Loma-asunnon ikkunat
Ikkunavalintoihin kuten moniin muihinkin loma-asunnon ratkaisuihin vaikuttaa mökin tuleva käyttötarkoitus merkittävästi. Nykyaikaiset, eristyslasilla ja selektiivikalvolla varustetut ikkunat ovat lämmöneristävyydeltään kaksi kertaa parempia kuin perinteiset 2-lasiset. Kesäkäyttöön tarkoitetussa rakennuksessa ikkunan eristävyydellä ei ole merkitystä, mutta ympäri vuoden käytettävissä ja varsinkin jatkuvasti peruslämmön säilytettävässä vapaa-ajan asunnossa kunnon ikkunoita voidaan pitää järkevänä investointina sekä rahallisesti että mukavuusmielessä. Nykyään jo enemmistö lomarakentajista päätyy vähintään 3-lasisiin ikkunoihin. Talviasuttavissa mökeissä hyvät ikkunat ovat jo nykyisten säädösten vuoksi välttämättömät.
Ikkunat ja ulkoseinät "tuhlaavat" saman verran energiaa
Ikkunoiden suhteellinen osuus keskivertotalon ulkoseinäpinta-alasta on noin 15 %, vanhassa talossa tyypillisesti hieman vähemmän. Vanhemmassa rakennuskannassa ikkunoiden kautta karkaa kuitenkin yhtä paljon lämmitysenergiaa kuin muun ulkoseinärakenteen kautta yhteensä.
Energian säästön lisäksi hyvin eristävä ikkuna on myös mukavuustekijä. Vanha, huonosti eristävä ikkuna hohkaa talvella kylmää ja vedontunteen voi aistia. Tästä syystä lämpöpatterit on perinteisesti sijoitettu ikkunan alle. Lämpöpatterit poistavat ikkunan aiheuttamaa kylmän tunnettu ja estävät ikkunan huurtumista. Nykyaikaisen ikkunan pintalämpötila on kuitenkin muutaman asteen tarkkuudella sama kuin ulkoseinän pintalämpötila. Tiiviit ikkunat säästävät lämmityskuluissa ja lämmönjako voidaan huoletta hoitaa vaikka lattialämmityksellä tai puu-uunilla ilman vedon tunnetta.
Huolellisuus on asentamisen avainsana
Ikkunan lämpötalouteen vaikuttaa paitsi itse ikkunarakenne, myös sen asennus ja tiiviys. Ikkunan karmin ja rungon väli on tiivistettävä huolellisesti eristekaistalla tai uretaanivaahdolla ja ikkunapuitteet tapauksesta riippuen kahdella tai kolmella tiivisteellä.
Ikkunan laatu vaikuttaa mm. tiivistettävyyteen. Kun ikkunan puutyöt ja heloitukset ovat mittatarkkoja ja huolella tehty, on ikkunakin todennäköisesti tiivis. Laadukkaat ikkunat avautuvat ja sulkeutuvat jämäkästi ilman jatkuvaa säätelyä. Laadusta kielii myös pintakäsittelyn siisteys ja heloituksien jämäkkyys, tiivisteiden istuvuus jne.
Suuremmat valmistajat toimittavat ikkunat tavallisesti valmiiksi pintakäsiteltynä; tehdasolosuhteissa saavutetaan siistimpi lopputulos kuin työmaalla pensselipelillä. Ikkunoiden maalaus ei myöskään ole mikään muutaman tunnin urakka, maalarilta vierähtää helposti useita päiviä talon ikkunoita kiertäessä. Kaikesta huolimatta, jos standardiväri valkoinen ei miellytä, ikkunat voi tilata myös käsittelemättöminä tai julkisivun väriin sovitettuna. Valmismökkitoimittajilla on usein omat, loma-asuntoihin suunnitellut ikkunamallistonsa.
Hinnat vaihtelevat ratkaisun mukaan
Uusien ikkunoiden hinnat vaihtelevat ratkaisun mukaan. Edullisimmat ikkunat saa ostamalla esimerkiksi MSK-ikkunat ja käsittelemällä ne itse. Puu-alumiini-ikkunasta saa maksaa enemmän, mutta se on kestävämpi ja huoltoväli on pidempi kuin puuikkunalla. Ostohinnaltaan kalleimpia ovat selektiivi- ja superikkunat, joissa lasin ominaisuuksia on parannettu. Kaikkien ikkunoiden ei tarvitse välttämättä olla aukeavia vaan osa voi olla edullisempia kiinteitä ikkunoita. Ikkunoiden kustannuksista kuitenkin vain osa syntyy ostohetkellä, sillä halvemmat ikkunat vaativat tavallisesti enemmän huoltoa ja heikommasta eristekyvystä maksetaan joka vuosi energialaskussa. Huonosti toimiva ikkuna vaikuttaa jo asumisviihtyvyyteen.
