suomirakentaa.fi

Ilmanvaihdon tarkoituksena on luoda asumisviihtyvyyttä ja samalla suojata rakenteita. Asu­misessa syntyy väistämättä epäpuhtauksia ja kosteutta, jotka on poistettava rakennukses­ta. Pääperiaatteena on, että käytetty ilma poistetaan niin sanotuista likaisista tiloista ja rai­kas korvausilma tuodaan muihin tiloihin. Rakentajalle ratkaisuja on monia, mutta 90 % heis­tä valitsee jonkin koneellisen ilmanvaihtoratkaisun.

Ilmanvaihdon suunnittelu

Toimivan ilmanvaihdon suunnittelun pe­rustana ovat pohja- ja leikkauskuvat sekä ammattitaitoinen suunnittelija, koneen ja putkien hankkiminen ei yksin riitä. Useat ilmastointikoneiden valmistajat tekevät myös ilmastointisuunnitelmia, toki eril­listä korvausta vastaan. Lisäksi monissa talotehtaiden tyyppitaloissa on valmiiksi suunniteltu ilmastointiratkaisu. Normaa­litilanteessa ilmanvaihtojärjestelmän tu­lee pystyä vaihtamaan rakennuksen ilma kahden tunnin välein. Erityistilanteissa, kuten ruuanvalmistuksen ja saunomisen yhteydessä, tulisi ilman vaihtua vielä tätä­kin tehokkaammin. Ilmanvaihdon täytyy pitää myös sisäilman kosteus hallinnas­sa, jolloin sopiva suhteellinen kosteus on 25 %:n ja 60 %:n välillä. Liika, pitkäaikai­nen kosteus suo mikrobeille ja homeille otolliset olosuhteet ja alle 25 %:in painu­va kosteus helposti herkistää limakalvoja. Näistä syistä koneen teho täytyy mitoit­taa riittävän suureksi, jolloin tavanmu­kaisella käytöllä koneesta otetaan vasta noin puolet tehoista käyttöön. Hyvä il­manvaihto poistaa hengityksen ja hikoi­lun tuottaman vesihöyryn sekä kuivattaa märkätilat ja pyykit sisätiloissa vuoden­ajasta riippumatta. Järjestelmä ei myös­kään synnytä vedon tunnetta ja on ää­netön. Kaikki kylmissä tiloissa olevat ka­navistot tulee eristää huolellisesti, jottei putkistoon syntyisi kondenssivettä.

Ilmanvaihto ja energiatehokkuus

Ilmanvaihdon kautta poistuu noin kol­mannes rakennuksen lämmittämiseen käytetystä energiasta. Uusissa taloissa vaaditaankin, että ilmanvaihdon kulut­tamasta energiasta vähintään 30 % saa­daan talteen. Vaatimuksen täyttäminen edellyttää käytännössä koneellista, vä­hintään lämmön talteenotolla varustet­tua järjestelmää. Painovoimainen järjes­telmä on sekin vielä mahdollinen, mut­ta tällöin vastaavaan energiansäästöön on päästävä muita rakenteita paranta­malla. Lämmön talteenottokennoja on kahdenlaisia, kiinteitä tai pyöriviä. Ihan­neoloissa yksi kiinteä kenno saa talteen poistoilman lämmöstä 50–60 %, kak­si perättäistä kennoa 70–80 % ja pyöri­vän lämmön talteenottolaitteen hyöty­suhde on 70–80 %. Todellisessa käyttö­tilanteessa ei energiasta kuitenkaan saa­da näin paljoa kierrätykseen, joten järjes­telmien vuosihyötysuhteita arvioitaessa prosentit kerrotaankin tavallisesti 0.6:lla. Merkittävä energiatehokkuutta heiken­tävä asia on talteenottokennostojen jää­tymistaipumus kovilla pakkasilla. Järjes­telmään asennettava jäätymisenestolaite pitää laitteen sulana ja parantaa samalla vuosihyötysuhdetta.

