|
 Tänä päivänä miltei jokaiseen uuteen omakotitaloon tulee tulisija, kolmannekseen jopa useampi. Yli kuusikymmentä prosenttia rakentajista hankkii tulisijan varalämmittimeksi, mutta tulisijalla on monta muutakin käyttöä. Tulisija valitaan myös tunnelman luojaksi ja yhdeksi sisustuselementiksi tai avuksi ruuan laittoon. Mallistoja ja valmistajia löytyy runsaasti kuten myös eri pintamateriaaleja, mutta perinteinen tiili pitää yhä suosionsa.
Tulisija mukaan suunnitelmiin
 Kunnollinen varaava tulisija painaa tuhannesta kilosta ylöspäin ja vaatii vankan perustan, joten pohja tulee vahvistaa jo rakennusvaiheessa. Tulisijan sijoituksessa painavat sekä hyöty- että sisustusnäkökohdat. Hyötykäytön kannalta optimaalinen tulisijan paikka olisi mahdollisemman keskellä taloa. Tämä ei ole kuitenkaan välttämätöntä varsinkaan, jos tulisija ei ole talon ainoa lämmön lähde.
Mitä suurempi lämmitettävä tila on, sitä suurempimassainen ja tehokkaampi tulisija tarvitaan. Liian pientä tulisijaa joudutaan lämmittämään liikaa, jolloin sen käyttöikä lyhenee ja rikkoontumisvaara kasvaa. Toisaalta liian suurtakaan tulisijaa ei kannata hankkia, sillä suuri maksaa enemmän, vie paljon tilaa, ja huonetila tulee helposti liian kuumaksi.
Jos tulisijan luukun edusta on palavaa materiaalia, tarvitaan luukun eteen lattialle palamattomasta aineesta tehty suoja. Suojan koko määräytyy luukun leveyden mukaan, mutta sen on oltava kuitenkin kooltaan vähintään 400 x 600 mm. Suojan voi tehdä keraamisista laatoista tai käyttää valmiita tai teetettyjä eduspeltejä. Näiden suojien yleisimmät materiaalit ovat sinkitty levy, kupari-, messinki- sekä alumiinilevy ja RST-teräs.
Markkinoilla riittää valikoimaa
Tulisijan voi hankkia pakettiratkaisuna, jolloin toimitukseen kuuluvat tarvikkeet ja pystytys. Samoin se voidaan tehdä paikan päällä kappale kappaleelta tai käyttää elementtiosia. Nopeimmillaan tulisija on valmis kokonaisuus, joka vain liitetään hormistoon. Takan voi myös tehdä itse, mutta on muistettava, että tulisijan muuraus vaatii huolellisuutta; mitoitus vaikuttaa vetoon ja hyötysuhteeseen, materiaalien lämpöeläminen ja kestävyys on osattava huomioida, ja myös ulkonäkö tulisi saada siedettäväksi. Parempi on luottaa ammattimiehen apuun.
Tuttu tiili
Liki puolet tulisijoista on tiilipintaisia joko rapattuina tai puhtaaksi muurattuina. Tiili on suosittu kaikissa tulisijatyypeissä, mutta varsinkin avotakat tehdään pääasiassa pelkästään tiilestä. Omakotitaloissa suositellaan, että tulisija muurattaisiin ns. kuorimuurauksella. Tässä nimensä mukaisessa tavassa tulisijan ympärille muurataan kuoriosa, joka lisää varaavaa massaa, hidastaa lämmönluovutusta ja alentaa pintalämpötilaa. Kuori ei myöskään elä lämmönvaihteluista niin kuin kuumemmat sisäosat. Tämän vuoksi kuoriuuni voidaan päällystää myös luonnonkivellä tai keraamisilla laatoilla.
Hyvän muurarin käsistä syntyy näyttäviä ja hyvinkin monimuotoisia tulisijoja. Kuoren ulkonäköön voidaan vaikuttaa tiilien tyypin ja värin sekä saumauksen ja pintakäsittelyn valinnan avulla. Tiilitakan voi muurata myös valmispaketeista, jotka sisältävät kaikki tarvittavat osat jopa valmiiksi leikattuja tiiliä myöten. Markkinoilla on myös valmiita sydänosia, joiden ympärille tiilet muurataan, ja näin nopeutetaan ja helpotetaan muuraustyötä.
Vuolukivi
Vuolukivi on toinen valtamateriaali, tosin sen suosio on hieman hiipumassa. Suosion lasku onkin aktivoinut valmistajat kehittämään laajempia ja näyttävämpiä tulisijamallistoja. Erityisesti takkojen ulkonäkö ja mallistojen laajuudet ovat kehittyneet myönteiseen suuntaan. Vuolukiviset tulisijat toimitetaan tavallisimmin asennettuina. Pohjan on oltava riittävän luja, jotta se kestää tuotteen painon, ja sen pitää olla ehdottoman suora. Tavallisimmin vuolukivilaatat liimataan toisiinsa kiinni, jolloin mitään korjauksia saumojen avulla ei voida tehdä. Ammattitaitoinen vuolukivimuurari kokoaa isonkin tulisijan päivässä. Tulisijavaihtoehtoja löytyy eri valmistajilta kymmenittäin, ja tuotteista on mahdillisuus tilata myös yksilöllisesti suunniteltuja tulisijoja.
