|
 Loma-asunnon lämmitysjärjestelmälle asetettavat vaatimukset vaihtelevat käytön mukaan. Satunnaisiin kesäkauden lämmitystarpeisiin riittää pelkkä tulisija, kylminä vuodenaikoina mökkeilyä harrastavat taas jättäytyvät harvoin pelkän puun varaan. Omia lisävaatimuksiaan asettaa se, ettei mökillä asuta jatkuvasti. Viikkoja tyhjillään olevaa rakennusta ei haluta pitää jatkuvasti asuinlämpöisenä, mutta toisaalta kylmien vuodenaikojen viikonloppukäytössä lämmön nostamisen pitää tapahtua nopeasti. Joskus peruslämmin ratkaisu on pakollinen, sillä esimerkiksi ympärivuotinen juokseva vesi mukavuuksineen vaatii lämpimän rakennuksen.
Lämmitysvalinta jo suunnitelmiin mukaan
 Rakennuksen routaeristykseenkin vaikuttaa ratkaisevasti, onko rakennus jatkuvasti lämmitetty, sillä maanvaraisella alapohjalla varustetussa mökissä jatkuvasti ylläpidettävä peruslämpö estää pakkasrintaman ulottumisen perustusten alle. Myös kosteus- ja lämpötilavaihteluista johtuva rakenteiden eläminen pysyy peruslämmitetyssä mökissä helpommin aisoissa; mm. rakoiluun taipuvainen puulattia pysyy lämpimässä rakennuksessa paremmin kuosissaan.
Lämmitysvalinnoissa alueellisia eroja
Vapaa-ajan asuntojen varustelutaso riippuu myös maantieteellisestä sijainnista. Erityisen suuri ero on etelän ja pohjoisen välillä. Lapin mökeissä on harvemmin verkkosähköä, ja lämmitys tapahtuu etelää useammin pelkästään puulla.
Vastaavasti Etelä-Suomessa verkkosähkö on muuta Suomea tavallisempaa. Loma-asunnot ovat suurempia ja usein ympärivuotisessa käytössä, joten sähkön käyttö lämmityksessä on yleisempää.
Puu ja sähkö yleisimmät
Lähes jokaiseen loma-asuntoon tulee tulisija. Nykyaikainen varaava tulisija ei vie välttämättä paljon tilaa ja riittää mainiosti täyttämään keskivertomökin lämmöntarpeet silloin, kun joku on paikalla sitä ruokkimassa. Varaavan tulisijan suurin etu on sen lämmönvarauskyky. Polttamalla 1–2 pesällistä vuorokaudessa oikein mitoitetun uunin massa pitää tilat siedettävän lämpimänä pakkaskaudellakin. Varjopuolena varaavassa takassa on sen hitaus, sillä kylmän mökin lämpötilan nosto pelkällä varaavalla takalla ei onnistu kovin nopeasti.
Ympärivuotiseen käyttöön tarkoitettu mökki onkin tavallisesti varustettu tulisijan lisäksi sähkölämmityksellä. Sähköllä pidetään yllä peruslämpöä termostaattien huolehtiessa siitä, ettei lämpötila pääse missään vaiheessa putoamaan pakkasen puolelle. Valmiiksi peruslämmin mökki saadaan nopeasti asumislämpöiseksi tulisijan tukemana. Nykyaikaisilla järjestelmillä lämmitystä voidaan ohjata jopa puhelimitse muualta käsin.
Muut lämmitysratkaisut
Mökin lämmitykseen voidaan käyttää myös kevyellä polttoöljyllä toimivia automaattikamiinoita. Nykyaikaisissa öljykamiinoissa on erillinen öljysäiliö, ja pakokaasut poistuvat ulos, eikä öljynkulutus ole kuin muutaman litran verran vuorokaudessa. Öljylämmitys toimii myös 12 V:n akulla, joten verkkosähkö ei ole välttämätöntä. Kamiinaan voidaan hankkia lisävarusteena gsm-ohjaus, jolla laitetta saa ohjattua myös muualta. Ilmalämpöpumppu on yleistynyt nopeasti pientalojen lisälämmittimenä ja on hyvä ratkaisu myös loma-asuntojen yhteydessä.
