Maalaus ja tapetointi omatoimisesti
Jokaisessa kodissa on pieniä pintaremontteja, joita voi opetella tekemään itse. Tämä on omatoimiselle myös paikka säästää ja luoda yksilöllistä ilmettä kotiin. Sekä maalaus että tapetointi ovat molemmat esimerkkejä niistä remontin työvaiheista, joita iso osa korjaajista osaa hieman opettelemalla tehdä itsekin. Nämä ovat myös sellaisia työvaiheita, joita voi tehdä huonetila kerrallaan, omalla aikataululla, eikä koko asunnon tarvitse olla samanaikaisesti hujan hajan. Ensimmäisellä kerralla kannattaa aloittaa ”vähemmän näkyvästä ” seinästä.
Tapeteissa on niin monia kuvio- ja värivaihtoehtoja, että voi olla vaikeaa valita, minkä niistä haluaa. (Kuva: Honkarakenne)
Sisustuspinnat luovat tilaan sen lopullisen ulkonäön ja tunnelman, koska suuret pinnat ovat hallitsevia ja ovat näin ollen tärkeä osa sisustuskokonaisuutta. Uudistamalla seinäpinnoitteita ja listoja saa melko vähillä kustannuksilla uutta ilmettä. Materiaalivalinnat ovat vielä helppoja, mutta värien ja kuvioiden maailma on niin suuri, että valinnan vaikeus piilee juuri siellä. Näiden materiaalien valinnassa vain tilan käyttötarkoitus antaa hieman rajoitteita valintaan, muuten henkilökohtaisen mieltymyksen toteuttamiselle ei ole rajoja.
Mitä himmeämpi maali sen vähemmän ”ensikertalaisuus” näkyy
Maalaus on yleisin tapa pintakäsitellä sisäseiniä. Se on myös työ, jonka miltei jokainen korjaaja tekee itse. Värien valtava sävymäärä ja niiden eri kiiltoasteet tarjoavat rajattomia mahdollisuuksia pintojen käsittelyyn. Lisäksi maaleilla on suhteellisen helppo tehdä kuviomaalauksia, tehosteita sekä erilaisia kuvioita ja boordeja sapluunaa apuna käyttäen.
Valitaan kiiltoaste millainen hyvänsä, on kaikkien pintojen lopputulos sitä parempi, mitä huolellisemmin pohjatyöt ja pohjamaalaus on tehty. Pohjamaaliksi kannattaa valita aina sama sävy kuin lopullinen pintakin. Pohjamaalauksen jälkeen pintaa peilataan voimakkaan valon loisteessa (valo liki seinän suuntaisesti). Tällöin kaikki pinnassa vielä olevat epätasaisuudet näkyvät helposti. Tässä vaiheessa koloihin lisätään pakkelia, kevyt hionta ja joko uusi pohjamaalaus tai ensimmäinen pintakerros. Uudelleen vielä ennen lopullista pintakerrosta valopeilaus ja uudelleen tasoitus, jos pinnassa vielä on epätasaisuuksia.
Tiloissa, jotka joutuvat alttiiksi kosteudelle, pesuaineille ja joissa vaaditaan pinnoilta hyvää puhdistettavuutta, käytetään kovapintaisia, kosteutta kestäviä maaleja. Näitä tiloja ovat wc, eteinen, pesu-, kodinhoito- ja lastenhuoneet sekä keittiö. Mitä puhdistettavampi pinta halutaan, sen kiiltävämpi maali valitaan. Kiiltävää maalia käytettäessä on huomattava, että epätasaisuudet ja maalarin ”ensikertalaisuus” näkyvät siinä helpommin, sen sijaan himmeämpi maali antaa anteeksi pienet virheet.
Jos huonetilojen seinämaaliksi valitaan himmeä vesiohenteinen maali, se on helpompi peittomaalata uudestaan kuin puhdistaa vaikeista tahroista. Ennen töiden aloittamista kannattaa aina lukea maalipurkin ohjeet huolellisesti ja käyttää laadukkaita siveltimiä ja teloja. Huoneen kosteus- ja lämpötilan pitäisi olla maalaukseen soveltuvat. Hyvä käsittelylämpötila on n. 15–20°C ja ilman suhteellinen kosteus n. 50 %. Nämäkin kannattaa tarkistaa tuoteselosteesta. Kun maalaustyö on suoritettu, kannattaa lämpötilaa nostaa ja vähentää ilman kosteutta, jotta maali kuivuu. Myös tuuletuksesta on huolehdittava. Pinnan pitää antaa kuivua riittävästi. Maalin lopullinen kuivuminen kestää tuotteesta riippuen viikosta neljään viikkoon ja vasta sen jälkeen pinnat kestävät pesua ja kulutusta.
Jos joudut välillä pitämään taukoja maalauksessa, laita sivellin ja tela puhdistuksen jälkeen muovipussiin, niin löydät ne käyttökelpoisina. Vesiohenteinen maali pysyy tauon aikana hyvänä, kun laitat ohuen kerroksen vettä maalin pinnalle, sulje sitten purkki tiiviisti.
|
Vinkkinä aloittelijalle, että oikeakätisen kannattaa aloittaa seinän oikeasta reunasta ja edetä vasemmalle ja vasenkätisen päinvastoin. Huomaa myös, että jos maalaat vanhaa pintaa udelleen, etkä tiedä onko vanha maali vesiohenteista vai ei, voit maalata huoletta pinnan lateksimaalilla, sillä se käy myös öljymaalin päälle, mutta toisinpäin ei. |
Tapeteilla saa helposti persoonallisia ratkaisuja
Tapetointi on noussut suosituksi uusien kauniiden kuvioiden, kiiltopintojen ja värien ansiosta. Yhdenkin seinän tapetointi antaa huoneelle omanlaisensa persoonallisen säväyksen. Tapetoimalla pinnat voidaan helposti uusia ja koska se on helppo tehdä itsekin, voi vanhan tapetin vaihtaa, kun edellinen kyllästyttää. Tapetointi ei loppujen lopuksi ole vaikeaa, kunhan miettii, mitä ja miten tekee. Usein kynnys aloittaa on suurempi kuin itse työ. Jos seinässä on ennestään tapetti, se kannattaa huolella poistaa alta ja paikkailla mahdolliset seinän epätasaisuudet ennen uuden laittoa. Jos vanhasta seinästä löytyy ”ikiaikainen ” tapettimalli, joka miellyttää omaa silmää, voi tapetista ottaa kuviopalan ja teettää tapettitehtaalla vanhan mallin mukaiset tapetit. Tämä on tietysti hintavaa, mutta vanhan talon alkuperäinen tunnelma saadaan näin palautettua uusille sukupolville. Kannattaa miettiä tekeekö työn itse, jos on asentamassa varsin hintavat tapetit. Tapetoinnin kustannuksiin vaikuttaa ennen kaikkea valittu tapetti. Edullinen paperitapettirulla maksaa muutaman euron, kun taas laadukkaasta voi joutua maksamaan monta kymppiä, puhumattakaan, jos teettää alkuperäisen näköiset uudet tapetit.
Tapettirullien etiketit kertovat tiedon tapetin käyttötarkoituksesta, niissä näkyy puhdistettavuus, valon kestokyky, kuvion kohdistusmitta ja painosnumero. Tapetteja löytyy vinyyli-, paperi- ja kangaspintaisina ja ne kiinnitetään seinään tavallisimmin tapettiliisterillä. Markkinoille on tullut myös valmisliisteritaustaisia tuotteita ja tapetteja, joissa liisteri levitetään seinään.
Tapettien pesunkestävyys ilmoitetaan rullan etiketissä. Paperitapeteista ei juuri tahroja voi poistaa, kun taas vinyylitapetit kestävät kevyttä harjaustakin.
Tapetoinnin yhteydessä kannattaa jättää varastoon tapettia hieman, sillä tapettikuosit vaihtuvat nopeasti, eikä samaa enää välttämättä saa, eikä ainakaan samaa eränumeroa.
Nestemäinen tapetti
Uudenlaista tapettitekniikkaa edustaa perinteinen japanilainen seinäpintamateriaali, joka tuli Suomen markkinoille muutama vuosi sitten. Tämä nestemäinen kangastapetti on vesipohjainen tapettiaines, joka valmistetaan tekstiiliteollisuuden ylijäämäkankaista ja liisterinä toimii perunasta kehitetty luonnon oma liisteri. Asennus on helppo tehdä itse: työhön tarvitaan tapettipussi, muovilasta ja sekoitusämpäri. Yhdellä kilon pussillisella tapetoi noin 3–5 m². Tapetin saa helposti myös poistettua kostuttamalla pinnan vedellä ja kaapimalla pois seinästä. Materiaali on luonnonkuitua, joka ei kerää pölyä ja jota voi imuroida ja pyyhkiä nihkeällä liinalla.
Kalkkipinnoite
Kalkkipinnoite sopii kuivien tilojen ohella myös esim. loma-asunnoille, joissa on paljon kosteusvaihteluja, sekä makuuhuoneisiin, joissa on paljon tekstiilipölyä. Värin lisäksi pintaan voi valita halutun kuvion ja efektin. Kalkkipinnoite muodostaa hengittävän pinnan, joka kestää kosteuden ja lämpötilojen vaihtelua, se on myös hajuton ja vähäpäästöinen. Pinta on antistaattinen eikä kerää pölyä. Pienellä harjoittelulla kalkkipinnan voi tehdä itse, tärkeää on muistaa hioa aina ennen uuden kerroksen sivelyä.
Kalkkipinnoitteen ph-arvo on korkea (12–13), eikä se siten tarjoa kasvualustaa homeelle tai bakteereille. Keittiön välitilaan sitä ei suositella, sillä rasvaa se kestää huonosti.
Savimaali
Savimaaleilla voi maalata sekä käsittelemättömiä että aikaisemmin jo maalattuja seiniä ja kattoja, esimerkiksi puuta, kiveä, kipsiä, puukuitulevyjä ja tiiliä. Kaksi maalikerrosta riittää antamaan peittävän pinnan. Kuivumisaika savimaalilla on pitkä, noin 2–3 viikkoa. Savimaali on muoviton ja liuotiton tuote ja se on varteenotettava vaihtoehto allergikoille, kemikaaleja sietämättömille ja lapsiperheille.
