Vapaa-ajan asunnon vesitalous
Käyttövesijärjestelmät
Tavallisimmat käyttöveden hankintalähteet vapaa-ajan asunnoilla ovat kaivo, porakaivo ja pintavedet. Järvet, joet ym. vastaavat ovat mainioita 
vedenlähteitä esim. rakennusaikaiseen tarpeeseen. Pintavesiä voidaan useimmissa tapauksissa käyttää peseytymiseen, puutarhan kasteluun jne. Talousveden, jota käytetään ensisijaisesti ruokatalouteen, tulee olla parempilaatuista ja sen tyypillisiä hankintalähteitä ovat kaivo ja porakaivo.
Kaivovesi on pohjavettä
Kaivosta saatava pohjavesi on sade- ja sulamisvesistä maaperään imeytynyttä, maaperän huokosissa ja kallioperän raoissa kulkevaa vettä. Kun vesi suotautuu maakerrosten läpi, se puhdistuu ja samalla siihen liukenee erilaisia aineita. Pohjaveden muodostumisalue on yleensä kaivon yläpuolisessa maastossa tai tasaisella maalla kaivon ympärillä ja se ulottuu jopa satojen metrien päähän. Kallioporakaivon pohjaveden muodostumisalue voi ulottua paljon pidemmällekin.
Maaperän vaikutus pohjaveteen
Parhaita paikkoja perinteiselle rengaskaivolle ovat rinteiden alaosat, missä pohjavesi purkautuu lähteinä tai sitä tihkuu soille, puroihin, jokiin tai järviin. Hiekka- ja soramailla pohjavettä on runsaasti ja se on yleensä hyvälaatuista. Moreenimaissa pohjaveden pinta voi alentua kuivana aikana jopa metrejä normaalitasostaan, mikä pitää ottaa huomioon kaivoa rakennettaessa.
Kaivon sijoitus vaikuttaa veden laatuun
Rengas- eli kuilukaivoa ei tule koskaan sijoittaa maaston alavimpaan kohtaan, koska sade- ja sulamisvedet kertyvät sinne. Porakaivon rakentaminen on vaihtoehtoinen ratkaisu, jos maaperäolosuhteista johtuen rengaskaivon rakentaminen ei ole mahdollista.
Huonokuntoiseen kaivoon valuu maanpinnalta vesiä, joiden vaikutus näkyy usein veden värillisyytenä ja sameutena. Huonokuntoinenkin kaivo kannattaa kunnostaa, jos vettä on riittävästi ja jos kaivoveden huono laatu johtuu vain maan pinnalta kaivoon valuneista vesistä. Jos pohjavesi on likaantunut ja likaantumisen syytä ei voida poistaa, täytyy rakentaa uusi kaivo paremmalle paikalle.
Kaivon paikkaa valittaessa kannattaa kysyä neuvoa kunnan asiantuntijalta. Hyvää kaivon paikkaa kannattaa etsiä kauempaakin mahdollisimman luonnontilaiselta alueelta, missä ei ole likaantumisriskiä. Yhteiseen vesijohtoverkkoon liittyminen on usein suositeltavin ratkaisu. Jos tämä ei ole mahdollista eikä omalta maalta löydy kunnollista kaivonpaikkaa, kannattaa harkita yhteisen kaivon rakentamista naapureiden kanssa. Naapurin maalle kaivon voi rakentaa asianmukaisen sopimuksen perusteella. Joissakin harvoissa tapauksissa voi tulla kysymykseen vedenotto-oikeuden ratkaiseminen vesilain mukaisella menettelyllä.
Kaivoveden laatu tutkittava
Pohjaveden luontainen laatu vaihtelee huomattavasti. Vesi voi olla paikoitellen epäterveellistä johtuen maa- ja kallioperässä luonnostaan olevista aineista (esimerkiksi radon, uraani, arseeni ja fluoridi) taikka ihmisen vaikutuksesta (esimerkiksi lannoitteiden nitraatit, torjunta-aineet, ulosteperäiset bakteerit ja virukset). Veden liiallinen happamuus eli alhainen pH sekä suuret rauta- ja mangaanipitoisuudet ovat kaivoveden yleisimpiä ongelmia. Myös eläinten ulosteista voi taudinaiheuttajia päästä kaivoon.
Kaivoveden pitää olla terveydelle vaaratonta. Kaivon kunto on tarkastettava vuosittain ja kaivoveden laatu on hyvä tutkittaa kolmen vuoden välein, vaikkei maussa huomaisikaan mitään poikkeavaa. Ennen näytteenottoa kannattaa pyytää ohjeet kunnan terveystarkastajalta tai vesinäytteitä tutkivalta laboratoriolta. Viranomainen analysoi näytteen ja antaa lausunnon sekä toimenpide-ehdotukset, mikäli haitallisia aineita ilmenee. Jos esiintyvien haitallisten aineiden pitoisuudet ylittävät talousvedelle asetetut rajat voidaan aineet suodattaa pois vedestä.
Kaivoveden laatuvaatimukset
Jos vesiastian päälle tulee öljymäinen sateenkaaren väreissä hohtava kalvo, on vedessä todennäköisesti rautaa. Rauta aiheuttaa makuhaittoja, värjää veden ruskeaksi ja aiheuttaa ruskeita värjäytymiä esim. kaakeleihin. Jos vedessä on lisäksi mangaania, vesi voi tuoksua epämiellyttävälle. Hajuhaittoja aiheuttaa myös porakaivoissa rikkivety. Tällöin vesi tuoksuu keitetylle kananmunalle.
