Energiatehokas pientalo SPU Eristeillä
- Tietoja
- Viimeksi päivitetty: 02.03.2015 16:16
SPU Eristeet:
Oma talo on usein perheen suurin investointi. Pientalon rakentajan tai remontoijan päätöksillä suunnitteluvaiheessa on vaikutusta perheen talouteen, terveyteen ja viihtyvyyteen jopa vuosikymmenien ajan, puhumattakaan talon omasta, jopa yli sadan vuoden mittaisesta elinkaaresta. Tehokkain tapa vähentää rakennusten energiankulutusta on rakennusten lämmöneristävyyden parantaminen. Käytännössä tämä tarkoittaa uudisrakennusten rakentamista nolla-, matala- tai passiivienergiatasoisiksi sekä vanhojen rakennusten korjaamista energiatehokkaammiksi.
LähiTapiolan muistilista turvalliseen korjausrakentamiseen
- Tietoja
- Viimeksi päivitetty: 27.01.2014 14:48
LähiTapiola:
Korjausrakentamisen yhteydessä kannattaa kiinnittää huomiota myös asumisturvallisuuteen. Esimerkiksi peruskorjauksen yhteydessä voi mainiosti laittaa myös kodin turvatekniikan kuntoon!
Huolellisuutta tulisijan valinnassa
Monet asentavat jo olemassa olevaan rakennukseen uusia tulisijoja piippuineen tai korvaavat piippuja ns. kevythormeilla. Useita palovahinkoja on aiheutunut, kun hormi ja tulisija eivät olekaan olleet tehoiltaan yhteensopivia tai hormeja on asennettu tai rakennettu väärin. Siksi onkin aina tärkeää varmistaa tulisijan ja kevythormin yhteensopivuus. Tulisijasta saatu lämpöteho ei saa olla liian suuri piipun rakenteeseen nähden.
Toisen sukupolven palovaroittimet
Sähköverkkoon kytketyt palovaroittimet ovat uudisrakentamisessa pakollisia. Laitteistot on järkevää asentaa sisätilaremonttien yhteydessä. Markkinoilla on olemassa myös älykkäämpiä palovaroittimia, jotka kytkevät virran pois juuri siitä tilasta, jossa savun katkua tuntuu. Keittiöihin on saatavissa vastaavanlaista tekniikkaa, joka estää sähkölaitteista aiheutuneita paloja ennalta.
Sähköasennukset tarkastettava
Koko sähkölaitteisto on syytä tarkastaa rakennus- ja remonttitöiden jälkeen. Löystyneet liitokset ja asennusvirheet tulevat näin esiin. Samalla tulee hoidetuksi mahdollinen lakisääteinen sähkötarkastus.
Turvallinen valaistus
Halogeenivalaisin kuumenee polttavan kuumaksi, kun taas led-valo on viileää. Remonttia suunniteltaessa on syytä valita energiaa säästävä ja paloturvallinen led-valaistus sekä asunnon kiinteäksi valaistukseksi että työmaan valaisemiseen.
Märkätilat ja vesieristykset
Märkätilojen vesieristykseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Lopputuloksen on oltava määräysten mukainen ja jälkikäteen rakenteita rikkomatta varmistettavissa. Vain työnaikainen dokumentointi (valokuvat), koepalat ja asiaan kuuluvat tarkastukset varmistavat työn laadun.
Kattotulityöt ja tulityöt
Tulityöt ovat töitä, joissa syntyy kipinöitä, käytetään liekkiä tai lämpöä ja jotka aiheuttavat palovaaran. Jos rakennustöiden yhteydessä joudutaan tekemään tulitöitä, on niihin saatava kirjallinen lupa kiinteistön omistajataholta. Tulityön suorittajalla tulee olla voimassaoleva, henkilökohtainen tulityökortti. Tulityöt tulee aina pyrkiä tekemään vaihtoehtoisin menetelmin eli ilman palovaaraa. Osoitteesta www.lahitapiola.fi löydät lisää kodin turvallisuusvinkkejä muun muassa paloturvallisuuteen, murtoturvallisuuteen ja vesivahinkojen estämiseen liittyen.
Millaisia vakuutuksia peruskorjauksen tai laajennuksen yhteydessä tarvitaan?
Uutta rakentaessa tai vanhaa remontoidessa sattuu ja tapahtuu. Siksi on tärkeää muistaa vakuuttaa itsensä, omaisuutensa ja työntekijänsä.
Kotivakuutus antaa turvaa rakenteilla tai peruskorjattavana olevalle omakotitalolle, irtaimelle omaisuudelle, rakennusmateriaaleille ja -tarvikkeille sekä työkaluille ja -koneille. Myös rakennustöitä tekevien vieraiden työntekijöiden vaatteet, työkalut ja työmaarakennukset sekä vuokratut koneet ja laitteet voidaan erikseen sopien vakuuttaa. Yhtiömuotoisessa asumisessa rakennuksen vakuutusturvasta huolehtii taloyhtiö, ja asukas vastaa oman omaisuutensa vakuuttamisesta.
Kotivakuutuksen laajuus voidaan valita tarpeiden mukaan. Laajin turvataso korvaa omaisuudelle aiheutuneita äkillisiä ja ennalta arvaamattomia vahinkoja. Tyypillisiä vahinkoja rakennuksilla ovat palovahingot, rikkoutumiset, varkaudet tai vesivuotojen aiheuttamat vahingot. Vakuutus ei korvaa kuitenkaan rakennusvirheitä, kulumista, pilaantumista tai esimerkiksi materiaalivioista tai työvirheistä aiheutuvia vahinkoja. Rakennustöiden valmistuessa Kotivakuutus jatkuu ja turvaa tavallista arkeasi ja omaisuuttasi. Kun huoneistossa tehdään sisustus- tai perusparannustöitä kannattaa myös tarkistaa, että tehdyt sisustustyöt on turvattu Kotivakuutuksella. Peruskorjausprojektin suunnitteluvaiheessa on hyvä tarkistaa vakuutusturvansa tilanne LähiTapiolan asiantuntijalta.
