Suomirakentaa.fi

Neuvontaa rakentajille ja remontoijille

Vanhan hirsitalon korjaaminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä

rts_tutkii_logo_pieni

Vanhat hirsitalot kuten muutkin vanhat rakennukset ovat säilyttämisen arvoisia, jos ne vaan ovat siinä kunnossa vielä, että se teknisesti ja taloudellisesti on järkevää. Entisaikaan hirsitalot tehtiin käsin. Kaikki materiaali löytyi joko omasta takaa, lähimetsästä tai omalta kylältä. Hirsityöt osattiin joka talossa ja niitä opittiin tekemään isältä pojalle vanhoja ohjeita noudattaen.

Hirsitalon kunnon selvittämiseen syntyy yleensä aihetta vasta, kun joitakin selviä merkkejä vaurioista on havaittu tai rakennus syystä tai toisesta aiotaan korjata perusteellisesti. Kunnostus uudenaikaiseksi, asumismukavuudet täyttäväksi kodiksi on huolellisuutta ja ammattitaitoa vaativaa puuhaa ja voi vaatia niin perusteellisen uudistuksen, ettei vanhasta jää kuin runko.

Kuva: Tulikivi

 

Kuntoarvio ja ammattilainen apuun

Ensimmäisenä kannattaa tarkistaa talon perustukset ja korjata ne tarvittaessa ennen muita töitä. Vanhojen hirsitalojen yleisimmät viat ovat perustuksista tai alapohjasta johtuvia. Lahovaurion syynä on aina rakenteeseen päässyt kosteus ja tiiveyteen vaikuttaa aina hirsirakenteen painuminen. Vanhan hirsitalon korjaaminen ja lisäeristäminen on sen verran haastavaa puuhaa, että ammattilaisen apuun kannattaa aina turvautua.

Hirsirungon kuntoa pääsee parhaiten arvioimaan, kun rakennus on vuoraamaton ja hirret näkyvissä. Vuoratuissa rakennuksissa rungon vaurioiden kartoittaminen voi edellyttää rakenteiden avaamista. Vanhaan hirsitaloon, kuten muihinkin rakennuksiin, kannattaa tehdä kuntoarvio ennen korjaustöihin ryhtymistä. Tällöin kannattaa tarkistaa rungon vääntymisestä, painumisesta ja pullistumista havaittavat vahingot, näkyvät kosteus- ja lahovauriot, hirsikehien liitoskohdat, seinien vetoisuus ja jos mahdollista, ullakolla ylimmät kattohirret. Jos vain mahdollista, rakennuksen alusta kannattaa tarkistaa. Hyvän yleiskuvan hirsiseinän kunnosta saa jo vasaralla koputtelemalla – terve, kunnossa oleva hirsiseinä antaa napakan äänen, kun taas sisältä laho hirsi onton, pehmeämmän äänen.

Vanhojen rakennusten korjaamiseen saattaa tarvita erityisiä lupia tai historiallisen suojelun huomioon ottamista.

 

Vanha hirsi on kaunista

Hirsirakennuksen kauneus perustuu nimenomaan hirteen itseensä, oli sitten kysymyksessä talon ulko- tai sisäpuoli. Ainoina haittapuolina on usein seinän kylmyys tai alimmaisten hirsien lahoaminen. Näistäkin ongelmista voidaan päästä eroon, kun ensin tutustutaan hieman hirsirakentamiseen ja -rakenteeseen. Oikein hoidettuna hirsi säilyy vuosisatoja. Suomen vanhimman säilyneen hirsirakenteen, Pyhän Henrikin saarnahuoneen, hirsiosat ovat 1400-luvulta ja edelleen hyvässä kunnossa.

 

Hirsirungon viat

Hirsirungon arkoja kohtia ovat alimmat hirret sekä ikkuna- ja oviaukot. On tarkistettava myös kattorakenteet sekä pohja, jos se vain on mahdollista. Jos katto on vuotanut, myös ylimmät hirret ja koko yläpohja on syytä tutkia huolella.

Vioittuneisiin kohtiin voidaan hankkia vanhat tai veistää uudet hirret. Huomaamattoman tuloksen saa käyttämällä vanhaa tervettä hirttä. Paikkauspaloja saa myös työkohteesta itsestään, jos siihen tehdään esim. uusia ikkuna- ja oviaukkoja.

Yksi yleinen vaihtoehto on, että koko rakennuksen osalta poistetaan ja vaihdetaan alimmainen hirsikerta.

Lahovian lisäksi hirsirunkoa vaivaa usein epätasainen laskeutuminen, joka johtuu useimmiten perustuksien vajoamisesta. Rakennus voidaan nostaa ja perustuksia vahventaa. Nostovaiheessa on hyvä ottaa kaikki ikkunat ja ovet paikoiltaan sekä tarvittaessa tarkkailla hormiston ja tulisijojen käyttäytymistä noston aikana.

