Puulattialle luja alusta
Puulattia on näyttävä ja miellyttävän tuntuinen jalalle. Yleisimpänä lajina on mänty, mutta myös kuusta ja koivua on saatavilla. Myös jalopuisia puulattioita tehdään, mutta ne ovat harvinaisempia. Puulattian asennuksessa tärkeimpiä seikkoja ovat alustan tukevuus, oikea koolausväli ja materiaalin kuivuus. Ohjeessamme perehdytään pelkästään pontattujen mänty- ja kuusilattialautojen asennukseen. Muiden puulajien asennuksessa noudatetaan valmistajan asennusohjeita.
Lautalattia
Lautalattia tehdään yleensä männystä, mutta myös koivua, kuusta ja tammea käytetään jonkin verran.
Lautalattia on lämmin ja joustava. Se eristää myös kohtuullisen hyvin ääntä, joskin koolausrakenteen kautta runkoääni pääsee jossain määrin kulkeutumaan. Massiivinen puumateriaali elää kosteuden mukaan; puu kutistuu kuivuessaan ja laajenee kostuessaan. Jotta lattia pysyy tiiviinä ja tasaisena, huoneiden kosteustasapainoa on hyvä pitää silmällä.
Puulattia ei sovi erityisen kovaa kulutuksenkestävyyttä vaativiin paikkoihin.
Kulutuskestävyyden lisäämiseksi puulattioita voidaan lakata hyvin kulutusta kestävillä, paksun pinnan muodostavilla ja joustavilla erikoislakoilla. Nämä kestävät hyvin hankausta ja vaimentavat iskuja. Käytössä on myös muita puun kestävyyttä parantavia menetelmiä. Näistä esimerkkeinä mainittakoon puun lämpökäsittely sekä puristus kovan paineen alaisena.
Lattialaudat
Lattialaudat tehdään valikoidusta puusta höyläämällä ja uunikuivaamalla, jolloin kosteuspitoisuus on alle 10 %. Lattialautoja on useita eri paksuuksia ja leveyksiä. Yleisin vahvuus on 28 mm ja leveydet 70 ja 95 mm. Nämä soveltuvat 400 mm:n juoksuväleille. Asennettaessa lattiaa 600 mm:n jaolla tehdyille juoksuille käytettävän lattialaudan vahvuuden tulee olla vähintään 32 mm.
Laudat ovat joko pelkästään pitkiltä sivuilta pontattuja tai täyspontattuja lattialautoja. Laskennallinen menekki 70 mm:n lattialaudalla on 16,2 jm/m2 ja 95 mm:n laudalla 11,5 jm/m2. Tuotteista löytyy eri pituuksia, mikä kannattaa ottaa huomioon tarvetta laskettaessa. Ympäripontatun materiaalin hukkaprosentti on alhaisempi lautojen pituudesta riippumatta.
Alusta
Pohjan tulee olla liikkumaton, luja, ja tasainen. Näiden lisäksi juoksujen välin ja valitun laudan vahvuuden on oltava oikeassa suhteessa. Juoksut ankkuroidaan alustaansa ja epätasaisuudet kiilataan tai höylätään.
Seinälinjojen suoruudet tarkistetaan ja lautojen jako lasketaan siten, että viimeisen laudan leveydeksi ei tule alle 40 mm, tarvittaessa aloituslautaa kavennetaan.
Asennus
Ensimmäinen lauta asennettaan seinälle naaraspontti seinään päin ja kiilataan noin 10 mm:n elämisrako huomioiden. Mikäli etenemissuunnassa seinät ovat vinot tai epätasaiset, virhe puolitetaan aloituslautaan ja lauta muotoillaan epätasaisuuksien mukaan. Linjalangalla tarkistetaan lautarivin suoruus. Laudat kiinnitetään seinän puolelta päältä päin niin läheltä reunaa, että naularivi jää jalkalistan alle. Tarvittaessa tehdään esireiät kiinnittimille lohkeilun estämiseksi. Etureuna naulataan urospontin yläreunasta viistoon ja loppu saatetaan tuurnalla. Näin vältytään puupinnan rikkoutumiselta. Naulojen sijasta voidaan käyttää myös ruuvikiinnitystä.