Työn suorittava yritys vakuuttaa oman toimintansa ja omaisuutensa, mutta myös työn teettäjän on hyvä varmistua siitä että yrityksellä on vakuutusturva kunnossa. Rakennustyömaan johtovelvollisuuksista vastaava urakoitsija on yleensä velvollinen vakuuttamaan jälleenhankinta-arvosta työkohteen ja työtä varten hankitut rakennustuotteet ja käyttötarvikkeet.
Rakennustyövakuutuksella vakuutetaan muut kuin omakotitalojen rakennus- ja saneerauskohteet. Vakuutuksesta korvataan rakennustyössä korjaustyön kohteelle eli urakkasummassa mainituille rakenteille ja niihin tarkoitetuille rakennustarvikkeille aiheutuneita vahinkoja. Rakennustöitä tehdessä vahinkojen riski kasvaa kuitenkin koko rakennuksessa, myös niissä osissa joissa korjaustyötä ei tehdä. Siksi suuremmista saneeraustöistä kuten julkisivu-, putki- tai kattotöistä täytyy ilmoittaa myös kiinteistövakuutusyhtiölle. Kiinteistövakuutuksesta saatetaan periä lisääntyneen riskin takia lisämaksua.
Vastuu- ja oikeusturvavakuutus kannattaa sisällyttää Kotivakuutukseen siltä varalta, että joudut korvausvastuuseen rakentamisessa sivullisille aiheutetuista vahingoista. Vastuuvakuutus kattaa aiheutettuja henkilö- ja esinevahinkoja, joista olet lain mukaan vastuussa. Oikeusturvavakuutus taas antaa turvaa oman kodin rakentamiseen liittyvissä riitatilanteissa jotka saattavat koskea esimerkiksi huonosti tehtyä työtä tai virheellistä tavaraa.
Rakennustöihin osallistuvat perheenjäsenet ja talkooväki on syytä vakuuttaa ainakin tapaturmien varalta. Yksityistapaturmavakuutus kattaa erilaisissa kotitöissä tai rakennustöissä sattuvat tapaturmat. Se korvaa tapaturman aiheuttamia hoitokuluja, ja siihen sisältyy myös haittakorvaus. Henkivakuutuksella varmistetaan rakennustöidenvalmistuminen, lainojen maksu ja koko perheen toimeentulo myös työkyvyttömyys- ja kuolemantapauksissa. Talkoovakuutus taas korvaa talkootöissä ja niihin välittömästi liittyvillä matkoilla sattuvat tapaturmat. Kaikista vakuutuksista voit lukea lisää osoitteesta www.lahitapiola.fi Löydät sieltä myös lähimmän LähiTapiolan toimipisteen, jonne voit ottaa yhteyttä käydäksesi vakuutusturvasi läpi asiantuntijan kanssa!
Keittiön suunnittelu
- Tietoja
- Viimeksi päivitetty: 20.12.2013 12:06
Keittiö on yksi kodin käytetyimmistä tiloista ja se näkyy myös korjaustoiminnassa: kalusteita ja kodinkoneita uusitaan ahkerasti jo 10 - 15 -vuotiaissa asunnoissa, kiivaimmillaan keittiöuusimiset ovat siinä vaiheessa, kun asunto on ylittänyt 20 vuoden iän. Keittiöremontin yhteydessä uusitaan usein paitsi kalusteet, myös kodinkoneet, lattiapinnat, seinäpinnoitteet jne. Tämä onkin perusteltua paitsi ulkonäkösyistä, myös kodintekniikan kannalta: 10 -15 vuoden iässä useat kodinkoneet alkavat olla jo teknisen kestoikänsä loppupuolella, joten niiden uusiminen olisi joka tapauksessa pian edessä. Uudet laitteet ovat myös energiatehokkuudeltaan edeltäjiään parempia, joten vanhojen koneiden muutaman vuoden "tekohengitys" ei tässäkään mielessä kannata.
Keskiverto keittiöremontti maksaa noin 6500 euroa, josta kalusteiden osuus on noin 4000 euroa. Keittiön uusiminen on toimenpiteenä sen kokoinen, että ulkopuolisella teetetystä työstä saatavasta kotitalousvähennyksestä on jo huomattavaa etua, mutta toisaalta palkkasumma ei vielä karkaa enimmäisrajan yli (kahden aikuisen taloudessa saa kotitalousvähennyksen noin 4000 euron työpalkkoihin asti). Ulkopuolisten käyttö keittiöremonteissa onkin viime vuosina kasvanut, nykyisin jo lähes joka toinen keittiökorjaus teetetään ainakin osittain ulkopuolisella urakoitsijalla tai ammattimiehellä.
Keittiö tarpeen mukaan
Keittiötilojen suunnitteluun vaikuttavat mm. perheen koko sekä ruokailu- ja ruuanlaittotottumukset. Tyyli- ja ulkonäköasiat ovat nekin keittiöratkaisuiden valinnassa tärkeitä. Keittiö toimii yleensä myös seurustelutilana sekä tuttujen että joskus myös hieman vieraampienkin kesken, jolloin ripaus edustavuuttakaan ei ole pahitteeksi.
Uuden keittiön suunnittelun voi periaatteessa aloittaa puhtaalta pöydältä tai sitten pitäytyä pääasiassa vanhassa perusasetelmassa. Viimeksi mainittu voi tuntua houkuttelevalta valmiiden vesi- ja sähköliitäntöjen vuoksi, mutta loppujenlopuksi niiden siirtäminen ei ole kovinkaan iso juttu jos tarve niin vaatii. Vaikka onnistunut lopputulos lähtee omista tarpeista, ei ammattilaisen apua kannata suunnitteluvaiheessa vieroksua. Suunnitelma kuuluu usein joka tapauksessa kalusteiden hintaan, joten "valmiin" kaappiohjelman kanssa ostoksilla käynti ei välttämättä tuo edes säästöä. Ammattitaitoisen kalustemyyjän työpöydällä monet tärkeät yksityiskohdat loksahtavat paikoilleen koulutuksen ja kokemuksen tuomalla rutiinilla, jättäen silti tilaa myös asiakkaan omille ajatuksille.
