suomirakentaa.fi

Loma-asuntojen lämmöneristysratkaisuja mietittäessä kannattaa ottaa huomioon myös tu­levaisuuden käyttötarkoitukset. Jos rakennusta halutaan joskus käyttää myös talvisaikaan, on tämä syytä huomioida jo rakennusvaiheessa. Voimassa olevien lämmöneristysmääräysten mukaan on ympärivuotiseen käyttöön tarkoitetut loma-asunnot eristettävä noudattaen sa­moja normeja kuin omakotitalotkin. Kesäkäyttöön tarkoitettuja mökkejä määräykset eivät koske. Lämpöhirsi on oiva ratkaisu silloin, kun halutaan hirsinen ulkonäkö, mutta samalla hyvä eristevahvuus.

Talviasuttava mökki eristettävä kuin omakotitalo

Uudet määräykset asettavat eri raken­nusosille aikaisempaa tiukemmat lämpö­läpäisykertoimet (= u-arvo). Nämä raja-arvot saavat kuitenkin jossain rakennus­osissa ylittyä, jos heikompaa eristyskykyä kompensoidaan määräyksiä paremmalla ratkaisulla jossakin muussa rakenteessa. Ratkaiseva on koko rakennuksen läm­mönläpäisevyys, joka ei saa muodostua heikommaksi kuin mitä määräysten mu­kaisilla minimiratkaisuilla saataisiin ai­kaan.

Rakennuksen lämmönläpäisylaskelmat tehdään tapauskohtaisesti, koska loppu­tulokseen vaikuttavat sekä eri rakennus­osien pinta-alat että käytetyt materiaalit ja rakenneratkaisut. Yleisesti käytetyille rakennusmateriaaleille ja eristeille on olemassa ns. normaaliset lämmönjohta­vuusarvot. Nämä arvot ja rakenteissa käytetyt ainevahvuudet ovat tärkeimpiä laskennassa käytettäviä muuttujia. Lisäk­si huomioidaan mm. ilmasulkujen, esi­merkiksi höyrysulkumuovin, ja tehok­kaan lämmöntalteenotolla varustetun il­manvaihdon vaikutukset.

Kompensoimalla kohtuullisiin seinäpaksuuksiin

Kompensointimahdollisuus on hyödylli­nen erityisesti massiivihirsirakennuksis­sa, joissa rakennusosittaisten raja-arvo­jen läpäiseminen vaatisi selvästi nykyistä järeämpien hirsien käyttöä. Aivan mitä tahansa hirttä ei kuitenkaan voi käyttää, talviasuttava mökki vaatii vähintään 180 mm höylähirren tai 210 mm pyöröhirren käyttöä.

Ulkoseinien heikompaa lämmöneris­tystä voidaan korvata esimerkiksi suu­rentamalla yläpohjan tai alapohjan eris­tepaksuutta. Mikäli ulkonäköä ei haluta muuttaa, voidaan asentaa paremmin läm­pöeristetyt ikkunat ja ovet. Samoin voi­daan lisäeristää ne seinän osat, jotka ei­vät näy, kuten kosteiden tilojen seinät, kiintokalusteiden taustat ja varastohuo­neiden seinät. Yksi varteenotettava keino on ilmastoinnin varustaminen riittävän tehokkaalla lämmöntalteenottokoneella.

Soveltuvat kompensaatioratkaisut pi­tää suunnitella tapauskohtaisesti mökki­toimittajan tai rakennuksen suunnittelijan kanssa.

Lisäeristetty hirsiseinä

Hirsiseinä voidaan myös lisä­eristää, jolloin voidaan käyttää ohuempaa hirttä ja välttyä kompensaatioilta muissa ra­kennusosissa. Lisäeristetyn hirsiseinän kosteustekninen toiminta on huomattavasti monimutkaisempaa kuin mas­siivihirsiseinän.

Hirsiseinän sisäpuolinen lämmöneristäminen ei ole suositeltavaa, jos höyrysulkua ei käytetä. Sisäpuolinen läm­möneristys voidaan toteuttaa ilman höyrysulkua vain, jos lämmöneristeen paksuus on enintään 50 mm. Tällöin ra­kenteessa pitää olla sisäpuo­lella ilmansulkuna bitumipa­peri tms. Kun sisäpuolinen lämmöneriste on paksumpi kuin 50 mm, on käytettävä riittävän tiivistä höyrynsulkua. Jos käytetään tuuletusrakoa eristeen ja hirren välissä, hir­ren lämmöneristävyyttä ei voida käyttää hyödyksi raken­nuksen lämmöneristämisessä.

