Suomirakentaa.fi

Neuvontaa rakentajille ja remontoijille

Vain hoidettu ulkoverhous kestää

Käyttäjän arvio:  / 1
HuonoinParas 

rts_tutkii_logo_pieniUlkoverhouksen huoltotapa riippuu materiaalista. Puupinnat vaativat jatkuvaa tarkkailua ja tasaisin välein tapahtuvaa huoltomaalausta. Kivipintojen ja tiilen huolto on puujulkisivua huomattavasti helpompaa. Toisaalta ongelmatilanteista johtuneiden kivipintavaurioiden korjaaminen on vaikeampaa kuin puupinnan. Huolto- ja korjaustöissä on huomioitava entinen rakennustapa ja materiaali. Myös tällöin vaurion syy on selvitettävä ja vaurio korjattava ennen uusien rakenteiden ja pintojen rakentamista.

Puujulkisivussa huoltotöitä usein

Puujulkisivun huolto perustuu jatkuvaan tarkkailuun. Paljas puupinta on altis kosteudelle ja vaurioituu nopeasti. Siksi tilanteisiin on puututtava nopeasti. Jokavuotisia tarkkailukohteita ovat maalauksen yleiskunto, verhouksen alaosa, ikkunapellitykset, liittymäkohdat, verhouslautojen suunnanmuutosliitokset ja seinänvierikasvillisuus.

vainhoidettu1

 

Huoltomaalaus tarpeeksi ajoissa

Maalipinta uusitaan jo ennen kuin maalipinta alkaa halkeilla. Varsinkin eteläpääty kuluu muita seiniä nopeammin, ja uusintamaalaus tälle osalle voi olla edessä jo 5–7 vuoden kuluttua maalauksesta, kun muut osat talosta kestävät noin 15 vuotta. Osamaalauksessa onkin tärkeä tietää, millä tuotteella ja sävyllä talo on maalattu.

Uusi maali näkyy erivärisenä, vaikka se olisi aivan samaa kuin edellinen. Vanhaan pintaan on tullut muutoksia valon ja sään vaikutuksesta. Tästä ei kuitenkaan ole haittaa, kun maalataan koko seinä. Valo-olosuhteista johtuen ei eri seinien välistä värieroa voi juuri nähdä. Pelkkä paikkamaalaus kuitenkin erottuu hyvin ympäristöstään.

Jos maalipinta on kiinni, ei vanhaa maalia tarvitse poistaa. Pinta puhdistetaan tai pestään ja maalataan samalla tai vastaavalla tuotteella. Tärkeintä kuitenkin on, ettei käytettä öljypohjaista ulkomaalia vesiohenteisen päälle. Toisin päin vaihto onnistuu, kunhan pinnat karhennetaan esim. teräsharjalla.

Hilseillyt maali poistetaan kaapimella aina terveeseen maalipintaan saakka. Nopeasti irti hilseilleen pinnan syynä on yleisimmin kosteus. Tällöin on syytä selvittää syy ja korjata se. Tarvittaessa korvataan vioittunut kohta uudella, vanhaa vastaavalla puulla. Puujulkisivun kestoiäksi on laskettu noin 50 vuotta.

vainhoidettu2

 

Katse verhouksen alaosaan

Sokkelikorkeuden tulisi olla vähintään 400 mm. Tämän korkeuden alapuoliset osat ovat alttiita roiskevesille sekä maakosteudelle, mistä voi olla seurauksena lahottajasienien pesiytyminen rakenteisiin. Varsinkin pystylaudoituksessa poikkileikattu puupinta imee hyvin kosteutta ja laho muhii helposti maalikerroksen alla. Usein ongelma huomataan vasta maalin hilseillessä pois.

Onkin tärkeää, että vuorilaudan alapää on viistetty sisäänpäin kaltevaksi ja suojattu maalikerroksella huolellisesti. Näin seinältä valuva vesi pisaroituu ja putoaa pois eikä imeydy puun sisään.

