Lämmöneristys

• Tulosta

Tietoja

Viimeksi päivitetty: 19.01.2013 14:50

Entisajan eristeet olivat sivutuotteita

Vanhoissa taloissa lämmöneristys ei ole yleensä toteutettu yhtä hyvin kuin uusissa rakennuksissa. Oman rajoituksensa asettivat jo käytettävissä olevat materiaalit; ennen 50-lukua saatavilla oli vain erilaisia paikallisia materiaaleja ja teollisuuden sivutuotteita, kuten masuunikuonaa, turvetta, sammalta, sahanpurua ja kutterilastua. Vaikka jo 1950-luvulla markkinoille ilmestyivät mineraalivillat ja polystyreeni (Styrox) , löytyy "perinteisiä" materiaaleja yleisesti vielä 1960- luvullakin rakennetuista taloista. Vanhanajan materiaalien eristyskyky on jo lähtökohtaisesti vain noin puolet nykyaikaisten vastaavista. Tilannetta heikentää lisäksi se, että niillä on ollut taipumus painua ajan saatossa joten seinien yläosista ja ikkunoiden alta löytyy usein paikkoja, joissa eristettä ei ole enää lainkaan. Tyhjissä kohdissa lämpötila laskee talvella jopa niin alas, että rakenteen pintaan tiivistyy kosteutta. Tällöin eristeen puutteellisuus on riskitekijä koko rakenteen säilyvyydelle.

Eri materiaalit pidättävät lämpöä eri tavoin

Eri rakennusmateriaalien ja lämmöneristeiden välillä on suuria eroja lämmöneristyskyvyssä, etenkin jos verrataan vanhoja ja nykyisiä tuotteita toisiinsa. Seuraavassa on yksinkertaistettuna esimerkkeinä eri materiaalien eroista esitetty rakennusmääräyskokoelmasta poimittuja rakennusmateriaalien lämmönläpäisevyyskertoimia. Monille tyyppihyväksytyille tuotteille on olemassa alla esitettyjä paremmat eristävyysarvot, varsinaisissa lämmöneristävyyslaskelmissa käytetään luonnollisesti niitä. Eri tuotteiden lämmöneristyskyky riippuu todellisuudessa myös mm. tuotteen valmistustavasta, tiheydestä ja koko rakenteesta.

Mitä pienempi lämmönläpäisevyys, sitä parempi eriste. Arvot on laskettu käyttäen yksikkönä metriä - eli metrin paksuinen ko. materiaalista valmistettu rakenne saavuttaisi esitetyn lämmönläpäisykertoimen.

Vanhassa kannassa myös käytetyt eristepaksuudet olivat nykynormeihin verrattuna pieniä: 10 sentin eristevahvuudet ulkoseinissä ja 20 senttiä yläpohjassa olivat vielä 1970-luvulla standardeja, kun nykytaloissa ulkoseinään tulee yleensä 15 -20 cm, yläpohjaan jopa 40 cm eristettä. Näiden tietojen valossa ei olekaan ihme, että vanhojen talojen eristykset eivät aina tyydytä. Heikoin tilanne on 1960-luvulla tai aikaisemmin rakennetuissa taloissa, jossa peräti 30 % asukkaista ei ole tyytyväisiä talonsa lämmöneristykdeen.

Huono eristys koetaan erityisesti kylminä lattiapintoina, vaikka itse syy voikin olla aivan muualla. Kylmä ilma painuu alaspäin, joten huono eristys aistitaan ensin lattianrajassa. Siniset jalat eivät kuitenkaan ole ainoa peruste remonttiin, sillä jo paljon ennen fyysisiä tuntemuksia heikko eristys näkyy lämmityslaskussa.

Vanhan talon lisäeristäminen

Talon lämmöneristävyys muodostuu kokonaisuudesta, jossa vaikuttavat eristepaksuudet, rakenteiden tiiveys, ikkunoiden laatu ja kunto sekä ilmanvaihtojärjestelyt. Tilanteesta riippuen heikoimman osatekijän parannus voi vaikuttaa jo selvästi asumismukavuuteen, mutta energiankulutusmielessä lähelle nykyvaatimuksia päästään vasta kaikkiin em. asioihin puuttumalla. Lisäeristys on perusteltua erityisesti silloin, jos lähtötilanne on selvästi heikko (purueriste tms.) tai rakennusosa korjataan joka tapauksessa jostain muusta syystä.

Yläpohjaeristäminen helpointa

Helpointa ja edullisinta lisäeristäminen on yläpohjissa. Jos pohjalla on jo mineraalivilla tai muu hyväkuntoinen eriste ja tilaa on, voi 20 - 30 sentin lisäeristyksen asentaa suoraan vanhan eristeen päälle. Järkevän kokonaiseristepaksuuden raja yläpohjassa menee 40 - 50 sentin kohdalla, yläpohjan tuuletusta ei kuitenkaan saa eristeellä tukkia vaan vesikaton ja eristeen väliin on jätettävä vähintään 70 mm:n tuuletusväli. Yläpohjan eristystä voi kasvattaa myös alaspäin. Vähiten seisomakorkeutta vievät hyvin eristävät tuotteet, kuten polyuretraani.

Ulkoseinäeristämisen vaihtoehdot

Ulkoseinien eristyksen parantamisessa on kolme vaihtoehtoa: Vanha eriste voidaan vaihtaa kokonaan tai lisäerisys voidaan lisätä ulko- tai sisäpuolelle. Asia ratkeaa usein luonnostaan muun korjaustarpeen mukaan. Jos sisäpintoja uusitaan, eriste kannattaa lisätä sisäpuolelle. Jos julkisivu vaatii uusimista, lisäeristyskin kannattaa toteuttaa ulkopuolelle. Vanha eriste kannattaa vaihtaa kokonaan uuteen erityisesti silloin, jos se on esim. painunutta purua tai muuten huonokuntoista. Ulkoseinissä jo 10 sentin paksuisen, painuneen purueristeen vaihtaminen nykyaikaiseen vaihtoehtoon saa aikaan tuntuvia parannuksia sekä aistinvaraisesti että lämpölaskusta tarkasteltuna. Eristeen vaihto ei myöskään kasvata seinäpaksuutta, joten ikkunat ja ovet eivät tässä vaihtoehdossa "uppoa" rakenteen sisään. Noin puolet lisäeristäjistä asentaa uuden eristeen ulkoseinän sisäpintaan, ulkopuolelle tai vanhan eristeen tilalle tehdään kumpaankin noin neljännes lisäeristyksistä.

Rakennusfysiikkaa ei saa unohtaa

Rakennusfysiikkaa eli rakenteiden kosteusteknistä toimintaa ei vanhan talon korjaamisessa kannata unohtaa. Rakenteita muutettaessa on aina otettava huomioon olemassa olevien rakenteiden ja materiaalien käyttäytymynen, sillä lämmöneristystä parannettaessa muuttuu samalla myös sen kosteustekninen toiminta. Mm. höyrynsulun tarpeellisuus, paikka sekä rakenteessa tarvittavat tuuletusraot on aina mietittävä tapauskohtaisesti.

Vanhojen eristeratkaisuiden yhteydessä ei tyypillisesti ole käytetty höyrynsulkua lainkaan, materiaalit ovat läpäisseet hyvin ilmaa ja puupohjaisina ne ovat olosuhteiden mukaan joko sitoneet tai luovuttaneet sisäilman kosteutta. Hillityllä vedenkäytöllä kosteusrasitus ei ole ollut suurta ja rakenteet ovat usein säilyneet ilman suurempaa lahoa tai homehtumista. Useimmat nykyaikaiset eristemateriaalit eivät kuitenkaan omaa kosteudensitomisominaisuutta, eikä läpihatara rakenne ole muutenkaan energiankulutuksen kannalta toivottavaa. Höyrynsulku onkin yleensä nykyään välttämätön, eikä sen asentamisessa kannata jäädä puolitiehen. Höyrysulku nnattaa asentaa huolella ja tiivistää myös kaikki saumat ja liittymäkohdat. Näin syntyvä tiiivis ja energaiataloudellinen rakenne vaatii kuitenkin taloon myös hyvän ilmanvaihdon.

Perusasiat turvallisessa lisäeristämisessä

Nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että yläpohjan eristepaksuuden kasvattaminen on aina turvallista, kunhan tuuletus hoituu edelleen tehokkaasti.

Ulkoseiniä eristettäessä on perehdyttävä tarkemmin rakenteiden kosteuskäyttäytymiseen. Ulkopuolelta lisäeristäminen ei yleensä vaadi mitään erityistoimenpiteitä, sillä uudet eristeet läpäisevät hyvin vesihöyryä ja rakenne tuulettuu edelleen riittävästi ulospäin.

Sisäpuolinen lisäeristys vaatii tarkkuutta. Tiivis höyrynsulku on yleensä tarpeellinen, sillä se sekä estää sisäpuolella syntyneet kosteuden kulkeutumisen rakenteeseen että myös parantaa rakenteen lämmöneristävyyttä. Samalla on kuitenkin varmistuttava, että vanha rakenne ei sisällä tiiviitä kerroksia. Esimerkiksi puueristeen päälle tehtävä lisäeristys ja höyrynsulkumuovi on toimiva ratkaisu, kunhan vanhasta rakenteesta (eli tulevan uuden rakenteen sisältä) poistetaan mahdolliset höyrytiiviit kerrokset. Esimerkiksi lateksimaalilla moneen kertaan maalattu sisäverhouslevy voi olla jo melkoinen höyrysulku.

Kaiken kaikkiaan oikeilla rakenneratkaisuilla ja työn huolellisuudella on suuri merkitys koko rakenteen toimivuudelle. Eristeet on asennettava huolellisesti, sillä tiiviys on oleellinen osa lämmöneristystä. Myös kylmäsiltoja on pyrittävä välttämään. Märkä eriste ei paljon lämmitä, joten hyvään rakenteeseen pääsee vain vähän kosteutta ja sekin pääsee tuulettumaan rakenteesta pois. Kosteuden poistumista edesauttaa, jos rakenne "harvenee" sisältä ulospäin mentäessä, eli tiiviit rakenteet ovat sisäpuolella, läpäisevämmät ulkopuolella. Talon kosteustekniseen toimivuuteen liittyy oleellisena osana myös ilmanvaihto. Ilmanvaihdon tarkoituksena on, paitsi vaihtaa "käytetty" ilma uuteen, myös poistaa asumisen aiheuttama liika kosteus hallitusti.

