suomirakentaa.fi

Kun katto on paikoillaan ja runko eristetty, on vuorossa kantamattomien väliseinien te­ko. Huonetilat mitataan tarkasti paikoilleen suunnitelmien mukaan, suositeltavaa on mita­ta kaikki kerroksen huonetilat ennen niiden rakentamisen alkua. Väliseinien runkoratkai­sut on jo suunnitteluvaiheessa periaatteessa päätetty, mutta muutokset voivat olla mahdol­lisia, kunhan ne vastaavat alkuperäisiä suunnitelmia. Mahdollisia muutoksia ovat lähinnä materiaalien vaihdot muihin vastaaviin materiaaleihin.Tässä artikkelissa keskitymme kuivi­en tilojen väliseiniin. Kosteiden tilojen teosta kirjassamme on oma artikkelinsa.

Kiviseinä on aina turvallinen

Kaikille tuttu tiiliseinä pitää edelleen pin­tansa, vaikka ratkaisun suosio onkin vä­hentynyt roimasti viime aikoina. Seinätii­let joko saumamuurataan tai muurataan laastilla puhtaiksi. Usein poltetuista tiilis­tä jätetään ns. puhdas puoli tiilipinnak­si ja tausta rapataan, tasoitetaan tai le­vytetään piiloon. Markkinoilla on myös molemmin puolin puhtaiksi muurattavia poltettuja tiiliä. Myös kalkkihiekkatiilet soveltuvat väliseinämuuraukseen.

Muurausaineena voidaan käyttää myös värillisiä muurauslaasteja, jolloin pinnan ulkonäköön saadaan elävyyttä. Myös tii­lien ulkonäkö vaikuttaa lopputulokseen. Yleisimmin käytetyt tiilet ovat joko silei­tä, lohkottuja tai harjattuja.

Tiilipinnan varjopuolena on sen vaikea puhdistettavuus ja hyvänä puolena esim. hyvä äänen eristys. Lisäksi niistä voidaan tehdä myös kantavia väliseiniä. Tiilisei­nän valitsee kuiviin tiloihin 3 % rakenta­jista, ja kosteissa tiloissa tiilen prosentti­luku on 14.

Kahi-harkko

Kuiviin tiloihin Kahi-ratkaisun valitsee vain 4 % rakentajista, mutta märkäti­loissa Kahi on suosituin väliseinäratkai­su 28 %:lla. Kahi-väliseinäharkko on 600 x 198 x 85 mm:n kokoinen päistään pontattu väliseinäharkko, ja se muura­taan ohutsaumatekniikalla. Koska sau­man avulla ei juurikaan voida tehdä kor­jauksia, aloitus on tehtävä huolella. En­simmäinen kerros mitoitetaan tarkasti ja muurataan alustaansa muurauslaastil­la vaakasuoraan. Kuivissa tiloissa pystys­aumaan ei tule lainkaan laastia. Normaa­liaukot ylittyvät väliaikaisella tuennalla, isot ylitykset vaativat palkkiharkon.

Muurauksessa kannattaa käyttää sii­hen tarkoitukseen valmistettua muu­rauskelkkaa, jolloin laastikerros on ai­na tasakokoinen ja työ käy joutuisasti. Harkkoja on saatavilla myös nk. puolik­kaina, jolloin jaotus sujuu kätevästi. Näi­den harkkojen sisärei’issä voidaan teh­dä tarvittavat putki- ja sähkövedot. To­sin perusharkkoihin vedot voidaan myös railottaa ja peittää putkitukset tasoit­teilla. Valikoimiin kuuluvat myös railo- ja päätyharkot. Harkkojen hyvinä puolina ovat erityisesti työn nopeus, onnistumi­nen tee se itse ?menetelmällä ja valmiik­si tasainen pinta. Harkot pinnoitetaan ta­soitteilla ja esim. maalataan tai tapetoi­daan. Kantaviin väliseiniin käytetään vas­taavasti runkoponttiharkkoa.

Kevytsoraharkko

Jossain määrin myös kevytsoraharkkoja käytetään väliseinissä, varsinkin kellariti­loissa ratkaisu on yleinen. Harkot ovat kooltaan 590 x 190 mm ja vähintään 75 mm paksuja. Muuraukseen käytetään harkkolaastia kaikissa saumoissa. Sau­man tasaisuuden varmistamiseksi kan­nattaa käyttää kevytsoraharkoille teh­tyä muurauskelkkaa. Harkon pinta vaa­tii ehdottomasti tasoitteet tai rimoituk­sen ja levytyksen. Harkkojen etuina ovat helppo työstettävyys, keveys ja työn no­peus, varjopuolina suurempi tasoitteiden käyttö. Kantavat rakenteet tehdään ke­vytsoraharkkoja käyttäen suunnitelman mukaisesta harkkoleveydestä, nykyään useimmiten 200 mm:n harkosta. Kevyt­soraharkkoa käytetään materiaalina vain 6 %:ssa kuivista väliseinistä, märkätilois­sa prosenttiosuus on huomattavasti kor­keampi eli 23 %.

