Kivitalopaketit
Ilmanvaihtoratkaisun valinta
Tavoitteena hyvä sisäilma
Pientalon sisäilman laatuun vaikuttavat monet asiat: ulkoa tulevat epäpuhtaudet, huonepöly, lemmikkieläimet, ruuan valmistamisesta tulevat käryt, rakennusaineista ja huonekaluista haihtuvat emissiot, radon jne. Suurin ilman pilaajia on kuitenkin asukkaat itse, keskimäärin jokainen ihminen hengittää noin 15 m3 ilmaa vuorokaudessa. Sisäilman laatua pyritään vaalimaan mm. valitsemalla vain päästöttömyyden suhteen parhaaseen M1-luokkaan kuuluvia sisustustuotteita. Asumisaikana myös oikeaoppisella siivouksella on merkitystä. Tärkein sisäilman puhtauteen vaikuttava asia on kuitenkin ilmanvaihto.
Normaalitilanteessa ilmanvaihtojärjestelmän tulee pystyä vaihtamaan rakennuksen ilma kahden tunnin välein. Erityistilanteissa, kuten ruuan valmistus, saunominen jne. tulisi ilman vaihtua vieläkin tehokkaammin. Ilmanvaihto pitää myös kosteuden hallinnassa. Sopiva sisäilman suhteellinen kosteus on 25 % ja 60 %:n välillä. Yli 60 %:n pitkäaikainen kosteus suo mikrobeille ja homeille otolliset olosuhteet, alle 25 % painuva kosteus taas aistitaan erilaisina limakalvo-oireina. Hyvä ilmanvaihto poistaa hengityksen ja hikoilun tuottaman vesihöyryn, kuivattaa märkätilat samoin kuin pyykitkin sisätiloissa vuodenajasta riippumatta.
Ilmanvaihto ja energiatehokkuus
Ilmanvaihdon kautta poistuu noin kolmannes rakennuksen lämmittämiseen käytetystä energiasta. Uusissa taloissa vaaditaankin, että ilmanvaihdon kuluttamasta energiasta vähintään 30 % saadaan talteen. Vaatimuksen täyttäminen edellyttää käytännössä koneellista, lämmöntalteenotolla varustettua järjestelmää. Painovoimainen järjestelmä on sekin vielä mahdollinen, mutta tällöin vastaavaan energiansäästöön on päästävä muita rakenteita parantamalla.
Lämmöntalteenottokennoja on kahdenlaisia: kiinteitä tai pyöriviä. Ihanneoloissa yksi kiinteä kenno saa talteen poistoilman lämmöstä 50-60 %, kaksi perättäistä kennoa 70-80 %. Pyörivän lämmöntalteenottolaitteen hyötysuhde on 70-80 %. Todellisessa käyttötilanteessa ei energiasta näin paljoa saada kierrätykseen, järjestelmien vuosihyötysuhteita arvioitaessa prosentit kerrotaan tavallisesti 0.6:lla. Merkittävä energiatehokkuutta heikentävä asia on lämmöntalteenottokennon jäätymistaipumus kovilla pakkasilla. Jäätymisen hallintaan kehitetyillä järjestelmillä on myös vuosihyötysuhdetta onnistuttu parantamaan.
Kennoratkaisun sijasta laite voidaan varustaa ilmalämpöpumpulla, jolloin poistoilmasta talteen saatava energia voidaan valjastaa lämmittämään myös lämmintä käyttövettä tai vesikiertoista lämmönjakojärjestelmää. Ilmalämpöpumppu antaa noin 2 kertaa enemmän energiaa kuin ottaa sähköä, joten käyttöveden lämmitykseen valjastettuna siitä on hyötyä kesälläkin. Poistoilmalämpöpumppu voidaan asentaa kytkimestä napsauttamalla toimimaan myös toisin päin, jolloin se toimii jäähdytyslaitteena.
Ilmanvaihtojärjestelmät
Painovoimainen ilmanvaihto perustuu lämpötila- ja paine-eroihin. Ilmanvaihtohormissa ilma liikkuu kohtuullisesti, kun sisäilma on lämpimämpää kuin ulkoilma tai esim. tuuli aiheuttaa ilmanvaihtohormiin imua. Kesällä Ilmanvaihtoa joudutaan tehostamaan ikkunoiden kautta tuulettamalla. Hyvin toimiakseen järjestelmä vaatii suuret tuloilmaventtiilit (tai rakennus ei saa olla kovin tiivis). Sopivan paine-eron syntyminen vaatii myös riittävän korkean rakennnuksen. Hyvinkin suunniteltua painovoimaista ilmanvaihtoa on mahdoton säätää tarkasti, sillä sen toimivuus riippuu jatkuvasti vaihtelevista olosuhteista rakennuksen ulkopuolella. Poistoilmasta ei saada myöskään lämpöä talteen. Uudisrakentamisessa tämä vaatii määräyksiä parempaa eristystä vaipan muissa osissa, joka on myös erityisin laskelmin osoitettava. Painovoimainen järjestelmän (liesituulettimella tehostettuna) valitseekin nykyään vain noin 5 % omakotirakentajista.
