|
 Energian kallistuessa monet remontoijat joutuvat miettimään, mikä on heille oikea ratkaisu. Tulevaa hintakehitystä on vaikea arvioida, ja kuitenkin se täytyisi ottaa huomioon kustannussuunnitelmaa tehtäessä. Maksoi energia sitten mitä tahansa, taloa on kuitenkin lämmitettävä. Nykyaikaiselta lämmitysjärjestelmältä vaaditaan paitsi alhaista energiakulutusta ja edullisia käyttökustannuksia, myös helppohoitoisuutta, huolettomuutta sekä mahdollisuutta hyödyntää muita energialähteitä. Energiatalous ei yksin kata lämmitysjärjestelmää, vaan siihen kuuluu talon koko energiatalous lämpöeristeineen ja rakennuskomponentteineen. Seuraavassa kirjoituksessa käsitellään eri lämmitysvaihtoehtojen perusteita.
Lämmitysjärjestelmän valinta
Pientalon lämmitysjärjestelmää valittaessa päätetään kahdesta asiasta, lämmitysenergian tuotantotavasta ja lämmön jakojärjestelmästä. Käytetyimpiä lämmön tuotantotapoja ovat sähkö, kaukolämpö, maalämpö, puu ja öljy. Lämmön siirtoon ja luovutukseen taas käytetään joko kiertovesijärjestelmää tai ilmakiertoa, tai vaihtoehtoisesti lämpö tuotetaan huonetilassa sähkövastuksilla ja/tai tulisijalla. Kiertovesijärjestelmä asennetaan noin 53 %:in ja huonekohtainen lämmitys noin 47 %:in remonttikohteista. Lämmön tuottomenetelmästä riippumatta ylivoimaisesti suosituin lämmönjakotapa on lattialämmitys.
Lämmitysjärjestelmän valinnassa kiinnitetään huomiota mm. huolettomuuteen ja asumismukavuuteen, taloudellisuutta taas puntaroidaan käyttö- ja investointikustannuksia vertaamalla. Myös ympäristöystävällisyydellä, terveellisyydellä ja omilla aikaisemmilla asumiskokemuksilla on merkitystä. Joissain tapauksissa valintaan vaikuttaa myös lämmönlähteen vaihtamisen helppous, jos esim. elämäntilanne, lämmityspolttoaineiden saatavuus tai hintasuhteet muuttuvat alkuperäisestä.
Usein mainittu tekijä eri lämmitysvaihtoehtojen vertailussa on teknisen tilan tarve. Lämmityskattilan, kiertovesivaraajan ja polttoainesäiliön vaativia järjestelmiä varten täytyy taloon varata muutama neliö tilaa. Tilanteesta riippuen näille tiloille voidaan laskea erilaisia hintoja. Pienessä, yksitasoisessa talossa lisäneliöt voivat tuntua kalliimmilta kuin esim. kellaritaloissa, joissa tekninen tila syntyy lähes itsestään. Tilaa suunnitellessa on hyvä muistaa, että lämmitysjärjestelmä voi myös täysin vaihtua tilanteiden muuttuessa.
Rinnakkaiset ratkaisut täydentävät toisiaan
Tyypillinen uusi 150 m2:n omakotitalo kuluttaa huonetilojen ja käyttöveden lämmitykseen vuodessa noin 20 000 kWh:n edestä energiaa. Tämän tuottamisessa jättäydytään harvoin yhden kortin varaan, sillä lähes joka talosta löytyy päälämmitysjärjestelmän lisäksi myös muita lämmitysmahdollisuuksia. Yleisin lisälämmönlähde on varaava tulisija, mutta lämmitysjärjestelmää täydentämään hankitaan myös usein ilma- tai poistoilmalämpöpumppu. Viimeksi mainituilla voidaan tuottaa osa rakennuksen tarvitsemasta lämmöstä joko ulkoilmasta tai ilmanvaihdon poistoilmasta kompressoimalla. Ottamalla lämpö talteen koneellisesta poistoilmasta saadaan karkaavasta lämmöstä hyödynnetyksi 30–50 %, joten koko talon energiankulutukseen sen vaikutus on 10–17 %.