Pitkittäisjatkot tehdään tasaisesti koko lattian alueelle siten, että jatkokset eivät osu samalle kannatinpuulle. Jatkos kiristetään päätyseinästä tiukasti toista vasten vääntörautaa käyttäen. Tiiviimpään lopputulokseen päästään, jos katkaisut tehdään hieman pystysuunnassa vinoon siten, että leikkauskohdan alaosaan jää parin millin rako. Jos käytetään ympäripontattua lattialautaa, ei jatkosten tarvitse osua aluspuulle, mutta samaa tuentaväliä ei vierekkäisissä laudoissa saa jatkoksiin käyttää. Jokainen lautarivi kiristetään tiukasti edellisen huullokseen ja kiinnitetään urospontin kulmasta aluspuihin.
Lautojen päädyissä putkien yms. läpivientipaikat mitataan ja tehdään halkaisijaltaan noin 10 mm putkia isommiksi. Reiät sahataan pistosahalla ulkosyrjistään auki seinää kohti ja lauta katkaistaan reikien keskilinjaa pitkin. Seinänpuoleinen pala liimataan ponteistaan ja kappaleet asennetaan paikoilleen. Vastaavasti tehdään läpiviennit pitkällä sivulla, mutta käytetään hieman kartiomaista sahauskulmaa, jotta taustapala on helppo liimata paikalleen. Lautaa ei myöskään katkaista, vaan reikien väli sahataan auki keskilinjaa pitkin.
Viimeisen laudan mittauksessa asennetaan lauta tarkasti edellisen päälle, jolloin tiukasti urospontti seinää vasten olevalla apulaudalla piirretään halkaisulinja. Ahtaissa kohdissa voidaan kaksi viimeistä lautaa asentaa paikoilleen samanaikaisesti ja kiristää ne seinää vasten tiukasti edellisiin. Viimeinen lauta kiinnitetään päältä niin läheltä seinää, että kiinnittimet jäävät listan alle näkymättömiin. Lopuksi apukiilat poistetaan.
Jos työssä on käytetty valmiiksi lakattua lattialautaa, on huone listoituksen jälkeen heti käyttövalmis.
Puuvalmiilla laudoilla saadaan yleensä heti lakkauskelpoista pintaa. Jos kuitenkin porrastusta jostain syystä syntyy, hiotaan lattia tasaiseksi ennen lakkausta. Lakkaukseen käytetään kulutuksen kestäviä alkydi- tai vesiohenteisia lakkoja. Ensimmäinen kerros ohennetaan lakan työohjeen mukaisesti ja tehdään välihionta, jolloin puun ”tikkuuntumisesta” johtuvat epätasaisuudet saadaan poistettua.
Seuraavaksi tehdään välilakkaus ja viimeiseksi pintalakkaus. Lopuksi asennetaan jalkalistat paikoilleen.
Puun pinta voidaan myös sävyttää tai petsata ennen lakkausta.
Lattialautojen öljy- ja vahauskäsittelyt ovat myös suosittuja pinnan käsittelytapoja, mutta materiaalit ovat arempia, helpommin likaantuvia ja enemmän huoltoa vaativia.
Maalauksella saadaan lattiaan peittävä pinta, värien määrä on miltei rajaton.
Huolto
Vaurioitunut tai kulunut lattia voidaan hioa kokonaan puhtaaksi ja käsitellä uudelleen.
Öljytyistä lattioista voidaan vaikeita tahroja poistaa varovasti öljyllä ja hienolla hiomapaperilla.
Siivouksen yhteydessä pinnat puhdistetaan kostealla, mutta ei märällä mopilla tms. ja miedolla yleispesuaineella.