Materiaaleissa on valinnan varaa

Markkinoilla on useita lisäeristämiseen soveltuvia eristemateriaaleja. Yleisimmät ovat vuorivilla, lasivilla, erilaiset puukuitueristeet (selluvilla), polystyreeni (styrox) sekä polyuretaani. Viime vuosina erityisesti puukuitueristeet ovat kasvattaneet suosiotaan. Nämä eristeet sopivatkin korjausrakentamiseen hyvin, sillä niiden ominaisuudet ovat lähellä vanhoja eristemateriaaleja. Yläpohjissa ja ulkoseinissä ovat yleistyneet myös nimenomaan korjausrakentamiseen suunnitellut eristeen ja verhouksen sisältävät yhdistelmälevyt. Näissä rakennuslevyyn (tyypillisesti lastu- tai kipsilevyn) on kiinnitetty valmiiksi polyuretaani- tai EPS-eriste.

Mineraalivilla on suosituin eristemateriaali sekä ulkoseinien että yläpohjien lisäeristyksissä, tosin puhalluspuukuitueriste on viime aikoina kasvattanut osuuttaan. Polyuretaani tai polystyreeni on usein yhdistetty rakennuslevyyn, jolloin lisäeristys ja sisäverhous syntyvät samalla tuotteella.

Eristemateriaalit ovat joko levymäisiä tai puhallettavia. Pieniin lisäeristyksiin on puhalluseristeitä saatavana myös säkkitavarana. Yleisimmin käytettyjen eristystuotteiden lämmöneristyskyky perustuu niiden sisällään pidättämään ilmaan, joten kovin suuria eroja eri tuotteiden lämmönläpäisevyysarvoissa ei ole. Poikkeuksen tekee lähinnä polyuretaani, jonka lämmönjohtavuus on noin kolmasosan pienempi kuin villoilla, puukuitueristeellä tai polystyreenillä. Polystyreenin parempi lämmöneristyskyky perustuu sen sisältämään, heikosti lämpöä johtavaan kaasuun. Kevytsoran rakenne ei ole lämmönpidätyskyvyn kannalta optimaalinen, joten sen eristyskyky on alle puolet polystyreenin vastaavasta. Toisaalta muiden ominaisuuksiensa vuoksi kevytsora on erinomainen alapohja- tai routaeriste mm. radonalueilla tai heikosti kantavalle maaperälle rakennettaessa.

Eristystuotteita

Termex>>>

Suomen Selluvilla-Eriste>>>

Vesikaton uusiminen

• Tulosta

Tietoja

Viimeksi päivitetty: 19.01.2013 14:50

Vesikatto kestää 10 - 50 vuotta

Omakotikannassa vaihdettavien katteiden iät vaihtelevat tutkimusten mukaan 10 - 50 vuoden välillä. Vilkkainta uusiminen on vaiheessa, jolloin kate lähestyy 30 vuoden ikää. Uusimistarpeeseen vaikuttaa sekä katteen materiaali että sen huolto, mutta myös rakennukseen tehtävillä muilla korjauksilla sekä ulkonäkö- ja tyyliasioilla on merkitystä katteen vaihtohalukkuuteen.

Hyvin hoidettu katto kestää sekä ilmastoa että katseita paljon pidempään kuin hoitamaton. Perushuolto käsittää mm. vähintään kerran vuodessa tapahtuvan katon ja räystäskourujen puhdistamista roskista sekä jatkuvaa kunnon tarkkailua ja havaittujen vikojen korjaamista. Lisäksi useimmat materiaalit tarvitsevat pesua ja / tai maalausta säännöllisin väliajoin pysyäkseen kunnossa ja hyvän näköisenä.

Tasakattoratkaisut ovat osoittautuneet selvästi riskialttiimmiksi kuin harjakatot johtuen pääosin niiden suuremmasta huollon tarpeesta. Huolellisesti toteutettuina ja hoidettuina tasakatot ovat toimivia, mutta erityisesti vedenpoiston tukkeutuminen voi aiheuttaa niissä suuria ongelmia. Räystäätön tasakatto ei myöskään suojaa julkisivua auringolta ja viistosateelta. 60- ja 70-luvuilla tasakattoja rakennettiin runsaasti, mutta ahkeran korjaustoiminnan ansiosta näistä on jäljellä enää vain noin 10 %.

Valmistele vaihto ajoissa

Koska huonokuntoinen vesikatto vaarantaa koko rakennuksen säilyvyyden, ei sen uusimista kannata viivyttää liian pitkään. Keskellä talvea vaihtoon ei luonnollisestikaan voi ryhtyä, mutta valmistelun voi aloittaa jo silloin. Esimerkiksi huopakaton tai konesaumapeltikaton tekijöiden kanssa voi sopia aikataulun seuraavaa kesää varten valmiiksi talvella, kun heillä on vielä kalenterissa vapaata.

Uudesta katteesta riippumatta kannattaa ennen korjausta tarkistaa katteen alusrakenteiden kunto. Painuneet tai taipuneet kohdat kannattaa oikaista sekä lahot tai kosteusvaurioita kärsineet osat uusia ennen uuden katteen asentamista. Jos rakenteet ovat selvästi kärsineet, on aiheellista vahvistaa niitä, pyytää tarvittaessa asiantuntija paikalle arvioimaan tilanteen vakavuus tai jopa teettää uudet lujuuslaskelmat. Samalla on selvitettävä, miten vauriot ovat päässeet syntymään ja poistaa nämä riskitekijät.

Kattoa uusittaessa kannattaa varmistua myös alusrakenteiden riittävästä tuuletuksesta. Jos talossa on vesikaton suuntainen sisäkatto, on katteen alla silti oltava vähintään 70 mm katkeamaton ilmarako tuuletusta varten. Mitä suurempi tuuletusrako, sitä turvallisempi rakenne. Ilma kyllä kulkee 50 millisessäkin välissä, mutta riski tuuletuksen estymisestä esim. pullistelevien lämmöneristeiden vuoksi on suurempi. Tuuletusilman on päästävä poistumaan vapaasti joko päätykolmioissa olevien tuuletusluukkujen tai harjalla olevan tuuletusraon kautta.

Vesikattoa uusittaessa on varauduttava suojaamaan yläpohjarakenteet työn aikaisia sääilmiöitä vastaan. Viisas varaa käsille riittävästi pressuja rakenteiden nopeaa peittämistä varten.

Räystäät ja kattorakenteen paino

Vanhoissa taloissa eivät räystäät ole aina riittävän pitkiä, joissain tapauksissa niitä ei ole ollenkaan. Kattouusimisen yhteydessä myös räystäsratkaisut on mahdollista korjata alkuperäisiä paremmaksi. Räystään tulisi olla niin leveä, että se pystyy suojaamaan seinustat myös viistosateelta ja auringon uv-säteilyltä. Suositeltava räystäspituus on 600 - 700 mm.

Eri katemateriaalien välisillä painoilla ei käytännössä ole merkitystä katevalinnoissa. Kattorakenteet tulee joka tapauksessa mitoittaa kestämään vähintään 180 kg/m2 lumikuormat, jonka rinnalla muutamien kymmenien kilojen neliöpainoerot eri materiaalien välillä eivät paljoa vaikuta. Epäilyttävissä tapauksissa kattorakenteiden kunto kannattaa joka tapauksessa selvittää materiaalivalinnasta riippumatta.

Katevaihtoehdot

Vesikateratkaisun valinnassa mainituimpia päätöksentekoon vaikuttavia asioita ovat materiaalin pitkäikäisyys, helppohoitoisuus, asennuksen helppous ja talon entinen katemateriaali. Ulkonäkö on myös tärkeä, erityisesti kiinnitetään huomiota uuden katteen sopivuuteen ympäristön kanssa. Eri katevaihtoehtojen ominaisuudet vaihtelevat, joten yhdelle paras vaihtoehto ei ole sitä välttämättä toiselle.

Huopakate

Noin neljännes uusittavista katteista on bitumihuopaa. Huopakatteen alla on yleensä umpinainen laudoitus, joten uuden katon materiaali on melko vapaasti valittavissa. Ehjä alusrakenne voidaan jättää paikoilleen ja hyväkuntoisen vanhan huovan päälle voidaan suoraan liimata uusi huopa. Jos materiaalia halutaan vaihtaa, voidaan varsin yksinkertaisesti vanhan katteen päälle tehdä korotus tai tarvittava oikaisurimoitus sekä ruodemitoitus joko teräs-, tiili- tai kuitusementtikatetta varten. Konesaumatun teräskatteen voi niin ikään asentaa suoraan vanhan huopapinnoitteen päälle.

Uuden bitumikatteen valitsevat perustelevat päätöstään tyypillisesti sen ulkonäöllä ja äänettömyydellä, toisaalta entinenkin kate on yleensä ollut samaa materiaalia. Bitumikate on nykyisin joko rullatavarana myytävää tai kattolaattaa, molemmat ovat korjauskohteissa lähes yhtä suosittuja. Värin määrää katteen pinnassa käytettävä siroite, joten tässäkin suhteessa valikoima on runsas. Bitumikate vaatii alleen tasaisen ja liikkumattoman umpilaudoituksen tai muun vastaavan pinnan. Laudoitus toimii myös aluskatteena, tosin loiviin ja laattakattoihin on syytä asentaa myös erillinen aluskermi.

Bitumikatto on helppo asentaa itse. Katteen asentaminen harjakatoille on helppoa, valmista syntyy nopeasti, myös jiirit ja ylösnostot on näppärä toteuttaa taipuisalla materiaalilla. Kattolaatoissa ja uudenaikaisissa rullahuovissa on liimasaumat valmiina, joten asennuksessa ei tarvita erillistä liimaa. Bitumikatto viimeistellään sivu- ja päätyräystäspelleillä. Sivuräystään pellin päälle liimataan reunanauha, jonka jälkeen palahuopa voidaan latoa paikoilleen. Harja viimeistellään erillisillä harjapaloilla.

Teräskate

Lähes puolessa korjattavista vesikatoista vanha materiaali on terästä. Vanhan teräskatteen iästä riippuen materiaali on tyypillisesti joko konesaumattu tai sinkitty profiilikate. Katteen uusiminen vaatii usein alusrimoituksen siirtoa tai uusimista, koska edellisen tuotteen ruodejako ei ole välttämättä sama kuin uudessa katteessa.

Noin 75 % kattokorjaajista valitsee uudeksi materiaalikseen teräksen. Variaatioita teräskatteissa löytyy useita, yleisimpinä tiilikuvioitu teräsmuotokate, konesaumattu kate, konesaumattua muistuttava muotokate tai suora profiilikate. Materiaalin valinneita viehättää erityisesti sen helppohoitoisuus, pitkäikäisyys ja helppo asennus. Viimeksi mainittu tosin ei koske perinteistä konesaumattua kattoa, jonka asentaminen on ammattilaisten työtä.