Keittiön järjestelyt
Keittiön suunnittelun perustana voidaan pitää lieden, kylmäsäilytystilojen, vesipisteen ja jätekaapin muodostamaa ydintä. Näiden yleisimmin käytettyjen toimintojen tulisi sijaita lähekkäin, korkeintaan parin askeleen päässä toisistaan. Kulku niiden välillä tulisi olla esteetöntä ja vieressä tulisi olla myös laskutilaa. Lieden ja pesualtaan välissä työpöytä saa olla vähintään 600 mm, mutta metrinkään levyinen taso ei ole liioittelua. Toisella puolella liettä saa niinikään olla vähintään 400 mm leveä laskutila. Laskutilaa kannattaa varata tarpeen mukaan muuallekin. Riittävän isolle työpöydälle voi kattaa vaikkapa "seisovan pöydän".
Kalusteet tulee suunnitella siten, että niitä käyttävä henkilö ulottuu hyvin tarvitsemiinsa välineisiin. Paras ulottuvuusalue korkeudessa on 700-1300 mm, joten tälle alueelle tulisi sijoittaa eniten käytetyt tavarat. Paljon käytettyjen kodinkoneiden, kuten uunin ja astianpesukoneen sijoittaminen oikealle työskentelykorkeudelle on ergonomian kannalta järkevää. Esimerkiksi astianpesukoneen nostaminen 30-40 senttiä lattiatasosta helpottaa jo huomattavasti sen täyttämistä. Harvemmin tarvittavia asioita voi sitten säilöä hankalammin saavutettavissa paikoissa, osin jopa muualla kuin keittiössä.
Työpöydän ja seinäkaapin yleisimmin käytetty etäisyys korkeussuunnassa on 460 mm. Seinäkaappien ei kuitenkaan tarvitse aina olla samalla korkeudella, esim. astiankuivauskaappiin tai muihin paljon käytettyihin seinäkaappeihin ulottumisen kannalta on eduksi, jos kurotteluetäisyys on hieman pienempi.
Keittiökalusteiden sijoittelun mukaan puhutaan I-, II-, L- ja U-keittiöistä. Keittiötyypin valintaan vaikuttavat keittiön pinta-ala, muoto, kulkuyhteydet muihin tiloihin, hormien paikat, sekä keittiön muu sisustus, kuten ruokapöytä jne.
I-keittiö on tavallisesti pienehkö, koska siinä kaikki kalusteet ja koneet on sijoitettu yhdelle seinälle. II- keittiössä myös vastapäinen seinä on otettu käyttöön. L- ja U-keittiöissä kalusteita on sijoitettu myös huoneen kulmiin. Kulmatilat ovat kooltaan suuria, mutta normaalilla hyllyjärjestelyillä erityisesti alakaapin taimmaisia tavaroita joutuu kurkottelemaan. Tähän tuo helpotusta pyörivä karusellikaappi. Lieden sijoittaminen nurkkaan voi olla myös oivallinen vaihtoehto.
Keittiössä, jossa kalusteet on sijoitettu joko vastakkaisille seinustoille II-keittiöksi tai kaaren muotoon U-keittiöksi, tulee vastakkaisten kalusteiden välin olla aina vähintään 1300 mm, U-keittiössä mielellään 1600 mm.
Yleistyvä virtaus on sijoittaa liesi saarekkeeksi keskelle keittiötä. Ratkaisu on eittämättä näyttävä, mutta käytännöllisyysmielessä perinteinen kalusteriviin sijoitettava liesikin toimii hyvin. Saarekeratkaisu myös maksaa helposti perinteistä enemmän, koska esim. tavallinen liesituuletin ei käy vaan käryjen poisto täytyy järjestää huuvan avulla.
Jos tilat sallivat, on arkisin käytettävä ruokailutila järkevää sijoittaa esteettömästi lähelle ruuanvalmistuspistettä ja astianpesukonetta, ei kuitenkaan estämään kulkua lieden, kylmäsäilytystilojen, vesipisteen ja muiden paljon käytettyjen toimintojen välillä. Suora yhteys eteiseen on myös hyvä ominaisuus ajatellen kauppatavaroiden sisään kantamista ja roskien poisvientiä.
On olemassa monia muitakin keittiön käyttömukavuutta lisääviä asioita, jotka määräytyvät käyttäjäperheen mukaan. Ulkonäköasiat eivät ole näistä vähäpätöisimpiä.
Kotitalouskoneet ja niiden sijoittelu
Keittiöön kiinteästi omille paikoilleen sijoitettavia kodinkoneita ovat kylmäsäilytyslaitteet, astianpesukone, liesi ja yleensä myös mikroaaltouuni. Kotitalouskoneiden asennusvaatimukset niin mitoitukseltaan kuin sijoitukseltaankin ovat erilaisia. Paikkoja mietittäessä on hyvä huomioida, että laitteiden läheisyydessä tarvitaan yleensä työ- ja laskutilaa.
Kylmäkalusteet ovat joko vapaasti seisovia tai kalusteisiin upotettavia, uudessa keittiössä käytetään pääsääntöisesti viimeksi mainittuja. Kylmäkalusteisiin ja muihinkin kodinkoneisiin on saatavilla samoja ovilevyjä, joita käytetään kaapistoissa. Näissä ns. integroiduissa keittiöissä koneet sulautuvat kaapistoon niin, ettei oudompi niitä edes huomaa. Kylmälaitteiston sijoituksessa on huomioitava laitteen vaatima ilmankiertotila. Työtehoseuran tutkimusten mukaan puutteellisen ilmankierron aiheuttama kuumeneminen lisää kylmälaitteen sähkönkulutusta jopa 60 % ja vaikuttaa lisäksi laitteen käyttöikään. Samasta syystä kylmälaitteita ei myöskään kannata sijoittaa lämpöä tuottavien laitteiden (uuni, astianpesukone, lämpöpatteri, tulisija, savuhormi jne.) viereen. Kodinkoneiden ja kaapistojen koot perustuvat standardimittoihin, joten normaalitilanteessa keittiösuunnitelmiin ja kalusteisiin tehdyt tilavaraukset huomioivat myös tuuletustarpeen.
