Panostus lämmöneristykseen tuo säästöjä
Kansainväliset ympäristötavoitteet ovat ajaneet lainlaatijoita kiristämään määräyksiä niin, että uusien rakennusten rakentamisessa siirrytään kohti lähes nollaenergiatason taloja. Määräykset ja energian hinnan jatkuva nousu on kannustanut rakentajia kiinnittämään huomiota lämmöneristykseen. Seinien läpi valuva hukkalämpö vastaa karkeasti kymmentä prosenttia koko talon energiankulutuksesta. Toinen kymmenen prosenttia menetetään yläpohjan kautta. Hyvään eristykseen panostaminen kannattaa, sillä kerran tehtynä se tuottaa säästöä koko talon eliniän ajan.
Jämerä kivitalon yksiaineinen seinärakenne on yhtä ja samaa eristävää materiaalia, joka ei sisällä höyrynsulkumuovia tai muita rakennekerroksia. (Kuva: Jämerä)
Vuonna 2018 asetuksilla pyritään edistämään energiatehokkaiden rakennusten rakentamista kustannustehokkaasti. Vaatimustason nostotarve asuinrakennuksille on hyvin maltillinen. Uudet vaatimukset energiatehokkuudesta on nivelletty energiatodistusta ja energiamuotojen kertoimia koskeviin säädösmuutoksiin. Energiatehokkailla taloilla hillitään ilmastonmuutosta.
Eristepaksuudet kasvaneet
Suuntaus eristepaksuuksien kasvattamiseen on selvä. Seinissä se on nyt noin 25 senttiä ja yläpohjassa, jossa hyvä eristäminen on erityisen kannattavaa, keskipaksuus on jo puoli metriä. Paksuuden lisäksi merkitystä on valituilla materiaaleilla ja tietenkin myös rakenneratkaisuilla kuten toimivilla ilman- ja höyrynsuluilla. Tiiviys on hyvän eristämisen peruslähtökohta. Hyvin suunnitellun rakenteen lämmöneristyksen läpi ei mene paikallisesti heikentäviä rakenteita eli ns. kylmäsillat ei saa toteutua.
Myös rakennusmääräykset edellyttävät uusilta taloilta A-luokan energiatehokkuutta. Eri osa-alueille on ohjearvot, mutta rakennuksia tarkastellaan kuitenkin kokonaisuuksina. Tyypillisesti esimerkiksi hirsitaloissa seinien kautta katoaa suhteellisen paljon lämpöenergiaa. Määräykset kuitenkin täyttyvät, jos vastaavasti vaikkapa ylä- tai alapohjat on eristetty tavallista paremmin.
Eristys tulee suunnitella ja tehdä huolella
Oikein suunniteltu rakenne estää kosteuden pääsyn rakenteisiin ja on silti tuulettuva, jolloin eristeiden toimivuus on turvattu kaikissa tilanteissa. Kosteuden poisjohtumista edesauttaa, jos seinän rakenne harvenee ulospäin mentäessä, jolloin tiiviit rakenteet ovat sisäpuolella ja läpäisevämmät ulkopuolella.
Talon kosteustekniseen toimivuuteen liittyy oleellisena osana myös asunnon ilmanvaihto. Hallitun ilmanvaihdon tarkoituksena on paitsi vaihtaa huoneilma, myös poistaa asumisen aiheuttama liika kosteus huoneistosta. Vinojen sisäkattojen yhteydessä erityinen huomio on kiinnitettävä rakenteiden tuuletuksen riittävyyteen. Eristeen ja aluskatteen väliin jätetään vähintään 70 mm:n tuuletusrako ja vastaavasti myös aluskatteen ja vesikatteen välillä on oltava hyvä tuuletus. Alhaalla räystään alalaudoitukseen jätetään reilut raot, joiden kautta ilma pääsee tuuletusonteloon, josta sen on päästävä poistumaan vapaasti esimerkiksi yläkolmion tuuletusventtiileistä tai harjalle asetettujen tuuletushattujen kautta.