Valtaosa uusista teräskatteista on muovipinnoitettuja, joista valmiita värivaihtoehtoja löytyy erittäin runsaasti. Edullista sinkittyä teräskatettakin myydään silti vielä paljon. Edullisella ostohinnalla on tosin kääntöpuolensa, sillä sinkitty kate vaatii aika ajoin maalausta. Alustaksi teräskate tarvitsee ruoteet tai harvalaudoituksen (konesaumakate) sekä aluskatteen.

Tiili- ja Varttikate

Noin viidennes uusittavien katteiden materiaalista on tiiltä tai kuitusementtiä (Vartti). Alkuperäiset tiilikatteet ovat pääasiassa savitiiltä, jota on käytetty yleisesti  50-luvulla tai aikaisemmin rakennetuissa taloissa. Nämä katteet uusitaan tyypillisesti joko betonitiiilellä tai teräskatteilla. Ruoteet on uusittava, jos vanhan ja uuden katteen jaot eivät ole samat.

Uuden tiilikaton hankkineita viehättää erityisesti sen äänettömyys, kestävyys ja näyttävä ulkonäkö. Yleisimmin valittu tiilikate on valmistettu läpivärjätystä betonista, mutta myös keraamisia kattovaihtoehtoja on ilmestynyt uudestaan Suomen markkinoille. Tiilikattojen valikoima on sekä profiilien että värien suhteen laaja, joten sopiva vaihtoehto löytyy yleensä talosta ja ympäristöstä riippumatta. Tiilikatonkin alla aluskatteella on tärkeä rooli. Tiilikaton asennus on nopeaa, tiilet nostetaan parhaimmillaan kuormasta suoraan katolle ja ladotaan päivässä - parissa paikoilleen. Lisäksi tulee tietysti mahdollisiin ruoteiden muutostöihin ja muihin valmisteleviin töihin tarvittava aika.

Tiiliä on syytä varata muutama nippu myös varastoon, sillä uudelta tiilikatteelta kuluu 1-2 vuotta, ennen kuin se asettuu lopullisesti paikoilleen. Alkuvaiheessa voi kohollaan olevan tiilen reuna esim. katolla käveltäessä murtua, mutta rikkoontuneen tilalle on helppo vaihtaa uusi kun samaa sarjaa löytyy heti autotallin nurkasta.

Varttikatteestakin löytyy useita eri värivaihtoehtoja. Vartti vaatii alleen ruoteet ja aluskatteet. Vartti eli kuitusementtikate kiinnitetään naulaamalla tai ruuvaamalla se kiinni aallon harjalta. Katteen asennus on nopeaa, koska levykoko on suuri mutta levyt ovat silti kevyitä käsitellä.

Aluskatetta ei saa unohtaa

Aluskate kuuluu osana rakennetta lähes kaikkiin vesikatteisiin. Aluskate estää paitsi katteen läpi tunkeutuvan veden pääsyn yläpohjan eristetilaan, myös katteen alapintaan kondensoituvan veden aiheuttamat riskit. Aluskatteen tärkeyttä ei vielä 80-luvullakaan aina ymmärretty ja kattoja tehtiin pelkkään pintakatteeseen luottaen. Tästä syystä voi varsin nuorissakin taloissa olla yläpohjatiloissa mm. kosteuden tiivistymisestä johtuneita vaurioita. Tavallisimmista materiaaleista vain bitumihuopa ei tarvitse alleen erillistä aluskatetta, koska umpilaudoitus kosteutta imevänä ja luovuttavana auttaa kondension hallinnassa.

Sadevesijärjestelmät kuntoon

Vesikatto korjauksen yhteydessä on syytä uusia myös sadevesijärjestelmät. Sadevesikourut tulee olla talon kaikilla sivustoilla ja syöksytorvia on hyvä asentaa talon kaikille nurkille. Erityisen tärkeää on johtaa vedet edelleen pois talon läheisyydestä. Erilaiset maakourujärjestelmät riittävästi ulospäin viettävän maanpinnan kanssa voivat toimia, mutta paras vaihtoehto on syöksytorven alle asennettava sadevesikaivo, josta vesi johdetaan edelleen putkea pitkin pois.

Sadevesijärjestelmä vaatii myös huoltoa. Kourut tulee säännöllisesti puhdistaa sinne joutuneista roskista, tilanteesta riippuen jopa useamman kerran vuodessa. Samalla sadevesijärjestelmän tiiviys ja toimivuus voidaan tarkistaa.

Vesikattotuotteita

Ruukki>>>

Minerit>>>

Wienerberger>>>

Monier>>>

Ikkunat

• Tulosta

Tietoja

Viimeksi päivitetty: 19.01.2013 14:50

Ikkunat kehittyneet huimasti

Ikkunat ovat kehittyneet huimasti viimeisinä vuosikymmeninä, uutta tekniikkaa edustavat selektiivi-ikkunat ovat energiataloudeltaan jo 2- 3 kertaa parempia kuin 20- 30 vuotta sitten käytetyt vakioratkaisut. Eenergiatalouden ohella myös helppohoitoisuus ja odotettavissa oleva käyttöikä ovat kasvaneet, sillä uusien ikkunoiden alumiinilla suojattu ulkopuite on sekä huoltovapaa että merkittävästi perinteistä maalattua puupintaa pitkäikäisempi.

Vanhan talon epämukavat energiasyöpöt

Paitsi energiasyöppöjä, vanhat ikkunat ovat usein myös asumismukavuuden kannalta  huonot: ikkunoista vetää, niiden käynti on huonoa ja lasit myös huurtuvat talvella.  Viimeistään seuraavan ikkunapuitteiden maalauksen lähestyessä kannattaa miettiä, josko vaihtaisi ikkunat kokonaan uusiin.

Vanhassa 2-lasisessa ikkunassa ikkunan sisäpinnan lämpötila laskee 20 asteen pakkasella jopa viiteen asteeseen. Kun heikosti eristävä ikkuna hohkaa kylmää, tuntee asukas sen sekä kylmän tunteena ikkunan vieressä että "vetona" jaloissaan. (Vedon tunteen syntymisessä ei siis ole kyse pelkästään ikkunoiden tiivistyksestä, vaan myöskin ikkunapinnan lämpötilasta.) Uuden tekniikan ikkunoilla sisäpinnan lämpötila saadaan hyvin lähelle huonetilojen lämpötilaa, jolloin kylmän ja vedontunteet loppuvat. Uusilla ikkunoilla päästään eroon myös lämmönlähteiden sijoitusvaatimuksista; kun ikkuna ei vedä eikä hohkaa kylmää, voidaan ikkunoiden alta jopa patterit  poistaa  kokonaan ja vaihtaa koko talon lämmönjako vaikkapa nykyaikaiseen lattialämmitykseen.

Huolellisuus varmistaa laadukkaan lopputuloksen

Ikkunan lämpötalouteen vaikuttaa paitsi itse ikkunarakenne, myös sen asennus ja tiiveys. Ikkunan karmin ja rungon väli on tiivistettävä huolellisesti eristekaistalla tai uretaanivaahdolla ja ikkunapuitteet tapauksesta riippuen kahdella tai kolmella tiivisteellä.

Ikkunan laatu vaikuttaa mm. tiivistettävyyteen. Kun ikkunan puutyöt ja heloitukset ovat mittatarkkoja, on ikkunakin todennäköisesti tiivis. Laadukkaat ikkunat avautuvat ja sulkeutuvat jämäkästi ilman jatkuvaa säätelyä. Laadusta kielii myös pintakäsittelyn siisteys ja heloituksien jämäkkyys, tiivisteiden istuvuus jne.

Suuremmat valmistajat toimittavat ikkunat tavallisesti valmiiksi pintakäsiteltynä ja heloitettuna; tehdasolosuhteissa päästään siistimpään lopputulokseen kuin työmaalla pensselipelillä. Ikkunoiden maalaus ei myöskään ole mikään tunnin urakka, pensselimiehiltä vierähtää helposti useita päiviä talon ikkunoita kiertäessään. Jos standardiväri valkoinen ei miellytä, voi ikkunatoimittajalta kysellä myös muita värivaihtoehtoja.

Alumiini-ulkopuitteiset ikkunat ovat jo uudistaloissa vakioratkaisu ja korjaajistakin enemmistö valitsee tämän helppohoitoisen vaihtoehdon. Alumiinipuite takaa huoltovapaan tulevaisuuden, ikkunoita ei tarvitse ulkopuolelta pintakäsitellä koko niiden elinaikana. Alumiini maalataan tehtaalla asiakkaan toivomaan värisävyyn. Alumiiniulkopuitteinen MSE-ikkuna on hinnaltaan noin 15 % kalliimpi kuin vastaava puu-ulkopuitteinen, mutta hinta säästyy tulevaisuudessa pienempänä huoltotarpeena.

Hinnat vaihtelevat ratkaisun mukaan

V. 2005 korjaajat maksoivat uusista ikkunoistaan keskimäärin 320 euroa kappale, vaihdellen toki ratkaisun mukaan.  Ikkunoiden kustannuksista kuitenkin vain osa syntyy ostohetkellä; halvemmat ikkunat vaativat tavallisesti enemmän huoltoa ja heikommasta eristyskyvystä maksetaan joka vuosi energialaskussa. Huonosti toimivat ja tiivistetyt ikkunat vaikuttavat myös asumismukavuuteen.

Ikkunat tarvitsevat hoitoa

Useimmin tehtävä ikkunoiden hoitotoimenpide on ikkunoiden pesu. Valintavaiheessa on hyvä muistaa, että MSK-ikkunoissa on kuusi pestävää pintaa. MSE-ikkunoissa neljä, kiinteässä kolmilasisessa vain kaksi. Uutta tekniikkaa edustavat "itsepesevät" ikkunat, Joiden erikoispinta pysyy perinteistä lasia helpommin puhtaana.

Ikkunoiden tiivisteetkään eivät ole välttämättä ikuisia, joten ne on hyvä tarkistaa ainakin muutaman vuoden välein ja tarvittaessa uusia. Puuikkunoita pitää uusintamaalata aika ajoin.

Ikkunakäsitteet tutuiksi

Ikkuna-asioissa törmää erilaisiin termeihin, joilla kuvataan mm. ikkunan eristävyyttä ja rakennetta. Seuraavassa on kerrottu, mitä muutamien yleisimpien termien taakse kätkeytyy.