Pesuallas ja jätehuolto
Astioiden pesua varten tarvitaan astianpesuallas tai -altaita keittiön ja talouden koon mukaan. Yksi iso allas vie tilaa 400 mm, pesuallas ja kaatoallas 600 mm ja kaksi isoa allasta 800 mm. Pesupöydän kestävin ja käytännöllisin materiaali on ruostumaton teräs.
Talousjätteen lajittelusta tärkein osa tehdään keittiössä. Jätteiden lajittelutarve ja hyödyntäminen riippuu kunnasta ja asuinalueesta. Vaikka kuntatasolla ei lajittelu vielä täydellisesti toimisikaan, voi kierrätystä harrastaa myös itse esimerkiksi kompostoimalla biojätteet. Keittiösuunnitelmassa kierrätystarpeet näkyvät ennen kaikkea roskakaapissa, jossa tilaa varataan 2-4 erilliselle ämpärille, osa tarpeen 
mukaan kannellisia. Jäteastia on yksi käytetyimpiä keittiötarvikkeita, joten jätekaapin toiminnan kannalta kannattaa suosia ratkaisuja, joissa astiat saa vedettyä esiin kevyesti yhdellä liikkeellä pahemmin kumartumatta tai kurottelematta. Samasta syystä sen on syytä olla keskeisesti sijoitettu, helppokäyttöinen ja vahva.
Kierrätettäville palautuspulloille, sanomalehdille, ongelmajätteille jne. tarvitaan myös omat säilytyspaikkansa. Panttipullojen ja lehtien varastointi on hyvä järjestää niin, että ne on helppo sekä laittaa heti käytön jälkeen talteen että myös ottaa säilytystilastaan mukaan asioille lähdettäessä.
Älä pelkää putkiremonttia
- Tietoja
- Viimeksi päivitetty: 16.12.2013 11:01
Putkien iäksi lasketaan noin kolmekymmentä vuotta. Monikaan ei havahdu, ennen kuin on jo liian myöhäistä ja näin ollen Suomessa sattuukin vuosittain yli 20 000 vesivahinkoa. Uusien putkien laittamista pintaan karsastetaan usein ulkonäköön vedoten. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Nykyiset putkijärjestelmät ovat niin käyttöveden kuin lämmityksenkin osalta varsin siistejä ja huomaamattomia. Oikeastaan kotelointia tai piiloasennuksia vaativat lähinnä viemäriputket. Vanhojen putkien osalta rakenteita ei tarvitse rikkoa, vaan vanha järjestelmä saa tyhjennettynä jäädä paikoilleen.
Sinkitystä kupariksi, kuparista muoviksi
Ennen putket olivat sinkittyä teräsputkea ja lämmityslaitteissa ”mustaa” teräsputkea. Sinkityksestä huolimatta veden happi syövyttää ajan myötä vesijohdon puhki, tai se tukkeutuu. Lämmitysjärjestelmän vesi ei sisällä happea, ja siksi putkiston käyttöikä onkin huomattavasti pidempi. Myöhemmin sinkitty putki sai väistyä kuparin tieltä. Osaksi kuparia käytetään vieläkin, mutta nykyään sen pinta on muovitettu tai niklattu, jottei kuparin pinta tummuisi. Lähes samaan lopputulokseen päästään myös maalamalla. Kuparin käyttöä vähentää myös korkea raaka-aineen hinta. Nykyisin muovi on raaka-aineena syrjäyttänyt vanhat putkimateriaalit. Muovin etuina ovat keveys, pitkät yhtenäiset vedot ja se, ettei materiaalista irtoa makuja käyttöveteen.
Käyttövesiputket komposiittiputkina
Jos jätettään lämmitysputkistot huomioimatta, komposiitti on yleisin saneerauskohteiden putkimateriaali. Näissä putkissa on kahden muovikerroksen välissä alumiinijäykiste. Komposiittiputkien ulkokuoret ovat valmiiksi pinnoitettuja ja väriltään valkoisia. Sisäpuolen muovipinnoite takaa, ettei veteen tartu sivumakuja. Järjestelmän etuina ovat myös helppo asentaminen ja taivuttaminen. Komposiittiputkiin tarvitaan omat liittimensä ja työkalunsa, joiden ansiosta ammattitaitoinen asentaja tekee työn nopeasti ja jälki on kerralla siistiä. Välttämättä mitään kotelointia ei siis tarvitse tehdä. Happivapaana putkena komposiitti sopii myös lämmitysjärjestelmiin. Nykyään noin 90 % putkitöistä tehdään tällä järjestelmällä. Keskimääräinen vesijohtoremontti maksaa n. 3 500 euroa. Uusiin vesijärjestelmiin asennetaan nykyään usein myös varoautomatiikka. Kosteusvahdin avulla voidaan valvoa mahdollisten vuotojen syntyä, niitäkin, jotka eivät ole nähtävillä. Automatiikan ansiosta ei asujan tarvitse olla edes paikan päällä, vaan vikatilanteesta kertova hälytys voidaan ohjata esim. kännykkään.
Lämpimän käyttöveden tuottaminen ja mitoitus
Lämmintä käyttövettä tuotetaan lämmityslähteen tai lämpövaraajan kierukassa esim. puu- tai öljylämmityksen yhteydessä. Näihin voidaan yhdistää esim. aurinkolämpö- tai ilma-vesipumppujärjestelmä lämpimän käyttöveden tuottoon. Toinen tapa on tuottaa käyttövesi sähköllä vesivaraajassa. Varaajia on tarjolla erilaisiin käyttötarkoituksiin, ja laitevalintaan vaikuttavat vedentarpeen lisäksi sijoituspaikka sekä käytettävän veden ominaisuudet. Normaaleissa asuinolosuhteissa suomalaiset kuluttavat henkilöä kohden keskimäärin 155 litraa vettä vuorokaudessa. Varaajan kokoa mietittäessä tämä onkin hyvä lähtökohta.