Siporex

Siporex-väliseinät löytyvät lähinnä Sipo­rex-taloista. Prosentteina tämä tarkoit­taa 2 % kaikista uusista taloista. Siporex-harkot ovat yleisimmin 68–100 mm pak­suja, 575 x 575 mm:n kokoisia ympäri pontattuja väliseinälaattoja. Tavallisimmin käytetään 88 mm:n vahvuutta, joka sopii parhaiten väliovien kanssa. Väliseinän al­le asennetaan laakerina toimiva Pe-kais­ta, minkä jälkeen laatat liimataan liisteri­laastilla toisiinsa. Aukkojen ylityksiin käy­tetään raudoitettua ylityspalkkia. Pinnat käsitellään yleisimmin tasoitteilla. Hyvi­nä puolina mainittakoon harkkojen ke­veys, työstettävyys, asennushelppous-ja nopeus, heikkoutena seinään tulevien kiinnikkeiden huono pysyvyys. Kantavis­sa väliseinissä käytetään suunnitelman mukaisia, yleisimmin 150 mm:n vahvui­sia harkkoja.

Kevytbetonijärjestelmään kuuluvat myös väliseinäelementit, joita löytyy sa­man vahvuisina kuin väliseinälaattoja. Ne ovat 600 mm:n levyisiä ja 2480–3000 mm:n pituisia raudoitettuja elementte­jä. Elementit ovat useimmiten tilaustuot­teita.

Kiviainespohjainen väliseinäharkko Kasikasi

Tämä 88 x 598 x 198 mm:n kokoinen päistään pontattu harkko muurataan alustaansa muurauslaastilla ja toisiinsa ohutmuurauksella. Harkko on kokonaan rei’itetty, joten sisäiset vedot ovat help­poja. Pinnasta tulee sileää ja se voidaan tasoittaa tai maalata. Harkkoa työstetään kivilaikalla ja työn helpottamiseksi hark­koa on saatavissa myös nk. puolikashark­koina Valikoimaan kuuluvat myös rau­doitettavat väliseinäharkot. Hyvänä puo­lena on esim. ääneneristävyys.

Kevytbetoninen seinäelementti

Aco-seinäelementit ovat 600 mm levei­tä ja huoneen korkuisia elementtejä. Ne on tehty ontelomenetelmällä tiiviistä ke­vytsora-betonista, jolloin onteloihin voi­daan kätevästi tehdä tarvittavat vedot. Seinäelementit ovat tilaustuotteita ja ne myydään asennettuina. Niiden vahvuu­det ovat 68, 92 ja 120 mm. Pinta käsi­tellään normaaleilla betonipintojen ta­soitusaineilla.

Puurankarunko

Tässä menetelmässä käytetään normaa­lia sahatavaraa tai mieluimmin mitallis­tettua puutavaraa. Yleisimmät väliseinis­sä käytetyt mitat ovat 48 x 48 – 50 x 150 mm, joista pienimmät soveltuvat kevei­siin seiniin, ja järeimmistä tehdään kan­tavat väliseinät suunnitelman mukaisesti. Saunan väliseinät tehdään tavallisimmin 50 x 100 mm:sestä tai vastaavasta mital­listetusta puutavarasta.

Yhä useammat rakentajat käyttävät kertopuisia väliseinätolppia, joita saa eri pituuksina, esim. pystytolpaksi soveltuu koko 39 x 66 x 2550 mm.

Seinät kootaan aluspuun päälle, jonka alla on betonia vasten bitumikaista kos­teuskatkona. 50 mm:n vahvuisesta puus­ta tehty tolpitus rakennetaan kuivissa ti­loissa k600 jaolle keskeltä keskelle mi­tattuna, jolloin eristysvälit ovat heti oi­kean levyisiä. Väliseinissä eristettä käy­tetään lähinnä äänen eristämiseen. Run­gon kokoamisessa apuna voidaan käyttää säädettäviä koolausruuveja, rakennuskul­mia sekä erilaisia reikälevyjä. Kun toinen puoli seinästä on levytetty, asennetaan eristeet sekä lvi- ja sähkövedot.

