Puulämmitys on päälämmitystapa mökillä

• Tulosta

Mökin käyttötarkoitus ja käyttötiheys asettavat erilaiset vaatimukset mökin lämmitykselle. Satunnaisiin kesäkausiin riittää pelkkä tulisija, kylminä aikoina mökkeilijät joutuvat turvautumaan lisälämpöön muulla tavoin. Omia lisävaatimuksia asettavat erilaiset kodinkoneet ja juokseva vesi mukavuuksineen, jotka vaativat mökin pitämistä jatkuvasti ainakin peruslämpöisenä. Lämmitysvalinta on tehtävä jo suunnitteluvaiheessa, sillä ympärivuotiseen käyttöön soveltuva lämmönlähde vaatii yli 50 m²:n mökiltä energiasäännösten mukaiset suunnitelmat ja laskelmat.

 Kuva: Honkarakenne

Peruslämpö mökissä

Rakennuksen routaeristykseen vaikuttaa ratkaisevasti, onko rakennus jatkuvasti lämmitetty, sillä maanvaraisella alapohjalla varustetussa mökissä jatkuvasti ylläpidettävä peruslämpö estää pakkasrintaman ulottumisen perustusten alle. Myös kosteus- ja lämpötilavaihteluista johtuva rakenteiden eläminen pysyy peruslämmitetyssä mökissä helpommin aisoissa.

Puulla ja sähköllä

Ympärivuotiseen käyttöön tarkoitettu mökki varustetaan usein tulisijan lisäksi sähkölämmityksellä. Verkkosähkö on ennestään ja tulee yli 70 %:iin uusiinkin mökkeihin. Sähköllä pidetään yllä peruslämpöä termostaattien huolehtiessa siitä, ettei lämpötila pääse missään vaiheessa putoamaan pakkasen puolelle. Valmiiksi peruslämmin mökki saadaan nopeasti asumislämpöiseksi esim. ilmalämpöpumpun avulla tai tulisijan tukemana. Nykyaikaisilla järjestelmillä lämmitystä voidaan ohjata myös puhelimitse muualta käsin.

Nykyaikainen varaava tulisija ei vie välttämättä paljon tilaa ja riittää mainiosti täyttämään keskivertomökin lämmöntarpeet silloin, kun joku on paikalla sitä ruokkimassa. Varaavan tulisijan suurin etu on sen lämmönvarauskyky. Polttamalla 1-2 pesällistä vuorokaudessa, oikein mitoitetun uunin massa pitää tilat siedettävän lämpimänä pakkaskaudellakin. Varjopuolena varaavassa takassa on sen hitaus, sillä kylmän mökin lämpötilan nosto pelkällä varaavalla takalla ei onnistu kovin nopeasti. Kamiina tai kevyttakka on hyvä ratkaisu, kun tarvitaan mökki nopeasti lämpimäksi. Kevyttakka on nimensä mukaisesti painoltaan kevyt ja sopii myös silloin, kun tulisija ei saa painaa paljon.

Lämpöpumppu

Ilmalämpöpumppu on yleistynyt nopeasti ja on hyvä ratkaisu myös loma-asuntojen yhteydessä. Ilmalämpöpumppu toimii lämmityslaitteena periaatteessa kuin jääkaappi väärinpäin: kompressorin avulla laite siirtää ulkoilmasta lämpöä sisätiloihin. Oikein sijoitettu ja mitoitettu ilmalämpöpumppu voi säästää lämmityssähkön kulutuksesta noin 40 %. Parhaimmillaan ilmalämpöpumppu on -10 - +10 asteen lämpötiloissa. Mitä kylmempi ulkoilma, sitä huonompi hyötysuhde laitteessa on, eikä se näin ollen sovellu jatkuvasti lämmitettävän rakennuksen ainoaksi lämmönlähteeksi. Kesällä ilmalämpöpumpun voi muuttaa päinvastaiseksi, jolloin laite toimii sisätilojen jäähdyttimenä. Mallin valinnassa pitää huomioida mm. loma-asunnon koko ja lämmöneristys. Lisäksi kannattaa muistaa, että jäähdytyskäytössä pumpulta tarvitaan tehoa noin kaksinkertainen määrä lämmityskäyttöön verrattuna.

Kompressioperiaatetta hyödyntävät myös poistoilma- ja maalämpöpumput. Ensiksi mainittu ottaa lämpönsä koneellisen ilmanvaihdon poistolämmöstä, jälkimmäinen taas esimerkiksi porakaivosta tai joko maahan kaivetusta tai vesistöön upotetusta keräysputkistosta. Poistoilma- tai maalämpöpumput ovat loma-asunnoissa harvinaisempia.

Aurinkoenergia

Aurinkopaneelit tai aurinkokerääjät tulevat liki 20 %:lle uusista lomarakennuksista. Aurinkosähköstä on kokemuksia jo yli 30 vuoden ajalta ja se on hyvin yleinen järjestelmä sähköttömillä mökeillä tai lisäenergian antajina. Järjestelmää hankittaessa täytyy miettiä mihin kaikkiin laitteisiin ja kuinka monta tuntia vuorokaudessa energiaa tarvitaan. Laskemalla kulutuslaitteiden vuorokausikulutukset yhteen, saadaan keskimääräisen vuorokauden kulutus ja näin mitoitettua oikeankokoinen järjestelmä. Aurinkosähkö on päästötön ja sähköverkosta riippumaton. Kiinteän alkuinvestoinnin jälkeen ylläpitokulut ovat pienet.  Aurinkolämmitysjärjestelmät ottavat siis aurinkoenergiaa suoraan talteen ja siirtävät tämän energian lämpövarastoon, josta se voidaan siirtää käyttökohteisiin. Lämmön siirto tapahtuu useimmiten jonkin lämmönsiirtonesteen tai ilman avulla.

