Seitsemän kymmenestä lomarakentajasta päätyy hirteen

• Tulosta

Tietoja

Viimeksi päivitetty: 30.12.2013 13:06

Suomi on ollut kautta aikojen hirsirakentamisen luvattu maa. Hirsirakentamisen valtakausi oli ennen toista maailmansotaa, jonka jälkeen rankarakenteet valtasivat rakennustyömaita. Tänä päivänä hirsirakentaminen on jälleen kasvattanut suosiotaan. Vuosittain noin 70 % lo­marakentajista päätyykin – rakennusmateriaali- valinnassaan – hirteen.

Hirsi rakennusmateriaalina

Suomalaisessa hirsirakentamisessa ylei­simmin käytetty puulaji on mänty, tosin myös kuusipuusta tehtyjä hirsirakennuk­sia on jonkin verran tarjolla. Muistakin puulajeista hirsitaloja on tehty, mutta nä­mä ovat jääneet yksittäistapauksiksi.

Varastoi hirret oikein

Orgaanisena aineena puu on herkkä kos­teuden ja väärän varastoinnin tuottamil­le vaurioille. Teollisesti valmistetut ra­kenneosat kuivataan yleensä jo tehtaalla noin 20 %:in kosteuteen, jossa lahottaja­sienet ja homeet eivät enää menesty.

Tehdaskuivatus ei kuitenkaan auta, jos materiaaleja säilytetään työmaalla väärin tai puutteellisesti suojattuina. Hetkellinen, esimerkiksi kuormaa purettaessa sattuva sadekuuro ei vielä ole ka­tastrofi, mutta pitkäaikainen kosteus al­tistaa aina puun sinistäjäsienille, homeille ja lahottajille. Yleensä ensimmäisenä il­mestyvät ulkonäköä haittaavat sinistäjä­sienet ja homeet, koska ne menestyvät jo hieman kuivemmissa oloissa kuin var­sinaiset lahottajasienet.

Puutavaran varastoinnille tulee varata paikka, johon tavara voidaan varastoida vaakasuoraan. Varastoidun tavaran alle ei saisi myöskään päästä syntymään vesi­lammikoita, jotka toimivat ilmankostutti­mena päältä peitetyille taapeleille. Ra­kennustarvikkeiden käsittelyä helpottaa suuresti, jos varastointipaikan viereen pääsee autolla. Ylimääräiseltä vaivalta säästytään, kun jokaisen seinän hirret si­joitetaan numerojärjestyksessä tulevan asennuspaikan viereen, ainakin tämä kan­nattaa tehdä viimeistään asennusta aloi­teltaessa.

Varastoitava tavara erotetaan maasta vähintään 30 cm:n korkeudelle, jotta maastosta ja aluskasvillisuudesta aiheu­tuva kosteuden siirtyminen estyy. Mis­sään tapauksessa puuta ei kannata jättää suoraan maata vasten, sillä suorassa maakosketuksessa oleva puutavara voi mennä piloille jo muutamassa viikossa. Riittävän tukeva alusta syntyy, kun alus­puiden väli on enintään 1,5 metriä. Täl­löin vältytään kiusallisilta taipumilta ja vääntyilyiltä. Puutavara on peitettävä niin, että se on suojassa sateelta, lumelta, lial­ta ja suoralta auringonvalolta. Suojauk­sessa on syytä käyttää omia peitteitä, sil­lä tehtaan kuljetuskääreitä ei ole tarkoi­tettu pidempiaikaista säilytystä varten. Läpinäkyvä muovi ei suojaa tavaraa au­ringonvalolta eikä se näin ollen kelpaa peitteeksi. Puutavara on peiteltävä ilma­vasti. Peitteen tulee suojata myös lauto­jen ja hirsien päät, mutta se ei saa ulot­tua maahan asti, jotta mm. lämpötilan vaihteluiden vuoksi tiivistyvä kosteus pääsee tuulettumaan pois. Puutavara on syytä latoa pinoihin niin, että suojapeit­teen ja hirsien väliin tulee poikittaisri­moitus, joka päästää ilman kiertämään joka paikassa. Aikaa ja työtä säästävä toi­menpide on myös se, kun puutavara va­rastoidaan käyttöjärjestyksen mukaises­ti siten, että ensiksi käytettävä puutavara tulee päällimmäiseksi.