U-arvo: Lämmönläpäisykerroin, eli kuinka paljon esimerkiksi ikkuna läpäisee lämpöä. Vanhan kaksilasisen U-arvo on luokkaa 3,0,  Kolmilasisella MSE-ikkunalla päästään arvoon 1,8, selektiivilasilla varustetulla ikkunalla U-arvo on jo noin 1,1 - 1,4. Kahdella kaasutäytteisellä ja selektiivikalvolla varustetulla kiinteällä ikkunalla on päästy 0,5 luokkaa oleviin U-arvoihin. Viimeksi mainitut ratkaisut ovat  tosin  normaalikäytössä harvinaisia. Vertailun vuoksi mainittakoon, että uuden  omakotitalon ulkoseinän (puurankarunko ja villaeristys) U-arvo on alle 0,2.

MSK: Sisään aukeava, kolmipuitteinen ikkuna, jossa jokaisessa puitteessa on oma lasi. Nämä eivät enää läpäise uusien asuinrakennusten lämmöneristysmääräyksiä.

MSE: Sisään aukeava, kolmella lasilla ja kahdella puitteella varustettu ikkuna, jossa sisäpuitteessa on kaksilasinen eristyslasi.

MSE-sel: Kuten edellinen, mutta eristyslasin sisälasina on selektiivilasi. Yleisin ikkunatyyppi uusissa omakotitaloissa, kasvussa myös korjauspuolella.

3-K: Kiinteä kolmilasinen eristyslasi-ikkuna.

Selektiivilasi: Lasin pinnassa on kalvo, joka päästää sisälle ulkoa tulevana auringon lyhytaaltoisen säteilyn, mutta heijastaa takaisin sisältä tulevan pitkäaaltoisen säteilyn. Parantaa ikkunan lämmöneristävyyttä kalvottomaan MSE-ikkunaan verrattuna 20 - 35 %

Superlasi: Superlasi paitsi eristää lämpöä tehokkaasti, estää myös liiallisen auringon lämpösäteilyn pääsyn huoneeseen.

Umpiolasi / eristyslasi: Kahdesta tai useammasta lasilevystä muodostettu tiivistetty rakenne, jossa ikkunalasien väli on täytetty jalokaasulla.

Jalokaasu: Eristää lämpöä ikkunalasien välissä paremmin kuin ilma. Tavallisimmin käytetty jalokaasu on argon. Parempi, mutta kalliimpi jalokaasu on krypton.

Puu-alumiini-ikkuna: Ikkunan ulkopuite suojataan ulkoa päin alumiiniprofiililla, joka kestää sään rasituksia paremmin kuin maalattu puu. Ikkunan puitteiden huoltotarve vähenee ja käyttöikä kasvaa. Alumiiniprofiilin ja puun välissä tulee olla tuuletusrako, jotta mahdollinen kosteus pääsee haihtumaan pois. Ulkopuite voi olla myös kokonaan alumiinia.

Kattoikkuna: Katon lappeeseen asennettava ikkuna, joka on suunniteltu erityisesti katto-olosuhteita varten.

Ikkunavalmistajia:

Domus>>>

Lammin Ikkuna>>>

Sisätilat

• Tulosta

Tietoja

Viimeksi päivitetty: 19.01.2013 14:50

Portaat

Keittiön suunnittelu

Keittiökalusteet

Kosteiden tilojen korjaus

Tekniset järjestelmät

• Tulosta

Tietoja

Viimeksi päivitetty: 19.01.2013 14:50

Tulisijat

Keskuspölynimurit

Keittiö kalusteet

• Tulosta

Tietoja

Viimeksi päivitetty: 19.01.2013 14:50

Kalustehankinta maksaa  yleensä 2000 - 10 000 euroa

Keittiökalustehankinnan hinta määräytyy sekä hankittavien kalusteyksiköiden määrän, laadun että toimittajan palvelusisällön mukaan. 70 % korjaajien keittiökalustehankinnoista sijoittuu 2000 ja 10 000 euron väliin (ilman kodinkoneita).

Keittiökalusteet ovat sekä suhteellisen arvokas hankinta että oleellinen osa sisustusta, joten tuotteet halutaan usein nähdä luonnossa ennen päätöksentekoa. Tähän kalustenäyttelyllä varustettu myymälä tarjoaa oivan mahdollisuuden. Noin puolet korjaajista hankkii kalusteensa alan erikoisliikkeestä, loput päätyvät ostamaan kalusteensa rautakaupasta, paikallisilta puusepänverstailta tai muualta. Keittiöhankinnan voi tehdä myös kodista käsin, joko edustajan kotikäynnillä tai jopa tilaamalla kalusteet internetin kautta.

Tärkeä ostopaikan valintaan vaikuttava seikka on liikkeen tarjoamat palvelut. Vanhasta asunnosta ei ole aina olemassa mittatarkkoja piirustuksia, jolloin keittiötila pitää mitata erikseen ja standardimitoitetut kalusteet eivät aina edes asuntoon sovi. Yksityiskohtainen kalustesuunnitelmakin tarvitaan, samoin vanhat kalusteet pitää purkaa ja uudet asentaa paikoilleen. Palveluiden saatavuus riippuu paljon liiketyypistä, yleismyymälä, paikallinen puuseppä, noutokeittiöketju tai kokonaispalveluun panostava tilauskeittiömerkki poikkeavat toisistaan mm. tässä suhteessa.

Materiaalit ja tyypit

Kalusteovien merkitys on suuri sekä keittiön ilmeelle että hinnalle. Saman toimittajan, kaappirungoiltaan samanlaisen kalustetoimituksen hinta voi vaihdella ovivaihtoehdosta riippuen esim. 5000 eurosta 10 000 euroon.

Kalusterungot

Kalusterungot on yleensä valmistettu huonekalukäyttöön tarkoitetusta lastulevystä, pinnoitteena voi olla melamiini, puuviilu tms. tyyliin sopiva materiaali.

Kalusteiden ovimateriaalit

Massiivipuu-ovet ovat nimensä mukaisesti kokonaan puuta. Tavallisimmin käytettyjä puulajeja ovat pyökki, tammi, koivu ja mänty. Ovet voivat olla luonnonvärisiä tai pintakäsitelty esimerkiksi läpikuultavalla pinnoitteella. Massiivipuuovet ovat monen mielestä edustavimpia, mutta sijoittuvat myös hinnaltaan haitarin yläpäähän. Noin puolet rakentajista päätyy siitä huolimatta massiivipuuovilla varustettuun keittiöön.

Lämpökäsitelty puu on uusimpia innovaatioita puupuolella, materiaali löytyy myös joidenkin merkkien kalusteovista. Lämpökäsitelty puu on normaalia massiivipuuta kovempaa ja kestää myös kosteutta sitä paremmin. Tämä on huomionarvoinen seikka erityisesti kosteiden tilojen kalustevalinnoissa.

MDF- ovien runko on valmistettu hierretyistä puukuidusta puristamalla. Mdf-materiaalista on helppo työstää erilaisia ovimuotoja ja pinnoittaa tai maalata ovi sopivaksi katsotulla tavalla. Maalatut ovet ovat usein mdf-runkoisia, mutta mdf-ovia on saatavilla myös kulutusta ja pesua kestävillä kalvopinnoitteilla varustettuna.

Laminaattiovien nimitys tulee pinnoitteena käytetystä levystä, ovien runko on yleensä lastulevyä. Laminaattiovien pinnassa on yleensä suunnilleen millimetrin paksuinen korkeapainelaminaattilevy. Laminaattipinnoite on hyvin kovaa ja kestää sekä kulutusta että erilaisia pesuaineita. Kestävyytensä ansiosta laminaattia käytetään paljon myös työpöytätasoissa.

Melamiinipinnalla varustetut kalusteovet ovat edullisia, mutta eivät kestä kulutusta siinä määrin kuin monet muut vaihtoehdot. Keittiökalusteovissakin materiaali kyllä menettelee, jos edustavuus ja kestävyys eivät ole sen valinnassa yleensä päällimmäisiä asioita. Muidenkin ovimateriaalien yhteydessä melamiinia käytetään usein pinnoitteena kalusterungoissa, ovien taustamateriaalina tms. vähemmälle kulutukselle joutuvissa paikoissa. Vaatekaappien ovissa melamiini on selvästi suositumpi ovimateriaali kuin keittiöissä.

Työpöytätasot

Laminaattitaso on kulutusta kestävä, helposti pestävä ja pinnan voi valita kiveä, puuta tai aivan jotain muuta muistuttavana. Laminaattitaso on  yleisimmin valittu työpöytätasotyyppi.

Luonnonkivitasot ovat yleistyneet ja niihin päädytään erityisesti silloin, kun keittiöön halutaan laadukas leima. Kivitasot kestävät sekä käyttöä että kulutusta mutta ovat selvästi laminaattitasoja kalliimpia.

Puutasoilla saadaan keittiöön oma leimansa. Puutasot vaativat laminaatti- ja kivitasoja enemmän hoitoa, myös käytön jäljet näkyvät niissä helpommin.

Kalustemerkit

Suomesta löytyy parisen sataa kalusteita valmistavaa yritystä, josta tosin valtaosa on paikallistasolla toimivia puusepän verstaita. 10 suurinta merkkiä vastaa noin 40 %. tehdyistä kaupoista. Alla on esitetty myynniltään suurimmat keittiötoimittajat asuntokorjausmarkkinoilla.

Keittiötoimittajia:

Puustelli>>>

Isku Keittiö>>>

Kosteiden tilojen korjaus

• Tulosta

Tietoja

Viimeksi päivitetty: 19.01.2013 14:50

Kylpyhuonekorjaus yleisimpiä remontteja

Kylpyhuonekorjaus on yksi yleisimpiä asunnoissa tehtäviä remontteja. Korjausten yhteydessä uusitaan tavallisesti ainakin pinnoitteet ja vesieristykset, mutta mitä vanhemmasta asunnosta on kysymys, sitä useammin myös rakenteisiin puututaan levyttämällä tai muuraamalla. 70-luvulla tai aiemmin rakennetuissa taloissa rakenteiden uusiminen kylpyhuoneen peruskorjauksen yhteydessä on jo enemmän sääntö kuin poikkeus. Samalla kun pinnat uusitaan, vaihtuvat usein myös kylpyhuonekalusteet, pesualtaat ja hanat. 55 % korjaajista uudistaa kylpyhuoneensa alle 3000 eurolla, 25 %:lla märkätilaremontti kustantaa 3000- 5000 €. Kylpyhuoneremonteista noin puolet tekee asukas itse, puolet palkattu ammattimies tai urakoitsija.

