Kivitalopaketit
Hormit ja tulisijat
Savuhormin valinta
Omakotitaloihin tulee lähes aina yksi tai useampi savuhormia tarvitseva tulisija. Piippu ja siihen liittyvät tulisijat pyritään tilasuunnitteluvaiheessa sijoittamaan yleensä niin, että useammankin tulisijan talossa tullaan toimeen yhdellä savupiipulla, joka voi toki sisältää useampia hormeja. Savupiipun ja siihen liittyvien tulisijojen paikat tulee huomioida myös perustuksia ja välipohjarakenteita suunniteltaessa, sillä raskaat tulisija- ja piippurakenteet vaativat perustaansa yleensä jonkinasteista vahvistusta. Kevythormit (paino alle 50 kg/m, pituus alle 8 m) voidaan tosin tukea perustusten sijasta myös palamattomilla tukirakenteilla kantaviin rakennusosiin. Tavallisimmin omakotitaloissa piippu tukeutuu lattiaan, mutta yksihorminen piippu voidaan asentaa myös suoraan tulosijan päältä lähteväksi, jos tulisijan rakenteet tämän sallivat. Jälkimmäisessä ratkaisussa voidaan säästää jonkin verran lattiatilaa.
Piippuratkaisua suunniteltaessa on muistettava suojaetäisyydet ja palava-aineisten rakenneosien suojaus. Piipun pintalämpötila ei saa saunan löylyhuonetta lukuun ottamatta nousta yli 80 asteen. Puisen tai muusta palavasta aineesta tehdyn väli- tai yläpohjan läpimenokohtiin paikkoihin asennetaan suojaksi 100 mm paksu kerros mineraalivillaa, kevytsoraa, hiekkaa tms. Kattopaneloinnin tai lattiapinnoitteen reuna voidaan kuitenkin ulottaa piipun pintaan asti, mikäli niiden paksuus ei ylitä 30 mm. Samoin voidaan enintään 150 mm korkeat jalka- ja kattolistat asentaa savuhormin ulkokuoren ulkopintaan. Savuhormi tehdään siten, että se on läpivientikohtia ja tulisijan taustoja lukuun ottamatta koko mitaltaan tarkastettavissa.
Pääsääntöisesti jokaiselle tulisijalle varataan oma horminsa. Samassa kerroksessa voidaan kaksi suunnilleen saman tehoista tulisija yhdistää samaankin hormiin, jos 
kummallekin tehdään oma savupeltinsä. Tulisijoja ei kuitenkaan voi käyttää yhtaikaa.
Vedon kannalta optimaalisin piipun paikka on talon harjalla, mutta huonetilojen sijoitus määrää viimekädessä piipun paikan. Piipun tulee paloturvallisuussyistä ulottua vähintään 80 cm lapetason yläpuolelle, mutta veto-olosuhteista riippuen voi korkeampikin ulkopiippu olla tarpeen. Mitä pidempi hormin kokonaispituus on, sitä parempi veto siihen syntyy. Vetoa voidaan parantaa myös piipun päähän asennettavalla imurilla.
Harkko- ja tiilipiiput yleisimmät
2000-luvulla harkkoelementtipiiput ovat nousseet uusissa omakotitaloissa perinteisiä tiilipiippuja suositummiksi. Harkkopiipun etuina nähdään erityisesti sen helppo asennettavuus, mutta myös paloturvallisuus, hyvä toimivuus, tilan säästö sekä sen saatavuus kallistavat valinnan usein elementtipiipun kannalle. Harkkopiipun pystyttää helposti itsekin, mutta helposta asennettavuudesta on etua myös palkattua asentajaa käytettäessä. Harkkopiippujen ulko-osa voi olla kevytsoraharkkoa, hohkakiveä tms. Varsinainen savuputki voi olla samaa materiaalia kuin ulkokuorikin, keraamisista elementeistä koottu tai terästä. Harkkopiippu voidaan sisätiloissa pinnoittaa rappaamalla, slammaamalla, laatoittamalla tai muulla soveltuvalla materiaalilla.
Tiilipiippu on yleinen valinta erityisesti silloin, jos tulisijakin on tehty tiilestä. Myös 3 tai useamman hormin tarvitsevat valitsevat tavallisesti tiilipiipun. Tiilipiipun etuina pidetään edullisuutta erityisesti monihormiratkaisuissa, samoin pitkäikäisyyttä ja lämmönvarauskykyä. Ammattitaitoinen muurari voi tehdä tiilipiipun puhtaaksimuurattuna, jolloin sitä ei ulkonäkösyistä tarvitse enää pinnoittaa. Yleensä tosin tiilipiippukin rapataan, maalataan tms. Tiilipiipun pystyttämistä ei koeta yhtä helpoksi kuin kilpailijoidensa, tekijäksi valitaankin yleensä ammattimuurari.
Metallielementtipiiput ovat suositumpia lomarakentamisessa, mutta myös uusissa omakotitaloissa niitä jossain määrin käytetään. Niiden etuna on erityisesti keveys, joten ne soveltuvat erityisen hyvin suoraan tulisijan päälle asennettaviksi. Teräspiipun valinneet ovat päätyneet siihen usein esteettisistä syistä, sillä sen saa hyvinkin näyttäväksi esim. ruostumattomalla teräskuorella. Toisaalta hinta ei useinkaan ole kallistanut valintaa teräspiippuun.