Lämminvesivaraaja

Kesäasunnolla käyttövesi tuotetaan yleisesti lämminvesivaraajalla. Lämminvesivaraajat ovat mökkikäytössä 15-300 -litraisia, muodoltaan kulmikkaita tai lieriömäisiä. Ulkonäöltään ne ovat yleensä kalusteisiin sopivia ja väriltään valkoisia, joten ne sopivat sellaisinaan vaikkapa mökkikeittiöihin. Toinen suosittu tapa on sijoittaa säiliö lauteiden alle jäävään tyhjään tilaan, jolloin käytetään sauna-asennukseen suunniteltua lämminvesivaraajaa. Varaajat tarvitsevat aina varolaiteryhmän. Ostohetkellä kannattaakin selvittää, kuuluuko varolaite varaajan varustuksiin, vai joudutaanko se hankkimaan erikseen. Varaajan kokoa harkittaessa ei kannata valita liian pientä laitetta. Pelkästään keittiön tarpeisiin riittää pienempikin varaaja, mutta suihkutilallisissa mökeissä 100 litran säiliö riittää tilapäisesti 1-3 hengen käyttövedelle.

Polta puuta oikein

Miltei jokaisessa uudessa kesäasunnossa on jokin puulla toimiva lämmönlähde. Toisinaan se on vain tunnelmaa luova pikku takka, varajärjestelmänä toimiva takkauuni tai varsinainen mökin lämmitysmuoto. Poltettiinpa puuta millä ratkaisulla tahansa, syntyy väistämättömästi päästöjä. Havaittavimmat näistä ovat näkyvä savu ja sen haju, joka leviää ympäristöön. Suurin osa näkyvästä savusta on kuitenkin harmitonta vesihöyryä, mutta se, mitä emme haista ja näe, onkin kaikesta vaarallisinta. Nämä pienhiukkaspäästöt voivat muodostaa asuinalueilla suurimman osan hiukkas- ja hiilivetypäästöistä. Pienhiukkaspäästörajat ovatkin tulossa lähivuosina rakennusmääräyksiin. Se, mikä sen vaikutus rakentajaan tulee olemaan, on vielä epäselvä.

Polttopuu ladotaan tulisijaan mieluimmin vaakasuoraan, tosin joissakin takkamalleissa ainoana mahdollisuutena on asettaa puut pystyyn. Sopiva puiden kertamäärä on 5-15 kg, jolloin palamisajaksi saadaan noin 1,5-2 tuntia, kun tulisijaa käytetään lisälämmön lähteenä. Parhaimpia ovat halkaisijaltaan 8-10 cm:n kokoiset pilkkeet, jotka asetetaan ilmavasti siten, että suuremmat tulevat alle ja pienemmät päälle. Parhain tapa on sytyttää puut päältä, jolloin ne kaasuuntuessaan palavat lähes täydellisesti. Alta sytytyksessäkin puut kyllä kaasuntuvat, mutta osa kaasuista karkaa palamattomana piipusta ulos.

Sytykkeenä voi käyttää sanomalehtipaperia, tuohta tai puulastuja. Puuta lisätään vasta, kun liekit ovat kokonaan sammuneet. Lisäyspuut ovat kooltaan suurempia, halkaisijaltaan 12-15 cm, ja ne asetetaan tiiviiseen kasaan hiilloksen päälle.

Tulisija kaipaa myös huoltoa. Mitä puhtaampi palotila on, sitä parempaan palotulokseen päästään. Kertynyt noki ja tuhka poistetaan aina tarpeen mukaan ja hormit sekä kanavat nuohotaan mielellään kerran vuodessa, vaikka määräykset sallivatkin mökkikäytössä kolmen vuoden nuohousvälin.

Polta vain puhdasta puuta

Tulipesässä poltetaan vain puhtaita, kuivia tuotteita: polttopuuta ja pellettiä sekä pienissä määrin päällystämätöntä sanomalehtipaperia tai kartonkia. Älä koskaan polta maalattua puuta, kestopuuta, PVC-pohjaisia tuotteita tai kumia. Vältä siis ns. roskan polttamista. Kun kaikki on kunnossa, ympäristö pysyy puhtaampana ja viihtyisänä.

Puu on kotimainen, uusiutuva polttoaine. Poltettaessa puuta eivät ilmakehän hiilidioksidipäästöt lisäänny millään lailla, vaan poltto on osana luonnon omaa kulkua. Vaikkei puuta poltettaisikaan, puu aikaa myöten kuitenkin lahoaa ja hiilidioksidi vapautuu joka tapauksessa ilmakehään sitoutuakseen uudelleen kasvien yhteyttämisprosessissa. Puun poltolla vaikutamme siis myönteisesti ilmastomme tilaan ja estämme omalta osaltamme kasvihuonepäästöjen lisääntymistä.

Puhtaana palava puu on kuivaa, parhaimmassa tapauksessa ylivuotista. Kesällä pilkotun polttopuun kuivuminen kestää sateelta suojatussa ilmavassa paikassa noin kaksi kuukautta. Kuivuminen on varmempaa keväällä ja alkukesästä, jolloin ilman suhteellinen kosteus on yleensä alhainen. Vaikka puu olisi kuivaakin, olisi hyvä tuoda poltettava puu pari päivää aikaisemmin sisälle, koska kylmän puun pintaan syntyy kosteutta, mikä heikentää palamisominaisuuksia.