Suomirakentaa.fi

Neuvontaa rakentajille ja remontoijille

Vesiämpärillä järvestä vai pumpulla kaivosta

Käyttäjän arvio:  / 0
HuonoinParas 

rts_tutkii_logo_pieniTavallisimmat käyttöveden hankintalähteet vapaa-ajan asunnoilla ovat kaivo, porakaivo ja pintavedet. Järvet, joet ym. vastaavat ovat mainioita vedenlähteitä esim. rakennusaikaiseen tarpeeseen, ja niiden vettä voi käyttää mm. peseytymiseen ja puutarhan kasteluun. Talousveden, jota käytetään ensisijaisesti ruokatalouteen, tulee olla parempilaatuista, ja sen tyypillisiä hankintalähteitä ovat kaivo ja porakaivo. Ruokavesi toisinaan myös tuodaan astioissa mökille. Mökkikäyttöön suositellaan ruostumattomalla pumpunpesällä varustettua pumppua, jolloin saadaan aina kirkasta vettä käyttöön. Valurautapesäisestä pumpusta irtoaa aina jonkin verran ruostetta, jos se on käyttämättömänä viikon tai kaksi.

vesimprilljrvest1

Kaivovesi on pohjavettä

Kaivosta saatava pohjavesi on sade- ja sulamisvesistä maaperään imeytynyttä, maaperän huokosissa ja kallioperän raoissa kulkevaa vettä. Kun vesi suodattuu maakerrosten läpi, se puhdistuu, ja samalla siihen liukenee erilaisia aineita. Pohjaveden muodostumisalue on yleensä kaivon yläpuolisessa maastossa tai tasaisella maalla kaivon ympärillä, ja se voi ulottua jopa satojen metrien päähän. Kallioporakaivon pohjaveden muodostumisalue voi ulottua paljon pidemmällekin.

Maaperän vaikutus pohjaveteen

Parhaita paikkoja perinteiselle rengaskaivolle ovat rinteiden alaosat, missä pohjavesi purkautuu lähteinä tai sitä tihkuu kosteikoille. Hiekka- ja soramailla pohjavettä on runsaasti, ja se on yleensä hyvälaatuista. Moreenimaissa pohjaveden pinta voi alentua kuivana aikana jopa metrejä normaalitasostaan, mikä pitää ottaa huomioon kaivoa rakennettaessa. Rengaskaivoa ei tule kuitenkaan sijoittaa maaston alavimpaan kohtaan, koska sade- ja sulamisvedet kertyvät sinne. Huonokuntoiseen kaivoon valuu maan pinnalta vesiä, joiden vaikutus näkyy usein veden värillisyytenä ja sameutena. Huonokuntoinenkin kaivo kannattaa kunnostaa, jos vettä on riittävästi, ja kaivoveden huono laatu johtuu vain maan pinnalta kaivoon valuneista vesistä. Jos pohjaveden likaantumisen syytä ei voida poistaa, täytyy rakentaa uusi kaivo paremmalle paikalle. Hyvää kaivon paikkaa kannattaa etsiä mahdollisuuksien mukaan kauempaakin luonnontilaiselta alueelta, jossa ei ole likaantumisriskiä. Yhteiseen vesijohtoverkkoon liittyminen on usein suositeltavin ratkaisu. Jos tämä ei ole mahdollista, eikä omalta maalta löydy kunnollista kaivonpaikkaa, kannattaa harkita naapureiden kanssa yhteisen kaivon rakentamista. Naapurin maalle kaivon voi rakentaa asianmukaisen, kirjallisen sopimuksen perusteella. Joissakin harvoissa tapauksissa voi tulla kysymykseen vedenotto-oikeuden ratkaiseminen vesilain mukaisella menettelyllä. Kuivuuden aiheuttaman huonon pohjavesitilanteen aikana kaivonomistajat voivat harkita seuraavia toimenpiteitä: vedenkulutuksen vähentäminen, kaivon kunnostaminen ja syventäminen tai kokonaan uuden kaivon tekeminen, yhteyden rakentaminen vesilaitoksen verkostoon tai veden kuljetus muualta. Tällöin veden varastointi säiliöön olisi parempi ratkaisu kuin sen tuominen kaivoon.

