Mitä tiloja loma-asunnolle tarvitaan

• Tulosta

Mökin päärakennukseen tarvitaan tiloja perheen nykyisten ja tulevienkin tarpeiden mukaan. Suunnitteluvaiheessa on päätettävä tarvitaanko mökkiin useampia makuuhuoneita, erillinen keittiö, tuleeko erillinen saunarakennus, ullakk, parvi sisävessa jne. Samalla joutaan miettimään tehdäänkö pihapiiriin muita rakennuksia. Tällaisia ovat useimmiten erillinen käymälä, saunarakennus ja erilaiset varastot ja aitat. Usein piharakennukset ovat kevytrakenteisia, ilman vankkaa perustusta olevia puutarhan rakennuksia. Nämä tarvitsevat kuitenkin vähintään toimenpideluvan, joten kunnan rakennustoimistoon kannattaa olla yhteydessä ja selvittää, mitä tontille saa rakentaa ja tarvitaanko rakennuslupa. Piharakennukset tuovat hyvin toteutettuina viihtyvyyttä ja esteettisyyttä pihapiiriin, antavat lisämajoitustilaa, säilytystilaa koneille ja mahdollisuuden "pidentää kesää" molemmista päistä.

Varastot ja aitat

Monet haluavat mökillensä myös erillisen varasto- tai aittarakennuksen, jossa voi säilyttää esimerkiksi puita ja muita tavaroita, joita ei haluta varastoida sisälle. Rakennukset antavat lisätilaa myös tilapäismajoituksiin. Eristämättömät varastorakennukset ovat suhteellisen yksinkertaisia rakentaa ja syntyvät näppärältä tekijältä nopeasti. Piharakennuksia löytyy myös valmiina paketteina rautakaupasta, pienen vajan tai katoksen tarpeet voi ostaa jopa henkilöauton peräkärryyn mökkimatkalla. Yhtenäistä miljöötä tavoiteltaessa mökkivalmistajilta kannattaa kysellä jo loma-asuntoa suunniteltaessa, millaisia varasto- tai aittarakennuksia heillä on tarjota. Kesäaikaan tulee usein tarvetta majoittaa vieraita. Tähän pulmaan voi löytyä ratkaisu vierasmajasta.

Eristettynä sitä voi käyttää tilapäisesti myös talvella, mutta eristämättömänäkin sille löytyy käyttöä esim. puutarhakalusteiden talvisäilytyspaikkana.

Kuva: MammuttiKoti

Keittiö jatkuu mökillä ulkotilaan

Suomalaiseen mökkeilyyn kuuluu oleellisena osana ruoanlaitto ulkona, joten erilaiset grillikatokset ovat yleisiä. Usein ne ovat sivuiltaan avoimia katoksia, joissa grilli on sijoitettu keskelle. Grillinä voi toimia hiiligrilli tai kaasugrilli. Grillin voi myös muurata tai latoa tiilistä, ja sen voi varustaa savustusmahdollisuudella.

Muuraamalla jokainen voi toteuttaa kesäkeittiönsä toiveittensa mukaan. Tiilivalmistajilta on saatavissa valmiita muurausohjeita grillin tai isomman yksikön tekoa varten. Varsinkin suurempaa kokonaisuutta haluavalle valmis malli työohjeineen on varmempi ratkaisu.

Jos ulkona tehdään ruokaa usein, kannattaa harkita pihakeittiön hankkimista. Pihakeittiö on yleensä kahdelta sivulta umpinainen, katollinen rakennelma, joka varustetaan monipuolisemmin kuin perinteinen grillikatos. Usein siihen sijoitetaan keittomahdollisuus, kaasugrilli sekä mahdollisesti tiskiallas ja jääkaappi.

Kesälle jatkoaikaa

Pihan oleskelualueen yhteyteen voidaan rakentaa erilaisia rakennelmia pidentämään käyttöaikaa ja antamaan suojaa. Yleisin rakenne lienee terassi puutarhakalusteineen. Tällainen avoterassi voidaan tehdä myös pergolaksi, jossa avoseinät suojataan esim. köynnöskasveilla ja katetaan valokatteella. Terassin voi myös tehdä kesähuoneeksi, jolloin terassi varustetaan lasitusjärjestelmällä. Näin terassin käyttöaikaa voidaan helposti lisätä parilla kuukaudella.

