Vapaa-ajan asunnon vesitalous
Käyttövesijärjestelmät
Tavallisimmat käyttöveden hankintalähteet vapaa-ajan asunnoilla ovat kaivo, porakaivo ja pintavedet. Järvet, joet ym. vastaavat ovat mainioita 
vedenlähteitä esim. rakennusaikaiseen tarpeeseen. Pintavesiä voidaan useimmissa tapauksissa käyttää peseytymiseen, puutarhan kasteluun jne. Talousveden, jota käytetään ensisijaisesti ruokatalouteen, tulee olla parempilaatuista ja sen tyypillisiä hankintalähteitä ovat kaivo ja porakaivo.
Kaivovesi on pohjavettä
Kaivosta saatava pohjavesi on sade- ja sulamisvesistä maaperään imeytynyttä, maaperän huokosissa ja kallioperän raoissa kulkevaa vettä. Kun vesi suotautuu maakerrosten läpi, se puhdistuu ja samalla siihen liukenee erilaisia aineita. Pohjaveden muodostumisalue on yleensä kaivon yläpuolisessa maastossa tai tasaisella maalla kaivon ympärillä ja se ulottuu jopa satojen metrien päähän. Kallioporakaivon pohjaveden muodostumisalue voi ulottua paljon pidemmällekin.
Maaperän vaikutus pohjaveteen
Parhaita paikkoja perinteiselle rengaskaivolle ovat rinteiden alaosat, missä pohjavesi purkautuu lähteinä tai sitä tihkuu soille, puroihin, jokiin tai järviin. Hiekka- ja soramailla pohjavettä on runsaasti ja se on yleensä hyvälaatuista. Moreenimaissa pohjaveden pinta voi alentua kuivana aikana jopa metrejä normaalitasostaan, mikä pitää ottaa huomioon kaivoa rakennettaessa.
Kaivon sijoitus vaikuttaa veden laatuun
Rengas- eli kuilukaivoa ei tule koskaan sijoittaa maaston alavimpaan kohtaan, koska sade- ja sulamisvedet kertyvät sinne. Porakaivon rakentaminen on vaihtoehtoinen ratkaisu, jos maaperäolosuhteista johtuen rengaskaivon rakentaminen ei ole mahdollista.
Huonokuntoiseen kaivoon valuu maanpinnalta vesiä, joiden vaikutus näkyy usein veden värillisyytenä ja sameutena. Huonokuntoinenkin kaivo kannattaa kunnostaa, jos vettä on riittävästi ja jos kaivoveden huono laatu johtuu vain maan pinnalta kaivoon valuneista vesistä. Jos pohjavesi on likaantunut ja likaantumisen syytä ei voida poistaa, täytyy rakentaa uusi kaivo paremmalle paikalle.
Kaivon paikkaa valittaessa kannattaa kysyä neuvoa kunnan asiantuntijalta. Hyvää kaivon paikkaa kannattaa etsiä kauempaakin mahdollisimman luonnontilaiselta alueelta, missä ei ole likaantumisriskiä. Yhteiseen vesijohtoverkkoon liittyminen on usein suositeltavin ratkaisu. Jos tämä ei ole mahdollista eikä omalta maalta löydy kunnollista kaivonpaikkaa, kannattaa harkita yhteisen kaivon rakentamista naapureiden kanssa. Naapurin maalle kaivon voi rakentaa asianmukaisen sopimuksen perusteella. Joissakin harvoissa tapauksissa voi tulla kysymykseen vedenotto-oikeuden ratkaiseminen vesilain mukaisella menettelyllä.
Kaivoveden laatu tutkittava
Pohjaveden luontainen laatu vaihtelee huomattavasti. Vesi voi olla paikoitellen epäterveellistä johtuen maa- ja kallioperässä luonnostaan olevista aineista (esimerkiksi radon, uraani, arseeni ja fluoridi) taikka ihmisen vaikutuksesta (esimerkiksi lannoitteiden nitraatit, torjunta-aineet, ulosteperäiset bakteerit ja virukset). Veden liiallinen happamuus eli alhainen pH sekä suuret rauta- ja mangaanipitoisuudet ovat kaivoveden yleisimpiä ongelmia. Myös eläinten ulosteista voi taudinaiheuttajia päästä kaivoon.
