Mökin lämmöneristys
Mökin suunnitteluvaiheessa on mietittävä mökin varustelutasoa ja käyttötarkoitusta, sillä nämä asiat ratkaisevat mökin lämmöneristystarpeen. Jos mökki varustetaan sähkö- ja vesilaitteistoilla ja mökkiä käytetään myös talvella, on lämmöneristykseen kiinnitettävä huomiota ja noudatettava samoja normeja kuin omakotitaloissakin. Kesäkäyttöön tarkoitettuja mökkejä nämä määräykset eivät koske, mutta näissäkin mökeissä kannattaa jo suunniteltaessa miettiä tulevaisuuden tarpeita.
Kuva: Isolina
Energiamääräykset asettavat eri rakennusosille aikaisempaa tiukemmat lämpöläpäisykertoimet (= u-arvo). Nämä raja-arvot saavat kuitenkin jossain rakennusosissa ylittyä, jos heikompaa eristyskykyä kompensoidaan määräyksiä paremmalla ratkaisulla jossakin muussa rakenteessa. Ratkaiseva on koko rakennuksen lämmönläpäisevyys.
Uusien rakennusten energiamääräykset
Energiamääräykset koskevat myös loma-asuntoja, joihin tulee ympärivuotiseen käyttöön tarkoitettu lämmitysjärjestelmä. Määräykset eivät koske kuitenkaan alle 50 m2:n rakennuksia eivätkä perinteisiä kesäasuttavia mökkejä.
Edelleenkin hirsirakennuksille huomioidaan lisähelpotus. Uudessa rakennuksen kokonaisenergian kulutuksen laskennassa huomioidaan myös rakennuksen energian tuotantomuoto kertoimella, joka suosii uudistuvia energiamuotoja.
Hirrellä saavutetaan kohtuu seinäpaksuus
Kompensointimahdollisuus on hyödyllinen erityisesti massiivihirsirakennuksissa, joissa rakennusosittaisten raja-arvojen läpäiseminen vaatisi selvästi nykyistä järeämpien hirsien käyttöä. Aivan mitä tahansa hirttä ei kuitenkaan voi käyttää, talviasuttava mökki vaatii vähintään 180 mm höylähirren tai 210 mm pyöröhirren käyttöä. Ulkoseinien heikompaa lämmöneristystä voidaan korvata esimerkiksi suurentamalla yläpohjan tai alapohjan eristepaksuutta. Mikäli ulkonäköä ei haluta muuttaa, voidaan asentaa paremmin lämpöeristetyt ikkunat ja ovet. Samoin voidaan lisäeristää ne seinän osat, jotka eivät näy, kuten kosteiden tilojen seinät, kiintokalusteiden taustat ja varastohuoneiden seinät. Yksi varteenotettava keino on ilmastoinnin varustaminen riittävän tehokkaalla lämmöntalteenottokoneella.
Varsinkin rakennusten kulmien kohdalla routaeristys on tehtävä huolella. Myös sadevesi- ja salaojaputkistojen jäätyminen tulisi estää kunnollisella routaeristyksellä.
Hirsiseinän lisäeristys
Hirsiseinä voidaan myös lisäeristää, jolloin voidaan käyttää ohuempaa hirttä ja välttyä kompensaatioilta muissa rakennusosissa. Lisäeristetyn hirsiseinän kosteustekninen toiminta on huomattavasti monimutkaisempaa kuin massiivihirsiseinän. Hirsiseinän sisäpuolinen lämmöneristäminen ei ole suositeltavaa, jos höyrysulkua ei käytetä. Käännetty rakenne eli ulkopuolinen lisäeristys on kosteustekniseltä toiminnaltaan ongelmaton, koska tällöin hirsi on rakenteen lämpimällä eli kuivemmalla puolella. Tällaisessa rakenteessa on lämmöneristeen ja ulkoverhouksen väliin muistettava jättää ilmarako, jotta eristeeseen mahdollisesti kertynyt kosteus pääsee kuivumaan, eikä verhouksen läpi päässyt ulkopuolinen kosteus pääse lämmöneristeeseen. Lämmöneristeen ulkopintaan ulkovuorauksen taakse on syytä laittaa tuulensuojalevy.
Puurakenteisen ulkoseinän eristäminen
Puurakenteissa ja ns. lämpöhirsiratkaisuissa käytettävä eristepaksuus on tapauksesta riippuen 100–200 mm, ja höyrysulkua käytetään eristekohtaisesti. Eristemateriaalina seinissä käytetään yleensä levymäisiä mineraalivilla-, pellavaeriste- tai puukuitueristeitä. Myös märkäpuhallettavat puukuitueristeet ovat yleistyneet. Kuivapuhallettaviakin eristeitä käytetään jonkin verran erityisesti elementtirakenteissa. Pellavaeristettä (Isolina) on saatavilla levynä sekä rullana ja se soveltuu erinomaisesti kun rakenteesta halutaan ”hengittävä”. Tällöin höyrynsulun sijaan asennetaan ilmansulkupaperi.
Yläpohjan eristys
Yläpohjan kautta syntyvä lämpöhukka on varsin merkittävää, joten yläpohja kannattaa eristää kunnolla. Yläpohjan eristepaksuuden kasvattamisen kustannukset ovat varsin vähäiset, mutta yläpohjalla saattaa olla energian kulutukseen yllättävän suuri merkitys.
Alapohjat
Alapohjan lämmöneristäminen vaikuttaa paitsi lämmönhukkaan, myös lattian pintalämpötiloihin. Varsinkin reuna-alueiden lämmöneristämiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota, jotta lattiasta saadaan lämmin ja vedoton. Alapohjarakenteet jaetaan yleensä maanvaraisiin ja tuulettuviin, ns. rossipohjaratkaisuihin. Maanvaraisen alapohjan eristepaksuudeksi tulee valita 100–200 mm ja tuulettuvan alapohjan 200–300 mm. Kylmissä tai osan vuotta kylmillään olevissa rakennuksissa routasuoja asettaa omat vaatimuksensa alapohjaperustukselle.
Eristys kannattaa suunnitella ja tehdä huolella
Oikeilla rakenneratkaisuilla ja työn huolellisuudella on suuri merkitys koko rakenteen toimivuudelle. Eristeet on asennettava huolellisesti, sillä tiiviys on oleellinen osa lämmöneristystä. Myös kylmäsiltoja on pyrittävä välttämään. Märkä eriste ei paljon lämmitä, mutta hyvä, tuulettuva rakenne ei kerää kosteutta.
Lisätietoja eristemääräyksistä löytyy esimerkiksi Ympäristöministeriön sivuilta.
