Kaavoitus ohjaa rantarakentamista

Reset
Viimeksi päivitetty: 18.05.2020 17:23

Suomen rannoista vain 10–15 % on rakennettu eli rakennettuna on noin 30 000 km ja meillä on rantaviivaa yli 300 000 km ja kun vuosittain uutta rantaviivaa otetaan käyttöön alle 100 km, ei mökkiläisyys uhkaa rantojen loppumista. Kaavoitus ja poikkeuslupakäytännöt rajoittavat merkittävästi rantarakentamista ja samalla ne vähentävät mökkirakentamista ja mökkeilyä. Toisaalta juuri mökkimaisemat tekevät järvistämme eläviä ja myös puhtaita eli mökkiläinen on luonnostaan luonnonsuojelija.

Kuva: Kontio

 

Kaavoitusvaatimus nostaa tonttien hintoja

Rantarakentamista ja rantojen suojelua säädellään Luonnonsuojelulailla ja Maankäyttö- ja rakennuslailla. Lakien tarkoituksena on estää liian tiheä ranta-asumisen syntyminen ja turvata luonnonsuojelullisten kohteiden ja jokamiehen oikeuden käyttömahdollisuuden säilyminen. Lisäksi lailla pyritään estämään vesien likaantuminen ja muu ympäristön pilaantuminen. Tiheä rantarakentaminen on viihtyisyysnäkökulmasta ja ympäristön suojelunäkökulmasta monin paikoin hyvin järkevää. Ranta-alueista jää näin riittävän suuret, yhtenäiset osat rakentamattomiksi. Lainsäädännön tavoitteena on luoda myös eri osapuolet tasapuolisesti huomioivat rantarakentamisen pelisäännöt. Lain voimaan tulon jälkeen lomarakentamisen profiili onkin muuttunut. Ennen v. 1996 noin 20 % mökeistä rakennettiin kaavatonteille, nykyisin noin 60 %.

Kaavoitusvaatimus lisää ylimääräistä byrokratiaa, rajoitteita ja kustannuksia paikallisista olosuhteista riippumatta. Kaavavaatimus tuo myös keinotekoista niukkuutta lomakiinteistöjen markkinoille, joka osaltaan nostaa sekä rakentamattomien että rakennettujen lomakiinteistöjen hintoja. Häviäjiä ovat kaikki haja-asutus- ja kaava-alueille rakentamista suunnittelevat perheet.  Poikkeusluvan saaminen haja-asutusalueella sijaitsevalle yksittäiselle tontille on nyt kunnan päätettävissä.

Yleiskaava tai rantakaava

Rakennusluvan saamiseen normaalin kunnassa tapahtuvan rakennuslupamenettelyn kautta tarvitaan vähintään rakentamista ohjaava rantayleiskaava. Rakentamiseen oikeuttavassa yleiskaavassa rakennuspaikkojen määrä ja sijainti osoitetaan kiinteistökohtaisesti, samoin kunkin rakennuspaikan rakennusoikeus. Tämän lisäksi kaavassa voi olla määräyksiä rakennustavoista ja jätevesien käsittelystä. Rantayleiskaavan laatii kunta.

Kaavan ulkopuolella vaaditaan poikkeuspäätös

Kaavan ulkopuolella tapahtuvaan rakentamiseen tarvitaan aina poikkeuslupa. Anomus tehdään oman kunnan rakennusvalvontaviranomaisille. Anojalle myönteinen päätös edellyttää, että hanke ei saa aiheuttaa haittaa kaavoitukselle, eikä vaikeuttaa luonnonsuojelun tavoitteiden saavuttamista. Poikkeuslupapäätöksen yhteydessä arvioidaan, miten hankkeen toteuttaminen vaikuttaa mm. vapaan rannan määrään ja yhtenäisyyteen, maisemaan ja luonnonarvoihin, vesistön tilaan ja virkistysmahdollisuuksiin. Arvioinnissa otetaan huomioon eri maanomistajien tasapuolinen kohtelu. Jos jollekin alueelle näyttäisi muodostuvan tiheää loma-asutusta, tarvitaan kunnalta kaavoitusta, tai kunta voi vaatia sitä alueen maanomistajilta.