Ikkunat tarvitsevat hoitoa
Useimmin tehtävä ikkunoiden hoitotoimenpide on ikkunoiden pesu. Valintavaiheessa on hyvä muistaa, että MSK-ikkunoissa on kuusi pestävää pintaa, MSE-ikkunoissa neljä ja kiinteässä kolmilasisessa ikkunassa vain kaksi. Ikkunoiden tiivisteetkään eivät ole ikuisia. Tiivisteet on hyvä tarkistaa muutaman vuoden välein ja tarvittaessa uusia. Puuikkunoita pitää huoltaa maalaamalla aika ajoin. Tässä suhteessa puu-alumiini-ikkunan ostaja pääsee vähemmällä, sillä oikein toteutettuna alumiinipuitteista ikkunaa ei tarvitse korjausmaalata.
Ikkunakäsitteiden pikaopas
Ikkunoissa kehitys on viime vuosina mennyt mm. energiansäästön paineissa huimaa vauhtia eteenpäin. Samalla kun ikkunat ovat kehittyneet myös termistö on monimutkaistunut. Ennen riitti, kun tiesi sen reiän koon, johon uusi ikkuna piti asentaa. Nyt puhutaan U-arvoista, MSE:stä, MSK;sta, selektiivilaseista, superlaseista ja jalokaasuista. Maallikolle outojen termien taakse kätkeytyy kuitenkin alan uusinta tekniikkaa, jota hieman tuntemalla voi paremmin omankin hankintansa punnita.
Seuraavassa lyhyt ikkunaostajan sanasto selityksineen:
U-arvo: Lämmönläpäisykerroin, eli kuinka paljon esimerkiksi ikkuna läpäisee lämpöä. Vanhanaikaisella kaksilasisella ikkunalla U-arvo on noin 3,0, kolmilasisella MSE-ikkunalla noin 1,8, selektiivilasilla varustetulla ikkunalla 1,1 - 1,4. Vertailun vuoksi mainittakoon, että keskiarvo-omakotitalon ulkoseinän (puurankarunko ja villaeristys) U-arvo on 0,2:n luokkaa, talviasuttavan mökin massiivihirsiseinän vähintään 0,6.
MSK: Sisään aukeava, kolmipuitteinen ikkuna, jossa jokaisessa puitteessa on oma lasi.
MSE: Sisään aukeava, kahdella puitteella varustettu ikkuna, jossa sisäpuitteessa on kaksilasinen eristyslasi.
MSE-sel: Kuten edellinen, mutta eristyslasin sisälasina on selektiivilasi.
3-K: Kiinteä kolmelasinen eristyslasi-ikkuna.
Selektiivilasi: Lasin pinnassa on kalvo. Kalvo päästää sisälle ulkoa tulevana auringon lyhytaaltoisen säteilyn, mutta heijastaa takaisin sisältä tulevan pitkäaaltoisen säteilyn.
Superlasi: Lasien väliin on muodostettu kaksi tai useampia välitiloja muovikalvojen avulla, ja näin parannettu lasin erityisominaisuuksia.
Umpiolasi / eristyslasi: Kahdesta tai useammasta lasilevystä muodostettu tiivistetty rakenne, jossa ikkunalasien väli on täytetty jalokaasulla.
Jalokaasu: Eristää lämpöä ikkunalasien välissä paremmin kuin ilma. Tavallisimmin käytetty jalokaasu on argon, parempi, mutta kalliimpi jalokaasu on krypton.
Puu-alumiini-ikkuna: Ikkunan ulkopuite suojataan ulkoa päin alumiiniprofiililla, joka kestää sään rasituksia paremmin kuin maalattu puu. Ikkunan puitteiden huoltotarve vähenee ja käyttöikä kasvaa. Alumiiniprofiilin ja puun välissä tulee olla tuuletusrako, jotta mahdollinen kosteus pääsee haihtumaan pois. Ulkopuite voi olla myös kokonaan alumiinia.
Sähkölämmitetty ikkuna: Määrätyn tyyppiseen selektiivi-ikkunaan voidaan kytkeä sähkölämmitys, jolloin ikkunan pinta pysyy lämpimänä ilmoista riippumatta.
