suomirakentaa.fi

Suomen rannoista vain murto-osa on rakennettu. Edelleenkin suurin osa rannoistamme on rakentamatonta maa- ja metsätalousmaata. Rantojen suojelua ja rakentamisen suuntautu­mista säädellään Luonnonsuojelulailla ja Maankäyttö- ja rakennuslailla. Lakien tarkoitukse­na on estää liian tiheän ranta-asumisen syntyminen sekä turvata luonnonsuojelullisten koh­teiden ja jokamiehenoikeuksien käyttömahdollisuuden säilyminen. Lisäksi laeilla estetään vesien likaantuminen ja muu ympäristön pilaantuminen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että varmasti saa rakentaa vain kaavoitetuille rannoille, kaikki muu rantarakentaminen vaatii poikkeuslu­van. Lain voi­maantulon jälkeen lomarakentamisen profiili onkin muuttunut rajusti. Ennen vuotta 1996 noin 20 % mökeistä raken­nettiin kaavatonteille, nykyisin jo yli 65 %.

Kaava rajoittaa ja ohjaa rantarakentamista

Suomen lomarakentamisesta 90 % ta­pahtuu vesistöjen äärelle, maankäyttö- ja rakennuslain termein ilmaistuna ”ranta­vyöhykkeelle tai ranta-alueelle”. Ensiksi mainittu ulottuu yleensä 50–100 metrin, jälkimmäinen noin 200 metrin päähän rannasta. Termit ja erityisesti niiden sisäl­tö ovat lomarakentajalle sikäli merkityk­sellisiä, että näille alueille rakentamista ohjataan ja rajoitetaan kaavoituksen avulla. Lain voi­maantulon jälkeen lomarakentamisen profiili onkin muuttunut rajusti. Ennen vuotta 1996 noin 20 % mökeistä raken­nettiin kaavatonteille, nykyisin jo yli 65 %.

5000 uudismökin vuosittai­sesta volyymista puolet on täydennysra­kentamista jo rakennetuille tonteille, jot­ka eivät tarvitse uutta rantaviivaa lain­kaan. Uusille tonteille rakentaminen taas ottaa vuosittain vain noin promillen ole­massa olevasta rantaviivastamme. Todellinen uhka liian tiheästä rantara­kentamisesta koskee vain joitakin suosi­tuimpia vesistöjä.

Kaavoitusvaatimus on lisännyt ylimääräistä byrokratiaa, rajoitteita ja kustannuksia paikallisista olosuhteista riippumat­ta. Häviäjiä ovat sekä haja-asutus- että kaava-alueelle rakentamista suunnittele­vat perheet. Poikkeusluvan saaminen ha­ja-asutusalueella sijaitsevalle yksittäiselle tontille vaatii paljon aikaisempaa enem­män aikaa, vaivaa ja rahaa. Toisaalta kaa­vavaatimus tuo keinotekoista niukkuutta lomakiinteistöjen markkinoille, joka taas osaltaan nostaa sekä rakentamattomien kaavatonttien että rakennettujen loma­kiinteistöjen hintoja. Viime vuosina ran­taan rajoittuvien lomakiinteistöjen hin­nat ovat kallistuneet 10 % vuosivauhtia.

Yleiskaava tai ranta-asemakaava

Rakennusluvan saamiseen normaalin kunnassa tapahtuvan rakennuslupame­nettelyn kautta tarvitaan vähintään ra­kentamista ohjaava-rantayleiskaava. Ra­kentamiseen oikeuttavassa yleiskaavassa rakennuspaikkojen määrä ja sijainti osoi­tetaan kiinteistökohtaisesti, samoin kun­kin rakennuspaikan rakennusoikeus. Tä­män lisäksi kaavassa voi olla määräyksiä rakennustavoista ja jätevesien käsittelys­tä. Rantayleiskaavan laatii kunta.

Kaava voi olla myös ranta-asemakaava, joka laaditaan tyypillisesti tonttien myyn­tiä suunnittelevan maanomistajan aloit­teesta, kun aluetta ei ole yleiskaavassa riittävän tarkasti kaavoitettu. Tässä maanomistaja vastaa tarvittavista selvi­tyksistä, kuulemisista jne. ja myös kaavan laatimisesta syntyvistä kustannuksista.

Tonttia ostettaessa on hyvä pyytää kaavaotetta, josta saa tiedot tonttia kos­kevista kaavamääräyksistä ja kaavan tark­kuudesta. Rakentamista suunniteltaessa on hyvä muutenkin olla ajoissa yhteydes­sä kuntaan, sillä kaavoituksen lisäksi myös muut rakentamista koskevat mää­räykset ja vaatimukset vaihtelevat kun­nittain. Kunnasta riippuen esimerkiksi suurin sallittu loma-asunnon pinta-ala vaihtelee 80 m2:sta 150 m2:een.