Hapan vesi voi värin ja hajun osalta vaikuttaa hyvälaatuiselta. Ensihavainnot syntyvät, kun esim. pesuhuoneen posliinit tai vaaleatukkaisten vedenkäyttäjien hiukset värjäytyvät vihreäksi. Tällainen pH-arvoltaan alhainen hapan vesi syövyttää metalliputkia ja kupariputkista veteen liukeneva kupari aiheuttaa vihertäviä värjäytymiä. Metalliosien syöpymistä aiheuttaa myös veden suuri kloridipitoisuus eli veden suolaisuus. Suola voi olla peräisin rannikolla merivedestä tai läheisen tien suolaamisesta.
Veden liiallista happamuutta voidaan poistaa esim. laittamalla kaivon pohjalle kalkkikivikerros tai hankkimalla veden happamuutta poistava käsittelylaite.
Tarkempia tietoja kaivovedestä tutkittavista aineista, niiden ominaisuuksista ja aiheutuvista haitoista löytyy Suomen Ympäristökeskuksen (SYKE) kotisivuilta osoitteessa www.ymparisto.fi sekä SYKE:n julkaisemasta Hyvä Kaivo -esitteestä.
Talousveden suodatinkäsittely
Yleisimpiä kaivovesien laatua heikentäviä elementtejä ovat rauta, mangaani, happamuus ja humus. Viimeaikoina on kiinnitetty enemmän huomiota myös korkeisiin nitraatti-, arseeni-, fluoridi- ja radonpitoisuuksiin.
Omakotitaloissa on käytetty perinteisesti talousveden raudan, mangaanin ja humuksen poistoon ja happamuuden neutralointiin vastavirtahuuhtelulla varustettuja suodattimia. Niiden toimintaperiaate on yleensä se, että ensin epäpuhtaudet saostetaan suodattimen sisällä esim. joko ilman tai muun hapettavan tekijän avulla, jonka jälkeen saostuneet epäpuhtaudet suodatetaan erilaisiin suodatusmateriaalikerroksiin. Vastavirtahuuhtelun, joko automaattisen tai manuaalisen, tehtävänä on poistaa saostumat suodattimesta esim. kerran viikossa.
Kesämökeillä tilat ovat useimmiten pieniä ja suodattimen toimintaympäristö muutenkin erilainen. Mökillä ei olla päivittäin ympäri vuoden, jolloin esim. automaattinen vastavirtahuuhtelusuodatin ei välttämättä ole paras vaihtoehto, koska huuhteluvesi kuormittaa "turhaan" jäteveden käsittelyä. Mökkejä varten on kehitetty suodatinmallisto, joka ei tarvitse toimintaansa sähköä, vastavirtahuuhtelua tai muuta varsinaista huoltoa. Suodattimet ovat lämpöeristettyjä ja asennuspaikkana voi toimia vaikka saunan lauteiden alle jäävä tila. Suodatusmateriaaleina käytetään mm. hopeoituja aktiivihiiliä, joihin epäpuhtaudet absorboituvat suodattimen sisällä. Ainoa huoltotoimenpide on suodatusmateriaalitäytteen vaihto noin 1-2 vuoden välein.
Avokaivon rakentaminen
Kuilu- tai rengaskaivon keskimäärin 5 metriä syvän kaivanto vaatii kaivurin käyttöä. Kaivetun kuilun tukirakenteet tehdään nykypäivänä betonirenkaista tai betonivalulla. Kaivon syvyys ja halkaisija riippuu pohjaveden pinnan tasosta. Rengaskaivon syvyys saattaa yltää jopa 20 metriin, halkaisija vaihtelee 1-2 m:n välillä. Vesi tulee kaivoon pohjan kautta ja kaivon pohjalle sijoitettu suodatinsora suodattaa maaperän oman hienoaineksen pois vedestä. Hiekka- ja soramailla suodatinkerros ei ole välttämätön.
Betonista tehty tiivis kuiluosa estää pintaveden pääsyn kaivoon. Pintaveden valuminen voidaan estää myös rakentamalla kaivon yläosa riittävästi, n. 50 cm, maanpinnan yläpuolelle ja muotoilemalla kaivon ympäristö siten, että sadevedet valuvat kaivosta poispäin. Avonaiseen kaivoon tehdään kansi betonirakenteista. Kaivon kannen tulee olla tiivis ja varustettu tuuletusputkella, jotta sinne ei pääse roskia ja pieneläimiä.
Rengaskaivon rakentaminen on yleensä porakaivoa edullisempi vaihtoehto, porakaivon kustannukset tosin riippuvat maaperän ominaisuuksista.
Porakaivo syvälle maaperään
Porakaivosta saatavan veden tuotto on tasainen ympäri vuoden. Vettä löytyy joka paikasta, kun porataan tarpeeksi syvälle. Kallioon poratun reiän syvyys voi olla jopa 150 m, mutta tavallisesti vettä löytyy jo vajaassa sadassa metrissä. Porareiän syvyys määritellään yleensä veden laatuun liittyvillä näkökohdilla. 60-70 metrin syvyydestä löytyy puhdasta pohjavettä, josta epäpuhtaudet ovat suodattuneet maaperään. Poraussyvyyttä ei siis määritellä veden saannon kannalta, sillä veden tulo voidaan tarvittaessa varmistaa porareikää ympäröivän kallioperän vedenpainehalkaisulla. Porausyritys antaa "vesitakuun", maksimiporaussyvyyden, jolloin myös annettu urakkahinta pätee.
Porareikä tiivistetään huolella pintavesitiiviiksi ja kaivo pyritään sijoittamaan hieman korkeammalle paikalle, jottei maastoon imeytyvä pintavesi pääse heikentämään porakaivon veden laatua.