Lasitus kannattaa tehdä avattavaksi, jolloin viileinä ja sateisina päivinä se antaa suojaa, ja hellepäivinä voidaan nauttia viilentävästä kesätuulesta. Jos jo olemassa oleva terassi halutaan lasittaa, riittää yleensä toimenpidelupa. Lasiterassi rakennetaan kuitenkin usein vanhan rakennuksen kylkeen omaksi, uudeksi kokonaisuudeksi, jolloin tarvitaan rakennuslupa.  Kannattaa ottaa yhteyttä mökkipaikkakunnan rakennusvalvontaviranomaisiin jo suunnitteluvaiheessa ja tarkistaa, mitkä toimenpiteet tarvitsevat luvan. 

Lasiterassin voi rakentaa monella eri tavalla ja monista eri materiaaleista. Yksinkertaisinta on tehdä pelkkä lasitus tai käyttää valmiita elementtejä. Toisaalta eristetty ja lämpölasein varustettu terassi lisää käyttöaikaa huomattavasti ilman erillistä lämmittämistäkin.

Mökille kellari

Kellari on useinkin hyvä kesäasunnon säilytysratkaisu. Oikein sijoitettuna ja tehtynä kellarista voi tulla koko pihan kaunistus ja jäsentelijä. Kellarin paras paikka on rinteessä, mieluimmin pohjoisen puolella, jonne kellari rakennetaan siten, että vain käyntijulkisivu tulee esille rinteestä. Jos käynti tulee valoisalle puolelle, voidaan puita ja pensaita istuttaa varjostamaan kulkuaukkoa. Kellarin voi myös tehdä tasamaalle, jolloin maapeitto toteutetaan siirtomaana. 

Vaihtoehtoisia toteutustapoja ovat muuraaminen kevytsoraharkoista tai esim. valmiista betonielementeistä.  Markkinoilta löytyy myös betonisia, sisustettuja ja täysin valmiita paketteja.  Tällainen elementti tuodaan kokonaisena tontille ja nostetaan sille pohjustettuun paikkaan. Lopuksi elementti eristetään ulkopuolelta ja peitellään, minkä jälkeen kellari on käyttövalmis. 

Kellarin tekemiseen kannattaa tutustua huolella ja kysyä neuvoa asiantuntijoilta.  Oikea kosteus ja lämpötila sekä tuuletettavuus pitää varmistaa, ja myös pohja- ja pintavesien sisäänpääsy on estettävä. 

Oikein toteutettuna kellari on todellinen aarre hyötypuutarhan pitäjälle.

Kauniisti toteutettu rakennelma voi olla pihan kohokohta

Esimerkiksi lammen rantaan tai saareen toteutettu huvimaja kaarisiltoineen voi olla todellinen mökkipihan kiintopiste.  Erilaisista puu- ja takorautaporteista sekä aidanteista saadaan oikein suunniteltuina helposti näyttäviä yksityiskohtia. Pimeän aikaan näitä rakenteita voidaan korostaa vielä kohdevaloilla. 

Näkösuojia ja aitoja voidaan toteuttaa helposti valmiilla aitaelementeillä. Markkinoilta löytyy esim. erikorkuisia ja -tyylisiä kestopuuelementtejä ja tolppia, joita käyttämällä työ sujuu nopeasti.

Jäteastiat piiloon

Jäteastian naamiointi kesäpihassa voidaan järjestää joko istuttamalla pensaita tai rakentamalla jätekatos tai aitaus. Katos täytyy tehdä riittävän väljäksi, jotta astioiden kuljetus tyhjennysautoon ja takaisin käy helposti. Sijoituspaikkaa valittaessa on muistettava, että auton pitää päästä helposti jäteastioiden viereen. Yksi tapa on tehdä yhteinen jätepaikka useampien mökkiomistajien kanssa. 