Korjauksessa on aina muistettava, että vanhakin hirsirakennus painuu. Siksi kaikki liitososat on kiinnitettävä toisiinsa siten, ettei laskeutuminen esty.

 

Hirsi jätetään sisäpuolelle

Ulkopuolinen lämmöneristäminen on järkevää, koska rakenne silloin harvenee ulospäin ja rakenteet tuulettuvat. Näin kastepistettä ei voi syntyä. Korjauksessa entinen ulkoverhous poistetaan hirsipintaan asti, jonka jälkeen vanha hirsi tilkitään huolellisesti molemmilta puolilta tervavierteellä ja samoin kaikkien aukkojen reunat esim. pellavaeristeellä ennen eristyksen asentamista. Tehdään koolaus 60 cm:n jaolla ja tarvittaessa seinän oikaisu, jonka jälkeen esim. puukuitueriste ruiskutetaan. Tuulensuojalevy kannattaa asentaa heti eristämisen jälkeen tai ainakin suojattava sateelta. Tuuletuslevyn päälle tehdään vielä tuuletusrako koolauslautojen avulla ja tähän sitten uusi ulkopaneeli joko lautaseinää tai hirsiseinää muistuttaen, maun mukaan.

Usein sisäpuolen hirsi on tummaa ja syö näin ollen valoa. Pinta voidaan kuitenkin piiluttaa veistämällä uusi vaalea pinta hirteen. Hirren pinta voidaan tietysti myös sävyttää tai valkaista.

 

Hirsi jätetään ulkopuolelle

Ulkopuolinen lisäeristäminen ei aina ole mahdollista tai kannattavaa ja jos rakennuksen ulkonäkö halutaan pitää entisenä, seinän lisälämmöneristys tehdään sisäpuolelle. Vanha hirsi tilkitään kuten edellä olevassa luvussa. Jos hirsiseinä eristetään sisäpuolelta mineraalivillaeristeillä, niin rakenne tarvitsee muovisen höyrynsulun, jotta sisäilman kosteus ei pääse tiivistymään rakenteeseen. Puukuitueristeellä eristäminen vaatii sekin ainakin tiiviin ilmansulkupaperin. Virhe tehdään, jos jätetään höyryn- tai ilmansulku kokonaan pois ja rakennusfysikaalisesti ollaan heikoilla jäillä.

Sisäilman kosteus lisää rakenteen kosteutta ja voi aiheuttaa pakkasella kastepisteen eristeen ja hirren väliin mikä ajan saatossa pilaa rakenteet. Siksi suunnittelijan apu on lähes poikkeuksetta paikallaan. Eristyksessä kannattaa käyttää lämmöneristeitä, joiden ominaisuudet ovat puun kaltaisia ja jotka luovuttavat kosteutta puun tavoin. Näitä ovat puukuitueristeet, sahanpuru, kutterinlastu ja pellava. Sisäpuolisen eristeen paksuus ei tulisi olla 50 mm paksumpi. Pintamateriaalina voidaan käyttää huokoista puukuitulevyä.

 

Hirsiseinä molemmin puolin

Vahvan vanhan hirsiseinän voi myös jättää entisekseen niin ulkoa kuin sisältäkin. Tällöin tarvittava lämmöneristys tehdään lat­tiaan ja yläpohjaan vahvempana, sekä niille seinustoille, jotka jäävät uuden rakenteen taakse. Esim. keittiön kaapistoseinä, pesuhuone, sauna, kodinhoitohuone ja varastotilat ovat tiloja, joiden ulkoseinä voidaan eristää ulkonäön kärsimättä. Lämpökompensaatiota voidaan parantaa myös valitsemalla lämpötaloudellisesti paremmat ikkunat ja ulko-ovet.

 

Kattorakenteissa vikaa?

Vanhassa katossa on usein vuotokohtia, joista kosteus on päässyt kattorakenteisiin. Yleensä vuodon syynä ovat vuotava hormin juuritiivistys tai rikkoutuneet tai siirtyneet tiilet. Myös kattotaitokset, jiirit, ovat herkkiä vuotamaan. Itse vika voi olla jo korjattu, mutta syntyneeseen katon alapuoliseen rakennevikaan ei ole puututtu.

Kattorakennetta voidaan uusia vaihtamalla vain tarvittavat tukirakenteet tai parhaimmassa tapauksessa vain kate. Jos yläpohja on heikossa kunnossa kauttaaltaan, puretaan koko rakenne ja asennetaan uudet kattotuolit. Tätä ratkaisua puoltaa myös se, jos yläkertaa halutaan korottaa ja rakentaa lisää huoneita. Kattoremontissa kannattaa aina lisätä myös aluskate.