Ulko-ovi- ja ikkunayritykset
- Tietoja
- Viimeksi päivitetty: 03.12.2013 10:48
Domus Yhtiöt tunnetaan kautta koko maan Domus-ikkunoiden, -ovien ja kalusteiden valmistajana. Lue lisää Domuksesta täältä.
Yritys tekee tavanomaisia ikkunoita, nelinkertaisia erittäin energiatehokkaita ”Watti Eko”-ikkunoita ja erikoisikkunoita; kuten kaarevia, pyöreitä, vinoja ja pajonsuojaikkunoita. Lue lisää yrityksestä täältä.
Suomi remontoi
- Tietoja
- Viimeksi päivitetty: 19.01.2013 14:50
Korjauksella asumisen laatua
Yleisimmät syyt asunnon korjaamiseen ovat ulkonäön ja viihtyvyyden parantaminen, pintojen kuluneisuus ja asunnon toimivuus, 60-70 % remontoijista perustelee hankettaan yhdellä tai useammalla edellä mainituista. Kosteus-, home- tai muu rakenteissa ilmennyt vaurio on taustalla noin 20 %:ssa tapauksista. Neljännes omakotitalon peruskorjaajista mainitsee tavoitteekseen myös energian säästön. Viimeksi mainittu tulee luultavasti kasvamaan, sillä lämmitysenergian kallistuessa esim. uuden kattilan, parempien ikkunoiden tai lisäeristyksen hankintakustannukset ovat kuoletettavissa entistä nopeammin.
Asunnon rakennusajankohdan vaikutus näkyy yleistä korjausaktiivisuutta nostavana asiana noin 20 - 30 vuoden ikään asti, tasaantuen tätä vanhemmassa kannassa. Korjauksien keskimääräinen laajuus sensijaan vaihtelee vielä yli 30 vuotiaissakin ikäluokissa: esimerkiksi 70-luvun asunnossa sisäremontin yhteydessä yleensä vain pinnoitetaan vanhat seinät, 50-luvun taloissa seiniä jo usein puretaan ja rakennetaan kokonaan uusiksi.
Korjaustarve ja aktiivisuus riippuvat suuresti myös asukkaasta itsestään. Korjauskynnykseen vaikuttavat sekä raha, asukkaan halu että valmiudet: osa perheistä pitää asuntonsa jatkuvasti lähes uutta vastaavassa kunnossa ja nauttii nikkaroinnista, toiset taas sietävät asuntonsa rispaantumista hyvinkin pitkään teettäen lähinnä vain pakolliset vika- ja vauriokorjaukset.
Pienin askelin tai isoin harppauksin
Suomen miljoonasta omakotitaloudesta noin 400 000:ssa tehdään vuosittain korjauksia, rivi- ja kerrostaloasunnot mukaan lukien jo 750 000:ssa kodissa remontoidaan. Asunnoissa tehtävien korjausten laajuus vaihtelee tuhannen euron pintaremontista kymmenien tuhansien peruskorjaukseen. Keskimäärin remontti maksaa noin 4000 euroa. Keskiarvoa nostavat isot peruskorjaukset, sillä 70 % korjauksista jää kustannuksiltaan alle 3000 euron. Tavallisin korjaus on joko "kevyt" pintaremontti tai se kohdistuu vain johonkin määrättyyn osaan asuntoa. Keskimääräinen laajahko peruskorjaus maksaa 17 000 euroa, mutta joukkoon mahtuu jopa uuden talon rakentamiskustannukset ylittäviä, usean sadan tuhannen euron arvoisia projekteja.
Pienin askelin tai kertärysäyksellä tehtäville peruskorjauksille löytyvät kummallekin perusteensa. Sopivaan korjausstrategiaan vaikuttaa sekä henkilökohtaiset mieltymykset että rakennuksen peruskunto. Moni haluaa muuttaa uuteen tai muuten hyväkuntoiseen asuntoon siitä syystä, ettei mitään remonttia tarvitse tehdä. Strategia toimii pitkään hyvin, etenkin jos talon huollosta huolehditaan säännöllisesti. Tämän tien päässä häämöttää kuitenkin aina lopulta iso korjaus. Toinen vaihtoehto on jatkuva ylläpitoluonteinen remontoiminen. Asunnon eliniälle laskettuna viimeksi mainittu vaihtoehto on yleensä edullisempaa, sillä esim. pelkkien pinnoitteiden uusiminen on halvempaa kuin syvemmälle edenneiden vaurioiden korjaus.
Jos lähtökohtana on jo peruskorjauskunnossa olevan rakennus, merkitsee sen pikkuhiljaa tapahtuva omatoiminen remontoiminen pahimmillaan vuosien asumista työmaan keskellä. Asumismukavuuden kannalta kerralla toteutettu suuri peruskorjaus voi tässä tapauksessa puolustaa paikkaansa suuremmista rahoitus- ja työkustannuksista huolimatta.
Kotitalousvähennys madaltaa korjauskynnystä
Pienin tai hieman suuremminkin askelin tehtävään korjaustoimintaan kannustaa myös ulkopuolisilla teetetyistä remonttitöistä saatava kotitalousvähennys. Yritykselle maksetusta arvonlisäverollisesta työkorvauksesta voi vähentää kotitalousvähennyksenä 60 %, vähennyksen enimmäismäärä henkilöä kohti on 3 000 €/hlö vuodessa. Kumpikin puolisoista voi tehdä kotitalousvähennyksen myös erikseen, jolloin samaan asuntoon kohdistuva vähennyksen enimmäismäärä on 6 000 € vuodessa. Tällöin kysymys on työkustannusten osalta jo noin 10 000 euron remontista. Jos kustannukset jaetaan kahdelle vuodelle, voi täydet vähennykset saada vielä lähes 12 000 euron työkustannuksista. Kotitalousvähennys helpottaa erityisesti niiden talouksien remonttipäätöksiä, joilla ei itsellä ole halua, aikaa tai taitoa kunnostustöihin.
