Suomirakentaa.fi

Neuvontaa rakentajille ja remontoijille

Mökin perustukset

rts_tutkii_logo_pieniPerustustavan valintaa määrittävät maaperän kantavuus ja routivuus. Kantavuus vaikuttaa siihen, miten laajalle alueelle rakennuksen kuorma tulee perustusten avulla jakaa, routivuus puolestaan määrää routasuojauksen tason tai vaihtoehtoisesti tarvittavan perustamissyvyyden. Lisäksi tontin korkeussuhteet, pohjaveden korkeus, rakennuksen muoto ja rakenteet voivat vaikuttaa perustamisvalintoihin. Myös kulkuyhteydet saattavat olla lomarakennuksen yhteydessä joskus vaikuttamassa, jos mökki on saaressa, eikä esim. raskas betoniauto pääse tontille. Kalliopohja on hyvä alusta pilariperustukselle, kun taas reunavahvisteinen laatta on parempi heikosti kantavalla maalla. Jos maaperässä on radonia, kannattaa harkita tuulettuvaa alapohjaa.

 PICT0067 opt


Maaperätutkimus

Maaperän koostumus vaihtelee, joten pintamaan alla voi olla hyvinkin eri tavoin käyttäytyviä maalajikerrostumia. Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta perustussuunnittelun pohjaksi vaaditaankin maaperätutkimus.

Jos voidaan luotettavasti todeta, että rakennuspaikalla on vain kalliota tai tiiviitä karkearakenteisia maakerroksia kuten soraa, hiekkaa tai moreenia, voidaan pohjatutkimus korvata maastotarkastelulla. Tämän voi tehdä talon rakennesuunnittelija. Jos rakennuspaikka sisältää hienorakeisia maalajeja, maaperän koostumus vaihtelee, rakennus sijaitsee rinteessä tai maaperän koostumuksesta on muuten epävarmuutta, on viisasta teettää alaan hyvin perehtyneen yrityksen laatima maaperätutkimus.

Tutkimuksessa rakennuspaikan maaperä selvitetään kairausnäytteiden avulla ainakin rakennuksen nurkkien kohdilta, tarvittaessa useammasta pisteestä. Operaatiossa tutkitaan ainakin maalajit, maakerrosten paksuudet ja pohjaveden pinnan korkeus. Maaperätutkija antaa ehdotuksensa perustamistavasta. Tutkimuksen hinta vaihtelee suuresti maaperän, mittausten laajuuden yms. seikkojen vuoksi. Summittainen hinta-arvio perustutkimuksille on 500–1500 euroa.

Rakennuspohjan laatu kannattaa selvittää aikaisessa vaiheessa, mahdollisuuksien mukaan jopa jo ennen tontin ostamista.


Perustusten suunnittelu

Perustussuunnitelman tekee yleensä rakennussuunnittelija. Perustusten suunnittelussa tulee huomioida niin lujuusvaatimukset, lämmöneristävyys kuin kosteuden eristyskin. Perustamista hahmoteltaessa on huolehdittava myös siitä, että talon ympärillä oleva maa voidaan muotoilla joka puolelta talosta poispäin viettäväksi tai muuten estää valumavesien joutuminen perustuksiin.

Eräs kosteusriskin aiheuttaja on altapäin rakenteisiin nouseva vesi. Kapillaari-ilmiön aiheuttamat tihutyöt estetään käyttämällä rakennuksen alla riittävän karkeaa (6–18 mm) puhdasta sorastusta sekä salaojitusta ja esim. bitumikaistoilla tehtyjä kapillaarikatkoja perustusten ja puurungon liittymäkohdissa.

Routivilla maapohjilla täytyy rakennukseen tehdä joko riittävä routaeristys tai syväperustus, jolloin perustus ulottuu routarajan alapuolelle. Suomen oloissa routarajan alapuolelle perustaminen vaatii jo 2–2,5 metrin syvyyteen ulottuvaa perusmuuria. Kellarittomissa rakennuksissa perustuksen alle asennettava riittävän paksu ja tiivistetty täytesorastus ja eristyslevyillä tehtävä routaeristys onkin syväperustusta yleisempi ratkaisu.


