, keveys ja työn nopeus, varjopuolina suurempi tasoitteiden käyttö. Kantavat rakenteet tehdään kevytsoraharkkoja käyttäen suunnitelman mukaisesta harkkoleveydestä, nykyään useimmiten 200 mm:n harkosta.

Siporex

Siporex-harkot ovat yleisimmin 68–100 mm paksuja, 575 x 575 mm:n kokoisia ympäri pontattuja väliseinälaattoja. Tavallisimmin käytetään 88 mm:n vahvuutta, joka sopii parhaiten väliovien kanssa. Väliseinän alle asennetaan laakerina toimiva Pe-kaista, minkä jälkeen laatat liimataan liisterilaastilla toisiinsa. Aukkojen ylityksiin käytetään raudoitettua ylityspalkkia. Pinnat käsitellään yleisimmin tasoitteilla. Hyvinä puolina mainittakoon harkkojen keveys, työstettävyys, asennushelppous- ja nopeus, heikkoutena seinään tulevien kiinnikkeiden huono pysyvyys. Kantavissa väliseinissä käytetään suunnitelman mukaisia, yleisimmin 150 mm:n vahvuisia harkkoja.

Kevytbetonijärjestelmään kuuluvat myös väliseinäelementit, joita löytyy saman vahvuisina kuin väliseinälaattoja. Ne ovat 600 mm:n levyisiä ja 2480–3000 mm:n pituisia raudoitettuja elementtejä. Elementit ovat useimmiten tilaustuotteita.

Kiviainespohjainen väliseinäharkko Kasikasi

Tämä 88 x 598 x 198 mm:n kokoinen päistään pontattu harkko muurataan alustaansa muurauslaastilla ja toisiinsa ohutmuurauksella. Harkko on kokonaan rei’itetty, joten sisäiset vedot ovat helppoja. Pinnasta tulee sileää ja se voidaan tasoittaa tai maalata. Harkkoa työstetään kivilaikalla ja työn helpottamiseksi harkkoa on saatavissa myös nk. puolikasharkkoina. Valikoimaan kuuluvat myös raudoitettavat väliseinäharkot. Hyvänä puolena on esim. ääneneristävyys.

Kevytbetoninen seinäelementti

Aco-seinäelementit ovat 600 mm leveitä ja huoneen korkuisia elementtejä. Ne on tehty ontelomenetelmällä tiiviistä kevytsora- betonista, jolloin onteloihin voidaan kätevästi tehdä tarvittavat vedot. Seinäelementit ovat tilaustuotteita ja ne myydään asennettuina. Niiden vahvuudet ovat 68, 92 ja 120 mm. Pinta käsitellään normaaleilla betonipintojen tasoitusaineilla.

Puurankarunko

Tässä menetelmässä käytetään normaalia sahatavaraa tai mieluimmin mitallistettua puutavaraa. Yleisimmät väliseinissä käytetyt mitat ovat 48 x 48 – 50 x 150 mm, joista pienimmät soveltuvat keveisiin seiniin, ja järeimmistä tehdään kantavat väliseinät suunnitelman mukaisesti. Saunan väliseinät tehdään tavallisimmin 50 x 100 mm:sestä tai vastaavasta mitallistetusta puutavarasta.

Yhä useammat rakentajat käyttävät kertopuisia väliseinätolppia, joita saa eri pituuksina, esim. pystytolpaksi soveltuu koko 39 x 66 x 2550 mm.

Seinät kootaan aluspuun päälle, jonka alla on betonia vasten bitumikaista kosteuskatkona. 50 mm:n vahvuisesta puusta tehty tolpitus rakennetaan kuivissa tiloissa k600 jaolle keskeltä keskelle mitattuna, jolloin eristysvälit ovat heti oikean levyisiä. Väliseinissä eristettä käytetään lähinnä äänen eristämiseen. Rungon kokoamisessa apuna voidaan käyttää säädettäviä koolausruuveja, rakennuskulmia sekä erilaisia reikälevyjä. Kun toinen puoli seinästä on levytetty, asennetaan eristeet sekä lvi- ja sähkövedot.

Seinän etuina ovat helppo ja nopea asennus, edullisuus ja menetelmän sopivuus myös kokemattomalle kasaajalle. Huonoina puolina mainittakoon esim. heikko äänen eristävyys.

Puurankarunko voidaan levyttää kaikilla rakennuslevyillä. Esim. molemmilla puolilla oleva 13 mm:n kipsilevy asennettuna 66 mm:n rankaan antaa seinälle vahvuutta 92 mm, joka puolestaan on väliovien karmivahvuus.