Kuntoarviointi
- Tietoja
- Viimeksi päivitetty: 19.01.2013 14:50
Säännöllinen kuntotarkastus kannattaa
Kuntotarkastus on yleensä asuntokaupan yhteyteen mielletty toimenpide, sillä myytävän rakennuksen kunto ja lähitulevaisuudessa odotettavat korjaukset vaikuttavat oleellisesti kohteen arvoon. Säännöllisestä rakennuksen kunnon seurannasta on kuitenkin hyötyä, vaikkei asuntoaan olisi markkinoille laittamassakaan. Ajoissa tehty pienten vaurioiden ja riskipaikkojen korjaaminen on pitkän päälle selvästi edullisempaa kuin myöhemmin pakon edessä tehtävät suuret peruskorjaukset.
Kuntotarkastus ja kuntotutkimus
Kuntotarkastus ja kuntotutkimus ovat molemmat yleisesti käytettyjä termejä, joiden sisällöt saattavat kuitenkin puhekielessä mennä keskenään sekaisin. Periaatteessa ero on selkeä; kuntotarkastus tehdään koko rakennusta koskevana ja toteutetaan pääasiassa ilman rakenteiden avaamisia. Kuntotutkimuksessa taas selvitetään tarkemmin esim. rakenteessa havaitun vaurion laajuutta ja syitä. Kuntotutkimus edellyttää yleensä rakenteiden avaamista.
Kuntotarkastuksen hinta
Omakotitalon myyntitilanteessa tehdävän kuntotarkastus on sisällöltään melko vakio, kokonaisuuden hinta liikkuu 1000- 1500 euron välillä vaihdellen mm. rakennuksen koosta riippuen. Muun tyyppisten kokonaisuuksien hinta luonnollisesti vaihtelee valitun sisällön mukaan. Kuntotarkastuksesta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä on hyvä sopia kirjallisesti ennen tarkastusta. Myös mahdolliselta isännöitsijältä tai kiinteistövälittäjältä voi kysellä, onko heillä alennussopimuksia kuntotarkastuksia tekevien yritysten kanssa.
Kuntotarkastuksen suorittaminen ja rajoitukset
Kuntotarkastuksessa arvioidaan rakennuksen kuntoa ja korjaustarpeita sekä mahdollisia vaurioita aiheuttavia riskejä. Kuntotarkastus perustuu kohteessa tehtäviin havaintoihin, rakennusta koskeviin asiakirjoihin ja kohteen omistajan tai käyttäjän antamiin tietoihin. Rakennus tarkastetaan aina kokonaisuudessaan näkyviltä osin ja kunnon arviointi perustuu tarkastajan asiantuntemukseen. Kuntotarkastukseen ei sisälly rakenteiden avaamisia, mutta havaintojen täydentämiseksi voidaan irrottaa esimerkiksi yksittäisiä listoja. Rakenteiden kosteusteknisen kunnon tarkastaminen perustuu pääosin pintapuolisiin mittauksiin mutta havainnon vahvistamiseksi voidaan rakenteeseen porata reiät.
Kuntotarkastuksessa tehtävät mittaukset rajoittuvat lähinnä rakennuksesta tai asunnosta yleisluontoisesti tehtäviin, havaintoja tukeviin mittauksiin. Tällaisia ovat esimerkiksi sisä- ja ulkoilman lämpötilan ja suhteellisen kosteuden mittaus, kosteudelle alttiina olevien, kuten pesu- ja kylpyhuonetilojen rakenteiden kosteiden alueiden kartoittaminen kosteuden tunnistimilla sekä ilmavirtausten havainnointi merkkisavun avulla esimerkiksi poistoilmaventtiilien toimimisen havaitsemiseksi.
Ammattitaitoisen henkilön tekemä kuntotarkastus antaa varsin hyvän kuvan rakennuksen kunnosta. Rakenteiden sisällä piileviä vikoja ei tarkastuksessa kuitenkaan välttämättä havaita, jollei niistä näy merkkejä ulospäin tai niitä muuten osata epäillä.
Yleisimmät apuvälineet ja mittaukset
Kosteuden tunnistin on kätevä apuväline rakenteessa mahdollisesti piilevän kosteuden havaitsemiseksi. Kostean alueen löytäminen perustuu tutkittavan rakenteen eri osien tarkastukseen. Mittalaitteissa ja niiden käytössä on huomioitava tiettyjä epävarmuustekijöitä: Esim. suihkutilojen kohdalla tulee ottaa huomioon suihkun käyttö tarkastusta edeltävinä päivinä, sillä keraamisten laattojen saumat imevät kosteutta ja ilmaisin voi tunnistaa kosteuden vaikka laatan alla olevassa rakenteessa ei olisikaan mitään vikaa.
Myös lämpökamera on kuntotutkimuksen apuväline. Lämpökuvausta käytetään tavallisesti rakennusten ulkovaipan lämpöteknisen kunnon arviointiin.
Luotettava tarkastaja
Asuntokaupan kuntotarkastukseen on luotu valtakunnallinen järjestelmä. Järjestelmän tarkoituksena on parantaa asuntokaupassa sekä ostajan että myyjän oikeusturvaa. Kiinteistöalan Koulutussäätiö pitää yllä rekisteriä pätevöityneistä Asuntokaupan Kuntotarkastajista (AKK). AKK-tarkastajilla on vaadittava peruskoulutus, hyväksytysti suoritettu valmentava koulutus sekä alan työkokemus. Kuntotarkastuksen tilaajan vastuulla on ottaa selvää kuntotarkastajan pätevyydestä tehtävään.