Kattoikkuna: Katon lappeeseen asennettava ikkuna, joka on suunniteltu erityisesti katto-olosuhteita varten.
Ikkunavalmistajia:
Alapohjavaihtoehdot
Tuulettuva alapohja
Tuulettuva alapohja, eli rossipohja tulee yli puoleen uusista loma-asunnoista. Tuulettuvalla alapohjalla ehkäistään tehokkaasti mm. kosteuden kapillaarisesta noususta tai maaperän lämpiämisestä johtuvat riskit talon alapohjarakenteille. Myös mahdollinen radon-riski eliminoituu tuulettuvaa alapohjaa käyttämällä. Rakennusmääräykset suosittelevat rossipohjaratkaisussa jopa 800 mm:n korkuista ryömintätilaa, jotta ryömintätilassa mahdollisesti tehtäville putkivedoille ja huoltotoimenpiteille jää riittävästi tilaa. Tuuletuksen kannalta voi ryömintätila olla matalampikin.
Riittävä tuuletus on ryömintätilaisen alapohjan toimivuuden edellytys. Tutkimusten perusteella (Tampereen tekninen yliopisto) tuuletusaukkojen pinta-alan tulee olla vähintään 5 % sokkelin pinta-alasta, mikäli rossipohjasta halutaan täysin tuulettuva.
Lämmin ja energiatehokas ratkaisu kaikkina vuodenaikoina edellyttää alapohjan kunnollista eristämistä. Tähän velvoittaa myös laki, sillä 1.10. 2003 voimaan astuneet lämmöneristysmääräykset koskevat myös loma-asuntoja. Hyvin tuulettuvalle alapohjalle (kuten pilariperustus) edellytetään määräyksissä 0,16 W/m2 lämmönläpäisevyysarvoa, muissa tuulettuvissa arvoa 0,20. V. 2004 aloittaneet lomarakentajat käyttävät rossipohjissa keskimäärin 200 mm:n lämmöneristettä, tosin 300 mm:n eristys ei sekään ole harvinaisuus. Lämmönläpäisevyyteen vaikuttaa suuresti myös rakenteen tiiveys, joten osana rakennetta on yleensä myös tuulensuojalevy ja ilmansulkupaperi- tai muovi. Eristevahvuuksista ja rakenneratkaisuista löytyy tarkempaa tietoa mm. materiaalivalmistajilta.
Lähinnä kesäkäyttöön tarkoitetuissa saunarakennuksissa voi olla myös täysin eristämätön, harvalaudoitettu lattia. Saunassa ilma vaihtuu lattian rakojen kautta, samaa tietä poistuu myös saunojien käyttämä vesi. Lattialaudat eivät toistuvista kylvyistä huolimatta lahoa, koska ne kuivuvat nopeasti tehokkaan ilmanvaihdon ansiosta.
Yleisimmin loma-asuntojen rossipohja toteutetaan puurakenteisena. Puualapohjan suosiota edesauttaa se, että tarvittavat materiaalit kuuluvat yleensä mökkitoimitukseen. Jämäkkä puulattia voidaan kiinnittää suoraan koolaukseen, muiden päällysteiden alle tarvitaan rakennuslevy. Rossipohja voidaan toteuttaa myös betonista valamalla tai ontelolaatoista. Nämä ovat kuitenkin lomarakentamisessa harvinaisia ratkaisuja.
Maanvarainen alapohja
Maanvarainen alapohja on toinen mahdollisuus alapohjan toteuttamiseen. Lomarakentajista maanvaraiseen lattiaan päätyy vajaa puolet. Maanvarainen alapohja on käyttökelpoinen ratkaisu varsinkin silloin, jos rakennuksessa pidetään peruslämpö ympäri vuoden. Riittävästi routaeristettynä maanvarainen käy myös kylmiin rakennuksiin. Maanvarainen alapohja on keskimäärin edullisempi toteuttaa kuin rossipohja, tosin pilariperustukseen verrattuna eroa tasoittaa jälkimmäisen vaihtoehdon vähäisempi materiaalikäyttö sokkelimuurissa.
Maanvarainen alapohja valetaan betonista eristekerroksen päälle. Ratkaisussa on tärkeää estää kapillaarisesti alapohjaan pyrkivä vesi esim. riittävällä sorakerroksella.