Käännetty rakenne eli ul­kopuolinen lisäeristys on kos­teustekniseltä toiminnaltaan ongelmaton, koska tällöin hir­si on rakenteen lämpimällä eli kuivemmalla puolella. Tällai­sessa rakenteessa on läm­möneristeen ja ulkoverhouk­sen väliin muistettava jättää ilmarako, jotta eristeeseen mahdollisesti kertynyt koste­us pääsee kuivumaan, eikä verhouksen läpi päässyt ulko­puolinen kosteus pääse läm­möneristeeseen. Lämmön­eristeen ulkopintaan ulko­vuorauksen taakse on syytä laittaa tuulensuojalevy.

Puurankarakentei­sen ulkoseinän eristäminen

Puurankarakenteisissa ja ns. lämpöhirsiratkaisuissa käytet­tävä eristepaksuus on tapauk­sesta riippuen 100–200 mm, ja höyrysulkua tulee käyttää aina riippumatta eristemate­riaalista. Eristemateriaalina seinissä käytetään yleensä le­vymäisiä mineraalivilla-tai puukuitueristeitä. Myös mär­käpuhallettavat puukuitueris­teet ovat yleistyneet. Kuiva­puhallettaviakin eristeitä käy­tetään jonkin verran erityi­sesti elementtirakenteissa.

Yläpohjat

Yläpohjan kautta syntyvä lämpöhukka on varsin mer­kittävää, joten yläpohja kan­nattaa eristää kunnolla. Ylä­pohjan eristepaksuuden kas­vattamisen kustannukset ovat varsin vähäiset, mutta yläpohjalla saattaa olla ener­gian kulutukseen yllättävän suuri merkitys. Eristepaksuu­den kasvattaminen ei myös­kään yleensä vaadi muiden rakennusosien paksuuden kasvattamista ja on näin var­sin vaivatonta. Riittävä eriste­paksuus ympärivuotiseen asumiseen tarkoitetussa ra­kennuksessa on 300–400 mm. Yläpohjassa käytetyt eristeet ovat joko levyraken­teisia tai mattomaisia mine­raalivilla-tai puukuitueristei­tä tai puhallettavia eristeitä. Hyvin yleinen ratkaisu on asentaa eristelevy tai -matto puhallettavan eristeen alle.

Alapohjat

Alapohjan lämmöneristämi­nen vaikuttaa paitsi lämmön­hukkaan, myös lattian pinta­lämpötiloihin. Varsinkin reuna-alueiden lämmöneris­tämiseen on kiinnitettävä eri­tyistä huomiota, jotta lattiasta saadaan lämmin ja vedoton. Alapohjarakenteet jaetaan yleensä maanvaraisiin ja tuu­lettuviin, ns. rossipohjaratkai­suihin. Maanvaraisen alapoh­jan eristepaksuudeksi tulee valita 100–200 mm ja tuulet­tuvan alapohjan 200–300 mm. Kylmissä tai osan vuotta kyl­millään olevissa rakennuksis­sa routasuoja asettaa omat vaatimuksensa alapohjaperus­tukselle.

Alapohjan eristemateriaa­leina käytetään yleensä rossi­pohjan yhteydessä ja laatan päälle koolattaessa levyra­kenteisia tai mattomaisia mi­neraalivilla-tai puukuitueris­teitä. Asennettaessa eristeet betonilaatan alle eristeinä käytetään tavallisesti polysty­reeniä, polyuretaania tai ke­vytsoraa.

Eristys kannattaa suunnitella ja tehdä huolella

Oikeilla rakenneratkaisuilla ja työn huolellisuudella on suu­ri merkitys koko rakenteen toimivuudelle. Eristeet on asennettava huolellisesti, sillä tiiviys on oleellinen osa läm­möneristystä. Myös kylmäsil­toja on pyrittävä välttämään. Märkä eriste ei paljon lämmi­tä, mutta hyvä, tuulettuva ra­kenne ei kerää kosteutta. Kosteuden johtumista edes­auttaa, jos rakenne harvenee sisältä ulospäin mentäessä, eli tiiviit rakenteet ovat sisäpuo­lella ja läpäisevämmät ulko­puolella. Talon kosteustekniseen toimivuuteen liittyy oleellisena osana myös ilman­vaihto. Ilmanvaihdon tarkoi­tuksena on, paitsi vaihtaa sisäilma myös poistaa hallitusti asumisen aiheuttama liika kosteus.

Vinojen sisäkattojen yhtey­dessä erityinen huomio on kiinnitettävä tuuletuksen riit­tävyyteen onteloissa. Alhaal­la räystään alalaudoituksessa on oltava reilut raot, joista il­ma pääsee tuuletusonteloon. Eristeen ja aluskatteen välillä on oltava noin 70 mm:n tuu­letusrako, ja vastaavasti alus­katteen ja vesikatteen välillä on oltava hyvä tuuletus. On­telon ilman on päästävä pois­tumaan vapaasti esimerkiksi yläkolmion tuuletusventtii­leistä tai harjalle asetettujen tuuletushattujen kautta. Lisä­tietoja eristemääräyksistä löytyy esimerkiksi Ympäristö­ministeriön sivuilta.