Puun lahoaminen ja homehtuminen

Kosteassa puussa sienten kasvu alkaa he­ti nollalämpötilan yläpuolella, kiivaimmil­laan sienten toiminta on 30–60 ?kos­teusprosenttisessa puussa ja 25 asteen lämpötilassa. Organismien toiminta py­sähtyy, jos puu kuivuu tai lämpötila las­kee alle nollan, mutta tästä huolimatta rihmastot ja itiöt eivät kuole, vaan jatka­vat toimintaansa heti olosuhteiden pa­rantuessa.

Puutavaran homehtumista ja sinisty­mistä voidaan jo etukäteen estää käsitte­lemällä pinnat läpikuultavalla puunsuoja-aineella. Jos esim. sinistäjäsieni on jo te­kemässä tuhojaan, voidaan prosessin eteneminen pysäyttää ja sinistymät osit­tain poistaa rautakaupoissa myytävillä homepesuaineilla. Hätätapauksissa myös veteen laimennetuilla klooripitoisilla pe­suaineilla kuten Kloriitilla saadaan sienen kasvu pysähtymään. Sinistäjäsienet kas­vattavat rihmaston syvälle puun sisään, ja vaurioiden täydellinen korjaaminen on vaikeaa. Tuhojen nopea rajoittaminen kannattaa silti, sillä uudessa vaaleassa puussa erottuva lievä värivika voi puun luonnollisesti tummuessa ja erityisesti värillisten puunsuojakäsittelyjen jälkeen häipyä lähes näkymättömäksi värivir­heeksi. Home sitä vastoin pesii vain puun pinnassa, joten poiston jälkeen siitä ei välttämättä jää pysyviä jälkiä.

Hirsien halkeilu

Hirsien halkeilu johtuu puun kuivumises­ta. Halkeilu on hirrelle luonnollinen il­miö, jota ei voida täysin estää, vaikka hal­keiluun ja erityisesti sen näkyvyyteen voidaankin vaikuttaa. Halkeilu johtuu sii­tä, että kuivuessaan puu kutistuu eri ta­voin pituus- ja poikittaissuunnassa. Hir­ren kehällä kutistuminen on noin kaksi kertaa suurempaa kuin pituussuunnassa, jolloin voimakkaammin kutistuvan van­teen on annettava periksi, ja puu halkeaa. Halkeilu ei vaikuta seinän lämmöneristä­vyyteen eikä kantavuuteen, joten haitta on lähinnä kosmeettinen.

Halkeilutaipumukseen voidaan vaikut­taa käyttämällä laadukasta puuainesta ja kuivaamalla se oikeaoppisesti niin teh­taalla kuin valmiissa rakennuksessakin. Halkeamia pyritään ohjaamaan myös en­nen hirsiaihion kuivausta tekemällä hir­ren yläreunaan piikitys ja alareunaan hal­keamaura, jolloin merkittävä osa hal­keamista jää katseilta piiloon. Merkittävä edistysaskel asian hallinnassa on ollut la­mellihirsitekniikan kehittäminen, jolloin puutavara kuivataan ohuempina lamellei­na, jotka vasta kuivumisen jälkeen liima­taan yhteen lopulliseen hirsipaksuuteen.

Valmiissa rakennuksessa näkyvien hal­keamien koko voi vaihdella vuodenaiko­jen ja sen mukaan, mikä pinta on kysy­myksessä. Suurimmillaan halkeamat ovat lämmitettyjen rakennusten sisäseinien puoleisissa pinnoissa talvella, jolloin si­säilman suhteellinen kosteus on pienim­millään. Vastaavasti kesäkosteilla halkea­mat voivat häipyä lähes näkymättömiin.