Julkisivut
- Tietoja
- Viimeksi päivitetty: 19.01.2013 14:50
Korjaus vai uusiminen
Jos vanha julkisivu ei ole päässyt pahasti rapistumaan, voidaan pelkällä pintakäsittelyllä päästä jo varsin tyydyttävään lopputulokseen. Koko pintarakenteen eli verhouksen uusiminen tulee eteen, jos itse julkisivumateriaali on merkittävästi kärsinyt, taloon asennetaan ulkopuolinen lisäeristys tai ulkonäköä halutaan muuten radikaalisti muuttaa. Maalaus on tavallinen toimenpide jo 10-20 vuotiaissa (puu-) julkisivuissa. Julkisivun uusiminen kokonaan yleistyy selvästi jo 30-vuotiaissa, mutta suhteellisesti eniten ulkoseinäverhouksia vaihdetaan 50-luvulla tai aikaisemmin rakennetuissa taloissa. Julkisivun uusimisen yhteydessä on järkevää uudistaa koko ulkoseinärakenne nykyaikaisemmaksi, joten toimenpiteeseen liittyy usein myös lämmöneristys. Isompaan julkisivuremonttiin yhdistetään monesti myös ikkunoiden ja ovien uusiminen, jolloin koko talo saa uuden ilmeen. Keskimäärin vanhan talon julkisivu-uusiminen maksaa noin 30 euroa neliö. Kustannus riippuu paitsi valituista materiaalista, myös tarvittavista pohjatöistä.
Tuuletus takaa pitkän iän
Julkisivurakenne saa aina jonkin verran kosteutta lämpötilan vaihtelujen aiheuttaman tiivistymisen vuoksi, lisää märkää 
tulee roiskevedestä ja viistosateista. Huonolla tuuletuksella ja hengittämättömällä pintakäsittelyllä voidaan pahimmillaan saada aikaiseksi paketti, joka on jo 10 vuoden päästä uusimiskunnossa. Julkisivun tuuletus onkin jopa pintakäsittelyä tärkeämpi ikään vaikuttava tekijä.
Puujulkisivun ja tuulensuojan välissä on syytä olla vähintään 25 mm:n tuuletusrako. Rakoa ei saa missään kohdassa katkaista vaan ilman tulee päästä vapaasti verhouksen taakse ja poistua sen yläreunasta esimerkiksi vesikaton tuuletustilaan. Uuden tiiliverhouksen taakse on syytä varata vieläkin isompi, vähintään 40 mm:n tuuletusrako, koska muurauksen yhteydessä tiilen taakse pursuava laasti voi kapeammassa kuilussa katkaista ilman kulun. Tiiliverhouksen ensimmäisessä kerroksessa joka kolmas pystysauma tulee jättää tuuletusta varten auki.
Puujulkisivut
Noin 70 % uusittavista julkisivuista on lautajulkisivuja, sama materiaali yleensä säilytetään myös uudessa ratkaisussa. Puujulkisivu on suhteellisen edullinen ja helppo asentaa, varjopuolena taas on useita muita vaihtoehtoja suurempi huoltotarve.
Teknisesti puujulkisivun alusta on yksinkertainen: vaakalaudoitukselle pystysuuntaiset ja pystylaudoitukselle vaakasuuntaiset naulausrimat. Naulausrimojen taakse tai väliin järjestetään riittävä tuuletustila, joka pystyrimojen kohdalla toteutuu sellaisenaan ja vaakarimojen kohdalla toisilla, niiden alle pystysuuntaan asennetuilla rimoilla. Yleensä julkisivuun valitaan hienosahattu lauta, koska maalin tarttuvuus siihen on hyvä ja vaikutelma on viimeistellympi kuin karkean sahauksen. Höylätty pinta sensijaan on monille ulkomaaleille liian sileä.
Lautaverhouksen voi asentaa pystyyn, vaakaan tai kuten nykyään on usein tapana, käyttäen näiden kahden yhdistelmiä. Ehkä yksinkertaisin pystylaudoituksen muoto on lomalaudoitus, jossa laudat kiinnitetään seinään osittain päällekkäin. Materiaaliksi käy yksinkertainen sahalauta, joka syntyy jopa omista puista kenttäsirkkelillä. Eräs pystylaudoituksen versio on saumarimalaudoitus, jossa aluslaudoitus on lähes yhtenäinen ja saumat on peitetty pienellä rimalla. Lautojen alareunaan voidaan viistota ns. "tippanokka", joka varjelee julkisivun alaosaa kosteusvaurioilta.
Pontatusta laudasta voidaan tehdä pysty- ja vaakaverhouksia sekä näiden yhdistelmiä. Paneelia käyttämällä syntyy täsmällinen ja tiivis seinäpinta, jonka ulkonäköön voidaan kuitenkin vaikuttaa laudan sahausprofiililla.
Puujulkisivu pintakäsitellään aina joko kuultokäsittelyllä tai nykyään yleisimmällä peittomaalauksella. Uusi puujulkisivu kannattaa pintakäsitellä mahdollisimman pian, ensin puunsuojalla tai pohjusteella, sitten valitulla pintamaalilla.
Tiilijulkisivut
Tiilijulkisivu on yleinen erityisesti 60-luvulla ja sen jälkeen rakennetuissa taloissa, 1970- ja 1980- luvulla rakennetuissa taloissa se on jopa valtamateriaali. Yleisimmin tiilivuoraus on tehty poltetusta tiilestä, mutta varsinkin 1980 -luvuilla rakennetuista taloista löytyy usein myös kalkkihiekka- tai kalkkilohkotiilistä tehty julkisivu. Tiili on melko tunteeton ilmastorasituksille, joten 20-30 -vuotias tiilijulkisivu on omistajiensa mielestä vielä suhteellisen hyvässä kunnossa. Vaaleat kalkkihiekka- ja kalkkilohkoseinät voivat tosin olla joissain tilanteissa herkkiä likaantumaan. Vika ei ole kovin vaikea korjata, sillä kalkkihiekkatiiliseinän voi pestä painepesurilla.
Uusi tiiliverhous voidaan periaatteessa rakentaa mihin tahansa vanhaan taloon. Työtä ja rahaa tiiliseinän teko vaatii kuitenkin enemmän kuin puuverhous, etenkin jos seinälle joudutaan tekemään levennys sokkeliin. Tiiliseinästä tulee helposti myös aikaisempaa ratkaisua paksumpi, jolloin vanhat ovet ja ikkunat jäävät "syvälle" ja räystäät vastaavasti lyhyemmiksi. Tiilijulkisivu on kuitenkin huoleton, kestävä ja näyttävä, joten isokin remontti voi pitkän päälle kannattaa.