Useilla paikkakunnilla kunta on järjestänyt kesäasukkaiden jätteenkeräyspisteen.  Roskat voi viedä myös mukanaan, kun mökiltä lähdetään pois. Kotimatkan levähdysalueiden roskakuilut eivät kuitenkaan ole niiden oikeita sijoituspaikkoja.

Grillikatokset ja -kodat sekä kevyet piharakennukset

Keskupölynimuri mökillä on nykyaikaa

• Tulosta

Keskuspölynimuri kuuluu uudessa talossa jo perusvarustukseen, mutta tänä päivänä yhä useampi loma-asukas haluaa sen myös kesämökilleen. Keskuspölynimurin edut ovat kiistattomat, eikä investointi ole merkittävästi suurempi kuin hankittaessa laadukas tavallinen pölynimuri. Vanhaan mökkiin keskusimurin asennus onnistuu vaivattomasti rakenteita särkemättä. Valmistajilla on hyviä vinkkejä ja asennusoppaita, joiden avulla asennus sujuu nopeasti ja siististi. Kaikkein helpoimmin keskusimurin asennus korjauskohteeseen tapahtuu luonnollisesti muun korjauksen yhteydessä, jolloin putkisto ja imurasiat voidaan sijoittaa kevyisiin väliseiniin. Paitsi, että keskuspölynimuri on edullinen, helppokäyttöinen ja käytännöllinen, se soveltuu erinomaisesti allergikoille ja muille huonepölystä kärsiville. Keskuspölynimuri parantaa tutkitusti huoneilman laatua vähentäen mikropölypitoisuutta pitkällä aikajänteellä jopa neljännekseen lähtötilanteesta.

Allergikon unelma

Tavallisen pölynimurin toimintaperiaatteen tuntevat kaikki. Siinä ilma ja sen mukana pöly ja roskat imetään suuttimen ja imuputken kautta imurin pölypussiin. Ilma painetaan edelleen suodattimien läpi takaisin huonetilaan. Suodattimet pysäyttävät pääosan huoneilman epäpuhtauksista, mutta pieni osa hienojakoisimmasta mikropölystä läpäisee parhaankin suodattimen.

Keskuspölynimurissa sen sijaan suuttimeen ja sitä kautta imuputkistoon imetty ilma ei palaudukaan huonetilaan, vaan se johdetaan toisessa tilassa olevaan säiliöön tai vaihtoehtoisesti pussiin ja sitä kautta edelleen ulos. Näin myös hienojakoinen mikropöly päätyy pois huonetiloista. Jokaisen imuroinnin jälkeen ilman puhtaus paranee. Ilman puhdistumisen myötä keskuspölynimuri nostaa siis merkittävästi myös asumismukavuutta ja viihtyvyyttä.

Keskuspölynimuri on hiljainen

Tavallinen kokemus kodin siivoushetkestä lienee se, että imuroinnin ajaksi on keskeytettävä urheiluselostuksen kuuntelu tai musiikkinautinto. Ainakin on vaihdettava huonetta. Pölynimurin korkea äänitaso estää myös useimmilta puhelimen kuuntelun.

Keskuspölynimuri ei sekään ole äänetön, mutta huomattavasti hiljaisempi. Koska imurin keskusyksikkö sijoitetaan yleisimmin huoltotiloihin, ainoa kuuluva ääni asuintiloissa on suuttimeen imuääni. Puhelimessa voi hyvin keskustella, vaikka imurointi olisi menossa samassa huoneessa.

Helppo asentaa

Keskuspölynimurissa on vain muutama perusosa: keskusyksikkö, putkisto imurasioineen, pienjännitejohdotus moottorin ohjaukseen ja imuletku.

Keskusyksikkö sijoitetaan sellaiseen paikkaan, jossa moottorin ääni ei häiritse, mallista riippuen komeroon tai varastoon. On hyvä kuitenkin katsoa, että säiliön tyhjentäminen voidaan tehdä vaivattomasti. Säiliötilavuus on suuri, joten kovin usein tyhjennystä ei tarvita.