Monet lattianpäällysteet voidaan periaatteessa asentaa jo 1. valussa syntyvän betonilaatan päälle. Lattian tasoituksen on valun yhteydessä kuitenkin onnistuttava hyvin, riittävän tasaisen pinnan saavuttamiseksi vaaditaan käytännössä usein vielä pintavalua ja/tai lattiatasoitteiden käyttöä. Loma-asunnoissa yleisesti käytettävä lautalattia vaatii alleen koolauksen, johon lautalattia voidaan kiinnittää. Toisaalta koolaus tasoittaa epätasaisuuksia ja betonin siloittamisessa päästään vastaavasti vähemmällä, koolauksen väliin asennettava lisäeristekerros lisää myös lattian lämpimyyttä.
Maakellari
Kellari on hyvä ratkaisu säilytykseen vapaa-ajan asunnolla. Kunnolla rakennettu maakellari toimii ilman sähköä ja siellä on aina sopiva lämpötila säilytykselle. Kellarissa on hyvä säilyttää esimerkiksi marjat, mehut ja juurekset. Mikäli loma-asunnolla ei ole jääkaappia toimii oikein rakennettu maakellari säilytyspaikkana kaikille päivittäin käytettäville kylmäsäilytystä vaativille ruoka-aineille. Maakellarin käyttäminen on myös taloudellista, koska sähköä ei kulu sen viileänä pitämiseen. Maakellarin paras paikka on rinteessä, mieluiten pohjoisenpuoleisessa ja varjoisassa jonne se sijoitetaan niin, että vain etujulkisivu jää näkyville. Mikäli kellari kuitenkin joudutaan sijoittamaan muuhun ilmansuntaan voidaan suuaukkoa varjostaa esimerkiksi puilla tai pensailla.
Myös tasamaalle on olemassa erilaisia kellarivaihtoehtoja. Tällöin kellari peitetään kokonaan maalla tai kellarin yläosa tehdään esimerkiksi hirrestä tai erityisistä maakellariharkoista. Markkinoilla on myös valmiita maakellarielementtejä, jotka tuodaan autolla kokonaisina suoraan sijoituspaikalleen. Paikan valinnassa on tärkeää huomioida myös käyttömukavuus, eli kellarissa käymisen tulee onnistua helposti. Kellarin rakentamiseen ja käyttöön on hyvä kysyä neuvoa asiantuntijoilta. Tärkeitä yksityiskohtia ovat mm. oikeaoppinen ilmanvaihto, salaojitusjärjestelmät kellarin ulkopuolella, tarvittavat eristykset sekä elintarvikkeiden sijoittelu ja säilytys kellarissa. Kellaria tulee myös huoltaa säännöllisesti puhdistamalla se aina ennen uutta satoa. Pinnat kannattaa kalkita, koska kalkkimaali on huono kasvualusta homeelle. Myös tuulettaminen vähentää homeen muodostumisen riskiä.
Salaojat ja jätevedet
Salaojitus pitää perustukset kuivina
Salaojituksen tarkoituksena on pitää rakennuspohja kuivana, joten se tulee asentaa aina anturan alapinnan tasoa alemmaksi. Salaojituksen ympärillä käytetään routimatonta salaojitushiekkaa, jonka raekoon on oltava sellainen, että siitä ei johdu hienoaineksia salaojaputkistoon. Hyvin toimivan salaojituksen kaadon tulee mielellään olla 1:50 eli 2 cm metrin matkalla, tosin hieman pienempikin kaltevuus riittää. Salaojituksessa käytettävän putken minimisisähalkaisija on 100 mm. Salaojitukseen liittyen rakennuksen kaikille nurkille tulee asentaa tarkastusputket, joista myös säännöllinen huolto/puhdistus on mahdollista. Sadevesiä ei saa sekoittaa salaojitukseen. Niillä on oltava oma putkistonsa. Lisäksi rakennuksen yhdelle nurkalle asennetaan ns. perusvesikaivo, jossa salaojitusputket ja sadevesiputket kootaan ja vesi edelleen johdetaan purkupisteeseen.
Jätevesien käsittely loma-asunnolla
Vuoden 2000 ympäristösuojelulaissa on säädetty jätevesien yleinen puhdistusvelvollisuus kiinteistöille, joita ei ole liitetty yleiseen viemäriin. Lakia tarkentava erillinen asetus (542/2003) astui voimaan vuoden 2004 alussa.