Käyttöveden siirtojärjestelmät
Sähköistämättömissä loma-asunnoissa talousvesi voidaan pumpata kaivosta mekaanisen käsipumpun avulla. Ympärivuotiseen käyttöön suunniteltu jäätymätön pihakaivopumppu takaa veden saannin sydäntalvellakin. Jäätymisvaaran uhatessa pumppu on tyhjennettävä vedestä sillä jäätyessään pumppu saattaa haljeta. Käsipumppu voidaan varustaa letkuliittimellä, jolloin pumpattava kantovesi voidaan siirtää kauemmaksi, jopa kaivon ja pumpun sijaintipaikkaa ylemmäksi.
Sähkön yleistymisen myötä veden siirto hoidetaan yleensä moottoroidulla pumpulla. Pumppujen valinta kannattaa tehdä harkiten. Pumppujen käyttöikä riippuu valmistusmateriaalin ja laadun lisäksi huolto- ja varaosapalvelusta. Pienenkin osan rikkoontuminen voi tehdä pumpun käyttökelvottomaksi jos varaosia ei saa. Jos joudutaan ostamaan useita halpoja pumppuja kesäkautena, kustannukset voivat nousta moninkertaisiksi laadukkaisiin pumppuihin verraten.
Kuivuuden aiheuttaman huonon pohjavesitilanteen sattuessa kaivonomistajat voivat harkita seuraavia toimenpiteitä: vedenkulutuksen vähentäminen, kaivon kunnostaminen ja syventäminen tai kokonaan uuden kaivon tekeminen, yhteyden rakentaminen vesilaitoksen verkostoon tai veden kuljetus muualta. Tällöin veden varastointi säiliöön olisi parempi ratkaisu kuin sen tuominen kaivoon.
Vesiautomaatti yleisin avokaivoissa
Perinteisissä avokaivoissa voidaan käyttää tavanomaista vesiautomaattia. Vesiautomaatit ovat käytetyimpiä pumppuja sähköistetyissä vapaa-ajan asunnoissa. Tarjolla on säiliöllä, virtauskytkimellä tai pelkällä katkaisijalla varustettuja pumppuja.
Mökkikäyttöön riittää usein pienitehoinen vesiautomaatti varustettuna esim. 800W moottorilla ja 25 litran säiliöllä. Imukorkeus, siirtomatka, haluttu vesimäärä- ja vedenpaine sekä mökin varustetaso (onko käytössä lämminvesivaraaja, useampi vesipiste jne.) on luonnollisesti otettava huomioon pumppua valittaessa. Kannattaa myös ottaa huomioon mahdolliset tulevaisuuden vedentarpeet ettei heti tarvitse ostaa uutta tehokkaampaa pumppua jos varustetaso muuttuu oleellisesti. Mökkipumput voidaan asentaa lämpimään tilaan tai ulos, mutta ne on suojattava sateelta. Pumppu on myös muistettava tyhjentää ajoissa, ettei se pääse jäätymään syksyn pakkasilla.
Kaikkien kuiva-asenteisten pumppujen imuputket pitää aina varustaa pohjaventtiilillä.
Uppopumppu kaivoon ja järveen
Uppopumppu on aina varma ja todella helppokäyttöinen ratkaisu myös järviveden pumppaamiseen. Uppopumppu on äänetön eikä se pääse jäätymään, kun se on veden alla. Pumppu työntää veden ylös, joten sen sijoituksella ei ole rajoituksia korkeussuunnassa, kuten imevillä pumpuilla. Samalla säästytään jokavuotisesta pumpun imujohdon täyttämisestä vedellä ennen pumpun käynnistämistä, minkä vesiautomaatti vaatii. Pumppu pitää muistaa suojata riittävän tiheällä verkolla karkeata roskien suojausta varten, jottei pumpun oma tiheä suodatin tukkiinnu liian helposti. Pumppuja valmistetaan myös ruostumattomasta materiaalista. Tällainen pumppu on pitkäikäinen ja sen käyttö tulee näin ollen edulliseksi.
Mökkikäyttöön suositellaan ruostumattomalla pumpunpesällä varustettua pumppua, näin saadaan aina kirkasta vettä käyttöön. Valurautapesäisestä pumpusta irtoaa aina jonkin verran ruostetta, jos se on käyttämättä viikon tai kaksi.
Laadukkain järjestelmä avokaivoihin saadaan asentamalla uppopumppu kaivoon ja sisätilaan painesäiliö ja automatiikka.
Koko vesijärjestelmän tulee olla paineistettu, jotta se toimisi. Tällöin pumpputyypin ja vesisäiliön valinta on ratkaistava yhdessä.
Porakaivosta vesi pumpataan porausreikään upotettavalla pumpulla. Pumpun teho määritellään kaivon tuoton, vesipinnan korkeuden ja ennen kaikkea kulutustarpeiden mukaan. Kaivon syvyydellä ei sen sijaan ole ratkaisevaa merkitystä pumpun kapasiteettia mitoitettaessa. Pumpun ylimitoituksella ei saavuteta mitään hyötynäkökohtia.
Vesitalouden toimivuus turvataan hyvällä suunnittelulla sekä oikein mitoitetuilla ja laadukkailla laitteilla. Parhaimmillaan voi oikein mitoitetun ja laadukkaasta materiaalista valmistetun porakaivopumpun käyttöikä olla 30-40 vuotta, oikein huollettuna.