Keraaminen pinta
Keraamiset laattapinnat tarjoavat rakentajien mielestä ulkonäöllisesti kaikkein parhaimmat vaihtoehdot. Toisaalta valintaan vaikuttavat myös pinnan helppo puhdistettavuus ja sopivuus muuhun sisustukseen. Klassillisen kaakeliuunin lisäksi keraaminen pinta on löytänyt tiensä myös muihinkin ratkaisuihin kuten tiilisiin kuorimuureihin ja vuolukiveen. Teollisesti valmistetut keraamiset tulisijat ovat pakettiratkaisuja, jotka asennetaan tehtaan toimesta. Asennus vie päivän tai pari mallista riippuen. Valikoimista löytyy useita ulkonäöltään ja lämmityskyvyiltään erilaisia malleja.
Kevyttulisijat usein metallia
 Markkinoilla on myös tulisijoja, jotka ovat niin keveitä, että ne voidaan sijoittaa vaikkapa puisen välipohjan päälle. Valikoimiin kuuluu yleensä metallisia takkoja ja kamiinoita, tosin niiden pinnassa voi olla myös kiveä tai keramiikkaa. Kevyttulisija ei luonnollisestikaan ole varauskyvyltään kovin suuri, pahimmassa tapauksessa se kylmenee heti, kun tuli pesässä on sammunut. Kevyttulisija sopii kohteisiin, joihin ei voida asentaa painavaa lämmönlähdettä tai joissa halutaan luoda vain tunnelmaa. Lisäksi markkinoilla on keveitä, massatäyteisiä ja yleensä peltikuorisia takkauuneja, joiden lämmönvarauskyky on huomattavasti parempi kuin kevytulisijojen. Tuotteet ovat edullisia, nopeasti asennettavia ratkaisuja.
Takka-uuni yleisin tulisija
Yleisin vaihtoehto uusissa omakotitaloissa on varaava takka ainakin osana järjestelmää, koska takan voi yhdistää myös kokonaisuudeksi leivinuunin kanssa. Takka-leivinuuniyhdistelmän valitsee noin kolmannes rakentajista.
Takkauunissa yhdistyy perinteisen pystyuunin  tehokas vastavirtausperiaate ja lasin takana tunnelmaa luova tuli. Hyötysuhde on korkea, parhaimmillaan jopa 80–90 %. Takkauuni luovuttaa lämpöä pitkään, jopa puolesta vuorokaudesta kahteen lämmityksen jälkeen. Takkauunin voi varustaa niin sanotulla kesäpellillä, joka avaa ja sulkee tulipesästä suoran yhteyden savukanavaan. Tällöin kesäaikaan pelti voidaan avata ja pesässä pitää tulta huonetilan silti kuumenematta liikaa.
Leivinuuni
Leivinuuni tai se yhdistettynä johonkin muuhun tulisijaan tulee lähes puoleen uusista omakotitaloista. Leivinuuni ei ole ainoastaan lämmönlähde vaan se on hyödyksi osana ruuanlaittoa. Pitkän lämmönluovutuskyvyn ansiosta monet ruuat ovatkin parhaimmillaan leivinuunissa valmistettuina.
Leivinuunissa poltetaan puut kiviarinalla. Palamisen jälkeen hiilet ja tuhka poistetaan hiililuukkuun, ja kuumennettu arina on käyttökunnossa monta tuntia. Leivinuuninkin saa varustettuna lasiluukulla, jolloin tunnelmallinen tulen loimu tulee esiin uunia lämmittäessä.
Avotakka
 Avotakka ei sovellu varsinaiseksi lämmönlähteeksi, koska se luovuttaa lämpöä ainoastaan, kun siinä palaa tuli. Käyttötarkoitukset jäävätkin vain sisustukseen, tunnelmallisuuteen ja makkaran paistoon.
Avotakka tehdään pääasiassa tiilestä puhtaaksi muurattuna tai rapattuna. Avotakan voi mahdollisesti myöhemmin varustaa metallisella takkasydämellä, jolloin sen hyötysuhdetta voidaan jonkin verran parantaa. Avotakan valitsee noin 3 % rakentajista.
Pellettitakka
Oman ratkaisunsa muodostavat pellettitakat. Niiden hyvinä ominaisuuksina voidaan mainita jälkikäteen tapahtuvan asennuksen mahdollistava keveys sekä helppokäyttöisyys ja mahdollisuus automatisointiin. Takka toimii siten, että polttoainesäiliöstä on automaattinen syöttö tulipesään. Tulen sytyttäminen käy helposti nappia painamalla, ja jo 25 kg:n säiliöllä lämmittää useita päiviä. Pellettitakka on pieni, mutta tehokas. Savupiipuksi riittää kevythormi, jonka sijoittelu antaa paljon mahdollisuuksia ja joka on helppo asentaa myös jälkikäteen. Pelletit ovat suurienergisiä, puupurusta valmistettuja paloja, jotka ovat kuivia ja tasalaatuisia. Ne toimitetaan helposti varastoitavissa piensäkeissä, mutta niitä on myös saatavana suursäkeissä ja irtotavarana. Pellettitakkojen hyvin alkanut suosio on viime vuosina taantunut lähes olemattomiin.
Tulisijavalmistajia:
Uunisepät
Tulikvi
Kermansavi
|
Hormit ja tulisijat 