Ilmalämpöpumppu toimii lämmityslaitteena periaatteessa kuin jääkaappi väärinpäin; kompressorin avulla laite siirtää ulkoilmasta lämpöä sisätiloihin. Oikein sijoitettu ja mitoitettu ilmalämpöpumppu voi säästää lämmityssähkön kulutuksesta noin 40 %. Parhaimmillaan ilmalämpöpumppu on -10 – +10 asteen lämpötiloissa. Mitä kylmempi ulkoilma, sitä huonompi hyötysuhde laitteessa on, eikä se näin ollen sovellu jatkuvasti lämmitettävän rakennuksen ainoaksi lämmönlähteeksi. Kesällä ilmalämpöpumpun toiminnan voi muuttaa päinvastaiseksi, jolloin laite toimii sisätilojen jäähdyttimenä. Mallin valinnassa pitää huomioida mm. loma-asunnon koko ja lämmöneristys. Lisäksi kannattaa muistaa, että jäähdytyskäytössä pumpulta tarvitaan tehoa noin kaksinkertainen määrä lämmityskäyttöön verrattuna.
Kompressioperiaatetta hyödyntävät myös poistoilma- ja maalämpöpumput. Ensiksi mainittu ottaa lämpönsä koneellisen ilmanvaihdon poistolämmöstä, jälkimmäinen taas esimerkiksi porakaivosta tai joko maahan kaivetusta tai vesistöön upotetusta keräysputkistosta. Poistoilma- tai maalämpöpumput ovat loma-asunnoissa harvinaisia.
Uusimpana pelletti
Uusin tulokas Suomen puulämmitysmarkkinoilla on pelletti. Se on tiiviiksi, noin lyijykynän vahvuisiksi ”tapeiksi” muotoon puristettua puumassaa, jota voidaan käyttää sekä pellettikattiloissa että erityisissä pellettitakoissa, joista jälkimmäiset ovat yleisempiä loma-asunnoissa. Pelletti on myös ympäristöystävällinen, uusiutuva energianlähde. Pellettejä käytettäessä polttoaineen syöttö voidaan automatisoida, jolloin lämmittäminen on vaivattomampaa kuin perinteisellä klapilämmittimellä. Tuhka on puhdasta, ja sitä voidaan käyttää maanparannusaineena nostamaan maan pH:ta. Markkinoilta löytyy monen tehoisia automaattisia pellettitakkoja. Tulisijoissa pellettiä voidaan polttaa myös erilaisissa polttokoreissa. Pellettitakkojen etuina ovat myös niiden keveys ja helppo jälkiasennettavuus. Pellettijärjestelmässä suurempien alkukustannusten jälkeen polttoaineen hinta jää huomattavasti edullisemmaksi kuin sähköllä tai öljyllä lämmitettäessä, joten järjestelmä yleistynee nopeasti vapaa-ajanasuntojen lämmitysratkaisuna.
Lämminvesivaraajat
 Kesäasunnolla käyttövesi tuotetaan yleisesti lämminvesivaraajalla. Lämminvesivaraajat ovat mökkikäytössä 15–300 -litraisia, muodoltaan kulmikkaita tai lieriömäisiä. Ulkonäöltään ne ovat yleensä kalusteisiin sopivia ja väriltään valkoisia, joten ne sopivat sellaisinaan vaikkapa mökkikeittiöihin. Toinen suosittu tapa on sijoittaa säiliö lauteiden alle jäävään tyhjään tilaan, jolloin käytetään sauna-asennukseen suunniteltua lämminvesivaraajaa.
Varaajat tarvitsevat aina varolaiteryhmän. Ostohetkellä kannattaakin selvittää, kuuluuko varolaite varaajan varustuksiin, vai joudutaanko se hankkimaan erikseen. Varaajan kokoa harkittaessa ei kannata valita liian pientä laitetta. Pelkästään keittiön tarpeisiin riittää pienempikin varaaja, mutta suihkutilallisissa mökeissä 100 litran säiliö riittää tilapäisesti 1–3 hengen käyttövedelle. Suositeltavaa on hankkia heti riittävän suuri varaaja. Hankintakustannuskaan ei ratkaisevasti muutu, vaikka valitaan hieman tarvetta isompi säiliö.