Hirsirakenteiden painuminen

Hirsirakenteen painuminen johtuu sen kuivumisesta. Teollisesti valmistetuissa hirsissä, puun kuivuessa 20 %:n toimitus­kosteudesta valmiin rakennuksen 14 %:n tasapainokosteuteen painuma on noin yksi senttimetri yhtä seinän korkeusmet­riä kohden. Myös hirsirakennuksen sau­mat voivat tiivistyä ajan mittaan, joten kokonaisuudessaan voidaan varautua noin 15–20 mm:n painumaan seinän kor­keusmetriä kohden. Pääosa painumasta tapahtuu kahden ensimmäisen vuoden aikana.

Hirsiseinän painuminen on luonnolli­nen, hirsirakenteisiin liittyvä ilmiö, josta ei ole haittaa, kun se osataan ottaa huomioon suunnittelussa. Tämä tulee esille erityisesti liitettäessä painumattomia ra­kenneosia painuviin hirsirakenteisiin. Pai­numattomia rakenneosia ovat mm. ikku­nat, ovet, pystykoolaukset ja muuratut rakenteet. Nämä liitetään kara- tai liuku­kiinnityksillä, jotka sallivat seinien nor­maalin painumisen. Oman huomionsa vaativat mm. eritasoperustukset, joissa täytyy huomioida korkeamman hirsisei­nän suurempi painuminen. Hormien läpi­vienneissä väli- ja yläpohjissa sekä vesika­toissa on huomioitava riittävien suojaetäisyyksien säilyminen laskeutumisen jälkeenkin.

Hirsitalon kosteat tilat

Hirsitalossa, jossa puuta käytetään mate­riaalina runsaasti, on rakenneratkaisuja tehtäessä veden ja kosteuden kanssa ol­tava erityisen varovainen ja huolellinen. Puurakenteiden käyttöä pitäisi aina kos­teiden tilojen yhteydessä välttää, koska puu on arka kosteuden turmelevalle vai­kutukselle. Yleisohjeena voidaankin pitää sitä, että kosteiden tilojen lattia ja seinät pitäisi aina tehdä kivipohjaisista materi­aaleista. Kosteiden tilojen lattia tehdään suoraan betonilattian päälle. Seinien vaihtoehtoisina kivimateriaaleina ovat tiili, kevyt betoni tai kevytbetoniharkko.

Jos märkätilojen seinät kuitenkin teh­dään kevytrakenteisina, on verhouslevy­nä käytettävä kivipohjaista levyä. Märkä­tilassa puurunkoisen seinän alaosa on nostettava laattatason yläpuolelle esim. tiilimuurausta käyttäen. Hirsitalon pesu­huoneessa ainakin yksi seinä jää usein hirrelle. Tällöin seinän alaosa on kriitti­nen. Vesipisteet tulisi sijoittaa siten, ettei hirsiseinä ole jatkuvasti roiskevedelle alt­tiina.

Talotekniikka voidaan upottaa hirsirakenteen sisään

Nykyaikainen teollinen hirsivalmistus mahdollistaa erilaisten teknisten järjes­telmien piilottamisen jopa hirsien sisään. Tämä edellyttää kuitenkin suunnitelmilta korkeaa valmiusastetta, jotta kaikki joh­tojen paikat ovat tarkalleen tiedossa. Vaakavedot voidaan upottaa väli- ja ylä­pohjiin ja pystyvedoille voidaan porata hirsiin valmiit reiät. Ovien verhouslaudat ja jalkalistat ovat oiva paikka johdotuksil­le ja sähkörasioille.

– Tämä artikkeli on kirjoitettu käyttäen lähteenä Hirsirakentajan suunnitte­luopas -kirjaa. Kirja on tehty Hirsitalote­ollisuuden toimeksiannosta ja se pyrkii edistämään hirsirakennusten oikeaoppis­ta suunnittelua ja rakentamista.