Esim Allaway Duo sopii erinomaisesti vapaa-ajan asuntoihin. Pienen kokonsa ansiosta laitteen voi sijoittaa sisätiloissa lähes vapaasti pysty- tai vaaka-asentoon. Pienen kokonsa ansiosta Duo on helpommin sijoitettavissa keskeiselle paikalle asuntoa, joten rakenteiden sisällä olevaa kiinteää imuputkea ei välttämättä tarvitse asentaa lainkaan. Imurasian voi kiinnittää suoraan Duoon ja lisäksi asennetaan vain putki ulospuhallettavalle poistoilmalle. Imurasian kiinnitettävällä pitkällä ja notkealla imuletkulla yltää kätevästi imuroimaan koko asunnon ja vaikkapa auton.

Tavallinen keskusyksikön asennustapa on seinäripustus sopivalle korkeudelle.

Pölyputkisto muodostuu valmiista osista, jotka vain painetaan toisiinsa kiinni. Putkiston reitti on syytä huolella suunnitella muun yksityiskohtasuunnittelun yhteydessä, jotta päästään mahdollisimman vähäisillä putkistovedoilla ja rasioiden määrällä. Tavallisessa loma-asunnossa riittää yleensä yhdestä kahteen imurasiaa. Kun otetaan huomioon, että 8–10 m:n imuletkulla piirretään ympyrä, jonka sisään sopii hyvin tavallinen loma-asunto, pitkää putkistoa ja useampia imurasioita ei periaatteessa tarvita.

Putkisto on helppo kuljettaa keveiden seinien sisällä, ja imurasiat on helppo asentaa muiden seinärasioiden korkeudelle. Moottoria ohjaava pienjännitejohto viedään yleensä putkiston rinnalla imurasioista moottorille. Johdotukset liitetään rinnakkaiskytkennällä, jolloin jokainen imurasia käynnistää imurin. Pienjännitejohdotuksen voi asentaa itse, koska siihen ei tarvita sähköasennuslupaa.

Keskuspölynimurin mukana tehdas toimittaa seikkaperäiset asennusohjeet, joiden avulla omatoiminen asennustyö onnistuu helposti.

www.allaway.fi

Seitsemän kymmenestä lomarakentajasta päätyy hirteen

• Tulosta

Suomi on ollut kautta aikojen hirsirakentamisen luvattu maa. Hirsirakentamisen valtakausi oli ennen toista maailmansotaa, jonka jälkeen rankarakenteet valtasivat rakennustyömaita. Tänä päivänä hirsirakentaminen on jälleen kasvattanut suosiotaan. Vuosittain noin 70 % lo­marakentajista päätyykin – rakennusmateriaali- valinnassaan – hirteen.

Hirsi rakennusmateriaalina

Suomalaisessa hirsirakentamisessa ylei­simmin käytetty puulaji on mänty, tosin myös kuusipuusta tehtyjä hirsirakennuk­sia on jonkin verran tarjolla. Muistakin puulajeista hirsitaloja on tehty, mutta nä­mä ovat jääneet yksittäistapauksiksi.

Varastoi hirret oikein

Orgaanisena aineena puu on herkkä kos­teuden ja väärän varastoinnin tuottamil­le vaurioille. Teollisesti valmistetut ra­kenneosat kuivataan yleensä jo tehtaalla noin 20 %:in kosteuteen, jossa lahottaja­sienet ja homeet eivät enää menesty.

Tehdaskuivatus ei kuitenkaan auta, jos materiaaleja säilytetään työmaalla väärin tai puutteellisesti suojattuina. Hetkellinen, esimerkiksi kuormaa purettaessa sattuva sadekuuro ei vielä ole ka­tastrofi, mutta pitkäaikainen kosteus al­tistaa aina puun sinistäjäsienille, homeille ja lahottajille. Yleensä ensimmäisenä il­mestyvät ulkonäköä haittaavat sinistäjä­sienet ja homeet, koska ne menestyvät jo hieman kuivemmissa oloissa kuin var­sinaiset lahottajasienet.