Kaivoveden pitää olla terveydelle vaaratonta. Kaivon kunto on tarkastettava vuosittain ja kaivoveden laatu on hyvä tutkittaa kolmen vuoden välein, vaikkei maussa huomaisikaan mitään poikkeavaa. Ennen näytteenottoa kannattaa pyytää ohjeet kunnan terveystarkastajalta tai vesinäytteitä tutkivalta laboratoriolta. Viranomainen analysoi näytteen ja antaa lausunnon sekä toimenpide-ehdotukset, mikäli haitallisia aineita ilmenee. Jos esiintyvien haitallisten aineiden pitoisuudet ylittävät talousvedelle asetetut rajat voidaan aineet suodattaa pois vedestä.
Kaivoveden laatuvaatimukset
Jos vesiastian päälle tulee öljymäinen sateenkaaren väreissä hohtava kalvo, on vedessä todennäköisesti rautaa. Rauta aiheuttaa makuhaittoja, värjää veden ruskeaksi ja aiheuttaa ruskeita värjäytymiä esim. kaakeleihin. Jos vedessä on lisäksi mangaania, vesi voi tuoksua epämiellyttävälle. Hajuhaittoja aiheuttaa myös porakaivoissa rikkivety. Tällöin vesi tuoksuu keitetylle kananmunalle.
Hapan vesi voi värin ja hajun osalta vaikuttaa hyvälaatuiselta. Ensihavainnot syntyvät, kun esim. pesuhuoneen posliinit tai vaaleatukkaisten vedenkäyttäjien hiukset värjäytyvät vihreäksi. Tällainen pH-arvoltaan alhainen hapan vesi syövyttää metalliputkia ja kupariputkista veteen liukeneva kupari aiheuttaa vihertäviä värjäytymiä. Metalliosien syöpymistä aiheuttaa myös veden suuri kloridipitoisuus eli veden suolaisuus. Suola voi olla peräisin rannikolla merivedestä tai läheisen tien suolaamisesta.
Veden liiallista happamuutta voidaan poistaa esim. laittamalla kaivon pohjalle kalkkikivikerros tai hankkimalla veden happamuutta poistava käsittelylaite.
Tarkempia tietoja kaivovedestä tutkittavista aineista, niiden ominaisuuksista ja aiheutuvista haitoista löytyy Suomen Ympäristökeskuksen (SYKE) kotisivuilta osoitteessa www.ymparisto.fi sekä SYKE:n julkaisemasta Hyvä Kaivo -esitteestä.
Talousveden suodatinkäsittely
Yleisimpiä kaivovesien laatua heikentäviä elementtejä ovat rauta, mangaani, happamuus ja humus. Viimeaikoina on kiinnitetty enemmän huomiota myös korkeisiin nitraatti-, arseeni-, fluoridi- ja radonpitoisuuksiin.
Omakotitaloissa on käytetty perinteisesti talousveden raudan, mangaanin ja humuksen poistoon ja happamuuden neutralointiin vastavirtahuuhtelulla varustettuja suodattimia. Niiden toimintaperiaate on yleensä se, että ensin epäpuhtaudet saostetaan suodattimen sisällä esim. joko ilman tai muun hapettavan tekijän avulla, jonka jälkeen saostuneet epäpuhtaudet suodatetaan erilaisiin suodatusmateriaalikerroksiin. Vastavirtahuuhtelun, joko automaattisen tai manuaalisen, tehtävänä on poistaa saostumat suodattimesta esim. kerran viikossa.
Kesämökeillä tilat ovat useimmiten pieniä ja suodattimen toimintaympäristö muutenkin erilainen. Mökillä ei olla päivittäin ympäri vuoden, jolloin esim. automaattinen vastavirtahuuhtelusuodatin ei välttämättä ole paras vaihtoehto, koska huuhteluvesi kuormittaa "turhaan" jäteveden käsittelyä. Mökkejä varten on kehitetty suodatinmallisto, joka ei tarvitse toimintaansa sähköä, vastavirtahuuhtelua tai muuta varsinaista huoltoa. Suodattimet ovat lämpöeristettyjä ja asennuspaikkana voi toimia vaikka saunan lauteiden alle jäävä tila. Suodatusmateriaaleina käytetään mm. hopeoituja aktiivihiiliä, joihin epäpuhtaudet absorboituvat suodattimen sisällä. Ainoa huoltotoimenpide on suodatusmateriaalitäytteen vaihto noin 1-2 vuoden välein.