Koneellinen poisto huippuimurilla on sekin uusissa omakotitaloissa harvinainen. Järjestelmässä poistoilma imetään muutamista pisteistä, parhaimmillaan huonekohtaisesti. Korvausilma otetaan huoneisiin tuloilmaventtiilistä tai tuuletusikkunasta. Järjestelmän kunnollinen toimivuus edellyttää tiivistä taloa, jotta korvausilma todella tulee niille järjestettyjen tuloilmareittien eikä epätiiviiden rakenteiden kautta. Suoraan ulkoa otettava kylmä korvausilma voi aiheuttaa vedon tunnetta ja käytännössä järjestelmää ei aina käytetä niin kuin on tarkoitus. Tässäkään systeemissä ei poistoilman lämpöä voida hyödyntää, joten se vaatii lisäeristystä rakennuksen muissa osissa.
Koneellinen, lämmön talteenotolla varustettu ilmanvaihtojärjestelmä tulee noin 90 %:iin uusista omakotitaloista. Järjestelmässä sekä tuleva että poistuva ilma kulkee ilmanvaihtokoneen kautta. Tuloilmasta suodatetaan epäpuhtaudet, kuten siitepölyt pois ennen huonetiloihin johtamista. Tuloilmaventtiilit järjestetään "puhtaisiin" tiloihin, kuten makuuhuoneisiin ja oleskelutiloihin, poistoventtiilit taas "likaisiin" tiloihin kuten keittiöt, WC:t ja pesutilat. Näin ilmavirrat kulkevat kohti "likaisia tiloja" eivätkä siellä syntyvät hajut tai kosteus leviä ympäri rakennusta. Ilmavirtojen kulkemisesta huoneiden välillä huolehditaan esim. kynnysrakojen avulla. Joissain tilanteissa, kuten useamman henkilön asuttamassa makuuhuoneessa, voi hiilidioksiditaso yöllä nousta kynnysraosta huolimatta. Tällöin kannattaa väliovea pitää yölläkin auki.
Koneellisen tulo- ja poistojärjestelmän ilmavirrat säädetään huonekohtaisesti, eikä 
venttiilien asetuksiin tule omin päin koskea ( puhdistus tehdään irroittamalla koko venttiili, ei pelkästään kierrettävää säätöosaa). Turvallisuussyistä koko talon ilmanvaihtosuhde pyritään säätämään muutaman prosentin negatiiviseksi, eli imuventtiilien poistama ilmamäärä on hieman suurempi kuin tuloilmaventtiilien kautta tuleva. Pienen alipaineen avulla varmistetaan, että ilma kulkee sieltä mistä pitääkin eikä esimeriksi rakenteissa olevien epätiiviiden kohtien kautta.
Ilmanvaihtokoneissa on pääsääntöisesti imuilman esilämmitys, jolla varmistetaan tuloilman pysyminen miellyttävän lämpimänä niissäkin tilanteissa, jolloin pelkkä lämmön talteenotto ei tähän riitä. Esilämmitys voidaan toteuttaa joko sähkövastuksella tai liittämällä ilmanvaihtokone tältä osin talon muuhun lämmitysjärjestelmään.
Ilmanvaihtokoneen tehoa voidaan säätää joko koneessa olevalla tai erillisellä ohjausyksiköllä. Kehittyneimmissä järjestelmissä on automatiikka, joka säätää laitetta esim. ilman hiilidioksidi- ja kosteuspitoisuuden perusteella. Itse kone voidaan asentaa tekniseen tilaan, komeroon tai esimerkiksi kodinhoitohuoneeseen kaapiston päälle. Asennuspaikan valinnassa vaikuttavat sekä ilmanvaihtoputkistojen kulkureitit että meluhaittojen minimointi. Koneet eivät desipelimittariin kovin suuria lukemia nosta, mutta esimerkiksi makuuhuoneen seinää vasen asennettuna voi laite yön hiljaisuudessa häiritä. Samasta syystä myös ilmanvaihtoputkistoihin asennetaan sopiviin kohtiin äänenvaimentimet. Ilmanvaihtoputket myös eristetään veden kondensoitumisen ja energiahukan estämiseksi.
LTO-laitteisto kanavistoineen ja asennuksineen maksaa 5000 euron molemmin puolin järjestelmästä ja talon koosta riippuen. Isoihin taloihin tarvitaan järeämmät laitteistot, joskus on järkevää käyttää jopa kahta erillistä ilmanvaihtokonetta ja putkistoa. Konetehon mitoitus on hyvä tehdä niin, että perusilmanvaihdossa kone käy suunnilleen puolella tehostaan. Näin koneen käyttöikä kasvaa ja tehoa on reservissä myös erikoistilanteita varten.
Koneellinen ilmanvaihtojärjestelmä vaatii jonkin verran huoltoa. Ilmansuodattimet on puhdistettava säännöllisesti ja vaihtovälisuositus on yksi vuosi. Ilmanvaihtoputkistot suositellaan nuohottaviksi kymmenen vuoden välein.
Riittävän ilmanvaihdon tunnusmerkit
Ilman mittareitakin voi arvioida asunnon ilmanvaihdon toimivuutta. Ilmanvaihto on yleensä kunnossa, jos makuuhuoneen ilma on raikasta aamullakin, pesuhuoneet kuivuvat nopeasti käytön jälkeen ja ikkunat ja muut ulkoseinärakenteet pysyvät lämmityskaudella kuivana.