Puutavaran varastoinnille tulee varata paikka, johon tavara voidaan varastoida vaakasuoraan. Varastoidun tavaran alle ei saisi myöskään päästä syntymään vesi­lammikoita, jotka toimivat ilmankostutti­mena päältä peitetyille taapeleille. Ra­kennustarvikkeiden käsittelyä helpottaa suuresti, jos varastointipaikan viereen pääsee autolla. Ylimääräiseltä vaivalta säästytään, kun jokaisen seinän hirret si­joitetaan numerojärjestyksessä tulevan asennuspaikan viereen, ainakin tämä kan­nattaa tehdä viimeistään asennusta aloi­teltaessa.

Varastoitava tavara erotetaan maasta vähintään 30 cm:n korkeudelle, jotta maastosta ja aluskasvillisuudesta aiheu­tuva kosteuden siirtyminen estyy. Mis­sään tapauksessa puuta ei kannata jättää suoraan maata vasten, sillä suorassa maakosketuksessa oleva puutavara voi mennä piloille jo muutamassa viikossa. Riittävän tukeva alusta syntyy, kun alus­puiden väli on enintään 1,5 metriä. Täl­löin vältytään kiusallisilta taipumilta ja vääntyilyiltä. Puutavara on peitettävä niin, että se on suojassa sateelta, lumelta, lial­ta ja suoralta auringonvalolta. Suojauk­sessa on syytä käyttää omia peitteitä, sil­lä tehtaan kuljetuskääreitä ei ole tarkoi­tettu pidempiaikaista säilytystä varten. Läpinäkyvä muovi ei suojaa tavaraa au­ringonvalolta eikä se näin ollen kelpaa peitteeksi. Puutavara on peiteltävä ilma­vasti. Peitteen tulee suojata myös lauto­jen ja hirsien päät, mutta se ei saa ulot­tua maahan asti, jotta mm. lämpötilan vaihteluiden vuoksi tiivistyvä kosteus pääsee tuulettumaan pois. Puutavara on syytä latoa pinoihin niin, että suojapeit­teen ja hirsien väliin tulee poikittaisri­moitus, joka päästää ilman kiertämään joka paikassa. Aikaa ja työtä säästävä toi­menpide on myös se, kun puutavara va­rastoidaan käyttöjärjestyksen mukaises­ti siten, että ensiksi käytettävä puutavara tulee päällimmäiseksi.

Puun lahoaminen ja homehtuminen

Kosteassa puussa sienten kasvu alkaa he­ti nollalämpötilan yläpuolella, kiivaimmil­laan sienten toiminta on 30–60 ?kos­teusprosenttisessa puussa ja 25 asteen lämpötilassa. Organismien toiminta py­sähtyy, jos puu kuivuu tai lämpötila las­kee alle nollan, mutta tästä huolimatta rihmastot ja itiöt eivät kuole, vaan jatka­vat toimintaansa heti olosuhteiden pa­rantuessa.

Puutavaran homehtumista ja sinisty­mistä voidaan jo etukäteen estää käsitte­lemällä pinnat läpikuultavalla puunsuoja-aineella. Jos esim. sinistäjäsieni on jo te­kemässä tuhojaan, voidaan prosessin eteneminen pysäyttää ja sinistymät osit­tain poistaa rautakaupoissa myytävillä homepesuaineilla. Hätätapauksissa myös veteen laimennetuilla klooripitoisilla pe­suaineilla kuten Kloriitilla saadaan sienen kasvu pysähtymään. Sinistäjäsienet kas­vattavat rihmaston syvälle puun sisään, ja vaurioiden täydellinen korjaaminen on vaikeaa. Tuhojen nopea rajoittaminen kannattaa silti, sillä uudessa vaaleassa puussa erottuva lievä värivika voi puun luonnollisesti tummuessa ja erityisesti värillisten puunsuojakäsittelyjen jälkeen häipyä lähes näkymättömäksi värivir­heeksi. Home sitä vastoin pesii vain puun pinnassa, joten poiston jälkeen siitä ei välttämättä jää pysyviä jälkiä.