Kennoratkaisun sijasta laite voidaan varustaa ilmalämpöpumpulla, jolloin poistoilmasta talteen saatava energia voi­daan valjastaa lämmittämään myös läm­mintä käyttövettä tai vesikiertoista läm­mönjakojärjestelmää. Ilmalämpöpumppu antaa noin kaksi kertaa enemmän ener­giaa kuin ottaa sähköä, joten käyttöve­den lämmitykseen valjastettuna siitä on energiataloudellista hyötyä myös kesäl­lä. Ilmalämpöpumppu voidaan laittaa toi­mimaan myös toisin päin, jolloin lämpi­mästä ulkoilmasta otetaan lämpö tal­teen käyttöveteen ja sisään puhalletaan raikasta viileää ilmaa. Ilmalämpöpumpun keräämä energiamäärä riittää käyttöve­den lämmittämiseen aina +55 asteeseen saakka. Uudet omakotitalot varustettiin 12 %:ssa ilmalämpöpumpulla.

Huippuimuri

Koneellinen poisto pelkästään huippu­imuria käyttäen on uusissa omakotita­loissa harvinaista. Järjestelmässä pois­toilma imetään muutamista pisteistä, parhaassa tapauksessa huonekohtaisesti, ja korvausilma otetaan huoneisiin tuloil­maventtiilistä tai tuuletusikkunasta. Jär­jestelmän kunnollinen toimivuus edellyt­tää tiivistä taloa, jotta korvausilma todel­la tulee niille järjestettyjen tuloilmareit­tien eikä epätiiviiden rakenteiden kautta. Suoraan ulkoa otettava kylmä korvausilma voi aiheuttaa helposti vedon tun­netta ja käytännössä järjestelmää ei ai­na käytetä niin kuin on tarkoitus. Tässä­kään tavassa ei poistoilman lämpöä voi­da hyödyntää, joten lisäeristystä tarvi­taan rakennuksen muissa osissa.

Koneellinen ilmanvaihto

Koneellisessa ilmanvaihtojärjestelmässä sekä tuleva että poistuva ilma kulkevat ilmanvaihtokoneen kautta. Tuloilmasta suodatetaan epäpuhtaudet kuten siite­pölyt pois ennen huonetiloihin johtamis­ta. Tuloilmaventtiilit järjestetään ”puhtai­siin” tiloihin kuten makuuhuoneisiin ja oleskelutiloihin. Poistoventtiilit taas ”li­kaisiin” tiloihin kuten keittiöön, WC:hen ja pesutiloihin, jolloin ilmavirrat kulke­vat näitä kohti. Näin siellä syntyvät hajut tai kosteus eivät leviä ympäri rakennus­ta. Ilmavirtojen kulkemisesta huoneiden välillä huolehditaan esim. kynnysrakojen avulla. Joissakin tilanteissa voi hiilidioksi­ditaso nousta kynnysraosta huolimatta. Koneellisen tulo- ja poistojärjestelmän ilmavirrat säädetään huonekohtaises­ti, eikä venttiilien asetuksiin tule omin päin koskea. Venttiileitä puhdistettaes­sa irrotetaan siis koko venttiili eikä kos­keta kierrettävään säätöosaan. Turvalli­suussyistä koko talon ilmanvaihtosuhde pyritään säätämään muutaman prosen­tin negatiiviseksi, jolloin imuventtiilien poistama ilmamäärä on hieman suurem­pi kuin tuloilmaventtiilien kautta tuleva. Pienen alipaineen avulla varmistetaan, et­tä ilma kulkee suunniteltuja reittejä eikä esimerkiksi rakenteissa olevien epätiivii­den kohtien kautta. Ilmanvaihtokone on tarkoitettu pidettäväksi jatkuvasti päällä. Useat ongelmat ovatkin muodostuneet, kun laite on sammutettu väliaikaisesti.

Ilmanvaihtokoneissa on pääsääntöi­sesti imuilman esilämmitys, jolla varmis­tetaan tuloilman pysyminen miellyttävän lämpimänä niissäkin tilanteissa, joissa pelkkä lämmön talteenotto ei riitä. Esi­lämmitys voidaan toteuttaa joko sähkö­vastuksella tai liittämällä ilmanvaihtoko­ne tältä osin talon muuhun lämmitysjär­jestelmään.

