suomirakentaa.fi

Lämmöneristys vaikuttaa talonkäyttökustannuksiin koko sen käyttöiän. Lämmöneristyksen laatu ei riipu pelkästään eristepaksuuksista; vasta oikein tehty seinärakenne ja huolellinen eristystyö takaavat onnistuneen lopputuloksen.

Vanhaa taloa kannattaa aina lisäeristää. Eristykseen tehty investointi palautuu nopeasti takaisin säästyneenä energiana ja ennen kaikkea parantuneena asumisviihtyvyytenä. Lisäeristäminen myös kesämökillä on monen suunnitelmissa, kun mökin käyttöaikaa halutaan kasvattaa sekä keväällä että talvella. Erityisesti vanhoja rakenteita lisäeristettäessä on kuitenkin aina syytä olla tarkkana rakennusfysiikan kanssa, jotta kastepistettä ei pääse syntymään, eikä kosteus pääse tiivistymään rakenteisiin. Tässä mielessä erityisesti talvella kylmänä olevat kesämökit ovat hiukan ongelmallisia, kosteuden liikesuunta kun saattaa kääntyä päälaelleen lämpimänä kevätpäivänä itse rakennuksen ollessa kylmillään. Asiantuntijan apu lisäeristystä suunniteltaessa onkin kullanarvoista. Lähtökohtana on kuitenkin sisäpinnan höyryntiiviys ja hyvä ilmanpitävyys sekä rakenteen harveneminen ulospäin. Kun lisäksi huolehditaan julkisivun taustan hyvästä tuulettumisesta, ei yleensä ongelmia esiinny.

Omakotitalo eristetään yhä määräyksiä paremmin

Omakotirakentajat eristävät talonsa keskimäärin rakennussäädösten vaatimuksia paremmin, vaikka lämmöneristysmääräykset ovatkin tiukentuneet. Viimeisimmän tutkimuksen mukaan esimerkiksi puurankarunkoisissa taloissa keskimääräinen ulkoseinäeristeen paksuus mineraalivillaa käytettäessä oli noin 190 mm (määräysten mukaan riittävä paksuus olisi 150–200 mm), yläpohjassa 330 mm (määräysten mukaan 300–400 mm), tuuletetussa alapohjassa 190 mm (175– 200 mm) ja maanvaraisessa alapohjassa 130 mm (50–100 mm). Moni rakentaja on laskenut paremman eristyksen maksavan itsensä takaisin alhaisempina asumiskuluina.

Vanhassa talossa alkuperäinen seinärakenne sisältää usein vain esimerkiksi 100 mm sahanpurua. Tällaista rakennetta on syytäkin lisäeristää. Yksi vaihtoehto on koko eristeen korvaaminen uudella, mutta yleensä se on tarpeetonta. Turvallisinta lisäeristeen asentaminen on aina talon ulkopuolelle. Tällöin käytetään tavallisimmin levyvillaa. Jos seinissä halutaan käyttää puukuitueristettä, sekin on mahdollista. Puukuitueriste on rakennusfysikaalisilta ominaisuuksiltaan varsin lähellä vanhaa purueristettä.

Yläpohjan lisäeristäminen on yleensä yksinkertaista, jos vanhan eristekerroksen päälle voidaan puhaltaa suoraan uutta eristettä. Tällöin on vain syytä huolehtia yläpohjan riittävästä tuuletuskapasiteetista.

Jos eristäminen ulkopuolelta ei ole mahdollista tai järkevää, voidaan sisäpuolelta eristäminen tehdä esim. polyuretaanilevyjä käyttäen. Tiivis polyuretaani soveltuu sellaisenaan hyvin sekä seinän että katon lisäeristämiseen. Valittavissa on myös levypintaisia polyuretaanieristeitä, joilla työ etenee nopeasti.

Koko rakenne ratkaisee

Talon ulkovaippa kaikkine osineen ratkaisee, miten hyvin eristys toimii. Eristeet on asennettava huolellisesti, jottei kylmäsiltoja pääse syntymään. Märkä eriste ei paljon lämmitä, joten hyvä rakenne hylkii kosteutta, ja mahdollinen kosteus pääsee myös tuulettumaan rakenteesta pois. Talon kosteustekniseen toimivuuteen liittyy oleellisena osana myös ilmanvaihto. Ilmanvaihdon tarkoituksena on, paitsi vaihtaa “käytetty” ilma uuteen, myös poistaa asumisen aiheuttama liika kosteus hallitusti.

Polystyreeni valtamateriaali alapohjassa

Käytetyin eristemateriaali maanvaraisessa alapohjassa on polystyreeni (styrox), koska se kestää hyvin mm. betonivalun aiheuttamaa painetta eikä hätkähdä kosteudestakaan. Polystyreeni on suosittua myös routasuojauksessa.

Kevytsoraa käyttää alapohjassaan hieman alle 10 % rakentajista. Kevytsora on helppo asentaa, se kun yleensä puhalletaan paikalleen suoraan autosta. Kevytsora soveltuu alapohjaeristykseen erityisen hyvin silloin, kun tarvitaan alapohjan radontuuletusta tai tehdään ns. massanvaihto. Heikosti kantavassa maaperässä kevytsora voi tarjota vaihtoehdon paalutukselle; painumavaara vältetään, kun talon painoa vastaava määrä maata korvataan kevytsoralla.

Mineraalivilloja käytetään erityisesti kantavissa alapohjissa, ns. rossipohjissa.

Alapohjan eristeen vaihdossa käytetään puruimuria, jolla vanha kutterieriste on helppo poistaa.

Ulkoseinään mineraalivillaa

Ulkoseinissä tavallisin (lähes 80 %) eriste on levymäinen mineraalivilla. Mineraalivilloja myydään sekä levyinä että rullatavarana. Mineraalivillasta valmistetaan myös tuulensuojalevyjä. Villalevyjen koot on mitoitettu niin, että ne sopivat tiiviisti tavallisesti käytettyihin runkotolppajakoihin.

Viime vuosina selluvillan käyttö ulkoseinäeristeenä on lisääntynyt erityisesti lisäeristetyissä hirsitaloissa.

Yläpohjaan puhallus- tai levyeriste

Yläpohjassa käytetään nykyään yleisesti puhallettavaa eristettä, joko puhallusvuorivillaa, -lasivillaa tai -selluvillaa. Moni rakentaja käyttää puhalluseristeen lisäksi yläpohjassa myös levyvillaa. Puhallusvuorivilla on helppo asentaa, ja sillä on hyvät paloturvallisuusominaisuudet. Puhallusselluvilla on ns. ekologinen rakennusmateriaali.

Levyvilla on käyttökelpoisin vaihtoehto erityisesti silloin, kun rakennetaan vinoja, vesikatteen myötäisiä sisäkattoja.

Luonnonmukaiset eristeet

Markkinoille on tulossa yhä enemmän luonnonmukaisuuteen ja terveellisyyteen nojaavia eristeitä ja eristevalmistajia. Jätepaperista valmistetun selluvillan osuus markkinoilla on jo vakiintunut yhdeksi “kolmesta suuresta”. Uusia tulokkaita ovat ohuista levymäisistä kerroksista koostuva puukuitueriste (Riwe) sekä pellavakuituun pohjautuvat eristeet. Pellavaeristerakenne ei valmistajien mukaan tarvitse erillistä höyrynsulkua lainkaan, pelkkä tuulensuoja ja ilmantiivistyspaperi riittävät.

www.ymparisto.fi - SRMK C3-4