Rakenteet turvallisiksi ja kestäviksi

Asunnon yhteyteen rakennetut pesutilat ovat nykyaikaisen asumisen välttämättömyyksiä, mutta samalla rakennusteknisesti haastavia. Aikanaan märkätiloja rakennettaessa ei vedeneristysten kanssa oltu aina niin tarkkoja kuin nyt, joten vanhoissa asunnoissa löytyy tässä suhteessa usein korjattavaa. Havaitut vauriot edellyttävät ilman muuta korjaustoimenpiteitä, mutta hyvä hetki asian tarkistamiselle on myös silloin, jos kylpyhuoneeseen muutenkin mietitään kasvojenkohotusta. Pieni purkaminen ennen lopullista remonttisuunnitelmaa ei uusittavien pintojen kohdalla haittaa, mutta voi säästää tulevaisuudessa esiin putkahtavilta suuremmilta ongelmilta.

Nykyään vedeneristysvaatimuksista säädetään tarkkaan jo rakennuslaissa. Huolellinen remontoija noudattaa ohjeita tietysti ilman muuta, mutta määräyksillä on haluttu vielä varmistaa, että ratkaisut toteutetaan kunnolla kaikissa tilanteissa.

Kosteiden tilojen seinien runkomateriaaleista turvallisimpia ovat massiiviset kivimateriaalit kuten betoni, tiili, kevytsoraharkko tai kevytbetoniharkko. Nämä eivät yksistään vesivahinkoja estä, mutta rajaavat ne pienemmiksi ja helpommin korjattaviksi. Rakennuslevyt ovat korjaajalle helppoja käyttää ja ne eivät myöskään paksunna alun perin levyllä toteutettua seinää. Tästä syystä ne ovat saneerauskohteiden märkätiloissa edelleen käytetympiä kuin massiivikiviseinät. Suositeltavin levyvaihtoehto on vedenkestävä kuitusementtilevy, mutta myös kipsilevyä käytetään yleisesti. Jos kipsilevyyn päädytään, kannattaa ainakin suihkun kohta toteuttaa paremmin kosteutta kestävästä materiaalista. Keraaminen laatta painaa melkoisesti, joten tukevuuden varmistamiseksi väliseinärangat on syytä asentaa 400 mm:n välein. Suoruudeltaan ja kosteudenkestävyydeltään teräsrangat ovat puisia parempia.

Vedeneristys ja kaadot on tehtävä huolella

Sekä seinät että lattiat on vesieristettävä alustana käytettävästä materiaalista riippumatta. Suurin rasitus kohdistuu lattiaan, joten sen vedeneristys tehdään kaikkein järeimmäksi. Lattian vedeneristys voidaan tehdä käyttämällä itseliimautuvaa bitumimattoa, vedeneristysmuovimattoa tai levitettävää vedeneristysmassaa, joka voidaan vahvistaa kuitukankaalla. Erityisen huolella on eristettävä lattian ja seinän liittymäkohta, lattiakaivon ympärys sekä läpiviennit. Lattian vedeneristys nostetaan yleensä 10 - 15 senttiä seinän päälle, jolloin tilaan syntyy vedenpitävä kaukalo. Koska markkinoilla on erilaisia vedeneristystuotteita ja niitä käytetään hieman toisistaan poiketen, tulee käyttöohjeisiin tutustua ennen töihin ryhtymistä.

Ennen vedeneristystä on veden kulkeutuminen viemäriin varmistettava lattian riittävällä kaadolla. Sopiva kaato on 1:50, eli metrin matkalla lattia viettää kaksi senttimetriä.

Toimiva pesuhuone on pääosan ajasta kuivana

Ilmanvaihto on oleellinen osa kosteusvarmaa märkätilaratkaisua. Vesieristys turvaa rakenteet käytön aikaiselta rasitukselta, mutta vasta tilojen kunnollinen kuivatus käytön jälkeen takaa niille pitkän käyttöiän. Jos mahdollista, kylpyhuoneen poistoventtiiili tulee sijoittaa lähelle suihkutilaa. Painovoimaista Ilmanvaihtoa voi lisäksi tehostaa venttiiliin asennettavalla sähköisellä tuulettimella, mutta vielä parempi vaihtoehto on huippuimuri tai koko talon kattava koneellinen ilmanvaihto. Paras ilmanvaihtojärjestelmä on sellainen, joka toimii ilman erillistä päällepanoa ja jota käyttäjän ei tule houkutus sulkea ja unohtaa pian kokonaan käytöstä.

Lattialämmitys on paitsi mukavuustekijä, myös oivallinen apu märkätilojen kuivattamisessa. Sähköisiä järjestelmiä on saatavilla sekä betoniin upotettavina kaapeleina että ohuina laatan alle asennettavina elementteinä. Laatoituksen yhteydessä lattialämmityksen asentamista kannattaakin vakavasti harkita, jollei sellaista ennestään pesutilassa ole.

Valmiissa kylpyhuoneessa suihkukaappi tai -seinä vähentävät rakenteille aiheutuvia riskejä, koska ne pitävät roiskeet aisoissa. Ensiksi mainittu on tässä suhteessa luonnollisesti parempi, koska vedet voidaan ohjata umpialtaasta suoraan viemäriin. Suihkukaapin tai seinän avulla koko tilan käyttömukavuus paranee, kun wc-paperi ei ole aina märkänä suihkussa käynnin jälkeen?

Keraaminen laatta valtapinnoite

Kosteiden tilojen seinä- ja lattiapinnoissa käytetään nykyisin enimmäkseen keraamista laattaa. Laatta on näyttävä ja kestävä materiaali ja valikoimaa riittää todella runsaasti, tehtiinpä valintaa sitten vaativan sisustussilmän tai kukkaron ehdoilla. Laatan hyviksi ominaisuuksiksi on luettava myös sen helppo puhdistettavuus, kova ja kiiltävä pinta ei ime likaa ja kestää hyvin erilaisia pesunesteitä ja kemikaaleja. Samaa ei voi kuitenkaan sanoa saumoista. Saumat likaantuvat helposti, varsinkin vaaleissa sävyissä se myös näkyy hyvin. Ongelmaa kuitenkin voidaan vähentää käyttämällä saumasuojaa, jo likaantuneille saumoille taas löytyy erityisiä puhdistusaineita. Kumpiakin saa hyvin varustetuista alan liikkeistä.

Muovimatto tai kostean tilan tapetti olivat takavuosina suosittuja pinnoitteita märkätiloissa, jonkin verran niitä käytetään vieläkin. Korkealaatuinen, märkätiloihin tarkoitettu muovimatto toimii sekä vedeneristeenä että pintana. Huolellinen toteutus valmistajan ohjeiden mukaan on muovimateriaalinkin kohdalla toimivuuden edellytys.

Kalusteiden on kestettävä kosteutta

Kalusteiden kosteudenkestävyyteen kannattaa märkätiloissa kiinnittää erityistä huomiota. Kosteudenkestävästä levystä valmistettu kaapistorunko on turvallinen valinta, ovimateriaaleista parhaiten kosteutta kestävät massiivipuiset ja korkeapainelaminaatista valmistetut ovet. Myös metallista tehdyt kalusteet ovat kestäviä. Kosteiden tilojen kalusteet ripustetaan suoraan seinälle, reilusti irti lattiasta, jotta lattialla liikkuva vesi ei pääse vahingoittamaan kalusteiden runkoja.

Pesutilojen saniteettikalusteiden materiaalina on yleisimmin helppohoitoinen posliini, mutta myös näyttävät valumarmorista tai emalista valmistetut altaat ovat viime vuosina yleistyneet.

Pesuhuoneiden kriittisiä mittoja ja ohjeita

• Suihkutilan ohjeellinen leveys 900 - 1000 mm (minimi 800 mm). Mielellään kaksi erillistä suihkua. Kahden suihkun tilan leveys minimi 1500 mm.
• WC-istuimen vaatima tila leveyssuunnassa 800 mm, syvyyssuunnassa 1200 mm. WC on hyvä sijoittaa kokonaan omaan ovelliseen tilaan.
• Pesualtaan ja pöydän korkeus 800 - 900 mm. Perheen pienimmille erillinen tukeva koroke tai altaan sijoitus alemmaksi.
• Peilin sijoitus perheen pienimmän aikuisen ehdoilla. Peilin alareuna mielellään jo rinnan korkeudelle.
• Lasten kannalta on parasta, jos peili on iso ja alkaa heti altaan pinnan tasolta ylöspäin.

Märkätilatuotteita

Kaakeliluja>>>

maxit>>>

Finnmirror/Picard>>>

Tulisijat

• Tulosta

Tietoja

Viimeksi päivitetty: 19.01.2013 14:50

Suomalaiset käyttävät tulisijaansa ahkerasti

Reilussa 80 %:ssa omakotitaloista on takka tai muu vastaava tulisija. Tulisijaa myös käytetään ahkerasti, sillä lämmityskautena lähes jokaisessa tulisijallisessa talossa poltetaan puuta ainakin silloin tällöin. Lähes päivittäin varaavaa takkaansa käyttävät laskevat säästävänsä tyypillisesti noin 300 - 500 euroa vuodessa.

Kotimaisen, uusiutuvan puun käyttö on paitsi ympäristöystävällistä, myös kansantaloudellisesti ja -terveydellisesti järkevää. Kotitulisijoissa käytettävä puu on pääasiassa metsäteollisuudelle kelpaamatonta tai omilla takapihoilla kasvanutta sekapuuta. Tämä puu vapauttaisi hiilidioksidinsa ilmakehään joka tapauksessa metsiin mätänemällä, joten kotipoltto ei lisää kasvihuoneilmiötä. Polttopuiden kanssa askarointi on myös merkittävä hyötyliikunnan muoto, josta palkka saadaan pienentyneinä lämmityskuluina. Yksi pinokuutiometri kuivaa puuta sisältää puulajista riippuen 1200 - 1700 kwh lämmitysenergiaa. Lämmityskaudella päivän-parin välein tehokasta takkaansa lämmittävä pientaloasuja kuluttaa 5 - 10 kuutiota klapeja ja säästää sen edestä muussa lämmitysenergiassa.