Tiilijulkisivu tehdään yleensä kuorimuurina ns. puolikkaasta tiilestä. Jos talossa on anturallinen sokkeliperusta, lisärakenne voidaan tehdä vanhan anturan päältä esimerkiksi 100 mm:n paksuisella kevytsoraharkolla muuraten. Toinen tapa on kiinnittää vanhan sokkelin pintaan järeä kulmateräs. Kulmateräksen vaakasuoran laipan tulee olla niin leveä, että se riittää tiilimuurille tueksi. Kiinnitys sokkeliin tehdään esimerkiksi kiilapulteilla, joiden määrän ja tiheyden antaa rakennesuunnittelija. Tässä ratkaisussa varjopuoli on sokkelin jääminen huomattavan syvälle uudesta julkisivupinnasta. Kolmas tapa tiilimuurin alustan tekoon on valaa sokkelin kylkeen tarvittavan levyinen betonipalkki. Palkki tarvitsee tukevat kiinnitykset sokkeliin. Ne voidaan tehdä esimerkiksi vanhan sokkelin sisään poratuilla harjaterästapeilla, jotka muun raudoituksen mukana jäävät lopulta valun sisään. Verhomuuri muurataan normaalin muurauksen tapaan ohjuritolppia ja linjalankoja käyttäen. Kuorimuuri kiinnitetään riittävän tiheästi tiilisiteillä taustan runkorakenteisiin.
Rapatut julkisivut
Rappaus on oikein tehtynä pitkäikäinen ja arvokkaan näköinen julkisivu. Sen tekeminen vaatii kuitenkin taitoa ja tästä syystä useimmiten ulkopuolista ammattimiestä. Tyypillisesti uuden rappauspinnan saa jo ennestään vastaavalla tavalla tehty julkisivu.
Rappauksen alustana toimii yleensä tiili-, kevytsorabetoni-, kevytbetoni- tai betonialusta. Paksu julkisivurappaus vahvistetaan usein rappausverkolla ja sen nurkat rappauskulmilla. Uusi rappaus tehdään tavallisesti ns. kolmikerrosrappauksena. Ensin tehdään pohjarappaus, jonka tehtävä on paitsi muodostaa hyvä pohja seuraaville kerroksille, myös oikaista alustassa mahdollisesti olevat epätasaisuudet. Toinen kerros on runkorappaus, johon myös rappausverkko ja -kulmat liittyvät. Kolmas rappaus antaa pinnalle sen lopullisen värin ja struktuurin. Korjausrappauksissa tarvittavien kerrosten ja vaiheiden määrä riippuu alustan kunnosta. Nykyisin uudet rappauspinnat tehdään tehokkailla koneilla, pumpuilla ja ruiskuilla. Valmis seinä on yleensä hyvin sileä, eroja syntyy ainoastaan pintarappauslaastin raekoon vaihteluista. Vanhoissa rapatuissa seinissä näkyy edelleen käden jälki, joko pelkkä hiertämisen tulos tai erityisen jälkikäsittelyn antama muoto.
Kolmikerrosrappauksen rinnalle on noussut yksikerrosrappaus, joka itse asiassa on kaksikerroksinen: reilun paksuinen runkorappaus ja pintakäsittely ohutrappauslaastilla tai sopivalla maalilla (silikaatti- tai kalkkimaali) maalaten. Jotta pohjalaasti saisi kunnollisen tartunnan alustaan, siitä on irrotettava kaikki pehmeä ja irtoava aines pois.
Eräs pientaloihinkin varsin hyvin sopiva menettely on ns. lämpörappaus, jossa saadaan samalla myös lisälämmöneristys. Ratkaisussa jäykkä mineraalivilla tai polystyreeninlevy kiinnitetään vanhan talon pintaan, eristyspinta verhotaan jäykällä teräsverkolla ja pinta rapataan kolmikerrosrappauksen tapaan.
Sokkelit ja pellitykset
Vanhempien talojen sokkelit on tehty yleensä varsin korkeiksi, koska korkea sokkeli suojaa seinää roiskevedeltä ja maakosteuden nousulta. 60-luvulla sokkelikorkeutta lähdettiin kuitenkin muotisyistä oleellisesti madaltamaan ja edelleenkin alimotoitettuja sokkeleita joskus jopa aivan uusiin taloihin. Matala sokkeli ei kuitenkaan toimi nykyään yhtään sen paremmin kuin ennenkään, joten suositus on, että talon sokkelikorkeuden maan pinnasta julkisivumateriaalin alapintaan tulee olla kaikkialla vähintään 40 cm. Jos korjattavan talon sokkeli on tätä matalampi eikä pintamaatakaan voida merkittävästi poistaa, auttaa asiaa myös talon ympärille asennettava räystäslinjaa leveämpi (noin 600 - 800 mm) sorastus. Sorastus estää suurelta osin julkisivun likaantumisen ja parantaa pintaveden johtumista edelleen salaojitukseen.
Julkisivun arat vaakasuorat pinnat suojataan sadeveden vaikutukselta pellityksillä. Tärkeätä on tiivistää pellityksen liittymät pystyrakenteisiin, jotta valuva vesi ei pääse pellin alle ja edelleen seinärakenteeseen. Pellityksiin liittyy aina riittävät kallistukset, kunnolliset tippanokat ja reilu pokkaus ulos julkisivun pinnasta.
Räystäät ja sadevesijärjestelmät
Julkisivut sisältävät lukuisia yksityiskohtia, joiden toimivuudesta riippuu paljolti koko julkisivujärjestelmän kestävyys ja säilyvyys. Tärkeä yksityiskohta on myös räystäät. Räystäistä ja sadevesijärjestelmistä on kerrottu enemmän täällä.
Julkisivutuotteita