Lämpimän käyttöveden tuottaminen ja mitoitus
Sähköistetyissä olosuhteissa lämmintä käyttövettä tuotetaan lämminvesivaraajan avulla. Myös aurinkoenergiaa voidaan valjastaa lämpimän käyttöveden tuotantoon. Varaajia on tarjolla erilaisiin käyttötarkoituksiin, laitevalintaan vaikuttavat veden tarpeen lisäksi sijoituspaikka sekä käytettävän veden ominaisuudet.
Normaaleissa asuinolosuhteissa suomalaiset kuluttavat kesimäärin 155 litraa vettä vuorokaudessa, kulutuksen vaihteluväli on 60 -270 l/vrk. Mökkiolosuhteissa kulutus on varustetasosta riippuen haarukan alapäässä, lämminvesivaraajan kapasiteettia haarukoidessa kulutuskeskiarvo on kuitenkin hyvä lähtökohta.
Käyttövesijärjestelmän eristys kannattaa tehdä laadukkailla materiaaleilla. Kosteusvahdin tai -mittarin avulla voidaan valvoa mahdollisten kosteusvaurioiden syntyä, niitäkin jotka eivät heti ole nähtävillä.
Veden ja jäteveden käsittelyyn liittyviä yrityksiä
Ilmanvaihto loma-asunnolla
Sisäilman epäpuhtaudet
Sisäilmassa on monenlaisia ulkoa tulevia epäpuhtauksia, mutta ihminen itse on kaikkein suurin sisäilman pilaaja. Yksi henkilö hengittää vuorokaudessa keskimäärin noin 10 m3 ilmaa. Muita sisäilman epäpuhtauksia ja epäpuhtauslähteitä asukkaiden lisäksi ovat mm. huonepöly, lemmikkieläimet, ulkoa tulevat epäpuhtaudet, ruuan valmistuksessa syntyvät käryt sekä erilaiset päästöt rakennusaineista ja huonekaluista.
Moni meistä on joutunut yöpymään saunamökin parvella 
esimerkiksi ollessaan kylässä tuttavien mökillä. Harva on niissä olosuhteissa saanut nukuttua etenkin kun illalla saunottiin porukalla ja lämmin ilma pakkautui parvelle pääsemättä sieltä purkautumaan mihinkään. Yö on tuskastuttavan kuuma eikä uni tahdo tulla?
Tämä esimerkki on hyvä, sillä kyse on oikeastaan vain huonosti suunnitellusta ilmanvaihdosta. Toki lämmin ilma pyrkii nousemaan ylös parvelle mutta jos se poistetaan sieltä hallitusti, parvi on yöpymispaikkana täysin toimiva. Tämä sama ilmiö tapahtuu lievempänä keskellä kuumaa päivääkin. Mökin sisään tulee helposti liian kuuma jos ovet ja ikkunat pidetään kiinni. Tuntuu, että happi loppuu.
Kesämökki ja talo eri oppien mukaan
Ilmanvaihdon suunnitteluperusteet eroavat sen suhteen, onko kysymys pääasiassa kesäaikaan käytettävästä tai ympäri vuoden asuttavasta rakennuksesta. Omakotitalon tapaan tehdyssä, ympärivuoden asuttavassa kakkosasunnossa opit poimitaan omakotitalon rakentamisesta, sillä ilmanvaihdon riittävyyden lisäksi myös energiatehokkuus on tällöin oleellista. Kesä- ja satunnaisessa muussa käytössä energiansäästön merkitys pienenee ja ilmanvaihtoratkaisutkin voidaan toteuttaa toisin.
Vaihtoehtoiset ilmanvaihtoratkaisut
Painovoimainen ilmanvaihto ei tarvitse erillisiä koneita, tosin yleensä tähänkin järjestelmään liittyy liesituuletin, jolla keittiön käryt voidaan poistaa. Ilman vaihtuminen perustuu ulko- ja sisäilman lämpötilaeroihin ja hormiston luomaan paine-eroon eli ns. savupiippuvaikutukseen. Painovoimaisen ilmanvaihdon ongelma on sen vaikea säätö, Ilman vaihtuminen riippuu paljon ulko-olosuhteista, joihin asukas ei voi vaikuttaa. Kesäaikaan, jolloin ulko- ja sisäilman lämpötilaerot ovat pienet, runsas ikkunoiden ja ovien kautta tapahtuva tuulettaminen on tarpeen.
Painovoimaisen ilmanvaihdon puutteet tulevat kärjistettynä esiin mm. pesutilojen yhteydessä. Runsaan veden käytön jälkeen pesutilat voivat pysyä kosteina, koska painovoimaisella ilmanvaihdolla ei saada aina aikaan tehokasta kuivatusta. Saunan jälkilämpö auttaa tilannetta huomattavasti, jatkuvalämmitteisessä kiukaassa kannattaakin lisätä muutama klapi pesään vielä saunomisen päätyttyä. Tuuletusikkunoita kannattaa pitää olosuhteiden salliessa auki, myös pesutilan poistoventtiiliin sijoitettu pieni sähkötuuletin auttaa asiaa huomattavasti.
Kylmiltään käyttöön otettavan mökin kuivattamisessa tulisija on oiva apu, sillä lämmöntuoton lisäksi tulisija vaihtaa polton aikana myös tehokkaasti sisäilmaa. Toinen hyvä ilman vaihtaja on kattoikkuna. Kun kattoikkuna sijaitsee korkealla katon lappeella syntyy lattiapintaan nähden luonnollinen paine-ero, joka vaihtaa ilmaa tehokkaasti. Hellepäivänä ilman vaihtaminen kattoikkunan kautta onnistuukin hyvin, mutta sateella kattoikkunan auki pitäminen ei tunnu mielekkäältä.