Nykyjään päätulisijana toimiva takkauuni valitaan paitsi lämmittimeksi, myös osaksi sisustusta, joten sen muotoilulla on valintatilanteessa vähintään yhtä suuri rooli kuin lämmitysominaisuuksillakin. Suomalainen tulisijaosaaminen erityisesti lämpöä varaavien tulisijojen kohdalla on korkeatasoista. Nykyaikainen takkauuni hyödyntää oikein käytettynä 80 - 90 % polttopuun sisältämästä energiasta. Tehokas palaminen on myös puhdasta. Tulisijojen kehitys ei ole ulottunut pelkästään palamisprosessin hallintaan. Suomalaiset tulisijat ovat myös kauniita ja mallivaihtoehtoja löytyy sekä käyttötarkoituksen että ulkonäön suhteen runsaasti.

Polttopuun laatu vaikuttaa hyötysuhteeseen

Käytettävällä polttopuulla on merkittävä rooli tulisijan käytössä. Paras teho saadaan käyttämällä mahdollisimman kuivaa puuta, jolloin energiaa ei enää polttovaiheessa kulu kosteuden höyrystämiseen. Vuoden - kaksi halkoina tai klapeina ulkona kuivatettu, sateelta suojattu puu on jo oivallista polttoainetta, mutta vielä kuivemmaksi klapit saadaan säilyttämällä niitä muutamia päiviä lämpimissä sisätiloissa ennen käyttöä. Lämpöarvoltaan parasta kotimaista puuta on koivu, mutta kaikki puulajit käyvät polttopuuksi. Suomessa vielä harvinaista, mutta muualla jo pidempään käytettyä polttoainetta ovat puristamalla valmistetut puupelletit. Pellettejä voi polttaa paitsi erityisesti niitä varten valmistetuissa tulisijoissa, myös tavallisissa takoissa pellettiarinan avulla.

Tulisija vanhaan taloon

Suomalaisten uudelleen herännyt innostus puuenergian käyttöön näkyy myös tulisijamarkkinoilla, sillä nykyään jo enemmistö uusista tulisijoista pystytetään vanhaan taloon. Tavallisesti uusi takkauuni tulee vanhan, lämmöt suoraa taivaalle puhaltavan avotakan tai vuosikymmeniä palvelleen hyötytulisijan tilalle, mutta kyseessä voi olla myös ensimmäinen asuntoon tuleva takka. Uuden valmistulisijan asennus kestää tapauksesta riippuen puolesta päivästä pariin päivään, tosin pystytyksen ja viimeistelyn väliin tarvitaan joissain tapauksissa parin viikon kuivatteluaika. Paikalla muuraten työmaalla kuluu pidempään, mutta näppärä amatöörikin tekee itselleen viikossa - parissa varaavan takan. Erityisesti harrastelijamuuraria helpottavat valmiiksi kootut takkapaketit tarkkoine teko-ohjeineen. Tarjolla on myös valmiita tulisijan sisäosaelementtejä, jolloin vain kuoriosa tehdään muuraamalla.

Tulisijahankinnan hinta vaihtelee noin 500 eurosta 8000 euroon, keskiarvo on noin 3000 euroa. kustannuksiin vaikuttavat oleellisesti sekä valittu tulisijaratkaisu että vaadittavat purku- tai muut lisätyöt.

Tulisijan sijoitus

Lämmityskäytön kannalta hyvä tulisijan paikka on keskellä rakennusta kohdassa, josta lämpö pääsee esteettömästi leviämään joka puolelle asuntoa. Asunnon koosta ja tilaratkaisuista riippuen 1 - 2 hyvin sijoitettua varaavaa tulisijaa voivat kattaa asunnon lämmöntarpeen jo lähes kokonaan. Toisenlainenkaan sijoittelu ei tosin estä tulisijan hyödyntämistä lisälämmönlähteenä. Tulisijan koon valinta riippuu suuresti lämmitettävästä tilasta.  Liian pientä tulisijaa joudutaan lämmittämään liikaa, jolloin sen käyttöikä lyhenee ja rikkoontumisriski kasvaa. Huonetilaan nähden liian iso tulisija taas maksaa enemmän ja huone tulee helposti tukahduttavan kuumaksi. Sopivasti mitoitettu takkauuni tarvitsee pakkaskautena pesällisen tai kaksi vuorokaudessa ja tila pysyy koko ajan melko tasalämpöisenä. Tulisijavalmistajilla on mallikohtaiset suositukset sopivista neliömääristä, joten ainakaan oikean kokoisen, teollisesti valmistetun uunin valinta ei tuota vaikeuksia.

Tulisijan pohjan kantavuudesta kannattaa varmistua ennen uuden takan sijoittamista paikoilleen. Jos uusi uuni hankitaan vähintään yhtä painavan vanhan tulisijan tilalle, ei ongelmia pitäisi tulla, mutta täysin uuteen paikkaan tulevan massiivisen takan perusta kannattaa vahvistaa. Pohjan vahvistus voidaan suorittaa monella tavalla. Tavallisesti laatta piikataan auki, tehdään uusi raudoitus ja valetaan uusi, paksumpi laatta. Joskus riittää, kun laattaan portaan reikiä ja sitä vahvistetaan alaspäin valamalla.

Markkinoilla on myös kevyitä tulisijoja, jotka voidaan sijoittaa vaikkapa puisen välipohjan päälle. Kevyttakat ovat yleensä metallia, tosin kuori voi olla myös kiveä, keramiikkaa tai metallia. Kevyttakka ei luonnollisestikaan ole lämmönvarauskyvyltään raskaamman veljensä veroinen, mutta pienellä vaivannäöllä silti kelvollinen lämmityslaite. Kevyttakat ovat yleensä myös hinnaltaan edullisimpia kuin massiivitulisijat.

Takkauuni yleisin

Takkauuni on yleisin vanhoihin omakotitaloihin hankittava tulisijatyyppi. Tämän hankkii yksin tai leivinuunilla varustettuna noin 75 % saneeraajista. Takkauunit edustavat energiatehokkuudeltaan tulisijojen parhaimmistoa, sillä ne pystyvät hyödyntämään jopa 80 - 90 % pilkkeiden sisältämästä energiasta. Takkauunien erinomaisuus lämmityskäytössä perustuu tehokkaan palamisen ohella suureen massaan. 1000 kilosta ylöspäin painava tulisija varaa lämmön rakenteisiinsa ja luovuttaa sen vähitellen huonetilaan.

Leivinuunin hankkii noin neljännes korjaajista. leivinuuni voi olla joko erillinen tai liitetty takkauuniin. Puuliesiä on vajaa 20 % remontoijien hankkimista tulisijoista, kevyitä kamiinoita tai pikku-uuneja on noin 10 %.

Pintamateriaaleissa runsaasti vaihtoehtoja

Tiilitakan joko puhtaaksimuurattuna (eli tiilipinnalla) tai rapattuna/maalattuna hankkii reulu 40 %. Tiilestä syntyy hyvinkin monimuotoisia ja eläviä muotoja. Tiilitulisijoja on saatavana myös valmiina tarvikepaketteina, jossa on mukana kaikki tarvittavat materiaalit valmiiksi muotoon leikattuja tiiliä myöten. Toinen tiilitakan rakentamista helpottava tuote on valumateriaalista valmistetut sisäosat. Tässä ratkaisussa tulipesä ja savukaasujen kiertokanavistot on tehty valmiiksi elementeiksi, muurattavaksi jää vain kuoriosat.

Tiilitulisijan valinneet perustelevat valintaansa usein ulkonäöllä, lämmityskyvyllä ja edullisella hinnalla.

Vuolukivi on vakiinnuttanut asemansa tulisijamateriaalina, siihen päätyy vuosittain lähes 30 % korjaajista. Vuolukivitulisijat ovat suosittuja paitsi kotimaassa, myös merkittävä vientituote. Vuolukivessä  ostajia viehättää paitsi ulkonäkö, myös lämmityskyky, korkeaksi koettu laatu ja nopea asennus - asentaja pystyttää tulisijan tyypillisesti päivässä.

Muut luonnonkivet, kuten erilaiset liuskeet, graniitit, marmorit tms. käyvät nekin tulisijan pinnoitteeksi erityisesti silloin, kun halutaan säväyttää tavanomaisesta poikkeavilla ratkaisuilla.

Keraamiset tulisijat ovat nostaneet viime vuosina suosiotaan sekä uudisrakentajissa että korjaajissa. Suosituimpia ovat olleet perinteisten kaakeliuunien näköiset tyypit, mutta nyttemmin mallistot ovat kehittyneet myös modernimpaan suuntaan. Ulkonäkö ja laadukkuus ovat näissäkin tavallisia valintaperusteita, mutta keraamista pintaa arvostetaan myös sen helpon puhdistettavuuden vuoksi. Valtaosa kaakelipinnoitteisista uuneista on tehdasvalmisteisia, joissa ammattimies viimeistelee kauniin lopputuloksen valmiiksi muotoon valmistetuilla keramiikkaosilla. Keraamisilla laatoilla voi toki päällystää myös paikalla muuratun tiilitakan.

Metallisten tulisijojen etu on niiden keveys ja helppo asennus. Metallinen takka, kamina tai liesi voidaan sijoittaa helposti sellaiseenkin paikkaan, jossa lattia ei massiivista vaihtoehtoa kestäisi. Metallinen kuori ei lämpöä varaa, joten pidempikestoisessa lämmityskäytössä poltto tapahtuu päinvastoin kuin varaavissa tulisijoissa; hiljaa kituuttamalla, palamisnopeutta ilmaluukulla säädellen.

Savuhormin valinta

Tulisija tarvitsee aina savuhormin. Vanhoissa taloissa tällainen on usein ennestään, mutta piipun kunnosta tai uuden tulisijan sijoituksesta riippuen myös uudet hormin asentaminen voi olla tarpeen. Uutta piippua mietittäessä rakenteen paino tulee huomioida pohjarakenteita suunniteltaessa, raskaat tulisija- ja piippurakenteet vaativat perustaansa yleensä jonkinasteista vahvistusta. Kevythormit (paino alle 50 kg/m, pituus alle 8 m) voidaan tosin tukea perustusten sijasta myös palamattomilla tukirakenteilla kantaviin rakennusosiin. Tavallisimmin piippu tukeutuu lattiaan, mutta yksihorminen piippu voidaan asentaa myös suoraan tulosijan päältä lähteväksi, jos tulisijan rakenteet tämän sallivat. Jälkimmäisessä ratkaisussa voidaan säästää jonkin verran lattiatilaa ja myös tulisija-piippuyhdistelmän painoa.

