Maaperän selvitys
Rakennuspohjan laatu kannattaa selvittää aikaisessa vaiheessa, jopa jo ennen tontin ostamista. Maaperätutkimus tehdään joka tapauksessa lähes aina ennen kuin perustamistapa määritellään.
Perustustavan valintaa määrittävät maaperän kantavuus ja routivuus. Kantavuus vaikuttaa siihen, miten laajalle alueelle rakennuksen kuorma tulee perustusten avulla jakaa, routivuus puolestaan määrää routasuojauksen tason tai vaihtoehtoisesti tarvittavan perustamissyvyyden. Lisäksi tontin korkeussuhteet, pohjaveden korkeus, rakennuksen muoto ja rakenteet voivat vaikuttaa perustamisvalintoihin.
Perustusten suunnitteluvaiheessa on hyvä huomioida radonsuojaus.
Tontin rakennuspohjan laatu kannattaa selvittää mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. (Kuva: Passiivikivitalot)
Maaperätutkimus jo ennen tontin ostoa
Rakennuspohjan laatu kannattaa selvittää jopa ennen tontin ostamista, jolloin kustannuksia myyjän kanssa voidaan sopia yhdessä maksettaviksi.
Maaperän koostumus vaihtelee, joten pintamaan alla voi olla hyvinkin eri tavoin käyttäytyviä maalajikerrostumia. Jos voidaan luotettavasti todeta, että rakennuspaikalla on vain kalliota tai tiiviitä karkearakenteisia maakerroksia kuten soraa, hiekkaa tai moreenia, voidaan pohjatutkimus korvata maastotarkastelulla. Tämän voi tehdä talon rakennesuunnittelija. Jos rakennuspaikka sisältää hienorakeisia maalajeja, maaperän koostumus vaihtelee, rakennus sijaitsee rinteessä tai maaperän koostumuksesta on muuten epävarmuutta, on viisasta teettää alaan hyvin perehtyneen yrityksen laatima maaperätutkimus. Tutkimuksessa rakennuspaikan maaperä selvitetään kairausnäytteiden avulla ainakin rakennuksen nurkkien kohdilta, tarvittaessa useammasta pisteestä. Operaatiossa tutkitaan ainakin maalajit, maakerrosten paksuudet ja pohjaveden pinnan korkeus. Tutkimuksen hinta vaihtelee suuresti maaperän, mittausten laajuuden yms. seikkojen vuoksi. Summittainen hinta-arvio perustutkimuksille on 1 800–2 500 euroa. Maaperätutkija antaa ehdotuksensa perustamistavasta. Rakennesuunnittelija ja talon suunnittelija yhdessä miettivät, mikä ko. kohteeseen olisi soveltuvin perustamistapa ottaen huomioon korkeusaseman, pohjan muodon ja talon koon.
Perustussuunnittelu
Perustussuunnitelman tekee yleensä rakennussuunnittelija. Perustusten suunnittelussa tulee huomioida niin lujuusvaatimukset, lämmöneristävyys kuin kosteuden eristyskin. Perustamista hahmoteltaessa on huolehdittava myös siitä, että talon ympärillä oleva maa voidaan muotoilla joka puolelta talosta poispäin viettäväksi tai muuten estää valumavesien joutuminen perustuksiin. Eräs kosteusriskin aiheuttaja on altapäin rakenteisiin nouseva vesi. Kapillaari-ilmiön aiheuttamat tihutyöt estetään käyttämällä rakennuksen alla riittävän karkeaa (6–18 mm) puhdasta sorastusta sekä salaojitusta ja esim. bitumikaistoilla tehtyjä kapillaarikatkoja perustusten ja puurungon liittymäkohdissa. Routivilla maapohjilla täytyy rakennukseen tehdä joko riittävä routaeristys tai syväperustus, jolloin perustus ulottuu routarajan alapuolelle. Suomen oloissa routarajan alapuolelle perustaminen vaatii jo 2–2,5 metrin syvyyteen ulottuvaa perusmuuria. Kellarittomissa rakennuksissa perustuksen alle asennettava riittävän paksu ja tiivistetty täytesorastus ja eristyslevyillä tehtävä routaeristys onkin syväperustusta yleisempi ratkaisu.