Koneellinen poisto ilman lämmön talteenottoa. Tässä järjestelmässä poistoilma puhalletaan ulos kanavia myöten, mutta korvausilma otetaan sisään paine-eroon perustuen. Järjestelmä edellyttää kuitenkin hyvää suunnittelua ja tiivistä taloa, jotta korvausilma todella tulee sille järjestettyjä reittejä pitkin eikä hallitsemattomasti rakenteiden läpi erilaisista epätiiviyskohdista.
Hyvä poistoilmajärjestelmä toteutetaan siten, että jokaisessa huonetilassa on oma poistoilmaventtiilinsä ja korvausilmalla on huonekohtaiset tulopisteensä. Näin järjestelmää voidaan myös ohjata tilakohtaisesti ja ilmanvaihtomäärät ovat hallittuja.
Koneellisessa tulo- ja poistojärjestelmässä sekä tulo- että poistoilma johdetaan tilakohtaisesti kanavia pitkin. Järjestelmä on tarkasti säädettävissä huonetiloittain, jolloin ilmanvaihtomäärät voidaan suunnitella tilan käyttötarkoituksen mukaisesti. Koneelliseen tulo- ja poistoilmajärjestelmään liitetään yleensä myös lämmön talteenotto. Lämmönvaihdin esilämmittää tuloilmaa ja jäädyttää samalla poistoilmaa. Näin saadaan huomattava osa ilmanvaihdon kuluttamasta hukkalämmöstä talteen.
Ilmanvaihtoon liittyviä yrityksiä:
Sähkö-, tele- ja informaatiotekniikka
Uusista loma-asunnoista noin 90 % tulee sähkö tavalla tai toisella toteutettuna. Yleisin ja käytössä vaivattomin on normaali verkkosähkö, yleiseen sähköverkkoon liitettynä mökki voidaan varustaa periaatteessa kaikilla nykyajan mukavuuksilla. Myös peruslämmön ylläpito onnistuu läpi vuoden vaivattomasti, kun mökillä on verkkosähkö. Toisaalta aina ei loma-asunnon liittäminen sähköverkkoon ole taloudellisista tai muista syistä järkevää. Tällöinkään ei tarvitse välttämättä jäädä täysin vaille sähköisiä laitteita, sillä virtaa voidaan tuottaa paikallisesti aggregaatilla, aurinko- tai tuulisähköjärjestelmällä.
Vapaa-ajan asunnon liittäminen sähköverkkoon
Olemassa olevaa vapaa-ajan asuntokantaa liitetään kovaa vauhtia sähköverkkoon. Tämä tihentää verkkoa ja lyhentää välimatkoja myös uudisrakentajille, sillä sähkölinjojen vetopitoisuus, toteutetaan se sitten maakaapelina tai ilmanjohdatuksena maksaa. Sähköverkkoon liittymisessä voidaan saavuttaa merkittäviä taloudellisia etuja, kun useampi vapaa-ajan asunto liitetään verkkoon samanaikaisesti. Voimayhtiöt ovat vakioineet hinnoittelua käyttämällä etäisyyttä lähimmästä muuntajasta lähtökohtana ja porrastaneet hinnat. Hintahaitari on kuitenkin edelleen laaja, kustannukset pitää selvittää aina tapauskohtaisesti.
Sähköverkkoon liittyminen edellyttää ammattilaisen tekemää sähkösuunnitelmaa. Suunnitelmassa määritellään sähköistyksen piiriin tulevat, taloussähkön lisäksi valitut sähköiset toiminnot. Vakinaisessa asumisessa yleisin pientaloliittymä on 3 x 25 A, mikä riittää hyvin jo normaalin talon sähkölämmitykseen, sähkökiukaaseen ja tasokkaaseen sähkötekniikkaan. Mökin koko, käyttö ja tulevaisuuden suunnitelmat luonnollisesti ratkaisevat kuinka järeä järjestelmä tarvitaan.
Suunnitelmat ajoissa
Suunnitelma kannattaa teettää hyvissä ajoin, sillä siisti sähköasennus vaatii rakenteiden sisälle upotetut putkitukset, joiden tekeminen ei enää jälkikäteen onnistu. Muutenkin sähköliittymä kannattaa hoitaa paikalle ajoissa, sillä jo rakennusvaiheessa verkkosähkö helpottaa sähkötyökalujen ja lämmittimien käyttöä.
Sähkösuunnittelun lähtökohtana on huonetilojen melko tarkka tuleva käyttö, jotta valaisinpistorasiat, pistorasiat ja muut sähköasennuskalusteet osataan sijoittaa oikein. Nämä suunnitelmat rakentajalla on yleensä hyvin selvillä, sillä jo pääpiirustuksiin hahmotellaan kiintokalusteet (keittiö-, wc-, eteis- tms. kalusteet) varsin pitkälle. Sähkösuunnittelija tuntee puolestaan tekniikan, joten sähkösuunnittelu on näiden näkemysten yhteensovittamista. Mitä enemmän rakentaja tuntee sähkön mahdollisuuksia ja erilaisia kalustevaihtoehtoja, sitä paremmat edellytykset hänellä on saada mieleisensä sähköistys.
Aurinkokeräimet
Aurinkokeräimillä voidaan kesäaikana mahdollistaa esim. valaistus, television katselu, mikroaaltouunin käyttö, vesipumpun käyttö jne. Järjestelmien koko mitoitetaan sen mukaan mitä toimintoja halutaan sähkön piiriin. Täysimittaisen sähköistyksen toteuttaminen aurinkosähköllä vaatii paljon sekä lataus- että akkukapasiteettia. Usein onkin järkevää valita suurimpien virtasyöppöjen, kuten hellan ja jääkaapin osalta kaasukäyttöiset mallit. Tilapäisissä virrantarpeissa voi auttaa aggregaatti.