Asetuksen mukaan jäteveden käsittelyn tulee puhdistaa
- 90 % orgaanisesta aineesta
- 85 % fosforista
- 40 % typestä
Asetuksen vaatimukset koskevat välittömästi kaikkea uudisrakentamista ja vanhoille kiinteistöille on annettu 10 vuoden siirtymäaika, jona aikana järjestelmät on kunnostettava tai uusittava vaatimusten mukaisiksi. Vuoteen 2006 mennessä kaikilla viemäriverkostoon kuulumattomilla kiinteistöillä tulee olla selvitys jätevesijärjestelmästä sekä perusteltu arvio ympäristön kuormittamisesta ja käsittelyvaatimusten täyttymisestä. Apuna voi käyttää myös valmiita lomakkeita, joita voi kysellä kunnasta, samoin kuin suunnitelmia tekevien ammattilaisten yhteystietoja. Mikäli kiinteistöissä ei ole vesikäymälää on vastaava ajankohta vuoden 2008 vaihde.
Jätevesi ja vesistöt
Jäteveden ehkä suurin ongelma on sen vesistöä 
kuormittava vaikutus. Jätevesien sisältämät ravinteet, kuten fosfori, nopeuttavat vesistön rehevöitymistä. Lisäksi jätevesien sisältämä orgaaninen aines kuluttaa vesistön happivaroja. Yleisesti vanhemmilla kiinteistöillä käytettävä sakokaivo ei ole puhdistusmielessä riittävä. Sakokaivo poistaa jätevedestä kiintoaineksen, mutta ravinteita se pystyy poistamaan vain noin 10 %.
Toinen jäteveden mukana tuoma ongelma haja-asutusalueilla etenkin pienempien tonttien osalta on se, että jätevedet eivät saa vaikuttaa edelleen kaivoveden laatuun.
Umpisäiliö
Pohjavesialueiden läheisyys, tontin pieni koko tai jyrkkä, veteen viettävä rinnetontti edellyttävät usein umpisäiliöratkaisua. Kiinteistön kaikki jätevedet kerätään tällöin luontoystävällisesti umpisäiliöön. Umpisäiliön koon valinnassa otetaan huomioon kiinteistön arvioitu jätevesimäärä ja suunniteltu säiliön tyhjennysväli. Kokoa valittaessa on lisäksi syytä ottaa huomioon kunnassa olevan tyhjennysauton säiliökoko, sillä useimmiten tyhjennyksen hinta perustuu käyntikertoihin, ei tyhjennettävän säiliön tilavuuteen. Asuinrakennuksissa käytetään yleensä 5-10 m3:n umpisäiliötä ja vapaa-ajan rakennuksissa 3-5 m3:n. Säiliöiden mukana on tarkat asennus- ja käyttöohjeet erilaisille asennuspaikoille ja -tavoille. Muodoltaan pyöreä umpisäiliö on tyhjennettävyydeltään paras. Pyöreässä umpisäiliössä kiintoaine kerääntyy juuri tyhjennysaukon kohdalle, joten säiliö saadaan aina tyhjennettyä kokonaan ja sen tilavuus pysyy ennallaan eikä pienene vuosien kuluessa. Umpisäiliö on ankkuroitava, mikäli pohjavedet ovat korkealla aiheuttaen nostetta.
Tyhjennettävä säiliö on hyvä varustaa täyttymishälyttimellä, joka lisää sekä käyttömukavuutta että turvallisuutta. Kaivon täyttymistä ei tarvitse enää seurata mittatikulla ja ylivuotojenkin riski pienenee.
Säiliön sijoituksessa on otettava huomioon, että kaikkina vuodenaikoina säiliöt on päästävä tyhjentämään loka-autolla, joten myös tien on kestettävä loka-auton paino täydellä kuormalla.
Umpisäiliön ja saostuksen yhdistelmä
Umpisäiliön ja saostusjärjestelmän yhdistelmäratkaisu on hankinta- ja käyttökustannuksiltaan huomattavasti kalliimpi kuin esimerkiksi maasuodatin. Yhdistelmäratkaisua kuitenkin suositellaan pohjavesialueilla sekä tapauksissa, missä ollaan hyvin lähellä vesistöjä (minimi 30 m). Yhdistelmäratkaisussa "mustat vedet" eli wc-vedet johdetaan erillisviemäröintinä umpisäiliöön ja "harmaat vedet" eli 
suihku- ja pesuvedet omana viemäröintinään erillisen saostussäiliön kautta maaperään imeytettäväksi. Yhdistelmän suositeltavuus perustuu siihen, että eniten päästöjä aiheuttavat käymäläjätteet eivät pääse maaperään lainkaan, vaan säiliön täytyttyä ne kuljetetaan muualle keskitettyä jatkokäsittelyä varten. Yhdistelmäratkaisussa umpisäiliökoko on 3-5 m3 ja saostussäiliö on kokonaistilavuudeltaan vähintään 2 m3 ja joko 2- tai 3-osastoinen.