Perustusvaihtoehdot

Perusmuurianturaperustus, eli kansanomaisemmin sokkeliperustus on pientaloissa yleisesti käytetty ratkaisu, joka soveltuu vähintään kohtuullisesti kantaville maapohjille. Tässä ratkaisussa tehdään ensin painoa maahan jakava ja sokkelin alustana toimiva antura. Pientaloissa leveyden tarvitsee harvoin olla yli 600 mm, kantavilla mailla usein vähempikin riittää.

Anturan voi toteuttaa teräsbetonista joko muottiin valamalla tai anturaharkoilla. Anturan muottina voi käyttää myös sokkelimuurausta varten paikalle tuotuja harkkoja perinteisen lautamuotin sijasta. Valun kuivuttua rakennusmuovilla suojatut harkot on helppo nostaa anturan päälle varsinaiseen käyttötarkoitukseensa. Varsinainen sokkeli muurataan harkoista tai valetaan betonista anturan päälle.

Jatkuvan anturan vaihtoehtona on pilariperustus. Pilariperustus tulee noin kolmannekseen uusista loma-asunnoista. Erityisesti kantaville maapohjille perustettaessa ja kevyissä rakennuksissa tämä on helppo ja edullinen vaihtoehto. Pilareita voidaan käyttää myös terassien, katosten tms. kevyiden rakenneosien perustuksissa, vaikka pääosa rakennuksen perustuksesta olisi toteutettu muulla tavoin. Pilarit voi tehdä joko betonista valamalla tai pilariharkoista. Tehtäessä valubetonista pilareita, tarvitaan muotti, jonka sisään betonimassa raudoituksen jälkeen kaadetaan. Muotin voi rakentaa laudasta tai vanerista, jolloin muotin voi purkaa betonin kovetuttua. Pilareita voi kätevästi valaa myös esim. betonisia viemäriputkia tai ilmastointi- ja rumpuputkia käyttäen. Pilariharkoista muurattaessa betonin tarve on vähäisempi, samoin muottitöitä ei juurikaan tarvita. Yleensä pilariharkkojen alle muurataan sopiva määrä harkkoja, minkä jälkeen niiden keskellä oleva reikä raudoitetaan ja täytetään betonilla.

Reunavahvistettu laatta sopii perustusratkaisuksi erityisesti silloin, kun maan kantokyky on heikohko. Jäykkä, yhtenäiseksi valettu laatta jakaa rakennuksen painon koko rakennuksen kattamalle alalle, jolloin painuminen voidaan välttää. Hyvänä puolena reunavahvistetussa laatassa on myös se, että laatta muotitetaan, raudoitetaan ja valetaan kerralla. Sokkelin teko aloitetaan betonin kuivuttua samaan tapaan kuin anturaperustuksessakin.


Tuulettuva alapohja

Alapohjan voi tehdä joko maanvaraiseksi tai kantavaksi. Jälkimmäisessä tapauksessa talon alle jää tuulettuva ryömintätila, eli rossipohja. Kantavan alapohjan voi toteuttaa joko elementeillä, paikalla valaen tai puurunkoisena. Mökkiratkaisuissa viimeksi mainittu on yleensä järkevin tapa tehdä tuulettuva alapohja. Uusista lomarakentajista noin 20 % rakentaa tuulettuvan alapohjan mökkiinsä.


Sokkelimateriaalit

Sokkeli tehdään tavallisimmin kevytsoraharkoista. Kevytsoraharkko on lämpöä eristävä, kevyt ja helposti työstettävä. Harkkosokkelissa ei tarvita muottitöitä, anturaharkkoa käytettäessä vältytään myös anturan valulta.

Muita vaihtoehtoja perusmuurin teossa ovat elementtisokkeli, lauta- tai vanerimuottiin valettu betoni, XPS, EPS-valmismuottiin valettu betoni tai muuraus käyttäen betoni- tai kalkkihiekkaharkkoja.

Sokkeli oikaistaan ja pinnoitetaan kauttaaltaan sekä kosteussuojataan maanalaisilta osiltaan. Pintavaihtoehtoina ovat esim. rappaus, maalaus tai rouhepinnoitus. Helpointa on tehdä pinnoitus tässä vaiheessa valmiiksi ennen kuin työ jatkuu sokkelista ylöspäin.