Avokaivon rakentaminen
Kuilu- tai rengaskaivon keskimäärin 5 metriä syvän kaivanto vaatii kaivurin käyttöä. Kaivetun kuilun tukirakenteet tehdään nykypäivänä betonirenkaista tai betonivalulla. Kaivon syvyys ja halkaisija riippuu pohjaveden pinnan tasosta. Rengaskaivon syvyys saattaa yltää jopa 20 metriin, halkaisija vaihtelee 1-2 m:n välillä. Vesi tulee kaivoon pohjan kautta ja kaivon pohjalle sijoitettu suodatinsora suodattaa maaperän oman hienoaineksen pois vedestä. Hiekka- ja soramailla suodatinkerros ei ole välttämätön.
Betonista tehty tiivis kuiluosa estää pintaveden pääsyn kaivoon. Pintaveden valuminen voidaan estää myös rakentamalla kaivon yläosa riittävästi, n. 50 cm, maanpinnan yläpuolelle ja muotoilemalla kaivon ympäristö siten, että sadevedet valuvat kaivosta poispäin. Avonaiseen kaivoon tehdään kansi betonirakenteista. Kaivon kannen tulee olla tiivis ja varustettu tuuletusputkella, jotta sinne ei pääse roskia ja pieneläimiä.
Rengaskaivon rakentaminen on yleensä porakaivoa edullisempi vaihtoehto, porakaivon kustannukset tosin riippuvat maaperän ominaisuuksista.
Porakaivo syvälle maaperään
Porakaivosta saatavan veden tuotto on tasainen ympäri vuoden. Vettä löytyy joka paikasta, kun porataan tarpeeksi syvälle. Kallioon poratun reiän syvyys voi olla jopa 150 m, mutta tavallisesti vettä löytyy jo vajaassa sadassa metrissä. Porareiän syvyys määritellään yleensä veden laatuun liittyvillä näkökohdilla. 60-70 metrin syvyydestä löytyy puhdasta pohjavettä, josta epäpuhtaudet ovat suodattuneet maaperään. Poraussyvyyttä ei siis määritellä veden saannon kannalta, sillä veden tulo voidaan tarvittaessa varmistaa porareikää ympäröivän kallioperän vedenpainehalkaisulla. Porausyritys antaa "vesitakuun", maksimiporaussyvyyden, jolloin myös annettu urakkahinta pätee.
Porareikä tiivistetään huolella pintavesitiiviiksi ja kaivo pyritään sijoittamaan hieman korkeammalle paikalle, jottei maastoon imeytyvä pintavesi pääse heikentämään porakaivon veden laatua.
Käyttöveden siirtojärjestelmät
Sähköistämättömissä loma-asunnoissa talousvesi voidaan pumpata kaivosta mekaanisen käsipumpun avulla. Ympärivuotiseen käyttöön suunniteltu jäätymätön pihakaivopumppu takaa veden saannin sydäntalvellakin. Jäätymisvaaran uhatessa pumppu on tyhjennettävä vedestä sillä jäätyessään pumppu saattaa haljeta. Käsipumppu voidaan varustaa letkuliittimellä, jolloin pumpattava kantovesi voidaan siirtää kauemmaksi, jopa kaivon ja pumpun sijaintipaikkaa ylemmäksi.
Sähkön yleistymisen myötä veden siirto hoidetaan yleensä moottoroidulla pumpulla. Pumppujen valinta kannattaa tehdä harkiten. Pumppujen käyttöikä riippuu valmistusmateriaalin ja laadun lisäksi huolto- ja varaosapalvelusta. Pienenkin osan rikkoontuminen voi tehdä pumpun käyttökelvottomaksi jos varaosia ei saa. Jos joudutaan ostamaan useita halpoja pumppuja kesäkautena, kustannukset voivat nousta moninkertaisiksi laadukkaisiin pumppuihin verraten.
Kuivuuden aiheuttaman huonon pohjavesitilanteen sattuessa kaivonomistajat voivat harkita seuraavia toimenpiteitä: vedenkulutuksen vähentäminen, kaivon kunnostaminen ja syventäminen tai kokonaan uuden kaivon tekeminen, yhteyden rakentaminen vesilaitoksen verkostoon tai veden kuljetus muualta. Tällöin veden varastointi säiliöön olisi parempi ratkaisu kuin sen tuominen kaivoon.
Vesiautomaatti yleisin avokaivoissa
Perinteisissä avokaivoissa voidaan käyttää tavanomaista vesiautomaattia. Vesiautomaatit ovat käytetyimpiä pumppuja sähköistetyissä vapaa-ajan asunnoissa. Tarjolla on säiliöllä, virtauskytkimellä tai pelkällä katkaisijalla varustettuja pumppuja.