Seinän etuina ovat helppo ja nopea asennus, edullisuus ja menetelmän so­pivuus myös kokemattomalle kasaajal­le. Huonoina puolina mainittakoon esim. heikko äänen eristävyys.

Puurankarunko voidaan levyttää kai­killa rakennuslevyillä. Esim. molemmil­la puolilla oleva 13 mm:n kipsilevy asen­nettuna 66 mm:n rankaan antaa seinälle vahvuutta 92 mm, joka puolestaan on vä­liovien karmivahvuus.

Metalliranka

Kipsilevyseinään on kehitetty metalliran­kajärjestelmä, joka koostuu ala- ja yläkis­koista, pystyrangoista ja ylitys- ja tuen­tatarvikkeista. Asennus aloitetaan vaa­kakiskojen kiinnityksellä, jonka jälkeen asennetaan pystyrangat noin 600 mm:n jaolle. Rankojen lopullinen kiinnitys ta­pahtuu vasta levyjen kiinnitysten yhtey­dessä. On myös huomioitava, että levyja­otus kulkee eri tahtia rangan molemmin puolin. Oviaukot tuetaan puutavarasta tehtyä pystytukea ja alakiskon 150 mm:n pystytaivutusta käyttäen. Eristys ja ve­dot tehdään kuten puurunkoisessa jär­jestelmässä. Rungon kasaamisessa ja le­vyjen kiinnityksissä käytetään niihin kuu­luvia ruuveja.

Hirsitalot

Hirsitaloissa on mahdollisuus tehdä vä­liseinät hirrestä, jolloin valmista, pinta­käsittelyä vailla olevaa seinäpintaa syn­tyy kerralla. Toinen mahdollisuus on teh­dä väliseinät kivi- ja puurankarunkoisina. Jos väliseinät tehdään muusta kuin hir­restä, on yleisin tapa käyttää pintamate­riaalina hirsipaneeleja. Kosteat tilat teh­dään myös hirsirakennuksissa mieluim­min kivirakenteisena. Rakenteellisesti hirsitalon väliseinät tehdään samalla ta­voin kuin missä muussa talossa tahansa, mutta rakennettaessa täytyy muistaa ai­na painumavarat.

Väliseinien pinnat

Kivirunkoiset seinät oikaistaan lujaa se­menttipohjaista laastia käyttäen, minkä jälkeen pinnat käsitellään vielä pintata­soitteella. Suorat, sileät pinnat voidaan tasoittaa suoraan pintatasoitteella. Pin­nat voidaan tämän jälkeen joko maala­ta tai tapetoida.

Puurankarunkoihin voidaan käyttää kaikkia rakennuslevyjä. Yleisimpiä ovat kipsi- ja lastulevyt, mutta myös puukipsi­levyä, huokoista puukuitulevyä, Minerit-levyä ja Kaakelilujaa sekä valmispintaisia sisustuslevyjä käytetään. Myös puupa­neeleita voi käyttää suoraan rangan pääl­le, jolloin syntyy heti valmista pintaa ja vain puun pinta käsitellään.

Kipsilevyt ovat paperipäällysteisiä elä­mättömiä rakennuslevyjä. Ne kiinnite­tään seinärunkoon ruuveilla ja sauma­taan yhtenäiseksi pinnaksi. Kipsilevy tar­joaakin monipuolisimman valikoiman eri ratkaisuja, ja levy soveltuu alustaksi lähes kaikille pinnoitteille. Kipsilevyn etuna on myös sen paloturvallisuus.

Lastulevy ja puukuitulevyt ovat puuai­neisia ja elävät kosteuden mukaan, min­kä vuoksi ne asennetaankin avosaumoin. Levyt kiinnitetään ruuveilla, minkä jäl­keen kannat tasoitetaan ja pinnoitetaan.

Puukipsilevy on nimensä mukainen puukuitua ja kipsiä sisältävä elämätön ja palamaton materiaali. Levyn hyvänä puo­lena kipsiin nähden voidaan mainita ta­vallisten kiinnikkeiden tarttuminen le­vyyn itseensä, jolloin esim. ripustukset käyvät kätevästi.

Sementtikuitulevyjä käytetään tiloissa, joissa rakenne altistuu lämmölle tai kos­teudelle. Pidemmälle jalostettu Kaakeli­luja onkin hyvä ratkaisu kosteiden tilo­jen seinämateriaaliksi.