Piippuratkaisua suunniteltaessa on muistettava suojaetäisyydet ja palava-aineisten rakenneosien suojaus. Piipun pintalämpötila ei saa saunan löylyhuonetta lukuun ottamatta nousta yli 80 asteen. Puisen tai muusta palavasta aineesta tehdyn väli- tai yläpohjan läpimenokohtiin paikkoihin asennetaan suojaksi 100 mm paksu kerros mineraalivillaa, kevytsoraa, hiekkaa tms. Kattopaneloinnin tai lattiapinnoitteen reuna voidaan kuitenkin ulottaa piipun pintaan asti, mikäli niiden paksuus ei ylitä 30 mm. Samoin voidaan enintään 150 mm korkeat jalka- ja kattolistat asentaa savuhormin ulkokuoren ulkopintaan. Savuhormi tehdään siten, että se on läpivientikohtia ja tulisijan taustoja lukuun ottamatta koko mitaltaan tarkastettavissa.

Pääsääntöisesti jokaiselle tulisijalle varataan oma horminsa. Samassa kerroksessa voidaan kaksi suunnilleen saman tehoista tulisija yhdistää samaankin hormiin, jos kummallekin tehdään oma savupeltinsä. Tulisijoja ei kuitenkaan voi käyttää yhtaikaa.

Vedon kannalta optimaalisin piipun paikka on talon harjalla, mutta huonetilojen sijoitus määrää viimekädessä piipun paikan. Piipun tulee paloturvallisuussyistä ulottua vähintään 80 cm lapetason yläpuolelle, mutta veto-olosuhteista riippuen voi korkeampikin ulkopiippu olla tarpeen. Mitä pidempi hormin kokonaispituus on, sitä parempi veto siihen syntyy. Vetoa voidaan parantaa myös piipun päähän asennettavalla imurilla.

Harkko- ja tiilipiiput yleisimmät

Harkkoelementtipiiput ovat 2000-luvulla nousseet vanhoissa taloissa perinteisiä tiilipiippuja suositummiksi. Harkkopiipun etuina nähdään erityisesti sen helppo asennettavuus, mutta myös paloturvallisuus, hyvä toimivuus, tilan säästö sekä sen saatavuus kallistavat valinnan usein elementtipiipun kannalle. Harkkopiipun pystyttää helposti itsekin, mutta helposta asennettavuudesta on etua myös palkattua asentajaa käytettäessä. Harkkopiippujen ulko-osa voi olla kevytsoraharkkoa, hohkakiveä tms. Varsinainen savuputki voi olla samaa harkkoainetta kuin ulkokuorikin, keraamisista elementeistä koottu tai terästä. Harkkopiippu voidaan sisätiloissa pinnoittaa rappaamalla, slammaamalla, laatoittamalla tai muulla soveltuvalla materiaalilla.

Tiilipiippu on yleinen valinta erityisesti silloin, jos tulisijakin on tehty tiilestä. Myös 3 tai useamman hormin tarvitsevat valitsevat tavallisesti tiilipiipun. Tiilipiipun etuina pidetään edullisuutta erityisesti monihormiratkaisuissa, samoin pitkäikäisyyttä ja lämmönvarauskykyä. Ammattitaitoinen muurari voi tehdä tiilipiipun puhtaaksimuurattuna, jolloin sitä ei ulkonäkösyistä tarvitse enää pinnoittaa. Yleensä tosin tiilipiippukin rapataan, maalataan tms.

Metallielementtipiiput ovat saneerauskohteissa suosittuja erityisesti keveytensä ansiosta, ne soveltuvat myös erityisen hyvin suoraan tulisijan päälle asennettaviksi. Teräspiipun valinneet ovat päätyneet siihen usein myös esteettisistä syistä, sillä sen saa hyvinkin näyttäväksi esim. ruostumattomalla teräskuorella.

Tulisija- ja hormitoimittajia:

Tiileri>>>

Schiedel Savuhormistot>>>

Wienerberger>>>

Uunisepät>>>

Tulikivi>>>

Kerman Savi>>>

maxit>>>

Maltti on valttia kosteiden tilojen rakentamisessa

• Tulosta

Tietoja

Viimeksi päivitetty: 19.01.2013 14:50

Omakotitaloissa tärkeitä asumismukavuutta lisääviä tekijöitä ovat kosteiden tilojen riittävyys, ajanmukaisuus ja mahdollisuus eriyttää eri toiminnat toisistaan. Jos remontin yhteydessä tehdään uusi, erillinen kodinhoitohuone, vaatteiden pesu, kuivatus ja muu käsittely voivat tapahtua tarkoituksenmukaisissa ja koneistetuissa tiloissa. Samalla varsinaisten pesu- ja wc-tilojen tilantarve pienenee, ja nekin voidaan järjestää tarkoituksenmukaisemmin. Osakehuoneistoon suunniteltu kylpyhuoneremontti täytyy hyväksyttää kiinteistön hallituksella.

Suunnittelussa huomioidaan perheen tarpeet

Usein korjattaessa vanhaa rakennusta on rajoitteena jo olemassa oleva tila. Pesuhuone on mahdollisesti varustettu myös pyykin käsittelyä varten, eikä varsinaista kodinhoitohuonetta ole lainkaan. Tällöin on syytä miettiä tilajärjestystä uudelleen. Hyvä suunnittelija saa vanhasta kylpyhuoneesta toimivan kodinhoidon siirtyessä sieltä pois omalle paikalleen. Vapautuvan tilan voi myös hyödyntää esim. hankkimalla kylpyhuoneeseen poreammeen.

Tämä ei välttämättä toteudu aivan vanhojen seinien sisäpuolella, vaan kosteat tilat ja kodinhuoltotilat joudutaan sijoittamaan esim. laajennusosaan. Myös vanhassa rakennuksessa, jos suinkin on mahdollista, talon kosteat tilat olisi hyvä sijoittaa yhdeksi ryhmäksi, joissa seinänaapureina ovat sauna pesutiloineen, kodinhoitohuone ja wc-tila.

Kun nykyaikaistetaan pesutiloja vastaamaan tämän päivän tarvetta, tulisi niitä rakentaa yksi kutakin asuinkerrosta kohden. Yleensä yksi tilavampi rakennetaan saunaosaston yhteyteen, ja muut ovat omakotitaloissa suihku/wc-yhdistelmiä. Nykyisin varsinaisen pesuhuoneen wc-pytty sijaitseekin oman ovensa takana. Yleistä on myös järjestää vanhempien makuuhuoneesta suora yhteys johonkin wc-/suihkutiloista.

Suihku vaatii vähintään 80 x 80 cm:n lattiatilan, jotta aikuinen ihminen pystyy peseytymään kunnolla. Jos suihkutila rajataan suihkuseinällä tai -kaapilla, pesutila pysyy kuivempana. Varsinkin yläkerran pesutilat olisi syytä varustaa suihkukaapilla vedeneristyksestä huolimatta. Tällöin vesivahingon mahdollisuus pienenee.

Kodinhoitohuone myös vanhaan taloon

Erillisen kodinhoitotilan kiistattomat edut korostuvat erityisesti lapsiperheissä, jossa pyykinpesu on lähes päivittäistä. Kodinhoitohuoneen on syytä olla riittävän suuri, jotta sinne jää koneiden ja säilytystilojen lisäksi myös riittävästi työskentelytilaa. Varsinaisen teknisen tilan puutteen vuoksi kodinhoitohuoneeseen sijoitetaan usein myös varaaja, ilmastointilaite ja keskuspölynimuri.

Suora uloskäynti kurapisteineen kuuluu hyvin suunniteltuun kodinhoitohuoneeseen, mutta korjausrakentamisessa tästä täytyy joskus tinkiä.

Työ vaatii aikansa

Liian usein hätiköidään ja yritetään saada kylpyhuoneremontti valmiiksi mahdollisemman nopeasti. Maltti on valttia kun kosteisiin tiloihin tehdään remonttia. Kalusteiden ja entisten pintamateriaalien vaihto vie oman aikansa. Rakenteiden kunto tulee tarkistaa ja mahdollisesti kuivata ja korjata. Kuivausajan tulee olla niin pitkä, että varmistetaan kaiken kosteuden poistuminen rakenteista ennen niiden sulkemista. Seinät tasoitetaan ja lattian kaadot tarkistetaan ja tarvittaessa korjataan. Tasoitteiden käytössä kannattaa aina noudattaa valmistajan ohjeita niin vesimäärien, kuin lisäaineiden suhteen. Parhain lopputulos saadaan kun käytetään saman valmistajan tuoteperhettä alusta loppuun.

Vesieristys tehdään tasoitettujen pintojen päälle ja niiden kuivuttua pintamateriaalit voidaan asentaa ja lopuksi tehdä mahdolliset saumaukset ja tiivistykset. Viimeksi asennetaan kalusteet. On hyvä muistaa että lattialämmityskohteissa ei kannata porata reikiä lattiaan vaan asennuksissa käytetään kosteisiin tiloihin tarkoitettuja liimamassoja. Kaikki asennuksiin tarvittavat porattavat reiät täytetään silikonilla ennen ruuvien kiertämistä paikoilleen.

Toteuttamisessa huolellisuus tärkeää

Kosteiden tilojen toteuttamisessa kannattaa olla huolellinen. Hyvin tehty veden eristys on pesutiloissa avainasemassa, samoin riittävät kaadot (1:50) lattiakaivoa kohti. Betonointitöiden yhteydessä tehty kaato kannattaa tarkistaa esim. vatupassilla ja tarvittaessa korjata siihen soveltuvilla tasoitteilla. Lattian tulisi viettää joka suunnasta kohti lattiakaivoa koko sillä alueella, johon vettä voi roiskua. Märkätilarakentamisessa on hyvä käyttää seinien runkomateriaalina elämättömiä ja kosteutta sietäviä kivimateriaaleja, esim. tiili, betoni, kevytbetoni, kahi- tai väliseinäpontti. Tällä rajoitetaan vahingot mahdollisimman pieniksi, jos vedeneristys kaikesta huolimatta jossain rakennuksen elinkaaren vaiheessa pettää. Jos kostean tilan seinissä käytetään levyrakennetta, on syytä valita hyvin kosteutta kestävä tuote, kuten Kaakeliluja.

Kaakeliluja – varteenotettava vaihtoehto

Kaakelilujaa käyttämällä onnistuu kylpyhuoneremontti hieman nopeammin, sillä sileää levyseinäpintaa valmistuu nopeasti ja vedeneristystyö on vähäistä. Kaakeliluja on kuitusementtilevy, jonka pääraaka-aineena on käytetty sementtiä ja hiekkaa. Levy kestää hyvin vettä ja kosteutta eikä se tue mikrobien ja sienien kasvua koska sen pH on alkalinen.