Tässä vaiheessa on hyvä huomioida myös radonsuojaus, joka uudisrakentamisessa on huomattavasti helpompaa ja edullisempaa tehdä tässä vaiheessa kuin myöhemmin rakenteita korjailemalla.
Erilaisia perustusvaihtoehtoja
Perusmuurianturaperustus eli kansanomaisemmin sokkeliperustus on omakotitaloissa yleisesti käytetty ratkaisu, joka soveltuu vähintään kohtuullisesti kantaville maapohjille. Tässä ratkaisussa tehdään ensin painoa maahan jakava ja sokkelin alustana toimiva antura. Pientaloissa anturaleveyden tarvitsee harvoin olla yli 600 mm, kantavilla mailla usein vähempikin riittää. Anturan voi toteuttaa teräsbetonista joko muottiin valamalla tai anturaharkoilla. Anturan muottina voi käyttää myös sokkelimuurausta varten paikalle tuotuja harkkoja perinteisen lautamuotin sijasta. Valun kuivuttua rakennusmuovilla suojatut harkot on helppo nostaa anturan päälle varsinaiseen käyttötarkoitukseensa. Varsinainen sokkeli muurataan harkoista tai valetaan betonista anturan päälle.
Jatkuvan anturan vaihtoehtona on pilarianturaperustus. Reunavahvistettu laatta sopii perustusratkaisuksi erityisesti silloin, kun maan kantokyky on heikohko. Jäykkä, yhtenäiseksi valettu laatta jakaa rakennuksen painon koko rakennuksen kattamalle alalle, jolloin painuminen voidaan välttää. Hyvänä puolena reunavahvistetussa laatassa on myös se, että laatta muotitetaan, raudoitetaan ja valetaan kerralla. Sokkelin teko aloitetaan betonin kuivuttua samaan tapaan kuin anturaperustuksessakin. Omakotitalon perustusten yhteydessä voidaan tehdä saman tien myös alapohja. Alapohjarakenteen vaihtoehtona on joko kantava, perusmuureihin tukeutuva alapohja tai maanvarainen laatta. Kantava alapohja voi olla joko betoni- tai puurakenteinen. Kantava betonirakenteinen alapohja tehdään yleensä joko ontelolaatoista tai liittolaattarakenteena. Joka viides rakentaja tekee rossipohjan, joka on hyvä vaihtoehto, kun halutaan eroon maaperässä olevasta vedestä ja radonista. Hyvä tuuletus ja kosteuden nousun esto maaperästä alapohjan alle on huomioitava rossipohjaa tehdessä.
Kellariperustukseen päädytään usein kaavaehtojen, tontin ominaisuuksien tai lisätilan tarpeen vuoksi. Kellariperustusta käytetään usein rinnetonteilla, osakellarina tai kokokellarina ja se rakennetaan yleensä samalla periaatteella kuin harkkoperustus. Valetun betonianturan päälle muurataan betoniharkoista seinän runkorakenteet, jotka kellariperustuksessa muurataan joko kylmäksi, puolilämpimäksi tai lämpimäksi tilaksi. Kellarin runkorakenteen päälle asennetaan betonilaatat (ontelolaatat, paikallavalettu laatta), jonka jälkeen voidaan jatkaa talon rakentamista halutulla tavalla.
Sokkelimateriaalit
Sokkeli tehdään useimmiten valubetonista eli muottien avulla paikalla valettavasta teräsbetonista. Muita vaihtoehtoja perusmuurin teossa ovat paikan päällä muurattavat kevytsora- eli lecaharkot sekä betoni- eli valuharkot, jotka ladotaan paikoilleen ja niiden ontelot täytetään valubetonilla. Betonielementti valmistetaan tehtaalla valmiiksi ja nostetaan paikoilleen. Sokkeli oikaistaan ja pinnoitetaan kauttaaltaan sekä kosteussuojataan maanalaisilta osiltaan. Pintavaihtoehtoina ovat esim. rappaus, maalaus, sirotepinta tai laatta. Sokkelin korkeudesta olisi hyvä olla 40-60 cm maapinnan yläpuolella.
Viime vuosina valubetoniperustukset ovat olleet selkeästi suosituin ratkaisu. (* Lähde: Omakotirakentajatutkimus 2022/23, Rakennustutkimus RTS Oy)