Kuinka lähelle rantaa

Rantamökkien rakentamisen minimietäisyydet ja pinta-alaehdot vaihtelevat kunnittain. Tarkista siis oma oman mökkikuntasi rakennusvirastosta, mitkä ovat määräykset. Juuri missään ei mökkiä saa rakentaa 20 metriä lähemmäs rantaa, mutta saunamökin (yleensä max 20 m2, joissakin 25 m2) voi yleensä tehdä lähemmäksikin, mutta 50-luvun tyyppinen kivijalkaa huuhteleva rakennustapa ei enää onnistu. Saunarakennuksenkin etäisyys rantaviivasta tulee olla vähintään 10 metriä. Myös rantaviivan pituuden tulee olla riittävä. Monissa kunnissa minimimitta on noin 40-50 metriä ennen kuin lupa rakentamiseen voidaan myöntää. Lähellä rantaa olevien vanhojen rakennusten tai niiden pohjien hyväksikäytöllä pyritään kiertämään näitä minimivaatimuksia, koska uudisrakentamista koskevat aina rantarakentamisen määräykset.

Ympärivuotinen tai vakituinen asunto rannalle

Ympäri vuoden käytettäväksi tarkoitettu loma-asunto on rakennettava mm. lämmöneristävyydeltään uutta omakotitaloa vastaavaksi. Mökin rakentaminen vakituisesti asuttavaksi vaatii yleensä poikkeamispäätöksen, jos alue on kaavoitettu tai lupa on alun perin myönnetty vain vapaa-ajan asunnolle. Tämä johtuu mm. vakituisen asumisen suuremmasta kuormituksesta ympäristölle. Myös itse rakennukselle asetettavat vaatimukset ovat omakotitalon mukaisia ja näin ollen tiukempia kuin vapaa-ajan asunnoissa.

Ruoppauksesta aina ilmoitus ELY-keskukseen

Ruoppauksella tarkoitetaan maa-aineksen ja lietteen koneellista poistamista vesialueen pohjasta. Vedenalaisen kallion louhinta ei ole ruoppausta ja louhinta saattaa vaatia aluehallintoviraston (AVI) luvan. Ruoppauksen toteuttaja on vastuussa hankkeen lainmukaisuudesta ja aiheuttamistaan haitallisista seurauksista. Ranta-alueiden käyttökelpoisuutta voidaan parantaa virkistyskäytön tai maisemahoidon vuoksi ruoppauksella. Ruoppauksesta saattaa aiheutua haittaa luonnolle ja ruoppauskohteen naapurikiinteistöille ja siksi työ tulee suunnitella ja valmistella huolellisesti. Tässä vaiheessa kannattaa suunnitteluun mukaan ottaa vesialueen omistaja, rajanaapurit ja osakaskunnan edustaja. Ruoppaus on luvanvaraista toimintaa, joten rannan parantamistoimenpiteitä suunniteltaessa kannattaa olla yhteydessä ensin kunnan viranomaisiin. Kaikista ruoppauksista pitää joka tapauksessa tehdä ilmoitus ympäristökeskukselle vähintään 30 vuorokautta ennen töiden aloittamista. Lisätietoja ranta-alueiden parantamisesta saa kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselta ja ympäristökeskukselta.

 

Rantavyöhyke ja ranta-alue

Rantavyöhyke tarkoittaa sellaista rannan osaa, jolle sijoittuvalla rakentamisella on välittömiä vaikutuksia vesistöön sekä rantaluontoon ja maisemaan. Rantavyöhykkeen leveyteen vaikuttavat alueen kasvillisuus, maisema, maasto ja muut luonnonolosuhteet. Käytännössä rantavyöhykkeen leveydeksi on yleensä arvioitu noin 100 metriä.

Ranta-alue on rantavyöhykettä leveämpi leveämpi rannan osa, jolla rannassa oleva tai rantaan tukeutuva loma-asutus vaatii järjestämistä. Olemassa olevan asutuksen lisäksi ranta-alueen suunnittelutarve voi syntyä odotettavissa olevan rakentamisen vuoksi. Ranta-alue ulottuu rantaviivasta sisämaahan päin niin pitkälle kuin asutus vaikuttaa vesistöön. Ranta-alueen leveys on usein arvioitu noin 200 metriksi, mutta maisemasta ja muista olosuhteista riippuen se voi olla vähempikin.