Lämmönlähteet piiloon
Nykyään lämmönlähteet halutaan katseelta piiloon, ja yhä useammin ne asennetaan rakenteiden sisään. Näin tilojen kalustus helpottuu entiseen patterilämmitysjärjestelmään verrattuna. Huoneista tulee tasalämpöisiä, ja lattiavedon tunne häviää. Tässä suhteessa lattia- ja kattolämmityksiä voidaankin pitää edelläkävijöinä. Uusissa omakotitaloissa lattialämmitys asennetaan jo lähes poikkeuksetta ainakin johonkin osaan taloa, yleisimmin pesutiloihin.
Lattialämmityksellä mukavuutta
Lattialämmitys asennetaan erityisesti tiloihin, joissa lattiamateriaalina on lämmittämättömänä kylmän tuntuinen pinta, mutta oli pintamateriaali mikä tahansa, lämmin lattia paljaan jalan alla tuntuu miellyttävältä, mikä nostaa asumisviihtyisyyttä. Toinen etu on lämpötaloudellisuus. Lämpö nousee lattiapinnasta ylöspäin siirtymänä tai osittain säteilynä, jolloin huoneen ilma lämpiää tasaisesti lattiapinnasta kattoon. Näin asumislämpötilaa voidaan laskea muutamalla asteella viihtyvyyden vielä kärsimättä. Patterilämmityksessä lämpiää ensin yläilma, minkä jälkeen lämpö vasta siirtyy alempiin ilmakerroksiin.
Lattialämmitys asennetaan useimmiten betonilaattaan, jonka massa varastoi lämmön esim. yösähköllä. Varastoitunut lämpö siirtyy tasaisesti heikosti lämpöä johtavien pintojen, kuten esim. korkin ja parketin, läpi luovuttaen lämpöä taloudellisesti koko päivän.
Lämmitys voidaan asentaa myös pintamateriaalin alle tasoitekerrokseen tai koolatuissa puu- tai levylattioissa suoraan pinnoitteen alle. Kipsilattioissa lattialämmitys asennetaan levykerroksien sisään, jolloin levyjen kiviaines toimii varastoivana kerroksena.
Lattialämmityksen etuna on sen sopivuus kaikille lämmitysmuodoille. Kattilalämmityksessä yleisin ratkaisu on vesikiertoinen lattialämmitys, oli sitten energiamuotona puu, öljy tai sähkö. Lattialämmitys voidaan tehdä myös sähkölämpökaapeleita tai -mattoja käyttäen tai vesikiertoisen järjestelmän kanssa rinnakkain esim. pesutiloissa. Kuivissa tiloissa myös kattolämmitys on yleinen rinnakkaislämmitysmuoto vesikiertoisen lattialämmityksen kanssa.
Sähkölämmitys
 Sähkö on vaivattomuuden ja huoltovapauden ansiosta yleisin lämmitysmuoto. 50 %:ssa rakennuksista ainakin jokin osa huonetiloista on liitetty remontin yhteydessä sähkölämmitykseen. Yleisimmin kosteat tilat halutaan lämpenevän sähkölattialämmityksellä esim. kesäkäytön vuoksi. Jos sähkö valitaan talon pääasialliseksi lämmönlähteeksi, toteutetaan se yleensä ns. huonekohtaisena sähkölämmityksenä. Tässä järjestelmässä lämmön tuotto tapahtuu nimensä mukaisesti siinä huonetilassa, jossa lämpöä tarvitaan. Ikkunoiden lämmöneristävyyden parantumisen myötä on huonekohtaisesta sähkölattialämmityksestä tullut yleisin lämmitysmuoto, mutta lämmityksen voi tehdä myös katto- tai patterilämmityksenä.