Kaavan ulkopuolella vaaditaan poikkeuspäätös

Kaavan ulkopuolella tapahtuvan rakenta­misen poikkeuspäätöskäsittely menee ai­na alueellisiin ympäristökeskuksiin tai suurimpien kaupunkien osalta ympäris­töministeriöön. Samoin käy silloin, jos halutaan rakentaa olemassa olevan kaa­van vastaisesti. Anojalle myönteinen pää­tös edellyttää, että hanke ei saa aiheuttaa haittaa kaavoitukselle eikä vaikeuttaa luonnonsuojelun tavoitteiden saavutta­mista. Poikkeuspäätöksen yhteydessä ar­vioidaan, miten hankkeen toteuttaminen vaikuttaa mm. vapaan rannan määrään ja yhtenäisyyteen, maisemaan ja luonnon­arvoihin, vesistön tilaan ja virkistysmah­dollisuuksiin. Arvioinnissa on otettava huomioon eri maanomistajien tasapuoli­nen kohtelu. Jos jollekin alueelle näyttäi­si muodostuvan tiheää loma-asutusta, tarvitaan kunnalta kaavoitusta tai kunta voi vaatia sitä alueen maanomistajilta.

Myös kunta voi jossain tapauksissa anoa ranta-alueille vapautusta kaavoituk­sesta. Tämä on mahdollista silloin, jos tie­tylle ranta-alueelle ei kohdistu normaalia suurempaa rakentamispainetta eikä es­teenä rakentamiselle ole ympäristösuo­jelullisia perusteita. Ympäristökeskus jo­ko hyväksyy tai hylkää tämän hakemuk­sen. Menettely vaatii kunnalta jatkuvaa aktiivisuutta, sillä päätös on uusittava kuuden vuoden välein.

Kuva: Kontio

Minimietäisyydet muistettava

Rantamökkien rakentamisen minimietäi­syydet ja pinta-alaehdot vaihtelevat kun­nittain. Juuri missään ei mökkiä saa ra­kentaa 20 metriä lähemmäksi ran­taa, mutta saunamökin (yleensä maksi­missaan 20 m2, joissakin kunnissa 25 m2) voi yleensä tehdä lähemmäksikin. 50-lu­vun tyyppinen kivijalkaa huuhteleva ra­kennustapa ei kuitenkaan enää onnistu, sillä etäisyyden rantaviivasta tulee olla saunassakin yleensä vähintään 10 metriä. Myös rantaviivan pituuden tulee olla riit­tävä, monissa kunnissa rantaviivan mini­mimitta on noin 40–50 metriä ennen kuin lupa rakentamiseen voidaan myön­tää. Lähellä rantaa olevien vanhojen ra­kennusten tai niiden pohjien hyväksikäy­töllä ei pystytä kiertämään minimietäi­syyksiä, koska uudisrakentamista koske­vat aina rantarakentamisen määräykset.

Ympärivuotinen tai vakituinen asunto rantavyöhykkeellä

Ympäri vuoden käytettäväksi tarkoitettu loma-asunto on rakennettava mm. läm­möneristävyydeltään uutta omakotitaloa vastaavaksi. Mökin rakentaminen vakitui­sesti asuttavaksi tai olemassa olevan mö­kin muuttaminen vakituiseksi asunnoksi vaatii yleensä poikkeamispäätöksen, jos alue on kaavoitettu tai lupa on alun pe­rin myönnetty vain vapaa-ajan asunnolle. Tämä johtuu mm. vakituisen asumisen suuremmasta kuormituksesta ympäris­tölle. Myös itse rakennukselle asetetta­vat vaatimukset ovat omakotitalon mu­kaisia ja näin ollen tiukempia kuin vapaa-ajan asunnoissa.

Ruoppaus ranta-alueella

Ranta-alueiden käyttökelpoisuutta pa­rannetaan esimerkiksi maisemanhoidon ja virkistyskäytön vuoksi mm. ruoppauk­sella. Ruoppauksesta saattaa kuitenkin aiheutua ennalta arvaamattomia haittoja luonnolle ja ruoppauskohteen naapuri­kiinteistöille, ja siksi työ tulee suunnitel­la ja valmistella huolellisesti. Tässä vai­heessa kannattaa suunnitteluun ottaa mukaan vesialueen omistaja, rajanaapurit ja osakaskunnan edustaja. Ruoppaus on luvanvaraista toimintaa, joten rannan pa­rantamistoimenpiteitä suunniteltaessa kannattaa olla yhteydessä ensin kunnan viranomaisiin. Vähäistä suuremmat ruop­paukset pitää lisäksi ilmoittaa ympäristö­keskukselle vähintään kuukautta ennen töiden aloittamista. Lisätietoja ranta-alu­eiden parantamisesta saa kunnan ympä­ristönsuojeluviranomaisilta ja ympäristö­keskuksista.

Laiturin rakentaminen

Laiturin rakentamisen luvanvaraisuus riippuu kunnista. Osissa kunnista suu­rehkon laiturin rakentaminen vaatii ra­kennusluvan, mutta pienemmät voidaan rakentaa ilmoitusmenettelyllä.

Rakennuskunnan omat www. -sivut ja kunnan rakennusvalvonta

www.finlex.fi

www.ymparisto.fi