Kosteusmittaus käytännössä

Tyypillisesti pientalon lattian kosteus mitataan saunasta ja WC:stä, mielellään talon eri päädyistä. Sekä näytepala- että porareikämenetelmässä joudutaan aluksi määrittämään betonivalun paksuus poraamalla reikä lattialaatan läpi. Tämän vuoksi olisi hyvä miettiä jo valuvaiheessa, missä kosteusmittaukset voidaan turvallisesti tehdä. Valokuvat lattialämmitysputkien kulusta ennen valua ovat suureksi avuksi näytteenottopaikkaa mietittäessä.

Näytepalamenetelmässä mittaaja piikkaa lattialaatasta näytepaloja tietyltä syvyydeltä ja ottaa ne mukaansa koeputkessa. Kosteusmittaustulos saadaan jo seuraavana päivänä. Menetelmän etuna on, että kosteus saadaan mitattua yhdellä käynnillä, eikä sisälämpötilan heilahtelu vääristä mittaustulosta. Haittana on, että piikkaamisesta jää hieman suurempi korjattava jälki betoniin. Se voidaan kuitenkin paikata esimerkiksi pikabetonilla.

Porareikämenetelmässä mittaaja poraa ensin reiät betoniin ja asentaa niihin mittausputket. Putket tasaantuvat kolme päivää ja talon lämpötilan tulee tällöin pysyä välillä +15 - +25 astetta. Tämän jälkeen betonin kosteus on luettavissa asentamalla anturit mittausputkiin. Porareikämenetemää käytetään yleensä suurissa kohteissa, kuten kerros- ja rivitalotyömailla.

Betonin kuivumiseen vaikuttavat niin monet tekijät, että parhaatkin kuivumisarviot ovat vain suuntaa-antavia. Nykyään leudot ja siten tavallista kosteammat talvet myös pitkittävät betonin kuivumista. Vain mittaamalla betonin kosteuden voit varmistua, että se on riittävän kuiva päällystettäväksi.