Ilmanvaihtokoneen tehoa voidaan sää­tää joko koneessa olevalla tai erillisellä ohjausyksiköllä. Kehittyneimmissä jär­jestelmissä on automatiikka, joka sää­tää laitetta esim. ilman hiilidioksidi- ja kosteuspitoisuuden perusteella. Itse ko­ne voidaan asentaa tekniseen tilaan, ko­meroon tai esimerkiksi kodinhoitohuo­neeseen kaapiston päälle. Asennuspaikan valinnassa vaikuttavat sekä ilmanvaihto­putkistojen kulkureitit että meluhaitto­jen minimointi. Koneet eivät desibelimit­tarin lukemia juuri nosta, mutta esimer­kiksi makuuhuoneen seinää vasten asen­nettuna voi laite yön hiljaisuudessa häiri­tä. Samasta syystä myös ilmanvaihtoput­kistoihin asennetaan äänenvaimentimet suunnitelman mukaisesti.

LTO-laitteisto kanavistoineen ja asen­nuksineen maksaa 5000 euron molem­min puolin järjestelmästä ja talon koos­ta riippuen. Isoihin taloihin tarvitaan jä­reämmät laitteistot, joskus on järkevää käyttää jopa kahta erillistä ilmanvaihto­konetta ja putkistoa. Konetehon mitoi­tus on hyvä tehdä niin, että perusilman­vaihdossa kone käy suunnilleen puolella tehostaan. Näin koneen käyttöikä kasvaa ja tehoa on reservissä myös erikoistilan­teita varten.

Koneellinen ilmanvaihtojärjestelmä vaatii jonkin verran huoltoa. Ilmansuo­dattimet on puhdistettava säännöllises­ti vähintään kerran, mieluimmin kaksi kertaa vuodessa, ja ilmanvaihtoputkis­tot nuohotaan kymmenen vuoden välein.

Painovoimainen ilmanvaihto

Painovoimainen ilmanvaihto perustuu lämpötila- ja paine-eroihin. Ilmanvaihto­hormissa ilma liikkuu kohtuullisesti, kun sisäilma on lämpimämpää kuin ulkoilma tai esim. tuuli aiheuttaa ilmanvaihtohor­miin imua. Kesällä ilmanvaihtoa joudu­taan kuitenkin tehostamaan ikkunoiden kautta tuulettamalla. Hyvin toimiakseen järjestelmä vaatii suuret tuloilmaventtii­lit sekä riittävät korkeuserot. Hyvinkin suunniteltua painovoimaista ilmanvaih­toa on mahdoton säätää tarkasti, sillä sen toimivuus riippuu jatkuvasti vaihtele­vista olosuhteista rakennuksen ulkopuo­lella. Poistoilmasta ei saada myöskään lämpöä talteen. Uudisrakentamisessa tä­mä vaatii määräyksiä parempaa eristystä vaipan muissa osissa, mikä on myös eri­tyisin laskelmin osoitettava. Liesituuletti­mella tehostetun painovoimaisen järjes­telmän valitseekin nykyään vain noin 5 % omakotirakentajista.

Kanavastot

Kanavasto tulee varustaa äänenvaimenti­milla, jotta häiritsevältä suhinalta vältyt­täisiin. Äänenvaimentimet ovat joko ko­neessa itsessään, tai ne asennetaan put­kistoon. Muoviset ilmanvaihtoputkistot ovat yleistyneet asentamishelppouden ja osien puhtauden ansiosta, mutta on kui­tenkin syytä muistaa joitakin yksityiskoh­tia. Keittiön liesituulettimen putken täy­tyy olla aina terästä. Kanavaston kulkies­sa kylmässä tilassa on sen eristämisestä huolehdittava, jottei kondenssivesi ker­ry putkistoon ja aiheuta kosteusvaurioi­ta rakenteisiin.

Ilmanvaihtoon liittyviä yrityksiä:

Vallox

Uponor

Swegon Oy

Nibe