Talotoimittajien artikkeleita
Lämmitys
Lämmitystavan valinta
Pientalon lämmitysjärjestelmää valittaessa päätetään kahdesta asiasta: lämmitysenergian tuotantotavasta ja lämmön jakojärjestelmästä. Käytetyimpiä lämmön tuotantotapoja ovat sähkö, kaukolämpö, maalämpö, puu ja öljy. Lämmön siirtoon ja luovutukseen taas käytetään joko kiertovesijärjestelmää tai vaihtoehtoisesti lämpö tuotetaan huonetilassa sähkövastuksilla ja/tai tulisijalla. Kiertovesijärjestelmä tulee noin 60 %:iin, huonekohtainen lämmitys noin 40 % uusista omakotitaloista. Lämmönsiirtomenetelmästä riippumatta ylivoimaisesti suosituin lämmönjakotapa on lattialämmitys.
Tyypillinen uusi 150 m2 omakotitalo kuluttaa huonetilojen ja käyttöveden lämmitykseen vuodessa noin 20 000 kwh:n edestä energiaa. Tämän tuottamisessa jättäydytään harvoin yhden kortin varaan, sillä lähes joka talosta löytyy päälämmitysjärjestelmän lisäksi myös muita lämmitysmahdollisuuksia. Yleisin lisälämmönlähde on varaava tulisija, mutta lämmitysjärjestelmää täydentämään hankitaan usein myös Ilma- tai poistoilmalämpöpumppu. Viimeksi mainituilla voidaan tuottaa osa rakennuksen tarvitsemasta lämmöstä joko ulkoilmasta tai ilmanvaihdon poistoilmasta kompressoimalla.
Koneellinen lämmöntalteenotolla varustettu ilmanvaihto on uusien talojen vakiovaruste, joka pystyy ottamaan talteen 30 - 50 % ilmanvaihdon mukana karkaavasta lämmöstä. Koko talon lämmitysenergian kulutukseen sen vaikutus on 10 -17 %.
Lämmitysjärjestelmän valinnassa kiinnitetään huomiota mm. huolettomuuteen ja asumismukavuuteen, taloudellisuutta taas puntaroidaan käyttö- ja investointikustannuksia vertaamalla. Myös ympäristöystävällisyydellä, terveellisyydellä ja omilla aikaisemmilla asumiskokemuksilla on merkitystä. Joissain tapauksissa valintaan vaikuttaa myös lämmönlähteen vaihtamisen helppous. Tästä on iloa silloin, jos elämäntilanne, lämmityspolttoaineiden saatavuus tai hintasuhteet muuttuvat alkuperäisestä.
Usein mainittu asia eri lämmitysvaihtoehtojen vertailussa on teknisen tilan tarve. Lämmityskattilan, kiertovesivaraajan ja polttoainesäiliön vaativia järjestelmiä varten täytyy taloon varata muutama neliö tilaa. Tilanteesta riippuen näille tiloille voi laskea erilaisia hintoja. Pienessä, yksitasoisessa talossa lisäneliöt voivat tuntua kalliimmilta kuin esim. kellaritaloissa, joissa tekninen tila syntyy lähes itsestään.
Sähkölämmitys
Sähkölämmitys valitaan tyypillisesti sen edullisten hankintakustannusten ja huolettomuuden perusteella. Yleisin sähkölämmitys on alle 150 m2:n taloissa, mutta isommissakaan rakennuksissa se ei ole harvinainen valinta.
Jos sähkö valitaan talon pääasialliseksi lämmönlähteeksi, toteutetaan se yleensä ns. huonekohtaisena sähkölämmityksenä. Tässä järjestelmässä lämmön tuotanto tapahtuu nimensä mukaisesti siinä huonetilassa, jossa lämpöä tarvitaan. Huonekohtainen sähkölämmitys voidaan jakaa edelleen kahteen tyyppiin, suoraan ja varaavaan. Suorassa sähkölämmityksessä lämmön tuotanto tapahtuu käyttöhetkellä, varaavassa järjestelmässä osa päivittäisestä lämmöntarpeesta varastoidaan betonilaattaan, massavaraajalla varustettuihin pattereihin tai massiiviseen tulisijaan.