vesimprilljrvest2

Kaivoveden laatu tutkittava

Pohjaveden luontainen laatu vaihtelee huomattavasti. Vesi voi olla paikoitellen epäterveellistä johtuen maa- ja kallioperässä luonnostaan olevista aineista, joita ovat mm. radon, uraani, arseeni ja fluoridi. Ihmisen vaikutuksesta maaperään pääseviä aineita ovat esim. lannoitteiden nitraatit, torjunta-aineet, ulosteperäiset bakteerit ja virukset. Veden liiallinen happamuus eli alhainen pH sekä suuret rauta- ja mangaanipitoisuudet ovat kaivoveden yleisimpiä ongelmia. Myös eläinten ulosteista voi taudinaiheuttajia päästä kaivoon. Kaivoveden pitää olla terveydelle vaaratonta. Kaivon kunto on tarkastettava vuosittain, ja kaivoveden laatu on hyvä tutkittaa kolmen vuoden välein, vaikkei maussa huomaisikaan mitään poikkeavaa. Ennen näytteenottoa kannattaa pyytää ohjeet kunnan terveystarkastajalta tai vesinäytteitä tutkivalta laboratoriolta. Viranomainen analysoi näytteen ja antaa lausunnon sekä toimenpide-ehdotukset, mikäli haitallisia aineita ilmenee. Jos esiintyvien haitallisten aineiden pitoisuudet ylittävät talousvedelle asetetut rajat, voidaan aineet suodattaa pois vedestä.

Kaivoveden laatuvaatimukset

vesimprilljrvest3Jos vesiastian päälle tulee öljymäinen sateenkaaren väreissä hohtava kalvo, on vedessä todennäköisesti rautaa. Rauta aiheuttaa makuhaittoja, värjää veden ruskeaksi ja aiheuttaa ruskeita värjäytymiä esim. kaakeleihin. Jos vedessä on lisäksi mangaania, vesi voi tuoksua epämiellyttävälle. Hajuhaittoja aiheuttaa porakaivoissa myös rikkivety. Tällöin vesi tuoksuu keitetylle kananmunalle. Hapan vesi voi väriltään ja hajultaan vaikuttaa hyvälaatuiselta. Ensihavainnot syntyvät, kun esim. pesuhuoneen posliinit tai vaaleatukkaisten vedenkäyttäjien hiukset värjäytyvät vihreiksi. Tällainen pH-arvoltaan alhainen hapan vesi syövyttää metalliputkia, ja kupariputkista veteen liukeneva kupari aiheuttaa vihertäviä värjäytymiä. Metalliosien syöpymistä aiheuttaa myös veden suuri kloridipitoisuus eli veden suolaisuus. Suola voi olla peräisin läheisen tien suolaamisesta tai rannikolla merivedestä. Veden liiallista happamuutta voidaan poistaa esim. laittamalla kaivon pohjalle kalkkikivikerros tai hankkimalla veden happamuutta poistava käsittelylaite. Tarkempia tietoja kaivovedestä tutkittavista aineista, niiden ominaisuuksista ja aiheutuvista haitoista löytyy Suomen Ympäristökeskuksen (SYKE) kotisivuilta osoitteessa www.ymparisto.fi sekä SYKE:n julkaisemasta Hyvä Kaivo -esitteestä.