Hirsien halkeilu

Hirsien halkeilu johtuu puun kuivumises­ta. Halkeilu on hirrelle luonnollinen il­miö, jota ei voida täysin estää, vaikka hal­keiluun ja erityisesti sen näkyvyyteen voidaankin vaikuttaa. Halkeilu johtuu sii­tä, että kuivuessaan puu kutistuu eri ta­voin pituus- ja poikittaissuunnassa. Hir­ren kehällä kutistuminen on noin kaksi kertaa suurempaa kuin pituussuunnassa, jolloin voimakkaammin kutistuvan van­teen on annettava periksi, ja puu halkeaa. Halkeilu ei vaikuta seinän lämmöneristä­vyyteen eikä kantavuuteen, joten haitta on lähinnä kosmeettinen.

Halkeilutaipumukseen voidaan vaikut­taa käyttämällä laadukasta puuainesta ja kuivaamalla se oikeaoppisesti niin teh­taalla kuin valmiissa rakennuksessakin. Halkeamia pyritään ohjaamaan myös en­nen hirsiaihion kuivausta tekemällä hir­ren yläreunaan piikitys ja alareunaan hal­keamaura, jolloin merkittävä osa hal­keamista jää katseilta piiloon. Merkittävä edistysaskel asian hallinnassa on ollut la­mellihirsitekniikan kehittäminen, jolloin puutavara kuivataan ohuempina lamellei­na, jotka vasta kuivumisen jälkeen liima­taan yhteen lopulliseen hirsipaksuuteen.

Valmiissa rakennuksessa näkyvien hal­keamien koko voi vaihdella vuodenaiko­jen ja sen mukaan, mikä pinta on kysy­myksessä. Suurimmillaan halkeamat ovat lämmitettyjen rakennusten sisäseinien puoleisissa pinnoissa talvella, jolloin si­säilman suhteellinen kosteus on pienim­millään. Vastaavasti kesäkosteilla halkea­mat voivat häipyä lähes näkymättömiin.

Hirsirakenteiden painuminen

Hirsirakenteen painuminen johtuu sen kuivumisesta. Teollisesti valmistetuissa hirsissä, puun kuivuessa 20 %:n toimitus­kosteudesta valmiin rakennuksen 14 %:n tasapainokosteuteen painuma on noin yksi senttimetri yhtä seinän korkeusmet­riä kohden. Myös hirsirakennuksen sau­mat voivat tiivistyä ajan mittaan, joten kokonaisuudessaan voidaan varautua noin 15–20 mm:n painumaan seinän kor­keusmetriä kohden. Pääosa painumasta tapahtuu kahden ensimmäisen vuoden aikana.

Hirsiseinän painuminen on luonnolli­nen, hirsirakenteisiin liittyvä ilmiö, josta ei ole haittaa, kun se osataan ottaa huomioon suunnittelussa. Tämä tulee esille erityisesti liitettäessä painumattomia ra­kenneosia painuviin hirsirakenteisiin. Pai­numattomia rakenneosia ovat mm. ikku­nat, ovet, pystykoolaukset ja muuratut rakenteet. Nämä liitetään kara- tai liuku­kiinnityksillä, jotka sallivat seinien nor­maalin painumisen. Oman huomionsa vaativat mm. eritasoperustukset, joissa täytyy huomioida korkeamman hirsisei­nän suurempi painuminen. Hormien läpi­vienneissä väli- ja yläpohjissa sekä vesika­toissa on huomioitava riittävien suojaetäisyyksien säilyminen laskeutumisen jälkeenkin.

Hirsitalon kosteat tilat

Hirsitalossa, jossa puuta käytetään mate­riaalina runsaasti, on rakenneratkaisuja tehtäessä veden ja kosteuden kanssa ol­tava erityisen varovainen ja huolellinen. Puurakenteiden käyttöä pitäisi aina kos­teiden tilojen yhteydessä välttää, koska puu on arka kosteuden turmelevalle vai­kutukselle. Yleisohjeena voidaankin pitää sitä, että kosteiden tilojen lattia ja seinät pitäisi aina tehdä kivipohjaisista materi­aaleista. Kosteiden tilojen lattia tehdään suoraan betonilattian päälle. Seinien vaihtoehtoisina kivimateriaaleina ovat tiili, kevyt betoni tai kevytbetoniharkko.