 

Tiiliverhous huolettomin

Vaikka tiiliverhousta kutsutaan usein huoltovapaaksi, ei asia ole aivan näin yksinkertainen. Tiiliseinä tulee puhdistaa liasta ja pölystä. Usein riittää karkea harjaus, mutta painepesukaan ei ole poissuljettu vaihtoehto, kunhan muistetaan, minne vettä voi päästää ja minne ei.

Sammaleet voivat olla ongelmana pohjoispäädyssä tai kasvillisuuden lähettyvillä. Puhdistustyöhön käytetään tarkoitukseen kehitettyjä aineita, jotka poistavat sammaleen tehokkaasti ja samalla estävät uuden kasvuston syntymistä.

Vaalea, lohkottu kalkkihiekkatiili imee itseensä värjääviä nesteitä, siksi graffitit ja esim. lasten seinään heittämät mustamarja-aronian marjat jättävät lähtemättömän jäljen. Tällöin pinnan puhdistamiseen ei oikeastaan muuta keinoa ole kuin tiilipinnoille tarkoitettu maali.

Vuosittain tarkastetaan myös tiilien ilmarakojen avonaisuus julkisivun alaosassa, saumojen kunto ja materiaalivaihtojen liittymäkohtien tiiviys.

vainhoidettu3

Rappauspintojen huolto

Rapattujen talojen pinta vaatii myös jonkin verran tiilipintojen kaltaista huoltoa. Erityisesti on kuitenkin syytä tarkkailla rappauspintojen mahdollisia halkeamia. Pieniinkin halkeamiin menee vettä, joka talvella jäätyy ja lohkaisee rappauspintaa, joten vikoja tulee tarkkailla ja puuttua niihin heti.

Myös sisältäpäin tuleva kosteus puskee rappauksen ulos. Tällöin tarvitaan laajempaa tutkimusta vian korjaamiseksi.

Korjauskohdasta poistetaan kaikki irtonainen rappaus, minkä jälkeen alue puhdistetaan pölystä. Pinnat kostutetaan ja paikkaus tehdään entisellä tai vastaavalla aineella ja menetelmällä. Rappausaineet, raekoko ja värisävyt on hyvä merkitä muistiin, jotta korjauksiin voidaan käyttää oikeaa ainetta, sillä esim. kalkkirappauksiin ei ole mahdollista käyttää sementtipohjaisia aineita.

Paikkauskohta näkyy pinnassa, vaikka käytettäisiin samaa ainetta ja väriä. Rapattu seinä tuleekin maalata pintaan kokonaan rappaukseen sopivilla kiviseinämaaleilla. Maalauksessakin tulee ottaa huomioon, mitkä maalituotteet soveltuvat maalattavaan rappaukseen.

Rapattu pinta vaatii myös uudistamista tai huoltomaalausta. Uudistus on syytä tehdä 30–50 vuoden välein ja huoltomaalaus mahdollisesti kerran siinä välissä.

vainhoidettu4

 

Ikkunapellitykset syyniin seinämateriaalista riippumatta

Ikkuna-aukot ovat riskikohteita. Vuodot niissä voivat ulottua runkoon saakka ja aiheuttaa vakavan vaurion. Pienikin vuoto voi ajan kuluessa tehdä pahaa jälkeä. Ilman tarkastuksia vaurio huomataan vasta, kun ikkunan aukaiseminen alkaa tuottaa ongelmia. Ikkunakarmi alkaa pantata, kun sen ryhti heikkenee rakenteiden turpoamisen tai lahoamisen vuoksi.

Erilaiset tiivistysmassat ovat oivia huoltokorjauksessa. Niillä saadaan pienetkin reiät helposti tukittua, ja joustavuutensa ansiosta ne pitävät korjauskohdat tiiviinä rakenteiden elämisestä huolimatta.

Myös liittymä- ja vuorauslistoja on syytä tarkkailla samalla tavalla.