Mökkikäyttöön riittää usein pienitehoinen vesiautomaatti varustettuna esim. 800W moottorilla ja 25 litran säiliöllä. Imukorkeus, siirtomatka, haluttu vesimäärä- ja vedenpaine sekä mökin varustetaso (onko käytössä lämminvesivaraaja, useampi vesipiste jne.) on luonnollisesti otettava huomioon pumppua valittaessa. Kannattaa myös ottaa huomioon mahdolliset tulevaisuuden vedentarpeet ettei heti tarvitse ostaa uutta tehokkaampaa pumppua jos varustetaso muuttuu oleellisesti. Mökkipumput voidaan asentaa lämpimään tilaan tai ulos, mutta ne on suojattava sateelta. Pumppu on myös muistettava tyhjentää ajoissa, ettei se pääse jäätymään syksyn pakkasilla.
Kaikkien kuiva-asenteisten pumppujen imuputket pitää aina varustaa pohjaventtiilillä.
Uppopumppu kaivoon ja järveen
Uppopumppu on aina varma ja todella helppokäyttöinen ratkaisu myös järviveden pumppaamiseen. Uppopumppu on äänetön eikä se pääse jäätymään, kun se on veden alla. Pumppu työntää veden ylös, joten sen sijoituksella ei ole rajoituksia korkeussuunnassa, kuten imevillä pumpuilla. Samalla säästytään jokavuotisesta pumpun imujohdon täyttämisestä vedellä ennen pumpun käynnistämistä, minkä vesiautomaatti vaatii. Pumppu pitää muistaa suojata riittävän tiheällä verkolla karkeata roskien suojausta varten, jottei pumpun oma tiheä suodatin tukkiinnu liian helposti. Pumppuja valmistetaan myös ruostumattomasta materiaalista. Tällainen pumppu on pitkäikäinen ja sen käyttö tulee näin ollen edulliseksi.
Mökkikäyttöön suositellaan ruostumattomalla pumpunpesällä varustettua pumppua, näin saadaan aina kirkasta vettä käyttöön. Valurautapesäisestä pumpusta irtoaa aina jonkin verran ruostetta, jos se on käyttämättä viikon tai kaksi.
Laadukkain järjestelmä avokaivoihin saadaan asentamalla uppopumppu kaivoon ja sisätilaan painesäiliö ja automatiikka.
Koko vesijärjestelmän tulee olla paineistettu, jotta se toimisi. Tällöin pumpputyypin ja vesisäiliön valinta on ratkaistava yhdessä.
Porakaivosta vesi pumpataan porausreikään upotettavalla pumpulla. Pumpun teho määritellään kaivon tuoton, vesipinnan korkeuden ja ennen kaikkea kulutustarpeiden mukaan. Kaivon syvyydellä ei sen sijaan ole ratkaisevaa merkitystä pumpun kapasiteettia mitoitettaessa. Pumpun ylimitoituksella ei saavuteta mitään hyötynäkökohtia.
Vesitalouden toimivuus turvataan hyvällä suunnittelulla sekä oikein mitoitetuilla ja laadukkailla laitteilla. Parhaimmillaan voi oikein mitoitetun ja laadukkaasta materiaalista valmistetun porakaivopumpun käyttöikä olla 30-40 vuotta, oikein huollettuna.
Lämpimän käyttöveden tuottaminen ja mitoitus
Sähköistetyissä olosuhteissa lämmintä käyttövettä tuotetaan lämminvesivaraajan avulla. Myös aurinkoenergiaa voidaan valjastaa lämpimän käyttöveden tuotantoon. Varaajia on tarjolla erilaisiin käyttötarkoituksiin, laitevalintaan vaikuttavat veden tarpeen lisäksi sijoituspaikka sekä käytettävän veden ominaisuudet.
Normaaleissa asuinolosuhteissa suomalaiset kuluttavat kesimäärin 155 litraa vettä vuorokaudessa, kulutuksen vaihteluväli on 60 -270 l/vrk. Mökkiolosuhteissa kulutus on varustetasosta riippuen haarukan alapäässä, lämminvesivaraajan kapasiteettia haarukoidessa kulutuskeskiarvo on kuitenkin hyvä lähtökohta.
Käyttövesijärjestelmän eristys kannattaa tehdä laadukkailla materiaaleilla. Kosteusvahdin tai -mittarin avulla voidaan valvoa mahdollisten kosteusvaurioiden syntyä, niitäkin jotka eivät heti ole nähtävillä.