Ikkunoiden lämmöneristävyyden parantumisen myötä on lattialämmityksestä tullut yleisin tapa toteuttaa huonekohtainen sähkölämmitys. Betonimassaan upotettujen lämmityskaapeleiden ansiosta järjestelmästä tulee varaava, lattia lämpiää edullisemmalla yösähköllä ja luovuttaa lämmön päiväsaikaan. Lattialämmityksellä kulutusta kestävä ja helppohoitoinen klinkkerilattia saadaan miellyttävän lämpöiseksi, mutta se myös luovuttaa yöllä varatun lämmön nopeasti. Varaava lattialämmitys luovuttaakin lämpöä tasaisemmin heikosti johtavien lattiamateriaalien kanssa (parketti, korkki tms.).
Sähköpattereiden suosio uusissa omakotitaloissa on laskenut, mutta edelleenkin niitä käytetään sekä pääasiallisena että lattialämmityksen rinnalla. Patterit pitävät pintansa erityisesti siksi, että niillä toteutettu lämmitysjärjestelmä on investointikustannuksiltaan lattialämmitystä edullisempi. Sen sijaan vielä 1990 -luvulla muodissa ollut kattolämmitys on nykytaloissa harvinaisuus.
Suoralla sähkölämmityksellä varustettuihin taloihin tulee yleensä myös yksi tai useampi aktiiviseen lämmityskäyttöön tarkoitettu tulisija, jotka voidaan laskea mukaan myös eri lämmitystapojen investointi- että lämmityskuluja vertailtaessa. Tulisija ei nykytalossa ole useinkaan pelkkä lämmityslaite, joten investointilaskelmissa makuasiaksi jää, kuinka tulisijan hankintakulut jaetaan lämmitys- ja sisustuspuolen kesken.
Vesikiertoisessa sähkölämmityksessä sähkövastus lämmittää vettä lämmityskattilassa, josta veteen sitoutunut lämpö siirretään putkia pitkin käyttökohteeseen. Tavallisesti järjestelmässä on myös 1000 -2000 litran varaaja, jolloin lämmitykseen käytetään vain edullisempaa yösähköä. Useissa öljy- tai puukattiloissa on varalla myös sähkövastus, mutta näissä sen käyttö rajoittuu lähinnä poikkeustilanteisiin.
Maalämmitys
Maalämmityksessä lämpöenergia saadaan maaperästä pitkien keräysputkistojen avulla, keskusyksikössä lämpöpumppu nostaa kerätyn energian lämpötilan talouskäyttöön sopivaksi. Keräysputkisto voidaan upottaa vallitsevien maasto-olosuhteiden mukaan porakaivoon, maahan tai vesistöön, joista kaksi ensiksi mainittua tapaa ovat yleisimmin käytettyjä. Yleisin maalämpö on keskivertoa suuremmissa taloissa, joissa laitteiston sijoittaminen aputiloihin onnistuu helposti.
Maalämmön valinneet perustelevat päätöstään usein ympäristöystävällisyydellä ja järjestelmän helppohoitoisuudella, mutta yleisimmin mainitaan kuitenkin käyttökustannusten edullisuus. Täysin ilmaista maalämpö ei kuitenkaan ole, sillä pumppu tarvitsee toimiakseen sähköä. Maalämpöpumppujen hyötysuhde on tyypillisesti noin 1:3 - 1:3,5, eli yhdellä kilowattitunnilla ostosähköä maalämmitys antaa noin kolmesta kolmeen ja puoleen kilowattituntia lämmitysenergiaa. Kustannussyistä maalämpöjärjestelmiä ei yleensä mitoiteta huippupakkasten mukaan, vaan ne varustetaan sähkövastuksilla, joka tukee järjestelmää kaikkein suurimpien kulutuspiikkien aikana. Tästä syystä järjestelmän vuosihyötysuhteena voidaan laskelmissa käyttää hieman edellä mainittua pienempää lukua, tyypillisesti 1:2,7.