Aurinkokeräinpakettiin kuuluu yleensä paneeli, akku, säädin ja tarvittavat asennusjohdot sekä akkukaapeli. Pakettiin voi sisältyä myös pistorasioita, jakorasioita, sulakkeita ja valokatkaisimia sekä valaisimia. Järjestelmissä käytetään yleensä 12 V:n akkuja, jotka vaativat erikoispistorasiat (asennustyöt voi tehdä itse). Jos suunnitelmissa on myöhemmin sähköverkkoon liittyminen, kannattaa hankkia järjestelmä, joka toimii 230 V:n jännitteellä (asennus edellyttää sähköalan ammattilaista), koska silloin vältetään pistorasioiden ja muiden sähköasennuskalusteiden vaihtamiselta.
Aggregaatti
Aggregaatti on polttoaineella toimiva laite, jolla kyetään tuottamaan suuriakin määriä 230 V:n sähköenergiaa sääolosuhteista riippumatonta. Laitteen teho valitaan sähköllä käytettävien laitteiden tehontarpeen mukaan. Aggregaateilla voidaan laturin avulla ladata myös esim. aurinkokeräimen 12 V:n akkua. Bensiiniaggregaattien etuna on niiden suhteellisen alhainen hinta, alhaisempi äänitaso ja helpompi kylmäkäynnistys. Toisaalta bensiini on kalliimpaa kuin polttoöljy ja herkästi syttyvänä ja räjähdysalttiina polttoaineena suurien määrien varastointi ja kuljetus voivat tuottaa ongelmia. Dieselaggregaattien etuja ovat pitempi käyttöikä, luotettavuus ja alhaisemmat polttoainekulut. Polttoöljyn varastointi on myös helpompaa. Aggregaatilla tuotettu sähkö ei ole halpaa eikä kovin ekologistakaan, joten parhaimmillaan se on tilapäisissä virrantarpeissa ja akkujen lataajana.
Tele- ja informaatiotekniikka
Kännyköiden tulo muutti ratkaisevasti lankapuhelinten yleistymistä vapaa-ajanasunnoilla. Puhumiseen ei kiinteää liittymää enää tarvita, mutta tietoliikennetarpeet voivat edelleen puoltaa kiinteää puhelinliittymää. Lankaliittymästä huolimatta ei laajakaistapalveluiden saatavuus haja-asutusalueilla ole täysin varmaa, nykymahdollisuuksista ja tulevaisuuden suunnitelmista kannattaakin kysellä laajakaistapalveluiden tarjoajilta tai paikalliselta sähkö- ja puhelinyhtiöltä. Myös kännyköillä voidaan luoda internetyhteys, mutta sen nopeus ei vielä nykyään yllä lähellekään laajakaistayhteyden tasoa. Toisaalta internet-tekniikka kehittyy nopeasti, tulevaisuudessa voi löytyä tehokkaita yhteyksiä myös langattomasti.
Keittiön suunnittelu
Tupakeittiö loma-asuntojen perusratkaisu
Kaksi kolmesta mökkikeittiöstä sijoitetaan oleskelutilojen yhteyteen ns. tupakeittiöksi. Tämä ratkaisu laajentaa käytettävissä olevaa tilaa tuvan puolelle ja päinvastoin, jolloin niukoista neliöistä saadaan enemmän irti. Noin neljännes lomarakentajista haluaa erottaa keittiötoiminnot keittokomeroon tai kokonaan erilliseen keittiöön.
Yleensä loma-asunnon keittiö on kooltaan pienehkö ja varustukseltaan vaatimattomampi kuin vakituisessa asunnossa. Esimerkiksi uusissa omakotitaloissa vakiona oleva automaattitiskikone tulee vain 20 %:iin mökeistä. Oman rajoituksensa moniin mökkikeittiöihin tuo lämminvesivaraajan tai jopa juoksevan veden puute.
Loma-asunnon keittiö voikin olla vaatimuksiltaan erilainen kuin vakituisessa asunnossa, koska sen käyttökin on vähäisempää. Suuri osa kesäherkuista valmistetaan ja nautitaan ulkona grillauspaikalla, aamiaiset nautitaan terassilla jne. Toisaalta lomalla keittiörutiineille löytyy riittävästi aikaa vaikkei keittiö täysin koneellistettu olisikaan.
Mitä useammin ja varsinkin varsinaisten kesäloma-aikojen ulkopuolella mökillä oleskellaan, sitä tarpeellisimmilta nykyajan mukavuudet tuntuvat myös mökkikeittiössä. Ympärivuotiseen käyttöön tarkoitettuun keittiöön kannattaa jo suunnitella samat varusteet ja toiminnot kuin kotonakin tarvitaan.
Keittiötilat kannattaa suunnitella ajoissa
Kaappisuunnitelma on syytä tehdä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, koska kodinkoneiden ja kaappien paikat vaikuttavat mm. vesijohtoihin ja viemäröintiin sekä sähkö- ja valaistussuunnitelmiin. Kaappeja hankittaessa on hyvä muistaa, että keittiökaapistot eivät välttämättä ole rautakauppojen hyllytavaraa. Jos kysymys ei ole ns. noutokeittiöstä, on kaappien tilaus yleensä tehtävä viimeistään kuukautta ennen haluttua toimituspäivää toimitusajoista johtuen, joissain ovi- ja kaappityypeissä toimitusaika voi olla pidempikin. Noutokeittiön saa kaupasta suoraan mukaansa, mutta näissä ovivaihtoehdot ovat rajoitetumpia, samoin mahdollisuus erikoismittoihin.