Kaakeliluja on ainoa tehtaalla valmiiksi ve den eristetty kivilevy, jonka asentaminen tapahtuu normaalin seinälevyn tapaan. Levyt kiinnitetään ruuveilla kylpyhuoneen seinän koolauksiin tai asentaa tehdasvalmisteisiin kylpyhuone-elementteihin, joiden seinät on PVC-pinnoitettua teräslevyjä. Muuratuille pinnoille levyt kiinnitetään saneerauslaastilla ja varmistetaan kiinnitys ruuveilla. On huomioitava, että koolauksen keskitettyväli on seinissä 400 mm ja katossa 300 mm. Ruuvien kannat ja levysaumat käsitellään joko itseliimautuvalla vedeneristysnauhalla tai kuitukankaalla ja vesieristeellä. Lattian ja seinän liitoskohdat, nurkat ja läpiviennit vedeneristetään sääntöjen mukaisesti. Kaakeliluja voidaan suoraan pinnoittaa keraamisilla laatoilla, märkätilojen seinäpäällysteillä tai maalata märkätiloihin soveltuvilla maaleilla.

Lattian vedeneristys voidaan toteuttaa vedeneristykseen tarkoitettua muovimattoa tai kuitukankaalla vedeneristysmassaa. Erityisen huolellinen kannattaa olla seinän ja lat tian liittymäkohtia sekä lattiankaivon ympärystä tehtäessä, sillä näistä kohdista vesi helpoimmin siirtyy rakenteisiin. Sei nien saumaja kulmakohdat, läpiviennit sekä eri materiaalien liitoskohdat on syytä varmistaa erillisellä saumanauhalla. Lattian vedeneristys nostetaan seinälle vähintään 15 cm, jolloin saadaan aikaiseksi vedenpitävä ”kaukalo”. Kivirakenteiset seinät tasoitetaan ja vesi eristetään vastaavasti tähän tarkoitettuja tuotteita käyttäen. Tilanteesta riippuen suihku voidaan erottaa muusta tilasta suihkuseinää tai kaappia käyttäen. Tämä lisää käyttömukavuutta ja antaa enemmän myös sisustuksellista vapautta, kun vesi ei roisku koko kylpyhuoneeseen.

Helppohoitoinen kaakeli

Kosteiden tilojen pinnoitteena käytetään uusissa taloissa lähes poikkeuksetta kaakelia. Kaakeli on kestävä ja materiaali, joka on myös helppo pitää puhtaana. Laatoituksella saadaan näyttäviä pintoja. Useat eri kuosivaihtoehdot ja boordija kuvalaattojen käyttö luovat mahdollisuuden yksilöllisiin ratkaisuihin. Laattojen värivalinnoissa kannattaa laittaa tummat sävyt alas ja vaalentaa ylöspäin, jolloin lopputuloksesta tulee keveämmän näköinen. Laattasaumojen likaantumista voidaan torjua käyttämällä erityistä laattasaumojen suoja-ainetta. Keraaminen laatta on vedenpitävä, mutta saumat eivät, joten laattojen alle tarvitaan ehdottomasti vedeneristys!

Kylpyhuonekalusteiden valinnassa on hyvä kiinnittää huomiota rakenteiden ja pintojen kosteuskestävyyteen. Monilta valmistajilta on saatavissa kosteudenkestävistä levyistä valmistettuja kalusterunkoja. Kosteutta parhaiten kestäviä materiaaleja ovat ainakin massiivipuu ja korkeapainelaminoidut ovet. Kosteiden tilojen kalusteista puuttuvat sokkelit, sillä ne ripustetaan yleensä seinään reilusti lattiapinnan yläpuolelle, ettei lattialla liikkuva vesi pääse vahingoittaman kalusteita. Jollei riittävän tukevaa kiinnityskohtaa seinästä löydy, voidaan kaapistot varustaa metallisin säätöjaloin.

Ilmanvaihto on osa käyttömukavuutta ja turvallisuutta

Ilmanvaihto on pesutilojen tärkeä yksityiskohta, jota ei tule unohtaa kylpyhuoneremontin yhteydessä. Jos on mahdollista, niin pesuhuoneessa oleva poistoilmaventtiili tulisi asentaa mahdollisemman lähelle suihkua, jolloin kostea ilma saadaan poistumaan huoneesta suorinta tietä mahdollisemman tehokkaasti. Vanhoissa taloissa tämä ei aina ole mahdollista, joten vaihtoehtona on hankkia kylpyhuoneeseen tarkoitettu ilmankuivaaja tai kosteusanturilla ja aikaviiveellä varustettu kylpyhuonepuhallin.

Painovoimainen ilmanvaihto ei kosteissa tiloissa ole riitävä. Parhain tulos saadaan vain koneellisella ilmanpoistolla.

Korjaukset kannattaa tehdä harkiten

• Tulosta

Tietoja

Viimeksi päivitetty: 19.01.2013 14:50

Mitä pitäisi korjata ja miten? Lähtökohtana on aina rakennus itse. Mitä vanhempi rakennus on, sitä haasteellisemmaksi korjaus tulee. Korjaajan on syytä tuntea rakennuksen historiaa ja kunnioittaa perinteitä työtapoja ja materiaaleja valitessaan. Ilman painavia syitä ei iäkästä rakennusta pidä korjata liikaa. Rakennuksen oma henki ja tyyli säilyvät parhaimmin, kun mahdollisimman paljon alkuperäistä säilytetään. Ajan tuomaa kuluneisuutta ei ehkä voida poistaa, mutta toisaalta juuri se luo monesti rakennuksen viehättävyyden. Pienetkin harkitsemattomat muutokset voivat pilata sekä ulkonäön että myös rakennustekniset ominaisuudet.

Vanha konsti parempi kuin pussillinen uusia

Rakennustapa ja materiaalit ovat muuttuneet paljon vuosien varrella. Parhaimpaan lopputulokseen päästään, kun käytetään samaa tai mahdollisimman samanlaista materiaalia ja korjaustapaa kuin alkuperäisessä ratkaisussa. Tämän takia remontoijan täytyy tutustua huolellisesti rakennukseensa ennen remonttiin ryhtymistä. Entisten kaltaiset materiaalit eivät liity pelkästään ulkonäköön vaan myös tekniseen käyttäytymiseen. Tänä päivänä vanhoja materiaaleja tai niiden kaltaisia on suhteellisen helposti saatavilla, näitä ovat mm. pinkopahvi, perinteiset maalit, luonnonvahat, erikoishöylätyt listat ja paneelit, pellavavierre, tervapaperi sekä hitaasti kasvanut tiheäsyinen puuaines.

Lisäksi vanhaan rakennukseen sopivat puukuitulevyt sekä pellava- sellu- ja puukuitueriste, jotka ottavat vastaan ja luovuttavat huoneistokosteutta lähes samanlaisesti kuin alkuperäiset ratkaisut. Myös vanhojen rakennusosien kierrätykseen erikoistuneista liikkeistä voi moneen pulmaan löytyä apua.

Kunnioita vanhaa

Vanhan talon viehättävyys perustuu pitkälti mittasuhteisiin ja materiaalien ominaisuuksiin. Usein törmätään tyylillisesti väärin tehtyihin korjauksiin. Ruutuikkunat on vaihdettu ns. nykyisiin maisemaikkunoihin tai rakennusta on laajennettu täysin tyyliin sopimattomasti. Varsinkin 70-luvulla näitä virheitä tehtiin paljon, jolloin moni rakennus sai kylkeensä ”elintasosiiven”. Mikäli mahdollista, olisi korjauksen yhteydessä nämäkin yhtenäistettävä vanhan rakennuksen tyyliin sopiviksi. Jos alkuperäiset ikkunat ovat säilyneet, joudutaan miettimään, kunnostetaanko vanhat ja parannetaanko lämpöeristystä muilta osin. Yksi vaihtoehto on jättää pelkästään ulkopuite alkuperäiseen asuunsa ja lisätä sisäpuolelle ajanmukainen ikkuna. Menetelmä ei ole kovin yleinen, mutta teknisesti mahdollinen.

Tämän päivän säännökset

Varsinkin luvanvaraisessa korjausrakentamisessa tulevat väistämättä eteen tämän päivän määräykset, jotka koskevat mm. vedeneristämistä, paloturvallisuutta, ilmastointia sekä lämpö- ja ääneneristystä. Uusien ja vanhojen ratkaisujen väliltä täytyy löytää kompromissi. Näissä asioissa ammattitaitoinen suunnittelija on ehdottomasti paikallaan.

Mieti, mitä korjataan

Korjaaminen on kallista. Siihen eivät vaikuta pelkästään materiaalit ja työ, vaan myös purkaminen ja työn hitaus. Onkin syytä tarkkaan miettiä, mitä korjataan ja mitä kohtia voidaan kunnostaa. Suositeltava nyrkkisääntö onkin, että vain selkeät viat ja vauriot sekä niiden syntymiseen vaikuttaneet syyt korjataan ja muuten rakenteet vain kunnostetaan. Rakennuksen ikä ei ole vika. Liian perusteellinen korjaus ei säilytä rakennuksen arvoa, mahdollisesti jopa laskee sitä. Näin ollen kaiken korjauksen pitäisikin perustua aina luotettavaan kuntoarviointiin.

Pienin askelin tai isoin harppauksin

Pienin askelin tai kertarysäyksellä tehtäville peruskorjauksille löytyvät kummallekin perusteensa. Sopivaan korjausstrategiaan vaikuttaa sekä henkilökohtaiset mieltymykset että rakennuksen peruskunto. Moni haluaa muuttaa uuteen tai muuten hyväkuntoiseen asuntoon siitä syystä, ettei mitään remonttia tarvitse tehdä. Strategia toimii pitkään hyvin, etenkin jos talon huollosta huolehditaan säännöllisesti. Tämän tien päässä häämöttää kuitenkin aina lopulta iso korjaus. Toinen vaihtoehto on jatkuva ylläpitoluonteinen remontoiminen. Asunnon eliniälle laskettuna viimeksi mainittu vaihtoehto on yleensä edullisempi, sillä esim. pelkkien pinnoitteiden uusiminen on halvempaa kuin syvemmälle edenneiden vaurioiden korjaus.

Jos lähtökohtana on jo peruskorjauskunnossa oleva rakennus, merkitsee sen pikkuhiljaa tapahtuva omatoiminen remontoiminen pahimmillaan vuosien asumista työmaan keskellä. Asumismukavuuden kannalta kerralla toteutettu suuri peruskorjaus voi tässä tapauksessa puolustaa paikkaansa suuremmista rahoitus- ja työkustannuksista huolimatta.