Talousveden suodatinkäsittely

Yleisimpiä kaivovesien laatua heikentäviä elementtejä ovat rauta, mangaani, happamuus ja humus. Viime aikoina on kiinnitetty enemmän huomiota myös korkeisiin nitraatti-, arseeni-, fluoridi- ja radonpitoisuuksiin. Kesämökeillä tilat ovat useimmiten pieniä, ja suodattimen toimintaympäristö on muutenkin erilainen. Mökillä ei olla päivittäin ympäri vuoden, jolloin esim. automaattinen vastavirtahuuhtelusuodatin ei välttämättä ole paras vaihtoehto, koska huuhteluvesi kuormittaa ”turhaan” jäteveden käsittelyä. Mökkejä varten on kehitetty suodatinmallisto, joka ei tarvitse toimintaansa sähköä, vastavirtahuuhtelua tai muuta varsinaista huoltoa. Suodattimet ovat lämpöeristettyjä, ja asennuspaikkana voi toimia vaikka saunan lauteiden alle jäävä tila. Suodatusmateriaaleina käytetään mm. hopeoituja aktiivihiiliä, joihin epäpuhtaudet absorboituvat suodattimen sisällä. Ainoa huoltotoimenpide on suodatusmateriaalitäytteen vaihto noin 1–2 vuoden välein.

Avokaivon rakentaminen

Kuilu- tai rengaskaivon keskimäärin 5 metriä syvä kaivanto vaatii kaivurin käyttöä. Kaivetun kuilun tukirakenteet tehdään nykypäivänä betonirenkaista tai betonivalulla. Kaivon syvyys ja halkaisija riippuu pohjaveden pinnan tasosta. Rengaskaivon syvyys saattaa yltää jopa 20 metriin, ja halkaisijan pituus vaihtelee 1–2 m:n välillä. Vesi tulee kaivoon pohjan kautta, ja kaivon pohjalle sijoitettu suodatinsora suodattaa maaperän oman hienoaineksen pois vedestä. Hiekka- ja soramailla suodatinkerros ei ole välttämätön. Betonista tehty tiivis kuiluosa estää pintaveden pääsyn kaivoon. Pintaveden valuminen voidaan estää myös rakentamalla kaivon yläosa riittävästi, n. 50 cm, maanpinnan yläpuolelle ja muotoilemalla kaivon ympäristö siten, että sadevedet valuvat kaivosta poispäin. Avonaiseen kaivoon tehdään kansi betonirakenteista. Kaivon kannen tulee olla tiivis ja varustettu tuuletusputkella, jotta sinne ei pääse roskia ja pieneläimiä. Rengaskaivon rakentaminen on yleensä porakaivoa edullisempi vaihtoehto, porakaivon kustannukset tosin riippuvat maaperän ominaisuuksista.

vesimprilljrvest4

Porakaivo syvälle maaperään

Porakaivon rakentaminen on vaihtoehtoinen ratkaisu, jos maaperäolosuhteista johtuen rengaskaivon rakentaminen ei ole mahdollista. Porakaivosta saatavan veden tuotto on tasainen ympäri vuoden. Vettä löytyy joka paikasta, kun porataan tarpeeksi syvälle. Kallioon poratun reiän syvyys voi olla jopa 150 m, mutta tavallisesti vettä löytyy jo vajaassa sadassa metrissä. Porareiän syvyys määritellään yleensä veden laatuun liittyvillä näkökohdilla. 60–70 metrin syvyydestä löytyy puhdasta pohjavettä, josta epäpuhtaudet ovat suodattuneet maaperään. Poraussyvyyttä ei siis määritellä veden saatavuuden kannalta, sillä veden tulo voidaan tarvittaessa varmistaa porareikää ympäröivän kallioperän vedenpainehalkaisulla. Porausyritys antaa “vesitakuun”, maksimiporaussyvyyden, jolloin myös annettu urakkahinta pätee. Porareikä tiivistetään huolella pintavesitiiviiksi ja kaivo pyritään sijoittamaan hieman korkeammalle paikalle, jottei maastoon imeytyvä pintavesi pääse heikentämään porakaivon veden laatua.