Tehokkaimmin maalämmitys toimii ns. matalalämpöisen lämmönjakojärjestelmän, kuten vesikiertoisen lattialämmityksen kanssa. Maalämmitys soveltuu toki myös patterilämmityksen yhteyteen esim. saneerauskohteissa.
Öljylämmitys
Öljylämmitys on varteenotettava vaihtoehto vesikiertoisen lämmityksen lämmönlähteeksi erityisesti silloin, jos alkuinvestointi halutaan pitää kohtuullisina ja myös tulevaisuudessa tapahtuvavasta lämmitysenergian vaihdosta toivotaan helppoa. Kaikkein yksinkertaisinta energialähteen vaihto on silloin, jos kattilaksi valitaan monitoimimalli, jossa kiertovettä voi tilanteen mukaan lämmittää öljyllä, puulla tai sähköllä.
Öljylämmityksen etuihin voidaan lukea myös lämpimän käyttöveden riittävyys, erityisesti isoissa perheissä lämmintä vettä kuluu yllättävän paljon. Kulutushuippujen jälkeen öljypoltin lämmittää uutta käyttövettä jo muutamassa kymmenessä minuutissa, kun se sähkövastukseen perustuvissa järjestelmissä kestää useita tunteja. Nykyaikaisilla laitteistoilla toteutettuna öljylämmitys on myös käyttökustannuksiltaan kilpailukykyinen, sillä uuden keskivertotalon lämmittämiseen tarvitaan vain noin 2000 litraa öljyä vuodessa. Öljyn menekkiä voidaan pienentää myös aurinkovaraajan avulla. Aurinkovaraaja sopii erityisen hyvin öljylämmityksen yhteyteen, sillä järjestelmä reagoi nopeasti muutoksiin.
Öljyn maailmanmarkkinoilla ja huoltoasemien tolpissa tapahtuvat hinnanmuutokset ylittävät helposti uutiskynnyksen. Öljylämmityksen hyvät ominaisuudet ovat viime aikoina ehkä liikaakin unohtuneet liikenteen näkökulmasta tapahtuvan uutisoinnin alle.
Puulämmitys
Yli 70 % omakotitaloista tulee mahdollisuus puun käyttöön lämmityksessä, mutta pääasialliseksi lämmitysjärjestelmäkseen sen valitsee reilu 10 %. Puulämmitteinen kiertovesijärjestelmä on suosittu erityisesti maaseudulla, missä polttopuuta on saatavilla helposti joko omasta metsästä tai ainakin lähipiiristä. Tämä onkin yleisin syy puilla lämmittämiseen, sillä omalta tontilta kaadetuille, hakkuujätteille tai muulle "roskapuulle" ei tarvitse laskea hintaa. Puiden kanssa touhuava voi summata myös siitä saatavan hyötyliikunnan edukseen.
Puu-uuni tulee yli 90 %:iin uusista taloista, mutta vain harvoin sitä käytetään talon ainoana lämmöntuottajana. Omakotirakentajista kolmannes hankkii tulisijan jatkuvaa lämmityskäyttöä ajatellen, lopuilla se on varalämmittimenä, jota käytetään silloin tällöin lämmitys- tai tunnelmatarkoituksessa. Mikäli tulisijan avulla halutaan saavuttaa merkittäviä säästöjä lämmityskuluissa, pitää lämmityskauden aikana sitä käyttää lähes päivittäin.