Imeytys ja suodatus
Kiinteistön kaikki jätevedet voidaan myös imeyttää maaperään tai suodattaa saostus- ja imeytysjärjestelmän kautta. Maaperän imeytyksen etuina ovat vähäinen huoltotarve ja alkuinvestoinnin jälkeen pienet käyttökustannukset. Maakerrokset toimivat mekaanis-biologis-kemiallisena jätevesipuhdistamona, joissa jätevesi puhdistuu suodattuessaan maakerrosten läpi. Lisäksi pieneliötoiminta hajottaa eloperäisen aineksen imeytyspintaan muodostuvassa biokerroksessa. Imeytys on mahdollista, jos tontti on riittävän suuri, maaperä rakenteeltaan sopiva sekä vesistöt, pohjavesialueet ja juomavesikaivot riittävän kaukana. Imeytyspaikan maaperän tulee olla riittävästi vettä läpäisevää hiekkaa tai kivennäismaata. Imeytyksessä pohjaveden pinnan tulee olla vähintään metrin imetyspintaa syvemmällä, suodatuksessa etäisyys kaivannon pohjasta ylimpään pohjaveden pintaan tulee olla vähintään 25 cm.
Suodatusjärjestelmää käytetään, kun maaperä on imeytykseen sopimatonta, esimerkiksi silttiä, savea tai liian tiivistä moreenia. Johdettaessa kaikki kiinteistön jätevedet saostussäiliöön tulee käyttää 3-osastoista, vähintään 2 m3:n kokoista saostussäiliötä.
Imeytyskenttää voidaan käyttää tasaisessa maastossa. Imeytysputkia varten kaivetaan noin metrin syvyiset kaivannot, joiden pohjalle, sepelisen jakokerroksen päälle, sijoitetaan imeytysputket. Jakokerroksen päälle laitetaan suodatinkerros ja kaivanto täytetään täytemaalla. Täytemaa on hyvä muotoilla kumpareiksi sadeveden poisvalumisen edistämiseksi. Talvella imeytyskentän päältä ei tule poistaa lunta, puhdistamokenttä tulee sijoittaa tontilla muutenkin niin, ettei sen yli kulje kuormitusta lisäävää ajoneuvoliikennettä.
Suodatinjärjestelmän ojastot ovat kahden metrin syvyisiä. Pohjalla jakokerroksen päällä on kokoomaputket, joiden päällä on suodatus- ja jakokerros. Imeytysputket ovat päällimmäisinä. Kaivanto täytetään täytemaalla ja puhdistuneet vedet johdetaan avo-ojaan, järveen tai jokeen. Saostussäiliön mukana on aina tarkat asennusohjeet eri sovelluksille.
Pienpuhdistamo
Biologis-kemiallinen pienpuhdistamo on hyvä ratkaisu erityisesti vaativissa olosuhteissa eli silloin kun ollaan pohjavesialueella, lähellä vesistöjä tai maasto on kallioinen. Järeämmät järjestelmät kykenevät puhdistamaan kaikki kakkosasunnon mustat ja harmaat jätevedet. Nämä vaativat usein sähköliittymän ja säännöllistä huoltoa kemikaalien lisäämisen ja saostussäiliöiden tyhjennyksen muodossa. Käyttökulut ovat 200 - 350 ? / vuosi.
Pelkille pesuvesille riittää vaatimattomampi suodatinlaitteisto. Näitä löytyy sekä maahan upotettavia että jopa maan päälle asennettavia. Harmaavesijärjestelmät eivät vaadi yleensä sähköä, mutta suodatusyksiköt niissäkin pitää säännöllisesti vaihtaa.
Jätevesijärjestelmän kustannukset
Jätevesijärjestelmän suunnitteluun ja kustannuksiin vaikuttaa oleellisesti se, miten käymäläratkaisu on toteutettu, sillä vesi-wc vaatii myös jäteveden käsittelyltä enemmän kuin pelkkä "harmaan veden" käsittely. Puhdistusjärjestelmän kustannuksiin vaikuttaa valitun järjestelmän ohella olemassaolevan järjestelmän tai sen komponenttien (esim. vanhat saostuskaivot) hyödyntämiskelpoisuus sekä rakentamisen, ylläpidon ja huollon järjestäminen. Suomen ympäristökeskuksen arvion mukaan jätevesijärjestelmän hankinta- ja rakennuskustannukset vaihtelevat 500 - 6000 euron välillä.