Käyttöveden siirtojärjestelmät

Sähköistämättömissä loma-asunnoissa talousvesi voidaan pumpata kaivosta mekaanisen käsipumpun avulla. Ympärivuotiseen käyttöön suunniteltu jäätymätön pihakaivopumppu takaa veden saannin sydäntalvellakin. Jäätymisvaaran uhatessa pumppu on tyhjennettävä vedestä, sillä jäätyessään pumppu saattaa haljeta. Käsipumppu voidaan varustaa letkuliittimellä, jolloin pumpattava kantovesi voidaan siirtää kauemmaksi, jopa kaivon ja pumpun sijaintipaikkaa ylemmäksi. Sähkön yleistymisen myötä veden siirto hoidetaan yleensä moottoroidulla pumpulla. Pumppujen valinta kannattaa tehdä harkiten. Pumppujen käyttöikä riippuu valmistusmateriaalin ja laadun lisäksi huolto- ja varaosapalvelusta. Pienenkin osan rikkoutuminen voi tehdä pumpun käyttökelvottomaksi, jos varaosia ei saada. Jos joudutaan ostamaan useita halpoja pumppuja kesäkautena, kustannukset voivat nousta moninkertaisiksi laadukkaisiin pumppuihin verrattuna.

vesimprilljrvest5

Vesiautomaatti yleisin avokaivoissa

Perinteisissä avokaivoissa voidaan käyttää tavanomaista vesiautomaattia. Vesiautomaatit ovat käytetyimpiä pumppuja sähköistetyissä vapaa-ajan asunnoissa. Tarjolla on säiliöllä, virtauskytkimellä tai pelkällä katkaisijalla varustettuja pumppuja. Mökkikäyttöön riittää usein pienitehoinen vesiautomaatti varustettuna esim. 800 W:n moottorilla ja 25 litran säiliöllä. Imukorkeus, siirtomatka, haluttu vesimäärä ja vedenpaine sekä mökin varustetaso (mahdollinen lämminvesivaraaja, useampi vesipiste jne.) on luonnollisesti otettava huomioon pumppua valittaessa. Kannattaa myös ottaa huomioon mahdolliset tulevaisuuden vedentarpeet, jottei heti tarvitse ostaa uutta, tehokkaampaa pumppua, mikäli varustetaso muuttuu oleellisesti. Mökkipumput voidaan asentaa lämpimään tilaan tai ulos, mutta ne on suojattava sateelta. Pumppu on myös muistettava tyhjentää ajoissa, ettei se pääse jäätymään syksyn pakkasilla. Asennuksessa on muistettava, että kaikkien kuiva-asenteisten pumppujen imuputket pitää aina varustaa pohjaventtiilillä.

Uppopumppu kaivoon ja järveen

Uppopumppu on aina varma ja todella helppokäyttöinen ratkaisu myös järviveden pumppaamiseen. Uppopumppu on äänetön, eikä se pääse jäätymään veden alla. Pumppu pitää muistaa suojata riittävän tiheällä verkolla karkeata roskien suojausta varten, jottei pumpun oma tiheä suodatin tukkiinnu liian helposti. Pumppuja valmistetaan myös ruostumattomasta materiaalista. Tällainen pumppu on pitkäikäinen, ja sen käyttö tulee edulliseksi. Tavallinen uppopumppu soveltuu veden siirtoon esim. astiaan, eikä sitä näin ollen pystytä liittämään vesijärjestelmiin. Laadukkain järjestelmä avokaivoihin saadaan asentamalla kaivoon paineuppopumppu ja sisätilaan painesäiliö ja automatiikka. Mökillä voidaan käyttää myös paineuppopumppuja, joissa painekello on liitetty valmiiksi pumppuun. Tosin näiden käytössä ilman säiliötä tapahtuu helposti paineisku hanaa aukaistaessa. Koko vesijärjestelmän tulee olla paineistettu, jotta se toimisi. Tällöin pumpputyypin ja vesisäiliön valinta on ratkaistava yhdessä. Porakaivosta vesi pumpataan porausreikään upotettavalla porakaivopumpulla. Pumpun teho määritellään kaivon tuoton, vesipinnan korkeuden ja ennen kaikkea kulutustarpeiden mukaan. Kaivon syvyydellä ei sen sijaan ole ratkaisevaa merkitystä pumpun kapasiteettia mitoitettaessa. Pumpun ylimitoituksella ei saavuteta mitään hyötyjä. Vesitalouden toimivuus turvataan hyvällä suunnittelulla sekä oikein mitoitetuilla ja laadukkailla laitteilla. Parhaimmillaan voi oikein mitoitetun ja laadukkaasta materiaalista valmistetun porakaivopumpun käyttöikä olla oikein huollettuna 30–40 vuotta.

