Panelointi on helppo tapa uudistaa kodin pinnat
Puu on luonnonmukainen sisustuspintamateriaali. Sen suosio on käsittelyn helppoudessa, pinta- ja muotovaihtoehtojen runsaudessa ja käytön monipuolisuudessa. Lisäksi paneloinnin voi tehdä itse. Työ tapahtuu perustyökaluilla, joten niistä ei lisäkustannuksia juuri synny. Hyvällä suunnittelulla ja huolellisella työllä saadaan huonetilaan helposti uusi ilme. Viimeistelylistoilla voidaan peittää pieniä virheitä samalla, kun listat antavat tilalle viimeistellyn ulkonäön.
Saunassa puupaneeli on suosittu pintamateriaali niin seinissä kuin katoissa. Kuva: Honkarakenne
Sisäseinät
Seinän panelointi voidaan tehdä pystyyn, vaakaan, vinoon tai näiden yhdistelminä. Se, miten paneelit asetetaan, vaikuttaa katsojan kokemukseen tilasta. Mielikuvissa pystypanelointi kaventaa ja tekee korkeutta huoneeseen, kun vaakapaneeli vastaavasti leventää ja mataloittaa. Syvyyttä voidaan korostaa päädyn vaakapaneloinnilla ja sivujen pystypaneloinnilla. Puolipaneeli antaa tilan tuntua ja kuviopanelointi yksityiskohtia.
Myös paneelin pinnan muotohöyläys vaikuttaa lopputuloksen ulkonäköön. Yleisimmät muodot ovat viiste- (STV) tai pyöristetty kulmahöyläys (STP). Myös koristehöylätyt (STK) paneelireunat ovat varsinkin puolipaneeleissa yleisiä. Sormipaneelien suosio on uudestaan kasvussa. Niiden pinnasta tulee tasaista aaltokuviota, jonka voimakkuus muodostuu sormien vahvuudesta.
Jos pinnasta halutaan yhtenäinen puupinta ilman rakoja tai uria, valitaan suoraponttinen (STS) paneeli. Näiden lisäksi löytyy laaja joukko erilaisia hirsi- ja koristepaneeleja.
Yleisimmät puulajit ovat kuusi, mänty ja tervaleppä, mutta valikoimista löytyy myös eksoottisempia puulajeja.
Kiinnitys
Vaakapanelointi voidaan kiinnittää puurunkoiseen alustaan suoraan, pystypanelointi vaatii vaakarimoituksen alleen. Alusrimoitusta tarvitaan myös alustoissa, joihin ei suoraan voi naulata tai joissa seinäpintaa oikaistaan. Kosteissa tiloissa myös paneelin taustan täytyy tuulettua. Tämä järjestetään pystysuuntaisella ilmaraolla.
Paneeli voidaan kiinnittää nauloilla, ruuveilla tai paneelikiinnittimillä. Yleensä 120 mm ja sitä leveämmät paneelit kiinnitetään kahdella kiinnittimellä kiinnityskohdasta. Aivan päästä paneelia ei pidä kiinnittää halkeilun vuoksi. Poraamalla esireiät kiinnittimille halkeilun riskiä voidaan vähentää.
Myös piilonaulaus on yksi kiinnitystapa. Tällöin urospontin päältä lyödään naula vinoon ja loppu saatetaan tuurnalla, jottei vahingoiteta puun pintaa. Paneelikiinnikkeet asetetaan pontin huullokseen ja naulataan alustaansa kiinni. Seuraava lauta asennetaan paikoilleen, jolloin kiinnike jää näkymättömiin paneelin alle. Kiinnikkeen uranleveyden täytyy vastata paneelin huulloksen vahvuutta, jotta paneloinnista tulee luja ja liikkumaton.
Puolipaneeli kiinnitetään joko suoraan alustaansa tai siihen tehdään korotusrimoitus riippuen siitä, kuinka vahvalta puolipaneelin haluaa näyttävän. Vahva, jopa yli 100 mm:n alusta muodostaa hyllyn tai laskutason puolipaneloinnin päälle, jota lisäksi voidaan haluttaessa leventää otsalaudalla.
Pinnan käsittely
Paneelipinnan voi öljytä, kuultokäsitellä, petsata, lakata tai maalata. Sävytyksessä ja puun valinnassa kannattaa ajatella myös tilan valoisuutta. Avarat, valoisat tilat voidaan sisustaa tummemmilla puulajeilla tai sävyillä kuin pienet ja hämärät tilat.
Puuöljyt ovat värittömiä tai värillisiä puuhun imeytyviä aineita. Värillisten aineitten ensimmäisissä käsittelyissä näkyvät värierot voimakkaasti johtuen puun erilaisista imeytymistavoista. Tiukka, oksainen kohta ei paljoa öljyä ime ja jää vaaleammaksi kuin harvasyinen oksaton kohta. Öljykäsittely uusitaan tarpeen mukaan.
Vahauksissa värin tasaisuus on edellistä parempi, lisäksi puun pintaan tulee ohut kalvo. Edellisen tapaan myös tässä uusimiset suoritetaan usein. Niin öljy- kuin vahakäsittelynkin huonona puolena on, ettei pinnan käsittelytapaa enää voida muuttaa. Petsauksessa puu ensin kostutetaan tasaisemman sävyn saavuttamiseksi.
Petsauksessa kannattaa aina turvautua koepetsaukseen, koska puun oma väri ja petsin pigmentit voivat yhdessä saada aikaan yllättävän lopputuloksen. Petsi ei sinällään ole pinta, vaan tarvitsee päälleen lakkakerroksen.
Petsilakka on nimensä mukainen värillinen lakka. Väri tulee tasaisemmaksi, kun lakkauskertoja lisätään. Jos haluttu väri saadaan kerrasta, pintalakkaukset tehdään värittömällä lakalla.
Kirkas lakkaus korostaa vain puun omaa väriä, eikä se estä puun luontaista tummumista. Kuultokäsittelyssä esim. lakkaan lisätään pieni määrä pigmenttiä, joka sävyttää hieman puuta ja estää tehokkaammin tummumista.
Kosteantilan paneelit voidaan saunasuojata. Kolmeen, neljään kertaan käsitellyt paneelit on helppo puhdistaa. Nykyään myös saunasuojia voidaan sävyttää tai jopa ostaa saunapaneelit valmiiksi sävytettyinä.
Puupintojen hoito
Puupintoja voidaan pyyhkiä kostealla rievulla tai sienellä tai pestä varovaisesti pehmeällä harjalla ja miedolla yleispesuaineella.
Laakapintaiset pinnat ovat yleensä helppoja puhdistaa, mutta huokoiset öljy- ja käsittelemättömät pinnat vetävät tahroja myös puun sisään, josta niitä on vaikea poistaa.
Lakkapinnat voidaan hioa ja lakata tai maalata uudelleen. Puuöljy- ja vahapinnat käsitellään samalla tuotteella kuin aikaisemmin.
Suojaamaton puu on hyvin arka lialle ja rasvoille sekä luontaiselle tummumiselle, joten suojaus kannattaa tehdä aina.
