suomirakentaa.fi

Maalämmityksessä lämpöenergia saadaan maaperästä pitkien keräysputkistojen avulla, jois­ta keskusyksikön lämpöpumpun avulla saadaan energia hyödynnetyksi lämmitysjärjestel­mässä. Keräysputkisto voidaan upottaa vallitsevien maasto-olosuhteiden mukaan porakai­voon, maahan tai vesistöön, joista kaksi ensiksi mainittua tapaa ovat yleisimmin käytettyjä. Vesistöön asennus, jos se on tontilla mahdollista, on kuitenkin ehdottomasti paras ratkaisu sen suuren käytettävissä olevan varausmassan ja asennuskustannusten edullisuuden ansios­ta. Maalämpöpumpun tuottama lämpö on siis varastoitunutta uusiutuvaa energiaa.

Maalämpöjärjestelmä

Maalämpöjärjestelmää käytetään ylei­simmin keskivertoa suuremmissa talois­sa, joissa laitteisto sijoitetaan rakennuk­sen tekniseen tilaan.

Maalämmön valinneet (31 % rakenta­jista) perustelevat päätöstään usein ym­päristöystävällisyydellä ja järjestelmän helppohoitoisuudella, mutta tavallisim­min mainitaan kuitenkin käyttökustan­nusten edullisuus.

Tehokkaimmin maalämmitys toimii ns. matalalämpöisen lämmönjakojärjestel­män, kuten vesikiertoisen lattialämmi­tyksen, kanssa.

Käännettäessä toiminto päinvastai­seksi saadaan maalämmön avulla muuta­man asteen viilennys kesähelteellä. Var­mimmin tämä toimii porakaivolla va­rustetuissa järjestelmissä. Sähkön lisäksi rinnakkaisina järjestelminä voidaan käyt­tää aurinkoenergiaa ja tulisijaa. Järjestel­mä on helppo automatisoida toimimaan muidenkin lämmitysjärjestelmien kanssa.

Maalämpö on taloudellista

Vaikka itse lämpö ei juuri maksa, täysin ilmaista maalämpö ei kuitenkaan ole, sil­lä pumppu tarvitsee toimiakseen säh­köä. Toisaalta hyötysuhde alentaa käytön edullisuutta.

Maalämpöpumppujen hyötysuhde on useimmiten noin 1:3–1:3,5, eli yhdellä ki­lowattitunnilla ostosähköä maalämmitys antaa kolmesta kolmeen ja puoleen ki­lowattituntia lämmitysenergiaa. Käytän­nössä tämä tarkoittaa, että se kattaa 2/3 talon koko energiatarpeesta.

Kustannussyistä maalämpöjärjestel­miä ei yleensä mitoiteta huippupakkas­ten mukaan, vaan ne varustetaan säh­kövastuksilla, jotka tukevat järjestelmää kaikkein suurimpien kulutuspiikkien ai­kana. Tästä syystä järjestelmän vuosi­hyötysuhteena voidaan laskelmissa käyt­tää hieman edellä mainittua pienempää lukua, tavallisesti lukua 1:2,7. Kustannuk­siin vaikuttaa myös suhteellisen korkea hankintahinta.

Suunnittelu otettava huomioon kokonaisuutena

Edellytyksenä hyvin toimivalle maaläm­mitykselle ovat huolellinen suunnittelu sekä oikein mitoitettu ja asennettu maa­lämpöpumppu. Lisäksi siihen vaikutta­vat oikein mitoitettu lämmönkeruupiiri ja lämmönjakoverkosto. Maalämpö kan­nattaakin hankkia kokonaispakettina ja asennettuna.

Osateholle mitoitettu maalämpöyk­sikkö käyttää sähkövastuksia talven kyl­mempinä aikoina. Laitteisto voidaan mi­toittaa myös täydelle teholle, jolloin maalämpö kattaa koko vuoden lämmön tarpeen. Tämä ei aina kuitenkaan ole ta­loudellisesti järkevä ratkaisu. Puuttuva lisälämpö voidaan – ja kannattaa – tuot­taa tulisijalla.

Lämpöä voidaan myös kerätä talteen varaajaan. Laiteissa on yleensä mukana n. 300 litran varaaja, mutta esim. kohteissa, joissa käyttöveden määrä on suuri, voi­daan asentaa lisävaraaja tasaamaan käyt­tö- ja lämmitysveden kapasiteettia.

Putkisto porakaivoon

Porakaivo sopii myös ahtaille tonteil­le, joissa kalliopinta on maanpinnassa tai lähellä sitä. Porakaivon keskimääräinen syvyys on 150–200 metriä. Tarvittaes­sa lämmitysjärjestelmään voidaan liittää useampi porakaivo.

Kaivo ei vie paljoa tilaa pihassa. Po­rauskalusto sopii ahtaaseenkin pihaan. Lopputuloksena nurmikolla näkyy vain pintavesiltä suojattu huoltokaivo, jon­ka voi naamioida halutessaan vaikka is­tutuksilla.

Maanalainen putkisto

Vaakaputkisto kaivetaan 1,2–1,5 metrin syvyyteen. Paras maalaji on kostea savi. Kivisessä maassa on vaarana putkiston rikkoutuminen ja huonompi lämmön­keruukapasiteetti. Vaakaputkisto on po­rakaivoa edullisempi, mutta vaatii suu­remman tilan. Yhdessä keruulenkissä on enintään 400 m putkea. Tavallisimmin omakotitaloon asennetaan kaksi keruu­putkistoa, jolloin kaivuala on noin 500– 600 m².

Vesistö edullisin

Vesistöstä saadaan lämpöä yhtä paljon kuin hyvästä porakaivosta, mutta huo­mattavasti edullisemmin. Tämä kuiten­kin edellyttää, että vesistö on lähellä ja vähintään kaksi metriä syvä. Putkistot asennetaan betonipainoilla järven poh­jaan. Mahdollinen pohjan liettyminen voi alentaa jonkin verran keruuputkiston hyötysuhdetta.

www.motiva.fi