Pellettilämmitys
Pelletti on tiiviiksi, noin pikkusormen kokoisiksi "tapeiksi" muotoon puristettua puumassaa, jota voidaan käyttää sekä lämmityskattiloissa että erityisissä pellettitakoissa. Pellettejä käytettäessä polttoaineen syöttö voidaan automatisoida, jolloin lämmittäminen on vaivattomampaa kuin perinteisellä klapilämmittimellä. Myös polttoaineen hinta jää huomattavasti edullisemmaksi kuin sähköllä tai öljyllä, joten järjestelmä on saanut jalansijaa myös pientalojen lämmitysratkaisuna. V. 2007 pellettilämmityksen valitsi noin 4 % uudisrakentajista.
Kaukolämpö
Kaukolämmitysjärjestelmässä lämpö tuotetaan edullisesti perustuen lämmön ja sähkön yhteistuotantoon suurissa kaukolämpölaitoksissa. Kaukolämpöverkoston alueella tästä vaihtoehdosta on vaikea kieltäytyä, sillä kaukolämpö on suhteellisen edullista ja jopa rakennuslupaehdot saattavat sitä edellyttää. kaukolämpöön liitetyssä talossa ei tarvita erillistä lämminvesivaraajaa, kuten talokohtaisissa järjestelmissä.
Ulkoilmalämpöpumppu
Ulkoilmalämpöpumppu on yleistynyt nopeasti pientalojen lisälämmittimenä. Laitteiden hinnat ovat laskeneet siedettävälle tasolle ja siltä voidaan käyttää talvella lämmön, kesällä kylmän tuottamiseen. Ilmalämpöpumppu toimii lämmityslaitteena periaatteessa kuin jääkaappi väärinpäin; kompressorin avulla laite siirtää ulkoilmasta lämpöä sisätiloihin. Oikein sijoitettu ja mitoitettu ilmalämpöpumppu voi säästää jopa 40 % lämmityssähkön kulutuksesta. Parhaimmillaan ilmalämpöpumppu on -10 - +10 asteen lämpötiloissa. Mitä kylmempi ulkoilma, sitä huonompi hyötysuhde laitteessa on, eikä se näin ollen sovellu jatkuvasti lämmitettävän rakennuksen ainoaksi lämmönlähteeksi.
Kesällä ilmalämpöpumpun toiminnan voi muuttaa päinvastaiseksi, jolloin laite toimii sisätilojen jäähdyttimenä. Viilennysominaisuus tietysti syö lämmityksessä saavutettua säästöä, mutta mukavuudestahan saa aina maksaa...
Mallin valinnassa pitää huomioida lämmitettävän tilan koko. Lisäksi kannattaa muistaa, että jäähdytyskäytössä pumpulta tarvitaan tehoa noin kaksinkertainen määrä lämmityskäyttöön verrattuna. Laitteen varjopuolena voidaan pitää sitä, että tilanteesta riippuen kuuma tai kylmä ilma puhaltaa yhdestä pisteestä, sisäyksikön lähellä ilmavirta voi olla epämiellyttävän voimakas.
Poistoilmalämpöpumppu
Poistoilmalämpöpumppu ottaa energiansa talon poistoilmasta, laite onkin osa kehittyneimpiä koneellisia ilmanvaihtojärjestelmiä. Toimintaperiaatteeltaan se on samanlainen kuin muutkin lämpöpumput. Etuna kennoilla toteutettuun lämmöntalteenottoon verrattuna on lämpöenergian monipuolisemmat hyödyntämismahdollisuudet: laite voi lämmittää tuloilman sijasta tai lisäksi myös lämmintä käyttövettä, eli siitä on hyötyä myös kesällä. Poistoilmalämpöpumppukin voidaan kytkeä toimimaan myös toisinpäin, jäähdyttämään sisäilmaa.
Lämmitysjärjestelmien kustannusvertailu
Seuraavassa on laskettu yleisimpien lämmitysjärjestelmien investointi- ja käyttökustannuksia 150 m2:n uudessa omakotitalossa. Oman talon tarkat järjestelmäkustannukset selviävät urakoitsijoiden tarjouksista, mutta alla oleva karkea esimerkkilaskelma auttaa erityisesti perusvalintoja tehtäessä.