Asiantuntija auttaa
Haja-asutusalueen jätevesiasioissa on aina syytä ottaa yhteys asiantuntijaan, ensivaiheessa kunnan ympäristöneuvontaan. Uusi asennus asettaa päävastuun suunnittelijalle. Suunnittelijan tulee yhdessä omistajan kanssa päättää miten jätevesien käsittelyjärjestelmää käytetään, huomioiden kunnan erityismääräykset. Toimenpide- tai rakennuslupaa haetaan rakennustarkastajalta, joka valvoo toteutuksen.
Tarkempaa tietoa aiheesta antaa Suomen Ympäristökeskus SYKE kotisivuillaan www.ymparisto.fi sekä Hyvä Jätevesien Käsittely - esitteessään.
Rakentamisen toteutustavat ja tekijät
Lomarakentamisessa on omatoimisuus edelleen suurta. Noin 75 % lomarakentajista osallistuu mielestään itse aktiivisesti rakennustöihin, vain vajaa 10 % teettää mökkinsä "avaimet käteen" periaatteella. Suurta omatoimisuuden astetta selittää pitkälti aikaisempi kokemus, sillä rakentajista 80 % on jo aikaisemmin rakentanut mökin tai muuten harrastanut rakentamista.
Monelle perheelle loma-asunnon suunnitteleminen ja rakentaminen muodostuu jopa useita vuosia kestäväksi vapaa-ajanviettomuodoksi. Omatoimisuus vaikuttaa voimakkaasti myös muodostuviin rakennuskustannuksiin, sillä omalla työllä voi säästää jopa puolet rakentamiskustannuksista.
Kaikki itse vai avaimet käteen
Lomarakentamisen toteutustapojen ääripäinä omatoimisuusmittarilla tarkasteltuna ovat toisessa päässä omista puista paikallarakentaminen, toissa avaimet käteen rakennuttaminen. Tyypillisin muoto löytyy kuitenkin jostain näiden väliltä. Asiasta kiinnostuneelle harrastajalle rakentaminen ja rakentamisen opettelu ovat hauskoja asioita, mutta vievät myös paljon aikaa. Oman osallistumisensa määrä kannattaakin suunnitella olosuhteiden mukaan. Jos mökin haluaa nopeasti valmiiksi, usko omiin taitoihin horjuu tai haluaa harrastaa pääasiassa muuta kuin rakentamista, on paras teettää mökkinsä ammattilaisella. Tällöinkään ei tarvitse pelätä jäävänsä kokonaan rakentamisen iloista paitsi, työn makuun pääsee kyllä vaikka käyttäisikin teollisia talopaketteja tai toimisi itse "vain" asioiden järjestelijänä, työmaan siivoojana ja ammattilaisten apumiehenä.
Mökin rakentaminen vaatii keskimäärin 200 työpäivää työmaalla, joista noin 150 on omia tai talkoopäiviä, 50 ulkopuolisten tekemiä.
Teollinen hirsitalo
Noin 70 % loma-asunnosta on hirsirakenteisia.
Teollisesti valmistetussa hirsitalossa kaikki hirret on valmiiksi tehtaalla työstetty ja sovitettu toisiinsa. Työmaalla hirsikehikko kootaan valmistajan tarkkojen ohjeiden mukaisesti valmiiksi talorungoksi.
Tavalliseen ns. täydelliseen puuosatoimitukseen kuuluvat paitsi hirret, myös kaikki muu tarvittava puutavara, kuten ala- ja välipohjapalkit, vesikattorakenteet, lattia-laudat ja paneelit sekä ovet ja ikkunat. Toimitukseen kuuluu isoimmilla toimittajilla usein myös vesikatemateriaalit.
Pakettitoimitusta varten tilaaja tavallisesti tekee tai teettää etukäteen valmiiksi suunnitelmien mukaiset perustukset ja muutoinkin valmistaa työmaan rungon pys-tytysvaihetta varten. Nämä valmistelutyöt sisältävät mm. raskaalle kuljetuskalustolle tarkoitetun kulkutien rakentamisen. Lisäksi on tavaroiden vastaanottoa ja säilytystä varten tehtävä asialliset varastointialustat.
Hirsitalon runko voidaan pystyttää itse tai toimitukseen voidaan sisällyttää rungon kasaus. Tehtaan omalta pystytysporukalta kuluu vain muutama päivä rungon saattamiseksi vesikattovalmiuteen. Jos on päädytty omatoimiseen pystytykseen, kannattaa hirsirakentamisen erikoisuuksiin tutustumiselle ja yksityiskohtien opettelemiselle varata aikaa ennen varsinaista pystytystyötä. Hirsirakentamisesta järjestetään muutaman illan kurssimuotoisia tietopaketteja, joissa perustiedot on hyvin hankittavissa. Hirsirakentamiseen ja sen erityispiirteisiin voi tutustua myös kirjallisuuden välityksellä. Merkkikohtaisiin pystytysohjeisiin ja suunnitelmiin kannattaa perehtyä huolella.
Puuelementit
Teollinen loma-asunto voidaan rakentaa paitsi hirrestä myös suur- tai pienelemen-teistä. Markkinoilta löytyy myös elementtitekniikalla toteutettuja, mutta ulkonäöltään hirsitaloja vastaavia ratkaisuja. Elementti on nopea rakentamisvaihtoehto, jossa tehtaalla valmiiksi tehdyt, korkean valmiusasteen seinäkappaleet asennetaan valmiiden perustusten päälle.
Suurelementtitekniikkaan päädyttäessä kannattaa varmistaa, että rakennuspaikalle pääsee helposti suurella ja raskaallakin kuljetus- ja nostokalustolla. Asennustyössä kannattaa käyttää tehtaan omaa pystytyspalvelua, joka tuntee raskaiden osien käsittelytavan ja oikeat liitostekniikat. Seinät nousevat suurelementtejä käyttäen varsin nopeasti, yleensä yhden päivän aikana.
Talopakettiin kuuluvat yleensä myös kattotuolit ja vesikattorakenteet, jotka noste-taan valmiiden seinien päälle ja asennetaan paikoilleen. Sisustustöihin päästään yleensä jo parin viikon kuluttua elementtitoimituksesta. Suurelementtien valmiusaste on yleensä pienelementtejä korkeampi: ikkunat ja ovet sekä sähköasennusten putkitukset ovat yleensä jo valmiina.
Pienelementit ovat kooltaan sellaisia, että ne voidaan asentaa ilman nosturia, miestyövoimaa käyttäen. Pienelementti on seinän korkuinen ja korkeintaan 180 cm leveä. Puiset pienelementit valmistetaan tehtaalla julkisivua myöden valmiiksi. Työmaalla voidaan tarvita hyvä varastoalusta ja suoja, koska pienelementtien asennukseen voi kulua useampi päivä. Toimitukseen voidaan liittää pystytyspalvelu, mutta myös omatoimiselta rakentajalta pystytystyö onnistuu.
Pre cut
Pre cut on menettelytapa, jossa tarkasti tehdyn suunnitelman mukaan kaikki talorungon puuosat valmistetaan tehtaalla valmiiksimäärämittaan. Työmaalla tarvitaan sahaa vain harvoin ja osien kokoonpano onnistuu pystytysohjeiden mukaan nopeasti. Vaikka pre-cut toimitus voi periaatteessa sisältää vain määrämittaan työstetyt puuosat, sisältyy tyypilliseen pakettiin suunnilleen samat rakennusosat ja palvelut kuin muihinkin talopaketteihin.
Paikallarakentaminen
Paikallarakentaminen on yleensä kaikkien omatoimisimpien rakentajien valitsema vaihtoehto, mahdollinen, mutta harvinaisempi tapa on loma-asunnon teettäminen pitkästä tavarasta "avaimet käteen"-periaatteella. Joissain tapauksissa, kuten kelomökeissä, se on kuitenkin yleistä. Kelorakennuksia ei teollisesti valmisteta, mutta niiden tekeminen vaatii korkeata ammattitaitoa.
Omatoimirakentajista enemmistö valitsee yleensä rankarunkoisen, lautajulkisivuisen rakennuksen, koska tämä on helpompi ja yksinkertaisempi tehdä kuin hirsimökki. Jos käytettävissä on riittävästi tietotaitoa, aikaa ja vaikkapa omasta metsästä kaadettuja hirsiä, voi hirsimökinkin tehdä paikallarakentaen. Markkinoilla on myös siirrettäviä koneita, joilla voidaan hirsiaihioiden työstämistä helpottaa.
Lisää artikkeleita...