Metalliranka

Kipsilevyseinään on kehitetty metallirankajärjestelmä, joka koostuu ala- ja yläkiskoista, pystyrangoista ja ylitys- ja tuentatarvikkeista. Asennus aloitetaan vaakakiskojen kiinnityksellä, jonka jälkeen asennetaan pystyrangat noin 600 mm:n jaolle. Rankojen lopullinen kiinnitys tapahtuu vasta levyjen kiinnitysten yhteydessä. On myös huomioitava, että levyjaotus kulkee eri tahtia rangan molemmin puolin. Oviaukot tuetaan puutavarasta tehtyä pystytukea ja alakiskon 150 mm:n pystytaivutusta käyttäen. Eristys ja vedot tehdään kuten puurunkoisessa järjestelmässä. Rungon kasaamisessa ja levyjen kiinnityksissä käytetään niihin kuuluvia ruuveja.

Hirsitalot

Hirsitaloissa on mahdollisuus tehdä väliseinät hirrestä, jolloin valmista, pintakäsittelyä vailla olevaa seinäpintaa syntyy kerralla. Toinen mahdollisuus on tehdä väliseinät kivi- ja puurankarunkoisina. Jos väliseinät tehdään muusta kuin hirrestä, on yleisin tapa käyttää pintamateriaalina hirsipaneeleja. Kosteat tilat tehdään myös hirsirakennuksissa mieluimmin kivirakenteisena. Rakenteellisesti hirsitalon väliseinät tehdään samalla tavoin kuin missä muussa talossa tahansa, mutta rakennettaessa täytyy muistaa aina painumavarat.

Väliseinien pinnat

Kivirunkoiset seinät oikaistaan lujaa sementtipohjaista laastia käyttäen, minkä jälkeen pinnat käsitellään vielä pintatasoitteella. Suorat, sileät pinnat voidaan tasoittaa suoraan pintatasoitteella. Pinnat voidaan tämän jälkeen joko maalata tai tapetoida.

Puurankarunkoihin voidaan käyttää kaikkia rakennuslevyjä. Yleisimpiä ovat kipsi- ja lastulevyt, mutta myös puukipsilevyä, huokoista puukuitulevyä, Mineritlevyä ja Kaakelilujaa sekä valmispintaisia sisustuslevyjä käytetään. Myös puupaneeleita voi käyttää suoraan rangan päälle, jolloin syntyy heti valmista pintaa ja vain puun pinta käsitellään.

Kipsilevyt ovat paperipäällysteisiä elämättömiä rakennuslevyjä. Ne kiinnitetään seinärunkoon ruuveilla ja saumataan yhtenäiseksi pinnaksi. Kipsilevy tarjoaakin monipuolisimman valikoiman eri ratkaisuja, ja levy soveltuu alustaksi lähes kaikille pinnoitteille. Kipsilevyn etuna on myös sen paloturvallisuus.

Lastulevy ja puukuitulevyt ovat puuaineisia ja elävät kosteuden mukaan, minkä vuoksi ne asennetaankin avosaumoin. Levyt kiinnitetään ruuveilla, minkä jälkeen kannat tasoitetaan ja pinnoitetaan.

Puukipsilevy on nimensä mukainen puukuitua ja kipsiä sisältävä elämätön ja palamaton materiaali. Levyn hyvänä puolena kipsiin nähden voidaan mainita tavallisten kiinnikkeiden tarttuminen levyyn itseensä, jolloin esim. ripustukset käyvät kätevästi.

Sementtikuitulevyjä käytetään tiloissa, joissa rakenne altistuu lämmölle tai kosteudelle. Pidemmälle jalostettu Kaakeliluja onkin hyvä ratkaisu kosteiden tilojen seinämateriaaliksi.

kipsilevyn osuus nettiin

 

Vanhan hirsitalon korjaaminen

rts_tutkii_logo_pieniYleensä tarve hirsitalon kunnon selvittämiseen syntyy vasta, kun jotain selviä merkkejä vaurioista on havaittu tai rakennus aiotaan korjata perusteellisesti. Yleisimmät hirsitalojen viat ovat perustuksista ja alapohjasta johtuvia. Lahovaurion syynä on aina rakenteeseen päässyt kosteus ja tiiviyteen vaikuttaa aina hirsirakenteen painuminen.

Hirsirungon kuntoa pääsee parhaiten arvioimaan kun rakennus on vuoraamaton. Vuoratuissa rakennuksissa rungon vaurioiden kartoittaminen saattaa edellyttää rakenteiden avaamista. Tässä artikkelissa perehdytään pintapuolisesti vanhan hirsitalon rungon korjaamiseen.

vanhanhirsit1

Vanhaan hirsitaloon kannattaa tehdä kuntoarvio ennen korjaustöihin ryhtymistä. Rakennuksessa kannattaa tarkistaa rungon vääntymisestä, painumista ja pullistumista havaittavat vahingot, seinien vetoisuus, näkyvät kosteus- ja lahovauriot, hirsikehien liitoskohdat ja jos mahdollista, niin ylimmät kattohirret ullakolla. Rakennuksen alusta kannattaa tarkistaa, jos vain mahdollista.