 

Routaeristys

Vesipitoinen maa-aines jäätyy rakennetussa ympäristössä jopa 2-3 metrin syvyyteen. Jäätyessään ja sulaessaan routivien maa-ainesten tilavuus muuttuu ja rakennusten ympärillä oleva maa liikkuu. Routivalla maalla on mahtava, tonnien massojen siirtävä voima.

Routaeristyksen tavoitteena on säilyttää rakennuksen ja erityisesti perustusten alla oleva maa sulana niin, ettei routiminen pääse vaurioittamaan rakennusta. Ympäri vuoden lämpimissä rakennuksissa myös alapohjan läpi karkaava lämpö auttaa asiaa. kaikissa tapauksissa perustukset kuivana pitävä salaojitus ja vettä läpäisevä sorakerros ovat tärkeä osa routasuojausta.
Kylmän rakennuksen routaeristys voidaan toteuttaa esim. asettamalla riittävän paksu eristekerros anturan alle noin 2-3 metriä rakennuksen ulkopuolelle ulottuen. Tarvittava eristyspaksuus riippuu perustamissyvyydestä ja perustusten alle sijoitetun routimattoman sorapatjan paksuudesta. Yleisimmin käytetty routaeristemateriaali on luja, vettymätön XPS-lämmöneriste tai kevytsorakerros.

Ympäri vuoden lämpimissä rakennuksissa routaeristys muodostuu sokkelin pystypintojen eristyksestä ja vaakasuuntaisesta, yleensä 1-1,2 metriä rakennuksen ulkopuolelle ulottuvasta vaakaeristyksestä. Routaeristykseltä vaadittava paksuus vaihtelee rakennuksen maantieteellisestä sijainnista johtuen. Eteläisimmässä Suomessa riittää routaeristeeksi 100 mm:n routa-polystyreeni, kun pohjoisosissa maata joudutaan asentamaan 175 mm. Rakennuksen nurkat ovat herkempiä roudan tunkeutumiselle, joten niillä kohdin eristyspaksuuksiin on lisättävä vielä noin 50 %. Eristevalmistajilta löytyy taulukot ja laskentaohjeet routaeristyksestä ja oman mökin routaeristystarve kannattaa selvittää rakennesuunnittelijan kanssa.

 

Salaojitus ja sadevesiviemäröinti pitävät perustukset kuivina

Salaojat asennetaan aina anturan tai reunavahvisteisen laatan alapinnan tasoa alemmaksi. Perustusten sisäpuolinen alue muotoillaan siten, että perustusten alle mahdollisesti päässyt kosteus johtuu helposti salaojaan. Putkituksessa käytetään 100 mm:n paksuista putkea. Asennus tehdään suorin vedoin ja kulma- tai risteämäkohdat varustetaan tarkastuskaivoin, joista myöhemmin voi tehdä tarkistus- ja huoltotyöt. Salaojan ja perustusten ympärillä käytetään raekooltaan 8-16 mm:n salaojitushiekkaa. Tarvittaessa anturan alle tehdään salaojituskerros karkeasta kantavasta murskeesta.

Perustusten yhteydessä kannatta asentaa sadevesikaivot ja –putkistot. Sadevesi- ja salaojaputkistoa ei saa yhdistää, vaan vedet johdetaan omina linjoinaan ja omine tarkastuskaivoineen purkupaikalle asti. Sadevesien poistojärjestelmään kuuluvat myös räystäiden sadevesikourut, syöksytorvet, maanpinnan muotoilu ja pintasepelöinti rakennuksen seinustoilla.

 

Radonsuojaus

Radon on huomioitava erityisesti vakituisesti asutuissa rakennuksissa, mikäli rakennus sijaitsee radonpitoisella alueella ja jos rakennuksen perustus on maanvarainen tai siinä on kellari. Huoneistoon vapautuvan kaasun määrä on suurimmillaan talviaikaan. Yksinkertaisin tapa torjua radonia on rakentaa tuulettuva alapohja. Maanvaraisissa alapohjissa radonhaittoja voi torjua esim. alapohjan tiivistyksellä.

Lue lisää

leca4

soklexlogo

cembritlogo