Alapohjissa polystyreeni EPS yleisin
Käytetyin eristemateriaali alapohjassa on polystyreeni eli EPS tai tutummalta nimeltään styrox, jota alapohjaansa asentaa neljä rakentajaa viidestä. Polystyreeni kestää hyvin mm. betonivalun aiheuttamaa painetta eikä hätkähdä pienestä kosteudestakaan. Sen päällä voi hyvin liikkua, joten raudoitus käy kätevästi. Tuotetta valmistetaan eri käyttökohteisiin, tutuimpia rakentajalle ovat lattia- ja routaeristelevyt sekä platina/harmaa-EPS, jonka lämmöneristyskyky on selvästi EPS:ää parempi.
Keraaminen kevytsora on savesta polttamalla valmistettu kemiallisesti ja mekaanisesti kestävä tuote. Kevytsora puhalletaan suoraan autosta, joten sen asentaminen on vaivatonta. Eristeestä tulee saumatonta, ja alapohjan U-arvovaatimukset täyttyvät metrin reuna-alueilla 420 mm:n ja keskiosalla 300 mm:n kerroksilla. Tämä eristystapa soveltuu alapohjaeristykseen erityisen hyvin silloin, kun tarvitaan alapohjan radontuuletusta. Kevytsora voi tarjota myös vaihtoehdon paalutukselle. Mineraalivillalevyjä ja puhallettavia eristeitä käytetään kantavissa alapohjissa, ns. rossipohjissa.
Polyuretaani eristää lämpöä muita eristemateriaaleja tehokkaammin, koska sen huokosissa on vielä ilmaakin paremmin eristävää kaasua. Materiaali soveltuu erityisen hyvin silloin, jos halutaan saavuttaa ohuella rakenteella mahdollisimman hyvä eristys.
Mineraalieriste ulkoseinissä yleisin
Ulkoseinissä tavallisin eriste on levymäinen standardiväleihin mitoitettu mineraalivilla. Näitä mineraalivilloja valmistetaan levyinä ja rullatavarana sekä tuulensuoja- ja runkolevyinä. Viime vuosina selluvillan käyttö ulkoseinäeristeenä on lisääntynyt erityisesti lisäeristetyissä hirsitaloissa, mutta muissakin runkotyypeissä selluvillan käyttö on yleistynyt. EPS-polystyreeniä, platinaa tai polyuretaania käytetään ulkoseinäeristeenä lähinnä lämpöharkkojen välissä. Myös eristämiseen hyvin soveltuvaa pellavaeristettä (Isolina) on saatavissa levytuotteina, jotka sopivat niin ulkoseinä- kuin yläpohjaeristeiksi.
Puukuitueristeen käyttö ulkoseinien lämmöneristyksessä on ollut viime vuodet kasvussa. Kuva: Ekovilla Oy.
Yläpohjissa puukuitu on ykkönen
Yläpohjan kautta lämmönhukkaa tapahtuu helpoimmin ja se kannattaakin eristää kunnolla. Yläpohjassa eristepaksuuden kasvattaminen on yleensä yksinkertaisinta ja myös taloudellisesti kannattavaa. Eristepaksuus ympärivuotiseen asumiseen tarkoitetussa rakennuksissa on tällä hetkellä keskimäärin 500 mm. Yläpohjassa käytetyt eristeet ovat joko levymäisiä, mattomaisia tai puhallettavia mineraalivilla- tai puukuitueristeitä.
Yläpohjissa voidaan käyttää samoja materiaaleja kuin seinissäkin. Useimmiten sinne valitaan helposti levitettävä puhalluseriste. Yleinen ratkaisu on myös laittaa pohjalle ensin ryhtiä tuova ja esimerkiksi höyrysulkua suojaava eristelevy jonka päälle puhalluseriste levitetään. Selvästi suosituin yläpohjan eriste on puhallettu puukuitu (Selluvilla, Ekovilla).
Lue lisää: Yläpohjan lisäeristys Ekovillalla