Lämpimän käyttöveden tuottaminen ja mitoitus

Sähköistetyissä olosuhteissa lämmintä käyttövettä tuotetaan lämminvesivaraajan avulla. Myös aurinkoenergiaa voidaan valjastaa lämpimän käyttöveden tuotantoon. Varaajia on tarjolla erilaisiin käyttötarkoituksiin, laitevalintaan vaikuttavat veden tarpeen lisäksi sijoituspaikka sekä käytettävän veden ominaisuudet. Normaaleissa asuinolosuhteissa suomalaiset kuluttavat kesimäärin 155 litraa vettä vuorokaudessa, kulutuksen vaihteluväli on 60–270 l/vrk. Mökkiolosuhteissa kulutus on varustetasosta riippuen haarukan alapäässä, lämminvesivaraajan kapasiteettia valittaessa kulutuskeskiarvo on kuitenkin hyvä lähtökohta. Käyttövesijärjestelmän eristys kannattaa tehdä laadukkailla materiaaleilla. Kosteusvahdin tai -mittarin avulla voidaan valvoa mahdollisten kosteusvaurioiden syntyä, niitäkin jotka eivät heti ole nähtävillä.

vesimprilljrvest6

Vesilinjat komposiitilla

Ennen putket olivat sinkittyä teräsputkea ja lämmityslaitteissa ”mustaa” teräsputkea. Sinkityksestä huolimatta veden happi syövyttää ajan myötä vesijohdon puhki, tai se tukkeutuu. Lämmitysjärjestelmän vesi ei sisällä happea, ja siksi putkiston käyttöikä onkin huomattavasti pidempi. Myöhemmin sinkitty putki sai väistyä kuparin tieltä. Osaksi kuparia käytetään vieläkin, mutta nykyään sen pinta on muovitettu tai niklattu, jottei kuparin pinta tummuisi. Lähes samaan lopputulokseen päästään myös maalamalla. Kuparin käyttöä vähentää myös korkea raaka- aineen hinta. Nykyisin muovi on raaka-aineena syrjäyttänyt vanhat putkimateriaalit. Muovin etuina ovat keveys, pitkät yhtenäiset vedot ja se, ettei materiaalista irtoa makuja käyttöveteen. Muoviakin yleisempiä ovat komposiittiputket, joissa kahden muovikerroksen välissä on alumiinijäykiste. Komposiittiputkien ulkokuoret ovat valmiiksi pinnoitettuja ja ne ovat väriltään valkoisia. Sisäpuolen muovipinnoite takaa, ettei veteen tartu sivumakuja. Järjestelmän etuina ovat myös helppo asentaminen ja taivuttaminen. Komposiittiputkiin tarvitaan omat liittimensä ja työkalunsa, joiden ansiosta ammattitaitoinen asentaja tekee työn nopeasti ja jälki on kerralla siistiä. Välttämättä mitään kotelointia ei siis tarvitse tehdä. Happivapaana putkena komposiitti sopii myös lämmitysjärjestelmiin. Nykyään noin 90 % putkitöistä tehdään tällä järjestelmällä. Uusiin vesijärjestelmiin asennetaan nykyään usein myös varoautomatiikka. Kosteusvahdin avulla voidaan valvoa mahdollisten vuotojen syntyä, niitäkin, jotka eivät ole nähtävillä. Automatiikan ansiosta ei asujan tarvitse olla edes paikan päällä, vaan vikatilanteesta kertova hälytys voidaan ohjata esim. kännykkään.

uponorlogo