Polta puuta oikein
Miltei jokaisessa uudessa kesäasunnossa on jokin puulla toimiva lämmönlähde. Toisinaan se on vain tunnelmaa luova pikku takka, varajärjestelmänä toimiva takkauuni tai varsinainen mökin lämmitysmuoto. Poltettiinpa puuta millä ratkaisulla tahansa, syntyy väistämättömästi päästöjä. Havaittavimmat näistä ovat näkyvä savu ja sen haju, joka leviää ympäristöön. Suurin osa näkyvästä savusta on kuitenkin harmitonta vesihöyryä, mutta se, mitä emme haista ja näe, onkin kaikesta vaarallisinta. Nämä pienhiukkaspäästöt voivat muodostaa asuinalueilla suurimman osan hiukkas- ja hiilivetypäästöistä. Pienhiukkaspäästörajat ovatkin tulossa lähivuosina rakennusmääräyksiin. Se, mikä sen vaikutus omakotirakentajaan tulee olemaan, on vielä epäselvää.
Puu on kotimainen, uusiutuva polttoaine. Poltettaessa puuta eivät ilmakehän hiilidioksidipäästöt lisäänny millään lailla, vaan poltto on osana luonnon omaa kulkua. Vaikkei puuta poltettaisikaan, puu aikaa myöten kuitenkin lahoaa ja hiilidioksidi vapautuu joka tapauksessa ilmakehään sitoutuakseen uudelleen kas vien yhteyttämisprosessissa. Puun poltolla vaikutamme siis myönteisesti ilmastomme tilaan ja estämme omalta osaltamme kasvihuonepäästöjen lisääntymistä.
Puhtaana palava puu on kuivaa, parhaimmassa tapauksessa ylivuotista. Kesällä pilkotun polttopuun kuivuminen kestää sateelta suojatussa ilmavassa paikassa noin kaksi kuukautta. Kuivuminen on varmempaa keväällä ja alkukesästä, jolloin ilman suhteellinen kosteus on yleensä alhainen. Vaikka puu olisi kuivaakin, olisi hyvä tuoda poltettava puu pari päivää aikaisemmin sisälle, koska kylmän puun pintaan syntyy kosteutta, mikä heikentää palamisominaisuuksia.
Polttopuu ladotaan tulisijaan mieluimmin vaakasuoraan, tosin joissakin takkamalleissa ainoana mahdollisuutena on asettaa puut pystyyn. Sopiva puiden kertamäärä on 5–15 kg, jolloin palamisajaksi saadaan noin 1,5–2 tuntia, kun tulisijaa käytetään lisälämmön lähteenä. Parhaimpia ovat halkaisijaltaan 8–10 cm:n kokoiset pilkkeet, jotka asetetaan ilmavasti siten, että suuremmat tulevat alle ja pienemmät päälle. Parhain tapa on sytyttää puut päältä, jolloin ne kaasuntuessaan palavat lähes täydellisesti. Alta sytytyksessäkin puut kyllä kaasuntuvat, mutta osa kaasuista karkaa palamattomana piipusta ulos.
Sytykkeenä voi käyttää sanomalehtipaperia, tuohta tai puulastuja. Puuta lisätään vasta, kun liekit ovat kokonaan sammuneet. Lisäyspuut ovat kooltaan suurempia, halkaisijaltaan 12–15 cm, ja ne asetetaan tiiviiseen kasaan hiilloksen päälle.
Tulisija kaipaa myös huoltoa. Mitä puhtaampi palotila on, sitä parempaan palotulokseen päästään. Kertynyt noki ja tuhka poistetaan aina tarpeen mukaan ja hormit sekä kanavat nuohotaan mielellään kerran vuodessa, vaikka määräykset sallivatkin mökkikäytössä kolmen vuoden nuohousvälin.
Tulipesässä poltetaan vain puhtaita, kuivia tuotteita; polttopuuta ja pellettiä sekä pienissä määrin päällystämätöntä sanomalehtipaperia tai kartonkia. Älä koskaan polta maalattua puuta, kestopuuta, PVC-pohjaisia tuotteita tai kumia. Vältä siis ns. roskan polttamista. Kun kaikki on kunnossa, ympäristö pysyy puhtaampana ja viihtyisänä. Näin varmistat, että tältä osin mökkinaapurisopukin säilyy.
|
Lämmitys 