Sähkölämmitystä voidaan hyödyntää myös massiivisissa tulisijoissa ja massavaraajalla varustetuissa pattereissa. Lämpöä säädellään patteri- ja huonekohtaisilla termostaateilla, tai järjestelmä voidaan varustaa myös keskusyksikköohjauksella. Sähkölämmityslattioissa yhdistelmätermostaatit tunnustelevat sekä lattia- että sisäilman lämpötiloja ja reagoivat jo pieniinkin muutoksiin. Usein niissä on myös laaja ajastinmahdollisuus, esim. makuuhuoneiden päivälämpötilaa voidaan automaattisesti laskea, kun siellä ei oleskella, ja vastaavasti olohuoneen lämpötilaa voidaan laskea yöaikaan.
Lattialämmitysperiaatetta voidaan soveltaa myös betonisiin ulkoportaisiin. Talvella säänvaihtelut muodostavat portaan pintaan jäätä, jolloin askelmat ja tasot ovat liukkaita, jopa hengenvaarallisia. Hiekoitus tuo jalkineiden mukana jatkuvasti soraa eteistiloihin ja suola syö betonipinnoitteen, joten lämmityksellä voidaan pitää portaat jatkuvasti sulina tai sulattaa ne vain tilanteen niin vaatiessa. Näin turvallisuus paranee huomattavasti. Sähkölämmitystaloissa on yleensä rinnakkaisena ratkaisuna puulla lämpiävä tulisija, joka tasaa kustannuksia ja on varalla esim. sähkökatkon aikana.
Maalämmitys
Maalämmityksessä lämpöenergia saadaan maaperästä pitkien keräysputkistojen avulla, joista keskusyksikön lämpöpumpun avulla saadaan energia hyödynnetyksi lämmitysjärjestelmässä. Keräysputkisto voidaan upottaa vallitsevien maasto-olosuhteiden mukaan porakaivoon, maahan tai vesistöön, joista kaksi ensiksi mainittua tapaa ovat yleisimmin käytettyjä. Vesistöön asennus on kuitenkin ehdottomasti paras ratkaisu sen suuren käytettävissä olevan varausmassan ja asennuskustannusten edullisuuden ansiosta.
Maalämpöjärjestelmää käytetään yleisimmin keskivertoa suuremmissa taloissa, joissa laitteiston sijoittaminen aputiloihin onnistuu helposti. Maalämmön valinneet (11 % saneeraajista) perustelevat päätöstään usein ympäristöystävällisyydellä ja järjestelmän helppohoitoisuudella, mutta tavallisimmin mainitaan kuitenkin käyttökustannusten edullisuus. Täysin ilmaista maalämpö ei kuitenkaan ole, sillä pumppu tarvitsee toimiakseen sähköä. Maalämpöpumppujen hyötysuhde on useimmiten noin 1:3–1:3,5, eli yhdellä kilowattitunnilla ostosähköä maalämmitys antaa kolmesta kolmeen ja puoleen kilowattituntia lämmitysenergiaa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että se kattaa 2/3 talon koko energiatarpeesta. Kustannussyistä maalämpöjärjestelmiä ei yleensä mitoiteta huippupakkasten mukaan, vaan ne varustetaan sähkövastuksilla, jotka tukevat järjestelmää kaikkein suurimpien kulutuspiikkien aikana. Tästä syystä järjestelmän vuosihyötysuhteena voidaan laskelmissa käyttää hieman edellä mainittua pienempää lukua, tavallisesti 1:2,7.
Tehokkaimmin maalämmitys toimii ns. matalalämpöisen lämmönjakojärjestelmän, kuten vesikiertoisen lattialämmityksen, kanssa. Itse asiassa maalämpötaloon ei suositella vesipattereiden asentamista mihinkään tilaan, koska hyötysuhde heikkenee jo yhdenkin patterin vuoksi. Sähkön lisäksi rinnakkaisina järjestelminä käytetään aurinkoenergiaa ja tulisijaa. Järjestelmä on helppo automatisoida muidenkin lämmitysjärjestelmien kanssa.