 

Alapohja tarvitsee tuuletusta

Vanhat rakennukset ovat lähes kaikki rakennettu tuulettuvalla alapohjalla. Pohjan kunto riippuu paljolti pohjakosteudesta ja korkeudesta sekä siitä, kuinka alatilan tuuletus on toiminut. Alapohjan kunto selviää ainoastaan ryömimällä alustaan. Matalien perustusten todellisen kunnon selvittäminen vaatii yläpuolisen rakenteen purkua.

Tuuletusreikiä, ns. kissanluukkuja, on syytä olla riittävästi, jotta koko alapohja tuulettuu. Varsinkin alkuperäistä myöhempi lisärakentaminen on voinut muuttaa tuuletusta merkittävästi, eikä ilma ole enää vaihtunut kaikilta osin, vaan kosteus on päässyt tarttumaan rakenteisiin. Tuuletuksen riittämättömyyteen voivat myös vaikuttaa alapohjaan kuulumattomat tavarat ja tarvikkeet. On syytä muistaa, että alapohja ei ole oikea varastopaikka ylimääräiselle roinalle. Myös liian matala perustus heikentää tuuletuksen onnistumista.

Tuuletuksen parantamiseksi tehdään tarpeellinen määrä uusia tuuletusreikiä. Rakennusalan ammattilainen voi avustaa niiden oikeassa suunnittelussa.

Pohjakosteus johtuu siitä, että salaojitus on riittämätön, sitä ei ole ehkä ollenkaan tai alapohjan pinta on alempana kuin taloa ympäröivä maanpinta. Oikea alapohja on kuiva, keskeltä reunoille viettävä sorapatja. Tällöin alapohjaan kulkeutunut vesi ohjautuu reunoille ja siitä salaojiin.

Maaperän liikakosteuden saa pois vain avaamalla seinän vierustat ja asentamalla asianmukaiset salaojat. Pohjan muotoilu onkin jo hankalampaa erityisesti matalissa perustuksissa. Vaihtoehtoinen korjaus voidaankin tehdä ulkoapäin. Mahdollisuuksien mukaan lasketaan ympäröivän maan pintaa alemmaksi ja pohjan muoto tehdään oikeaksi. Alapohjan tilannetta voidaan vielä parantaa asettamalla perusmaan päälle suodatinkangas ja puhaltamalla kerros kevytsoraa.

 

Kosteat tilat huolella

Myös hirsirakennukseen voidaan tehdä riskittömät märkätilat. Mikäli pohja aloitetaan puurungon päältä, huolellisuusvaatimus kasvaa. Painon takia runkoratkaisuna tulee tällöin kysymykseen esim. rankarunko ja sementtipohjainen kuitulevy. Lattia tehdään lujalle, liikkumattomalle alustalle. Juoksujen päälle asennetaan harvalaudoitus ja vahva vaneri. Tasoituskerros tehdään uivaksi ja raudoitetaan, jolloin mahdolliset liikkumiset eivät riko alustaa. Kaikki alapohjassa olevat vesi- ja viemäriputket eristetään jäätymistä vastaan.

Toinen tapa on täyttää alapohja. Alueelle tehdään anturat ja harkkosokkelit lattiapintaan asti. Täyttö voidaan tehdä helpoimmin tiivistetyllä kevytsoralla, jolloin lämmöneristys syntyy samalla kerralla. Lopuksi tehdään lattiavalu. Ratkaisu mahdollistaa seinärakenteiden tekemisen kivirakenteisena esim. kalkkihiekkatiilistä tai -harkoista.

Tässä ratkaisussa täytyy muistaa huomioida, että alapohjan tuuletus toimii edelleenkin ja on tehtävä kivijalkaan uudet aukot.

Oli ratkaisu mikä tahansa, märkätilojen suunnittelussa ja toteutuksessa kannattaa aina käyttää ammattilaista apuna.

 

Vanhan hirsitalon kosteusvaurioiden aiheuttajat:

  • vuotava vesikatto tai sen detaljit (piippu, jiirit, saumat jne.)
  • sadevesijärjestelmän vuodot: kourut, rännit, roiskevesi
  • viistosade avarilla paikoilla
  • putkistovuodot, kondenssihikoilut jne.
  • huonosti tuulettuvat alapohjan home-, laho- ja sienivauriot
  • huonosti tuulettuva verhous, rakenteen taakse kertyvä kosteus
  • väärin korjatussa seinä- yläpohja- tai lattiarakenteessa tapahtuva kosteuden tiivistyminen (kondensio)

Yhteystiedot

Rakennustutkimus RTS Oy
Rakentajan Tietopalvelu RTI Oy

Nuijamiestentie 3 A
00400 Helsinki

Puh. (09) 5407 310  
Yhteystiedot