Laadukkaan keittiökalustuksen ominaisuudet
Kalustesuunnittelu lähtee olemassa olevien tai rakennettavien huonetilojen mitoista. Näihin tiloihin "räätälöidään" uusi kalustus asiakkaan tarpeiden ja mieltymysten pohjalta. Osaava kalustesuunnittelija säästää rakentajan omaa aikaa, päänvaivaa ja varmistaa toimivan ratkaisun.
Keittiökalusteissa kosteudenkestävyys on ehdoton pitkäikäisyyden edellytys. Kalusteiden säädettävät sokkelijalat ja irrotettavat sokkelilaudat helpottavat lattian puhdistusta ja kuivausta myös kalusteiden alta. Nämä ovat ominaisuuksia, joiden edut korostuvat olosuhteissa, joissa rakennus on usein kylmillään.
Ovityyppi ja materiaalit vaikuttavat hintaan
Hankittavien kaappien lukumäärän jälkeen merkittävin hintaan vaikuttava tekijä on valittu ovityyppi ja -materiaali. Samankin valmistajan kaapeissa voi olla kaksinkertainen hintaero ovityypistä riippuen. Edullisimpia ovat esimerkiksi melamiinipäällysteisillä ovilla valitut kaapistot, joissa kuitenkin on jouduttu tinkimään näyttävyydestä ja pinnan kestävyydestä. Melamiinipäällysteisiä ovia saa eri väreissä maalattuna. Hieman kalliimmat laminaattipintaiset ovet kestävät jo erittäin hyvin kulutusta ja kolhuja. Laminaattipintaisia ovia saa useissa eri väreissä sekä puukuviollisina. Pinta on kiiltävä ja sitä on helppo pitää puhtaana. Maalipinta on yleinen varsinkin peiliovissa, joissa ovimateriaalina on MDF- levy. MDF-levyovia saa useissa eri malleissa ja väreissä.
Mökeillä suositut luonnonväriset tai kuultokäsitellyt mänty- ja koivuoviset kaapit ovat näyttäviä ja kestäviä vaihtoehtoja, sopien myös mökeillä yleiseen puusisustukseen. Massiivitammi- ja pyökkiovet ovat monen mielestä näyttävimpiä mutta sijoittuvat myös hintahaitarissa yläpäähän.
Sähköä vai kaasua
Vapaa-ajan asunnon keittiössä koneet toimivat joko sähköllä tai kaasulla. Sähköllä toimivat keittiön koneet ovat samanlaisia kuin kotonakin. Mökillä, jonne ei tule sähköä, koneet voivat toimia kaasulla tai 12V:n aurinkosähköllä. Aurinkosähköjärjestelmässä virran tuotto ja akkukapasiteetti 
asettavat omat rajoituksensa, joten usein sen tukena ovat aggrekaattisähkö tai nestekaasu. Kaasulla toimivat kodinkoneet ovat sähkölaitteita kalliimpia, mutta ajavat muuten saman asian kuin sähkökoneetkin. Hellana toimii varsin hyvin tavallinen yksi- tai kaksitasoinen kaasuhella tai uunilla varustettu kaasuliesi. Jääkaappeja on markkinoilla tarjolla sekä aurinkosähköön liitettäviä 12 V malleja että kaasulla toimivia. Hinnat liikkuvat koosta ja toimitavasta riippuen noin 300 eurosta 850 euroon.
Minikeittiö sopii pieneenkin tilaan
Markkinoilla on tarjolla erityisesti vapaa-ajan käyttöön sopivia minikeittiöitä. Minikeittiö riittää mainiosti silloin kun vapaa-ajan asunnolla tarvitaan vain perustarpeet tyydyttävää ja huoletonta perusratkaisua keittiöaskareiden 
hoitoon. Minikeittiö on varsin pieni, leveydeltään joko 1000 mm tai 1200 mm kalustestandardeihin sopiva kokonaisuus, joka on tarvittaessa liitettävissä myös muuhun kalustukseen. Tällöin pitää kuitenkin varmistua siitä, ettei minikeittiön takaosasta tapahtuva tuuletus esty.
Minikeittiö sisältää jääkaapin, lieden, pesualtaan sekä säilytyskaapin. Minikeittiö toimii joko sähköllä tai kaasulla. Sähkölieden tehontarve on yhteensä 3000 W, joten se tarvitsee erikseen 16 A:n sulakkeen. Lisäksi erillisellä liitännällä kytketään jääkaappi, jolle riittää 10 A:n sulake.
Minikeittiö on helppo asentaa paikoilleen. Edessä olevilla säätöjaloilla keittiö asettuu tukevasti kaltevallekin lattialle. Työnnät vain töpselit seinään ja keittiö on käytössäsi.
Keittiötoimittajia:
Julkisivut
Loma-asunnon julkisivu on puuta
Loma-asunnon julkisivuvalinnassa määräävänä asiana on yleisimmin ulkonäkö. Kauneus taas on riippuvainen, paitsi katsojan silmästä, myös ympäristöstä, johon rakennus sijoitetaan. Harmonialla ympäristön kanssa onkin tärkeä osa mökkirakentajan valinnoissa. Muita tärkeitä asioita lomarakennuksen ulkoseinävalinnassa ovat mm. rakentamisen helppous, hinta, kestävyys ja helppohoitoisuus.
Loma-asunnoissa käytetään julkisivumateriaalina lähes yksinomaan puuta. Muut vaihtoehdot ovat harvinaisia poikkeuksia, jotka korkeintaan vahvistavat säännön; mökki tehdään aina puusta.
