Vanhan hirsitalon korjaaminen

rts_tutkii_logo_pieniYleensä tarve hirsitalon kunnon selvittämiseen syntyy vasta, kun jotain selviä merkkejä vaurioista on havaittu tai rakennus aiotaan korjata perusteellisesti. Yleisimmät hirsitalojen viat ovat perustuksista ja alapohjasta johtuvia. Lahovaurion syynä on aina rakenteeseen päässyt kosteus ja tiiviyteen vaikuttaa aina hirsirakenteen painuminen.

Hirsirungon kuntoa pääsee parhaiten arvioimaan kun rakennus on vuoraamaton. Vuoratuissa rakennuksissa rungon vaurioiden kartoittaminen saattaa edellyttää rakenteiden avaamista. Tässä artikkelissa perehdytään pintapuolisesti vanhan hirsitalon rungon korjaamiseen.

vanhanhirsit1

Vanhaan hirsitaloon kannattaa tehdä kuntoarvio ennen korjaustöihin ryhtymistä. Rakennuksessa kannattaa tarkistaa rungon vääntymisestä, painumista ja pullistumista havaittavat vahingot, seinien vetoisuus, näkyvät kosteus- ja lahovauriot, hirsikehien liitoskohdat ja jos mahdollista, niin ylimmät kattohirret ullakolla. Rakennuksen alusta kannattaa tarkistaa, jos vain mahdollista.

Hyvän yleiskuvan hirsiseinän kunnosta saa jo vasaralla koputtelemalla – terve, kunnossa oleva hirsiseinä antaa napakan äänen kun taas sisältä laho hirsi onton, pehmeämmän äänen.

vanhanhirsitalon3

Hirsitalojen yleisimmät vauriot

Vanhoissa hirsitaloissa yleisimmät vauriot johtuvat perustuksista ja alapohjasta. Perustusten epätasainen painuminen vääntää hirsirunkoa ja saattaa aiheuttaa rakenteiden pullistumista ja murtumista. Yleinen vika on perustusten painuminen ulkoseinillä. Tämän havaitsee huoneissa yleensä jo silmämääräisesti lattioiden viettämisestä.

Varsin tavallinen vaurio on alimpien hirsien painuminen. Tähän vaikuttavia tekijöitä ovat liian matala tai ajan mittaan painunut sokkeli, sokkelin rakenne, huonosti tuulettuva alusta tai uunin perustusten sisään jätetyt hirret.

Lahovaurion syynä on aina hirsirakenteeseen päässyt kosteus. Kostumisen aiheuttajana voi olla maakosteus, sadevesi tai esimerkiksi putkivuoto. Harmaantuminen, halkeilu ja pinnan kuluminen kuuluvat ulkopuolisen, paljaan hirsiseinän luonnolliseen vanhenemiseen. Vaurioituminen etenee hyvin hitaasti, mutta ajan mittaan huonoimpiin hirsiin saattaa tulla ytimeen saakka tai jopa läpi hirren ulottuvia lahopesiä.

Monessa vanhassa hirsitalossa on lahovaurioita ulkoseinähirsissä välipohjan tasolla. Katto on jossain vaiheessa vuotanut ja kastellut välipohjatäytteet, joissa kosteus on piillyt pitkään. Vaurion syynä voi olla myös sisäilman kosteus, joka on pyrkinyt ylöspäin seinän ja katon välissä.

vanhanhirsit2

Korjaustyön periaate

Hirsirunkoa korjataan ensisijaisesti aina hirrellä. Korjaukset ja paikkaukset eivät saisi erottua räikeästi. Etenkin paljaissa hirsiseinissä työ on pyrittävä tekemään niin, että korjaus sopeutuu ympäristöönsä niin rakenteellisesti kuin työtavaltaan. Uutta puupintaa ei ole välttämätöntä patinoida, paikkaukset kuuluvat hirsitalon hoitoon ja puu harmaantuu muutamassa vuodessa. Vaikka periaatteena on vanhan rakenteen säilyttäminen ennallaan, on ilmiselvät rakennusvirheet korjattava.

Hirren paikkaus ja uusiminen

vanhanhirsit4Hirttä paikattaessa käytetään mieluiten vanhaa hirttä. Tuore hirsi kutistuu kuivuessaan, jolloin seinästä tulee helposti hatara. Hirsien paikkaukset tehdään loveamalla huonokuntoinen osa hirrestä pois. Kolo veistetään suoraviivaiseksi ja saumat ”hävitetään” luonteviin paikkoihin hirressä. Kolon alareuna veistetään ulospäin kaltevaksi, ettei sadevesi pääse saumaan. Hirsien vaihto tapahtuu nostamalla koko yläosa tukien varaan tai purkamalla yläpuoliset rakenteet työn ajaksi.

Hirsirungon alimmat hirret tai niiden osia joudutaan usein vaihtamaan lahoamisen takia. Tämä ns. kengittäminen oli ennen hirsitalojen luonnollista hoitoa. Kengittämistä varten joudutaan rakennusta osittain riisumaan poistamalla työn esteenä olevat rakennusosat, kuten seinän alaosan vuorilaudat. Ikkunan puitteet on myös syytä nostaa paikoiltaan, etteivät ne rikkoudu rungon liikkuessa.

Hyvin vanhat hirsitalot tehtiin jopa suoraan ”savikakun” päälle, jolloin alimman hirren säännöllinen vaihtaminen eli kengittäminen oli rakentajien tiedossa jo rakennusvaiheessa.

Hirsiä uusittaessa joudutaan rakennusta nostamaan tilapäisesti. Rakennusta kohotetaan tasaisesti ainakin kolmesta pisteestä siten, ettei runkoon pääse syntymään pahoja vääntymiä. Yksinkertaisin tapa on sahata lahoa hirttä pois ja asettaa tunkki suoraan seinän alle. Toinen tapa on käyttää teräsprofiileista hitsattuja nostokulmia, jolloin tunkkaus voi tapahtua sokkelin vierestä.

Uusi hirsi sovitetaan paikoilleen alustavasti, jotta ylemmän hirren muoto saadaan merkittyä. Hirttä joudutaan veistämään sekä selkä- että vatsapuolelta, koska alapuoli muotoillaan sokkelin mukaiseksi. Nurkkasalvos tehdään vanhan liitoksen mukaisesti.

Hirren ja kivijalan väliin laitetaan eristeeksi bitumihuopakaistale.

Rakennuksissa, joissa uunit ja hormiryhmät on muurattu kiinni hirsiseiniin, ei seiniä voi juuri nostaa. Pienikin runkoa liikuteltaessa muurauksiin syntyvä halkeama voi aiheuttaa tulipalon vaaran.

 

Rungon oikaisu

Hirsirakennusta, joka on hakenut asentonsa vuosien myötä, on oikaistava hyvin varovasti. Oikaisu tehdään nostamalla rakennusta samoilla menetelmillä kuin edellisessä kappaleessa kuvattu hirren uusiminen. Rakennus tuetaan uuteen asemaansa korottamalla sokkelia.

Rungon pullistumia voidaan oikaista eri menetelmillä. Suuret pullistumat on oikaistava huolellisesti tehdyillä apurakenteilla, joiden avulla seinä päästään vähitellen kiilaamaan suoraksi. Seinä voidaan myös vetää suoraksi vahvan taljan tai tukevan hirren avulla.

Pieni pullistuma voidaan oikaista kiristämällä seinäosa kahden tukevan parrun väliin pulttien avulla. Seinään kohdistuvaa vesikaton ja välilaipion painoa kannattaa keventää tunkkaamalla välikattoa työn ajaksi ylöspäin.

Seinän pullistuma voi johtua myös siitä, etteivät aukkojen karat ole riittävän lujia. Karan uusimista varten seinä tuetaan tilapäisesti. Uudet karat tehdään lujemmasta puusta ja karan kokoa voidaan mahdollisesti samalla suurentaa.

vanhanhirsit3

 

Hirsirungon tilkitseminen

Hirsiseinän tiiviyttä voidaan parantaa tilkitsemällä. Tilkitseminen tehdään lyömällä kovasta puusta tai raudasta tehdyllä kiilalla tilkettä (eriste) hirsien välisiin varauksiin, salvoksiin ja hirsien halkeamiin. Tilkkeenä käytetään yleensä luonnonkuitua, esimerkiksi pellavaa. Tilke muotoillaan löyhäksi köydeksi ja lyödään tiukasti rakoon, tarvittaessa useampina kerroksina. Ulkopuolisessa tilkitsemisessä käytetään tervarivettä.

 

www.nba.fi