Tulisijat huviksi ja hyödyksi
Kotimaisen, uusiutuvan puun käyttö on paitsi ympäristöystävällistä, myös kansantaloudellisesti ja -terveydellisesti järkevää. Kotitulisijoissa käytettävä puu on pääasiassa metsäteollisuudelle kelpaamatonta tai omilla takapihoilla kasvanutta sekapuuta. Tämä puu vapauttaisi hiilidioksidinsa ilmakehään joka tapauksessa metsiin mätänemällä, joten kotipoltto ei lisää kasvihuoneilmiötä. Polttopuiden kanssa askarointi on myös merkittävä hyötyliikunnan muoto, josta palkka saadaan pienentyneinä lämmityskuluina. Yksi pinokuutiometri kuivaa puuta vastaa puulajista riippuen 1200 - 1700 kwh lämmitysenergiaa. Lämmityskaudella päivän-parin välein takkaansa lämmittävä pientaloasuja kuluttaa 5 - 10 pinokuutiota puuta ja säästää siis merkittävän määrän muussa lämmitysenergiassa.
Lähes jokaiseen uuteen omakotitaloon tulee yksi tai useampia tulisijoja. Nykyjään päätulisijana toimiva takkauuni valitaan sekä osaksi sisustusta että lämmitysjärjestelmää, sen muotoilulla on valinnassa vähintään yhtä suuri rooli kuin lämmitysominaisuuksillakin. Suomalainen tulisijaosaaminen erityisesti lämpöä varaavien tulisijojen kohdalla on korkeatasoista. Nykyaikainen takkauuni hyödyntää oikein käytettynä 80 - 90 % polttopuun sisältämästä energiasta. Koska palaminen on tehokasta, on se myös puhdasta. Tulisijojen kehitys ei ole ulottunut pelkästään palamisprosessin hallintaan. Suomalaiset tulisijat ovat myös kauniita ja mallivaihtoehtoja löytyy sekä käyttötarkoituksen että ulkonäön suhteen runsaasti.
Tulisijan sijoittaminen ja valinta
Lämmityskäytön kannalta hyvä tulisijan paikka on keskellä rakennusta paikassa, josta lämpö pääsee esteettömästi leviämään joka puolelle. Toisenlainenkaan sijoittelu ei tosin estä tulisijan hyödyntämistä lisälämmönlähteenä. Mitä suurempi lämmitettävä tila on, sitä suurempimassainen ja tehokkaampi tulisija voidaan valita. Liian pientä tulisijaa joudutaan lämmittämään liikaa, jolloin sen käyttöikä lyhenee ja rikkoontumisriski kasvaa. Huonetilaan nähden liian iso tulisija taas maksaa enemmän ja huone tulee helposti tukahduttavan kuumaksi. Sopivasti mitoitettu takkauuni tarvitsee pakkaskautena pesällisen tai kaksi vuorokaudessa ja tila pysyy koko ajan melko tasalämpöisenä.
Takkauuni yleisin
Takkauuni on yleisin uusiin omakotitaloihin tuleva tulisijatyyppi. Tämän hankkii yksin tai leivinuunilla varustettuna noin 90 % rakentajista. Varaava takkauuni painaa tuhannesta kilosta ylöspäin, perustuuhan varauskyky nimenomaan sen suureen massaan. parhaimmillaan takkauunien hyötysuhde on 80 - 90 %.
Leivinuuni tulee vajaaseen puoleen uusista omakotitaloista. Yleisimmin se on liitetty takkauuniin, mutta myös erilliset leivinuunit ovat suosittuja erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa. Puuliesi tulee noin joka kymmenenteen uuteen taloon, avotakalla talonsa varustaa enää alle 5 % rakentajista.
Pintamateriaaleissa runsaasti vaihtoehtoja
Tiilitakka joko puhtaaksimuurattuna (eli tiilipinnalla) tai rapattuna/maalattuna on lähes joka toisen rakentajan valinta. Tiilestä syntyy hyvinkin monimuotoisia ja eläviä muotoja. tiilitulisijoja on saatavana myös valmiina tarvikepaketteina, jossa on mukana kaikki tarvittavat materiaalit valmiiksi muotoon leikattuja tiiliä myöten. Tiilitulisijan valinneet perustelevat valintaansa usein ulkonäöllä, lämmityskyvyllä ja edullisella hinnalla.
Vuolukivi on vakiinnuttanut asemansa tulisijamateriaalina, siihen päätyy vuosittain noin 30 % rakentajista. Vuolukivitulisijat ovat suosittuja paitsi kotimaassa, myös merkittävä vientituote. Niissä ostajia viehättää paitsi ulkonäkö, myös lämmityskyky, korkeaksi koettu laatu ja nopea asennus - asentaja pystyttää tulisijan tyypillisesti päivässä.
Keraamiset tulisijat ovat nostaneet viime vuosina suosiotaan, niihin päätyy jo joka neljäs rakentaja. Suosituimpia ovat olleet erilaiset perinteisten kaakeliuunien muotokieltä hyödyntävät tyypit, mutta nyttemmin mallistot ovat kehittyneet myös modernimpaan suuntaan. Ulkonäkö ja laadukkuus ovat näissäkin tyypillisiä valintaperusteita, mutta keraamista pintaa arvostetaan myös sen helpon puhdistettavuuden vuoksi.