ERI LÄMMITYSTAVAT INVESTOINNIN NÄKÖKULMASTA NOIN 150 M2:N OMAKOTITALOSSA
Lämmitystapa | Investointi |
Suora sähkö patterein Sisältää kylpyhuoneen lattialämmityksen sekä käyttövesivaraajan |
Laitteet/tarvikkeet n. 3.000 € Asennustyöt n. 2.500 € Tilakustannus (1 m2) n. 500 € Yhteensä noin 6.000 € |
Varaava sähkö (iso varaaja) Sisältää vesikiertoisen lattialämmityksen |
Laitteet/tarvikkeet n. 6.500 € Asennustyö n. 3.500 € Tilakustannus (3 m2) n. 1.500 € Yhteensä noin 11.500 € |
Öljylämmitys Sisältää vesikiertoisen lattialämmityksen |
Laitteet/tarvikkeet n. 7.500 € Asennustyö n. 3.500 € Tilakustannus (4 m2) n. 2.000 € Yhteensä noin 13.000 € |
Maalämpö Sisältää vesik. lattialämmityksen sekä lämpökaivon |
Laitteet/tarvikkeet n. 11.000 € Asennustyö (sis. kaivon porauksen) n. 8.000 € Tilakustannus (4 m2) n. 2.000 € Yhteensä noin 21.000 € |
Puukattilalämmitys (pelletti, puu, hake) + sähkö |
Laitteet (sis. piipun) n. 9.000 € Asennustyö n. 3.500 € Tilakustannus n. 2.000 € + polttoainevarasto) Yhteensä noin 14.500 € |
ERI LÄMMITYSTAVAT KÄYTTÖKUSTANNUSTEN NÄKÖKULMASTA NOIN 150 M2:N OMAKOTITALOSSA
Lähtöarvoina kaikille järjestelmille sama lämmityksen ja käyttöveden energiatarve: 20.000 kWh/vuosi. Taloussähköä kuluu 6.000 kWh/vuosi. Lisäksi laskelmassa on huomioitu yösähkön käyttö. Lämpöpumpun lämpökerroin 2,7. Yleissähkön hinta 9,1 c/kWh, varaavan sähkön keskihinta 8,4 c/kWh, öljyn litrahinta 0,77 €/l (noin 7,7 c/kWh). (Hintatiedot 3/2008 mukaisesti.)
Lämmitystapa | Energiantarve yhteensä |
Lämmitys+taloussähkö (€) | Huolto (€) |
Yhteensä €/vuosi |
---|---|---|---|---|
Suora sähkö | 26 000 kWh | 2.350 | 25 | 2375 |
Varaava sähkö | 26 000 kWh | 2.185 | 40 | 2250 |
Öljylämmitys | 26 000 kWh (20+6) | 1540/545 | 115 | 2205 |
Maalämpö | 13 400 kWh (20/2,7 +6) | 675/545 | 100 | 1320 |
Em. kustannukset ovat suuntaa-antavia, laskelmassa ei ole huomioitu mm. isompia huolto-/korjauskustannuksia, jotka nekin vaikuttavat pitkällä aikavälillä kokonaiskustannuksiin. Toisaalta sähköliittymien vuosimaksut ovat erilaisia ja eri järjestelmillä on erilaisia hyötysuhteita.
Käytännössä suuria eroja eri talojen energian kulutuksessa syntyy myös asukkaiden toiminnasta. Lämpimän käyttöveden ja lämmön tarve vaihtelee perheestä riippuen, jo yhden asteen pudotus keskimääräisessä huonelämpötilassa lämmityskautena merkitsee 5 %:n säästöä lämmityskuluissa. Toisaalta tulisijan ja/tai ilmalämpöpumpun avulla vuosikustannuksia voidaan selvästi alentaa.
Lämmityslinkkejä: