Radonkorjaus ja radonmittaukset

Reset
Viimeksi päivitetty: 18.03.2019 14:41

Radonia asuntoon kulkeutuu perustuksissa olevien rakojen kautta. Vanhassa talossa radonmittaus kannattaa suorittaa, mikäli sellaista ei ole aiemmin tehty ja etenkin, jos rakennus sijaitsee radonpitoisella alueella. Radonmittaus on suhteellisen helppo ja edullinen toimenpide. Radonkorjaus suoritetaan rakenteita tiivistämällä sekä varmistamalla alapohjan tuulettuvuus ja riittävä ilmanvaihto.

 

Radon on riski terveydelle

Radon on radioaktiivinen kaasu, jota voi esiintyä sisäilmassa. Talon alla oleva maaperä on tärkein radonin lähde. Asuntoon radon kulkeutuu perustuksissa olevien rakojen kautta. Radonia ei voi mitenkään aistia, ja mittaaminen onkin ainoa tapa saada pitoisuus selville. Jos pitoisuus on korkea, voidaan radonpitoisuutta alentaa esimerkiksi radonimurilla. Radonia esiintyy pieniä pitoisuuksia käytännössä kaikissa rakennuksissa, joten pienistä arvoista ei ole syytä panikoitua.

Helpointa radonin torjuminen on kuitenkin talon rakennusvaiheessa. Uusi asunto tulee suunnitella ja rakentaa siten, että radonpitoisuus ei ylittäisi arvoa 200 Bq/m³. Mittaus kannattaa suorittaa myös vanhassa talossa, jos sitä ei aiemmin ole tehty. Radonin mittausta varten voi tilata purkit STUKilta (Säteilyturvakeskus) ja palauttaa ne sinne mittauksen jälkeen analysoitavaksi.

 

Mistä radonia asuntoon tulee

Maaperän uraanipitoisuus vaikuttaa asunnon radonpitoisuuteen. Mitä suurempi alueen maaperän uraanipitoisuus on, sitä korkeampia radonpitoisuuksia asunnoissa esiintyy. Myös maaperän ja täytemaan läpäisevyydellä on merkitystä: mitä karkeampi ja läpäisevämpi maa, sitä korkeampia ovat radonpitoisuudet.

 Maaperän lisäksi radonia erittyy myös talon alla olevasta kalliosta ja täytemaasta sekä peruslaatan ja kantavien rakenteiden mineraalipohjaisista materiaaleista, kuten betonista ja kevytbetonista. 

Rakennuksen alla huokosilma on aina hyvin radonpitoista. Maaperän radonpitoinen ilma tunkeutuu asuntoon talon alapohjassa olevien rakojen kautta asunnon alipaineisuuden vuoksi. Tämän alipaineen aiheuttaa ulko- ja sisäilman välinen lämpötilaero sekä koneellinen ilmanvaihto. Talvella radonpitoista ilmaa virtaa sisälle enemmän kuin kesällä. Tällöin myös radonpitoisuudet asunnoissa ovat talvella korkeampia kuin kesällä. 

Voit tarkistaa oman asuinalueesi radonmittaustulokset osoitteesta:

http://www.stuk.fi/aiheet/radon/radon-suomessa/pientaloasuntojen-radonpitoisuudet-suomen-kunnissa 

Myös juomavedessä voi olla radonia. Suomessa eniten säteilyannosta aiheuttava radioaktiivinen aine juomavedessä  on radon. Veden mukana nielty radon aiheuttaa säteilyannosta mahalaukulle. Sen lisäksi radonille altistutaan hengitysteitse, koska se haihtuu helposti ilmaan erityisesti vettä lämmitettäessä.

Rakennusmateriaalit vaikuttavat radonpitoisuuteen eniten betonirakenteisissa asunnoissa. Jos seinät, katto ja lattia on tehty betonielementeistä, ne tuottavat asuntoon keskimäärin noin 70 Bq/m³ radonpitoisuuden. Puurakenteisessa pientalossa, jossa vain lattialaatta on betonista, laatan betoniaineksen vaikutus on vastaavasti alle 20 Bq/m³.

 

Radonin mittaus asunnossa

Sisäilman radonpitoisuus mitataan radonmittauspurkeilla. Asunnoissa kattava arvio altistuksesta saadaan, kun mitataan kahdella radon-mittauspurkilla asunnon eri huoneissa ja/tai kerroksissa. Mittausajaksi suositellaan kahta kuukautta marraskuun alun ja huhtikuun lopun välisenä aikana. Radonin mittausta varten voi tilata purkit STUKilta ja palauttaa ne sinne mittauksen jälkeen analysoitavaksi.

Uuden asunnon kohdalla asukas voi vaatia radonpitoisuuden alentamiseta takuukorjauksena, mikäli asunnon radonpitoisuuden raja-arvo 200 Bq/m³ ylittyy. Tämän takia uuden asunnon asukkaan kannattaa mitata radonpitoisuus mahdollisimman pian muuton jälkeen takuuajan voimassaoloaikana.

 

Kuinka korjataan

2000-luvulla rakennettujen talojen lattialaatan alle on usein jo rakennusvaiheessa asennettu radonputkisto. Jos radonpitoisuus asuintilassa ylittää 200 Bq/m3 aktivoidaan radonputkisto viemällä sen poistokanava vesikaton läpi (jollei sitä ole tehty jo rakennusvaiheessa) ja kytkemällä poistokanavaan poistoimuri, esimerkiksi huippuimuri.

Jos talon alapohjan alla ei ole radonputkistoa, voidaan radonpitoisuutta alentaa lattialaatan alta ilmaa imevän radonimurin avulla. Vaihtoehtoinen menetelmä on talon ulkopuolelle muutaman metrin päähän perustuksista rakennettava radonkaivo, joka kuitenkin soveltuu vain karkeille hiekka- ja soramaille rakennetuille taloille. Nämä menetelmät ovat ensisijaisia, jos radonpitoisuus ylittää 400 Bq/m3. Jos radonpitoisuus on välillä 200 – 400 Bq/m3, kannattaa harkita tarkoituksenmukaisia, helposti toteutettavia korjaustoimenpiteitä, esim. huonosti toimivan ilmanvaihdon parantamista sekä selvien vuotokohtien tiivistämistä.

Korjausmenetelmän valintaan vaikuttavat mitattu radonpitoisuus, rakennuksen alla oleva maaperä, täytemaa, talon rakenteet ja ilmanvaihto. Keskimääräisiksi radonkorjauskustannuksiksi suomalaisissa pientaloissa on arvioitu 2 300 euroa asuntoa kohti

 

Radonturvallinen rakentaminen

Yleisin pientalon perustamistapa on sokkeli, jonka sisäpuolelle valetaan erillinen maanvarainen lattialaatta. Laatan ja sokkelin välin jää perinteisessä rakennustavassa rako, josta radon pääsee asuntoon. Ilmaa läpäisevä kevytsoraharkko perusmuurin materiaalina voi vielä pahentaa tilannetta. Sama ongelma kohdataan, kun kevytsoraharkkoa käytetään valubetonin sijasta materiaalina kellari- ja rinnetalojen maanvastaisissa seinissä. Ryömintätilainen perustus on sen sijaan radonturvallinen perustamisratkaisu, mikäli radonin pääsy sisätiloihin on estetty tiivistämällä alapohjan liitokset ja läpiviennit ja huolehtimalla ryömintätilan tuuletuksesta. Suomessa pientaloissa suhteellisen harvinainen reunavahvistettu laattaperustus on myös radonturvallinen ratkaisu.

 2000-luvulla rakennettujen pientalojen lattian alle on usein jo rakennusvaiheessa asennettu radonputkisto.

 

Toimiva ilmanvaihto pienentää rakennuksen radonpitoisuutta

Uusissa rakennuksissa radonin torjunnan kannalta paras vaihtoehto on koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto. Vaikka ilmanvaihto säädettäisiin tasapainoon, sisäilman ja ulkoilman välinen lämpötilaero aiheuttaa alipainetta lattian tasolle. Tämä alipaine pakottaa maaperässä olevan radonpitoisen ilman virtaamaan sisätiloihin. Radonin torjunnan avainkysymys on maaperästä tulevien radonpitoisten ilmavirtausten estäminen tai vähentäminen.

Radonturvallinen perustus tulee halvemmaksi kuin yksittäisen tontin radonselvitys. Tällaisen selvityksen perusteella ei yleensä voida antaa vakuutusta siitä, että sisäilman radonpitoisuus jäisi rakentamistavasta riippumatta alhaiseksi. Uudisrakentamisen tavoitearvon 200 Bq/m3 ylitykset ovat niin yleisiä, että radonturvallinen rakentaminen on pääsääntöisesti perusteltua koko maassa.

 

Miksi Suomessa on niin korkeat arvot?

Suomessa sisäilman radonpitoisuudet ovat korkeampia kuin useimmissa muissa maissa. Syyt korkeisiin radonpitoisuuksiin löytyvät geologiasta, rakennustekniikasta ja ilmastosta. Graniittisen kallio- ja maaperämme uraanipitoisuus on suurempi kuin koko maailmassa keskimäärin. Suomessa uraanipitoisuudet ovat suurimpia Lahden seudulla, Itä-Uudellamaalla ja Kymenlaaksossa ja pienimpiä Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Pohjois-Lapissa.

Hyvin ilmaa läpäisevät sora- ja hiekkaharjut ovat radonpitoisen ilman ehtymätön lähde. Harjuille perustetuissa taloissa radonpitoisuudet ovatkin selvästi suurempia kuin lähiympäristön muille maalajeille perustetuissa taloissa. Radonin kannalta pahimpia alueita ovat kohomuotoiset ja jyrkkärinteiset soraharjut kuten Pispalanharju Tampereella ja eräät Salpausselän alueet.

Keskimääräinen radonpitoisuus suomalaisissa asunnoissa on noin 96 becquereliä kuutiometrissä (Bq/m³). Se vastaa noin kahden millisievertin säteilyannosta vuodessa.

Kaikkein tehokkaimmin vähennettäisiin suomalaisten keskimääräistä säteilyannosta pienentämällä sisäilman radonpitoisuutta.  Asuntojen keskimääräinen radonpitoisuus on Suomessa 96, Ruotsissa 108, Norjassa 106, Tanskassa 77, Saksassa 50, Ranskassa 66 ja Englannissa 20 Bq/m³.