Jos märkätilojen seinät kuitenkin teh­dään kevytrakenteisina, on verhouslevy­nä käytettävä kivipohjaista levyä. Märkä­tilassa puurunkoisen seinän alaosa on nostettava laattatason yläpuolelle esim. tiilimuurausta käyttäen. Hirsitalon pesu­huoneessa ainakin yksi seinä jää usein hirrelle. Tällöin seinän alaosa on kriitti­nen. Vesipisteet tulisi sijoittaa siten, ettei hirsiseinä ole jatkuvasti roiskevedelle alt­tiina.

Talotekniikka voidaan upottaa hirsirakenteen sisään

Nykyaikainen teollinen hirsivalmistus mahdollistaa erilaisten teknisten järjes­telmien piilottamisen jopa hirsien sisään. Tämä edellyttää kuitenkin suunnitelmilta korkeaa valmiusastetta, jotta kaikki joh­tojen paikat ovat tarkalleen tiedossa. Vaakavedot voidaan upottaa väli- ja ylä­pohjiin ja pystyvedoille voidaan porata hirsiin valmiit reiät. Ovien verhouslaudat ja jalkalistat ovat oiva paikka johdotuksil­le ja sähkörasioille.

– Tämä artikkeli on kirjoitettu käyttäen lähteenä Hirsirakentajan suunnitte­luopas -kirjaa. Kirja on tehty Hirsitalote­ollisuuden toimeksiannosta ja se pyrkii edistämään hirsirakennusten oikeaoppis­ta suunnittelua ja rakentamista.

Rakenna riskittömästi - varaudu vahinkoihin

• Tulosta

Lomarakentamisen yllättäviin riskeihin kannattaa varautua vakuutuksilla. Vahinkoja voi myös ennaltaehkäistä kiinnittämällä huomiota esimerkiksi paloturvallisuuteen ja murtojen estoon. LähiTapiola kokosi yhteen tärkeimmät neuvot turvalliseen lomarakentamiseen.

Vahinkoihin varautuminen on syytä aloittaa jo rakennustöitä suunniteltaessa. Ensimmäisenä kannattaa tarkistuttaa lomarakennuksen vakuutusturva.

Lomarakentaja voi vakuuttaa loma-asunnon kotivakuutuksen yhteyteen tehtävällä vapaa-ajan asunnon vakuutuksella. Rakennuksen vakuutus kattaa muutakin kuin rakenteet, sillä sen piirin kuuluvat myös kiinteät koneet ja laitteet, kaapelit ja putkistot kunnalliseen tai muuhun yleiseen liittymään saakka, sekä perustukset.

Valmiin talopaketin tilaaja vastaa vakuutuksista itse. Kuljetuksen aikaisista vahingoista vastaavat kuljetusliikkeet.

Ulkopuolisille aiheutuneiden vahinkojen varalle lomarakentajan kananttaa ottaa vastuuvakuutus. Se korvaa esimerkiksi, jos puu kaatuu mökkinaapurin auton päälle tonttia raivatessa. Ulkopuolisilla rakentajilla tulee olla omat vastuuvakuutukset.

Pidä pitkäkyntiset loitolla

Vapaa-ajan asunnot ovat usein tyhjillään ja joutuvat siksi harmillisen usein murtojen kohteiksi. Varkauksia ja murtoja voi ehkäistä hankkimalla loma-asuntoon kunnon ovet ja luokitellut lukot.

Pitkäkyntisille mieleistä tavaraa löytyy usein jo loma-asunnon rakennustyömaalta. Muun muuassa kodinkoneet, vesikalusteet, rakennusmateriaalit ja rakennustyökoneet onkin viisasta viedä työmaalle vasta juuri ennen lopullista asentamista tai kiinnittämistä.