Hirsi suosituin
Hirsi on perinteinen suomalainen rakennusmateriaali, josta tehtiin niin asuin- kuin 
talousrakennukset. Menneinä vuosisatoina rakentaminen oli nykyistä paljon käsityövaltaisempaa ja tietotaito kulki isältä pojalle. Perinteinen hirsirakentaminen oli vaivalloista ja hidasta, ja tästä syystä 1940-50 -luvuilla hirsirakentaminen oli hävitä tehokkaampien rakennustapojen alle. Näin olisikin käynyt, ellei hirttä olisi "keksitty" 1950-luvulla uudestaan uuteen käyttötarkoitukseen, vapaa-ajanrakentamiseen.
Hirsirakentaminen on 1950-luvulta lähtien kehittynyt huimasti. Vaikka uudet hirsirakennukset muistuttavatkin ammoisia esikuviaan, ovat ne sekä rakennustekniikaltaan että lopputulokseltaan eri luokkaa kuin ennen vanhaan. Erityisesti teollisen hirsivalmistuksen myötä hirrestä on kehittynyt nykyaikainen rakennusmateriaali sekä rakentamisen helppoudeltaan että laadultaan. Hirren jäljittelemätön ulkonäkö on kuitenkin säilynyt - asia, joka on hirsijulkisivun yleisin valintaperuste.
Nykyään noin puolet mökeistä tehdään teollisesta hirrestä, kaikista mökeistä noin 70 %:ssa on hirsi julkisivumateriaalina.
Hirsityypit
Höylähirsi on eniten käytetty teollinen hirsityyppi. Se voi olla joko massiivirakenteinen tai valmistettu useammasta kappaleesta liimaamalla joko pysty- tai vaakasaumoin.
Pyöröhirressä puun leikkausmuoto säilyy lähes alkuperäisenä. Pyöröhirren teollisia valmistustapoja on kaksi. Toisessa lähtökohtana on mahdollisimman suora, pyöreä runko, josta tehdään suoraan pyöreä lopputulos. Toinen tapa on sahata tulkista suora aihio, joka sorvataan pyöreäksi. Tällöin puun sydän saattaa siirtyä sivuun.
"Lämpöhirsi" on markkinointinimi hirsipaneelilla vuoratuille puuelementtiratkaisuille. Tässä on pyritty yhdistämään hirren muhkea ulkonäkö puuelementtitekniikan etuihin.
Lautajulkisivut
Myös lautarakentamisella on suomessa pitkät perinteet. Alkujaan lautajulkisivu tehtiin hirsirunkoisiin taloihin suojaksi ja ulkonäkösyistä, sillä maalattua lautajulkisivua pidettiin "fiinimpänä" kuin kuin pelkkää hirsiseinää. Tiivis, tuulelta suojaava lautapinta paransi myös hirsirakennusten asumismukavuutta. Sotien jälkeen käsin veistetty, vaivalloinen hirsirunko korvattiin lautajulkisivuissa taloissa rankarungolla. Kantava runko muodostui pystytolpista, joiden väliin asennettiin lämmöneriste - ensin sahanpuru, myöhemmin eristemateriaalien kehittyessä mineraalivilla tai puukuitueriste.
Tänä päivänä loma-asuntojen julkisivuista noin 30 % tehdään laudasta,
osuus on jo vuosia pysynyt suunnilleen samana. Lautajulkisivu (ja rankarunko) valitaan usein lämmöneristyskyvyn ja tyyliyhdenmukaisuuden vuoksi. Tähän asti rankarunkoisista mökeistä 90 % on ollut paikalla rakennettuja. Lautajulkisivuisten puuelementtiratkaisuiden tarjonta on viime vuosina lisääntynyt, tarjoten mökkirakentajillekin valmisosarakentamisen edut; ammattilaisten valmiiksi miettimät ratkaisut sekä nopeamman ja helpomman rakentamisen.
Erityisen suosittu lautajulkisivu on esimerkiksi merenranta- tai saaristomökeissä. Myös vanhemmat, -50 ja -60 luvuilla rakennetut mökkimiljööt ovat pääasiassa lautarakenteisia, jolloin uusi rakennuskin tehdään mielellään samaan tyyliin.
Puun pintakäsittely tärkeää
Puujulkisivu vaatii omistajalta hoitoa ja huoltoa. Uusi rakennus on syytä käsitellä mahdollisimman pian lahonsuoja-aineella, jotta vältytään puun sinistymiseltä. Varsinkin kosteana keväänä rakennettu hirsikehikko sinistyy varsin salakavalasti.
Varsinainen pintakäsittely tehdään kahteen kertaan. Tyypillisesti hirsipinnat käsitellään kuultavalla tai peittävällä puunsuoja-aineella, jolloin puun kuviointi jää näkyviin. Kuultavakin puunsuoja-aine voidaan sävyttää maalikaupassa haluttuun sävyyn ja silloin hirren pinta saa hieman paremman suojan auringon uv-säteilyä vastaan.
Lautapinnat tulee ensin pohjustaa lahonsuoja-ainetta sisältävällä pohjusteella. Tämän jälkeen on hyvä käsitellä pinnat kuultavalla puunsuoja-aineella ennen varsinaista maalaamista. Kahteen kertaan maalattu lautapinta kestää auringon ja sateen aiheuttamat rasitukset.
Huoltomaalaus puupinnoille on hyvä tehdä ennen kuin vanha pinta alkaa hilseillä, yleensä tämä tarkoittaa puupintojen huoltomaalausta 5 - 10 vuoden välein. Rakennuksen etelänpuoleisilla seinustoilla huoltomaalausta voidaan joutua tekemään useammin kuin suojaisilla sivuilla.
Julkisivutuotteita:
Lisää artikkeleita...