Hyvän yleiskuvan hirsiseinän kunnosta saa jo vasaralla koputtelemalla – terve, kunnossa oleva hirsiseinä antaa napakan äänen kun taas sisältä laho hirsi onton, pehmeämmän äänen.

vanhanhirsitalon3

Hirsitalojen yleisimmät vauriot

Vanhoissa hirsitaloissa yleisimmät vauriot johtuvat perustuksista ja alapohjasta. Perustusten epätasainen painuminen vääntää hirsirunkoa ja saattaa aiheuttaa rakenteiden pullistumista ja murtumista. Yleinen vika on perustusten painuminen ulkoseinillä. Tämän havaitsee huoneissa yleensä jo silmämääräisesti lattioiden viettämisestä.

Varsin tavallinen vaurio on alimpien hirsien painuminen. Tähän vaikuttavia tekijöitä ovat liian matala tai ajan mittaan painunut sokkeli, sokkelin rakenne, huonosti tuulettuva alusta tai uunin perustusten sisään jätetyt hirret.

Lahovaurion syynä on aina hirsirakenteeseen päässyt kosteus. Kostumisen aiheuttajana voi olla maakosteus, sadevesi tai esimerkiksi putkivuoto. Harmaantuminen, halkeilu ja pinnan kuluminen kuuluvat ulkopuolisen, paljaan hirsiseinän luonnolliseen vanhenemiseen. Vaurioituminen etenee hyvin hitaasti, mutta ajan mittaan huonoimpiin hirsiin saattaa tulla ytimeen saakka tai jopa läpi hirren ulottuvia lahopesiä.

Monessa vanhassa hirsitalossa on lahovaurioita ulkoseinähirsissä välipohjan tasolla. Katto on jossain vaiheessa vuotanut ja kastellut välipohjatäytteet, joissa kosteus on piillyt pitkään. Vaurion syynä voi olla myös sisäilman kosteus, joka on pyrkinyt ylöspäin seinän ja katon välissä.

vanhanhirsit2

Korjaustyön periaate

Hirsirunkoa korjataan ensisijaisesti aina hirrellä. Korjaukset ja paikkaukset eivät saisi erottua räikeästi. Etenkin paljaissa hirsiseinissä työ on pyrittävä tekemään niin, että korjaus sopeutuu ympäristöönsä niin rakenteellisesti kuin työtavaltaan. Uutta puupintaa ei ole välttämätöntä patinoida, paikkaukset kuuluvat hirsitalon hoitoon ja puu harmaantuu muutamassa vuodessa. Vaikka periaatteena on vanhan rakenteen säilyttäminen ennallaan, on ilmiselvät rakennusvirheet korjattava.

Hirren paikkaus ja uusiminen

vanhanhirsit4Hirttä paikattaessa käytetään mieluiten vanhaa hirttä. Tuore hirsi kutistuu kuivuessaan, jolloin seinästä tulee helposti hatara. Hirsien paikkaukset tehdään loveamalla huonokuntoinen osa hirrestä pois. Kolo veistetään suoraviivaiseksi ja saumat ”hävitetään” luonteviin paikkoihin hirressä. Kolon alareuna veistetään ulospäin kaltevaksi, ettei sadevesi pääse saumaan. Hirsien vaihto tapahtuu nostamalla koko yläosa tukien varaan tai purkamalla yläpuoliset rakenteet työn ajaksi.

Hirsirungon alimmat hirret tai niiden osia joudutaan usein vaihtamaan lahoamisen takia. Tämä ns. kengittäminen oli ennen hirsitalojen luonnollista hoitoa. Kengittämistä varten joudutaan rakennusta osittain riisumaan poistamalla työn esteenä olevat rakennusosat, kuten seinän alaosan vuorilaudat. Ikkunan puitteet on myös syytä nostaa paikoiltaan, etteivät ne rikkoudu rungon liikkuessa.

Hyvin vanhat hirsitalot tehtiin jopa suoraan ”savikakun” päälle, jolloin alimman hirren säännöllinen vaihtaminen eli kengittäminen oli rakentajien tiedossa jo rakennusvaiheessa.