Ei-toivottujen vieraiden pääsyn pihaan voi myös estää ajoportilla jo rakennusvaiheessa. Näin pitkäkyntiset eivät pääset lastaamaan rakennustarvikkeita autoonsa.

Kelporatkaisu välttyä murtovahingoilta on asentaa turvajärjestelmä. Turvajärjestelmää kannattaa harkita etenkin, jos vapaa-ajanasunnossa on arvokasta omaisuutta. Arvotavarat kannattaa joka tapauksessa muistaa pakata mukaan aina, kun mökki jää pitemmäksi aikaa tyhjilleen.

Estä ikävät palovahingot

Palovahinkoja sattuu usein, kun loma-asunnon tai sauan tulisija ja hormi eivät ole yhteensopivia. Tulisijan ja hormin yhteensopivuus kannattaakin huomioida jo lupapiirrustuksissa, jos käytössä on metallinen kevythormi.

Yksityisten, muussa kuin ympärivuotisessa käytössä olevien loma-asuntojen tulisijat hormeineen on nuohottava kerran kolmessa vuodessa. Nämä lakisääteiset nuohoukset saa suorittaa vain tehtävään valtuutettu nuohooja, piirinuohooja tai muulla sopimuksella alueella toimiva ammattikoulutuksen saanut nuohooja.

Loma-asunnon jokaisen kerroksen tason alkavaa 60m2:a kohden on oltava vähintään yksi palovaroitin. Laitteiden sijoittelu asuntoon kannattaa määritellä jo sähkösuunnittelupöydällä. Palovaroittimien paristot on hyvä vaithaa aina lomakauden alussa.

Pelasta putket pakkaselta

Vuodenaikojen vaihtelut rasittavat erityisesti vapaa-ajan asuntojen rakenteita ja tekniikkaa, sillä ne ovat harvoin ympärivuotisessa käytössä. Vapaa-ajan rakennusten vesitekniikka kannattaakin suunnitella niin, että putket ja pumput ovat helposti tyhjennettävissä talven ajaksi. Jäätymisen ehkäisyyn tulee kiinnittää huomiota j siksi, etteivät rakennusten eristykset ja tekniikka aina ole yhtä vankkaa tekoa, kuin omakotitaloissa.

Vesipumput, vedensekoittajat ja putket tule tyhjentää, vaikkei loma-asunnon peruslämpötilaa talvisin laskettaisi. Lämpötilan laskiessa putket ja muut vesilaitteet voivat jäätyä ja rikkoutua. Näin käy usein täysin lämmitetyssä omakotitalossakin, vaikka vettä käytetään päivittäin. Kriittisiin putkien osiin tai pikkutiloihin, joissa on vesiputkia, voi myös asentaa sähkövastukset, jos lämpötila laskee uhkaavan alas.

Myös puutarhaletku pitää muistaa irrottaa talviajaksi ulkoseinän vesipisteestä, sillä liittimet voivat jäätyä halki. Myös seinän sisässä oleva kararakenne voi rikkoutua ja sulaessaan vuotaa salakavalasti vettä seinärakenteisiin.

Välty kosteusvaurioilta

Kosteusriskit loma-asunnoissa ovat usein samat, kuin kotona. Esimerkiksi saunassa roiskuva pesuvesi on rakenteisiin joutuessaan ravinnetta homeille ja sienille. Myös talon rännit on syytä tarkistaa ennen lumen tuloa ja puhdistaa lehdistä ja muusta roskasta, sillä tukkeutuneet vesikourut voivat aiheuttaa vesivahinkoja.

Myös pohjoisen ilmaston kosteusvaihtelut ja kondensio-ongelmat vaurioittavat rakenteita. Toisaalta perinteinen hirsirakenteinen vapaa-ajan asunto kestää vuodenaikojen vaihtelua jopa paremmin, kun lämmitystä ei ole talven aikana lainkaan.

Höyrysulkurakenteella varustettu loma-asuntoa taas ei saisi jättää ilman riittävää peruslämmitystä. Lämmityksen puute saattaa vaurioittaa myös asunnon irtaimistoa ja sähkölaitteita.