suomirakentaa.fi

Jokainen on joskus kulkenut vuotavilla saappailla. Tunne ei ole miellyttävä, ja kylmä kosteus saa helposti nenän vuotamaan tai kunnon flunssan puhkeamaan. Aivan sama tilanne on myös rakennuksen perustuksissa. Jos perustus on märkä, koko talo voi huonosti. Eivätkä vauriot jää pelkästään perustuksen tasolle, vaan nuhan tavoin alhaalta tuleva kosteus vahingoittaa myös ylempiä rakenteita. Vaikutukset eivät koske pelkästään rakenteita vaan myös asujaa itseään. Kosteus, homeitiöt ja yleinen huono ilmanlaatu vaikuttavat suoraan asumisen viihtyvyyteen ja terveyteen.

Piilokosteus tuntuu epämiellyttävänä hajuna

Ihmisen nenä tottuu tiettyihin tuoksuihin, ja sisäilman heikkenemistä ei helposti huomata. Usein se tajutaan esim. lomalta paluun jälkeen tai kun sitkeälle nuhalle aletaan etsiä syytä. Yleisimmät alapohjan kosteusvauriot tuntuvat ilman tunkkaisuutena tai pahana hajuna. Rakenteellisena oireiluna ovat sokkelin pinnoitteen irtoaminen, kellarin seinän tai lattian kostuminen sekä pahoissa tilanteissa rakenteiden tummuminen ja turpoaminen. Usein syyt ovat piilossa, eikä niitä voi löytää ilman kosteusmittausta tai rakenteiden purkamista.

Yleisin vika riittämättömät salaojat

Vanhemmissa rakennuksissa salaojat on tehty tiili- tai muoviputkia käyttäen. Sinänsä toimivia ratkaisuja, mutta varsin usein ne on tehty aivan liian pienellä putkikoolla. Ei ole harvinaista, että aukikaivussa huomataan asennettujen putkien olevan halkaisijaltaan 40 mm, kun tämän päivän vähimmäisvaatimus on 100 mm. Pienet putket tukkeutuvat helposti sakasta tai juurista. Pehmeä salaojaputki on myös voinut mennyt kasaan maan painosta. Koska tarkistuskaivoja ei juuri ole käytetty, putkiston aukaiseminen ilman kaivutyötä ei onnistu. Myös salaojasorakerros on usein asennettu liian ohuena tai vääränlaisena., putkisto on asennettu jopa pelkkään perusmaahan tai pahimmassa tapauksessa sitä ei ole laisinkaan. Liian suuri perustuksen kosteus nousee kapillaarisesti rakenteita pitkin ylös tai siirtyy vesihöyrynä rakenteiden läpi tiivistyen jälleen vedeksi kohdatessaan lämpimän sisäilman. Siksi toimivat salaojat ovat välttämättömyys terveelle rakennukselle.

Pintavedet pois seinustalta

Vaikka rakennusvaiheessa pinnan muotoilut olisikin tehty oikein, on mahdollista, että maanpintojen korkeuserot ovat muuttuneet. Reunasora on painunut, routa nostanut tiivistettyä täyttömaata, nurmikon osalle tuotu lisää maata tai kulkuteitä sorastettu vuosien varrella. Siksi on hyvä tarkistaa seinän vierustat vuosittain. Myös katolta tulevien sadevesien poistoreitti voi olla myös muuttunut. Poistoputkisto voi olla tukossa tai vuotaa salaojakerrokseen. Edellä mainituista pinnanmuodosta johtuvista syistä vesi voi kulkeutua räystäslinjasta taloon päin eikä pois kuten pitäisi.

Alarakenteista puuttuu kosteuseristys

Kosteus voi mennä myös suoraan rakenteiden läpi. Yleisimpiä syitä tähän ovat ulkopinnan kosteuseristyksen riittämättömyys tai vaurioituminen. Ympäristön muu rakentaminen on myös voinut muuttaa alueen vedenvirtausta ja näin ollen vesipaine on kasvanut rakenteen ulkopuolella. Myös maanalaisten rakenteiden tuulettuvuus voi olla liian heikko tai täyttömaa on asetettu liian lähelle rakenteita.

Käytä korjauksiin nykyisiä vaatimuksia täyttäviä materiaaleja

Salaojat ovat 100 tai 110 mm:n jäykähköjä putkia, jotka kestävät maapainetta hyvin. Riittävä koko ja sileä sisäpinta vähentää tukkeutumisvaaraa ja helpottaa puhdistusta. Putkissa on sivu- ja yläpinnoissa rei’itys, ehjä alapinta johdattaa veden sujuvasti pois. Ulkokuori on harkotettu, jolloin putkisto pysyy asennuspaikallaan hyvin. Salon pituus on yleisimmin 6 m ja sisältää tiivistämättömän jatkoyhteen. Sadevesiputket ovat edellisen kaltaisia, mutta niistä puuttuu rei’itys. Lisäksi niiden liitokset voidaan tiivistää. Käytä haaroituksiin ja liitoksiin sarjan omia osia, jolloin ne pysyvät kiinni kaikissa olosuhteissa. Tarkistuskaivo koostuu pohjasta, kannesta ja halkaisijaltaan vähintään 315 mm:n putkesta. Voit käyttää joko valmiita kaivoaihioita tai tehdä ne itse oikean korkuisina viemäriputkesta. Tulo- ja lähtöliitokset porataan putken koon mukaiseksi tai käytetään erikseen asennettavia lähtökauluksia. Putkistot asennetaan siten, että kaivoon jää riittävä sakkatila liitosputkien alapuolelle. Saatavana on myös valmiita tarkastuskaivoja liitoksineen. Salaojakaivot asennetaan jokaiseen putkilinjaston kulmakohtaan ja varustetaan umpikannella. Sadevesijärjestelmässä kaivot toimivat sekä tarkastus- että rännikaivoina. Ritilä puhdistetaan tarvittaessa, ainakin joka kevät ja syksy. Muista tiivistysmassan käyttö sadevesiasennuksissa.

Salaoja- ja sadevedet omina linjoina

Sade- ja salaojavedet kulkevat aina ehdottomasti omia reittejään purkupaikkaan tai peruskaivoon asti. Peruskaivo on kokoomiskaivo, jossa salaojaputkisto on lukittu uimurilla, joka estää sadevesien pääsyn kaivon kautta salaojaputkistoon. Tämä on tärkeää, sillä rankkasateen aikana sadevettä kertyy helposti kaivoon enemmän, kuin mitä poistoputki ehtii viedä eteenpäin, ja näin peruskaivossa vedenpinta nousee salaojakerrosta korkeammalle. Kun vedenpinta laskee normaalille tasolle, uimuri aukeaa ja salaojituskerros alkaa taas kuivua.

Huolehdi myös piha-alueen pintavesistä

Tänä päivänä useimmat pihat laatoitetaan. Mitä suurempi pinnoitettu alue on, sitä enemmän imeytymätöntä sadevettä kertyy. Laatoitukselta vesi täytyy johtaa pois. Tämä voidaan toteuttaa alueelle upotetuilla ja ritiläkansilla varustetuilla sadevesikaivoilla, jotka ovat yhdistetty peruskaivoon. Rinnetonteilla sadevedelle voidaan tehdä pihakivetyksellä alueen reunoille poistourat. Näistä vesi ei tietenkään saa valua yleiselle tielle, vaan se ohjataan esim. avo-ojaan tai imeytyskenttään.