Hirsiä uusittaessa joudutaan rakennusta nostamaan tilapäisesti. Rakennusta kohotetaan tasaisesti ainakin kolmesta pisteestä siten, ettei runkoon pääse syntymään pahoja vääntymiä. Yksinkertaisin tapa on sahata lahoa hirttä pois ja asettaa tunkki suoraan seinän alle. Toinen tapa on käyttää teräsprofiileista hitsattuja nostokulmia, jolloin tunkkaus voi tapahtua sokkelin vierestä.

Uusi hirsi sovitetaan paikoilleen alustavasti, jotta ylemmän hirren muoto saadaan merkittyä. Hirttä joudutaan veistämään sekä selkä- että vatsapuolelta, koska alapuoli muotoillaan sokkelin mukaiseksi. Nurkkasalvos tehdään vanhan liitoksen mukaisesti.

Hirren ja kivijalan väliin laitetaan eristeeksi bitumihuopakaistale.

Rakennuksissa, joissa uunit ja hormiryhmät on muurattu kiinni hirsiseiniin, ei seiniä voi juuri nostaa. Pienikin runkoa liikuteltaessa muurauksiin syntyvä halkeama voi aiheuttaa tulipalon vaaran.

 

Rungon oikaisu

Hirsirakennusta, joka on hakenut asentonsa vuosien myötä, on oikaistava hyvin varovasti. Oikaisu tehdään nostamalla rakennusta samoilla menetelmillä kuin edellisessä kappaleessa kuvattu hirren uusiminen. Rakennus tuetaan uuteen asemaansa korottamalla sokkelia.

Rungon pullistumia voidaan oikaista eri menetelmillä. Suuret pullistumat on oikaistava huolellisesti tehdyillä apurakenteilla, joiden avulla seinä päästään vähitellen kiilaamaan suoraksi. Seinä voidaan myös vetää suoraksi vahvan taljan tai tukevan hirren avulla.

Pieni pullistuma voidaan oikaista kiristämällä seinäosa kahden tukevan parrun väliin pulttien avulla. Seinään kohdistuvaa vesikaton ja välilaipion painoa kannattaa keventää tunkkaamalla välikattoa työn ajaksi ylöspäin.

Seinän pullistuma voi johtua myös siitä, etteivät aukkojen karat ole riittävän lujia. Karan uusimista varten seinä tuetaan tilapäisesti. Uudet karat tehdään lujemmasta puusta ja karan kokoa voidaan mahdollisesti samalla suurentaa.

vanhanhirsit3

 

Hirsirungon tilkitseminen

Hirsiseinän tiiviyttä voidaan parantaa tilkitsemällä. Tilkitseminen tehdään lyömällä kovasta puusta tai raudasta tehdyllä kiilalla tilkettä (eriste) hirsien välisiin varauksiin, salvoksiin ja hirsien halkeamiin. Tilkkeenä käytetään yleensä luonnonkuitua, esimerkiksi pellavaa. Tilke muotoillaan löyhäksi köydeksi ja lyödään tiukasti rakoon, tarvittaessa useampina kerroksina. Ulkopuolisessa tilkitsemisessä käytetään tervarivettä.

 

www.nba.fi

Ikkunoiden asennus vaatii huolellisuutta

Ikkunat ovat osa talon energiataloutta. Tiiviit ja hyvin lämpöä pidättävät ikkunat säästävät paitsi energiaa, antavat myös lämmönjaon valinnalle vapautta. Ikkunoiden asentaminen sekä vaihtaminen saneerauksen yhteydessä ovat suhteellisen helppoja toimenpiteitä. Vanhan ikkunan vaihto uuteen kestää ammattimieheltä vain hetken, mutta ikkunoiden asennus ja vaihto sujuvat kuitenkin myös omatoimisesti.

Lue lisää: Ikkunoiden asennus vaatii huolellisuutta

Bitumikaton valtteja

rts_tutkii_logo_pieni

Bitumikaton valinnassa äänettömyys, edullisuus, keveys ja asentamisen helppous ovat sen yleisimpiä valintaperusteita. Bitumikattojen värimaailma ja kuosit ovat monipuolistuneet. ja siksikin se sopii erinomaisesti suomalaiseen maisemaan. Niitä käytetään paljon loma-asuntojen kateaineina, mutta bitumi sopii hyvin myös omakotitaloon. Katerakenteena se poikkeaa muiden katemateriaalien asennuksista. Alusta on yhtenäinen levy tai aluslaudoitus, jonka päälle asennetaan alushuopa. Varsinaista aluskatetta huopakatto ei tarvitse. Palahuopa on suhteellisen helppo asentaa ja materiaalin ylösvienti katolle on vaivatonta.

bitumikate

Lue lisää: Bitumikaton valtteja

VALINTAOPPAAT

Tutustu oppaisiimme:

Valintaoppaita voit tilata täältä >>>

 

 

vertia banneri