Öljylämmitys
Öljylämmitys on varteenotettava vaihtoehto vesikiertoisen lämmityksen lämmönlähteeksi erityisesti silloin, jos alkuinvestointi halutaan pitää kohtuullisina ja myös tulevaisuudessa tapahtuvavasta lämmitysenergian vaihdosta toivotaan helppoa. Kaikkein yksinkertaisinta energialähteen vaihto on silloin, jos kattilaksi valitaan monitoimimalli, jossa kiertovettä voi tilanteen mukaan lämmittää öljyllä, puulla tai sähköllä.
Öljylämmityksen etuihin voidaan laskea myös lämpimän käyttöveden riittävyys, sillä erityisesti isoissa perheissä lämmintä vettä kuluu yllättävän paljon. Kulutushuippujen jälkeen öljypoltin lämmittää uutta käyttövettä jo muutamassa kymmenessä minuutissa, kun se sähkövastukseen perustuvissa järjestelmissä kestää useita tunteja. Nykyaikaisilla laitteistoilla toteutettuna öljylämmitys on myös käyttökustannuksiltaan kilpailukykyinen, sillä uuden keskivertotalon lämmittämiseen tarvitaan vain noin 2000 litraa öljyä vuodessa. Matalaenergiataloissa pitkän aikavälin säästö on noin 18 %.
Saneerauskohteissa noin puolet korvasi öljylämmityksen jollain muulla lämmönlähteellä. Suurin osa näistä valitsi uudeksi ratkaisuksi maalämmön.
Öljylämmitys sopii parhaiten vesikiertoisiin patteri- ja lattialämmityksiin. Yleisimmät rakentajien valitsemat rinnakkaisjärjestelmät ovat tulisija ja aurinkokerääjä.
Puulämmitys
 Korjatuista omakotitaloista lähes 70 %:lla on mahdollisuus käyttää puuta lämmityksessä. Puulämmitteinen kiertovesijärjestelmä on suosittu erityisesti maaseudulla, missä polttopuuta on saatavilla helposti joko omasta metsästä tai ainakin lähipiiristä. Tämä onkin yleisin syy puilla lämmittämiseen, sillä omalta tontilta kaadetuille puille, hakkuujätteille tai muulle ”roskapuulle” ei tarvitse laskea hintaa. Puiden kanssa touhuava voi summata myös siitä saatavan hyötyliikunnan edukseen. Lämmön lähteenä voi olla joko alapalokattila tai hyötysuhteeltaan ja palamispuhtaudeltaan parempi yläpalokattila. Puukattilat varustetaan energiavaraajalla, jolloin puusta vapautuva lämpöenergia saadaan lähes kokonaan käyttöön. Puu-uuni hankitaan yli 90 %:iin uusista taloista, mutta vain harvoin sitä käytetään talon ainoana lämmöntuottajana. Asuntokannasta n. 40 % hankkii tulisijan jatkuvaa lämmityskäyttöä ajatellen, lopuilla se on varalämmittimenä, jota käytetään silloin tällöin lämmitys- tai tunnelmatarkoituksessa. Mikäli tulisijan avulla halutaan saavuttaa merkittäviä säästöjä lämmityskuluissa, pitää sitä lämmityskauden aikana käyttää lähes päivittäin. Sähkökatkosten aikana tulisija on oiva varajärjestelmä. Oli sitten lämmitysjärjestelmä mikä tahansa, ainakin lämmön siirto pysähtyy sähkön puutteen vuoksi välittömästi.
Uusimpana pelletti
Uusin tulokas Suomen puulämmitysmarkkinoilla on pelletti. Se on tiiviiksi, noin kynän vahvuisiksi ”tapeiksi” muotoon puristettua puumassaa, jota voidaan käyttää sekä pellettikattiloissa että erityisissä pellettitakoissa. Pelletti on myös ympäristöystävällinen, uusiutuva energialähde. Pellettejä käytettäessä polttoaineen syöttö voidaan automatisoida, jolloin lämmittäminen on vaivattomampaa kuin perinteisellä klapilämmittimellä. Pelletti sopii parhaiten lattialämmityksen kanssa. Lämmönlähteeksi sopivat varta vasten tehdyt pellettikattilat tai yhdistelmäkattilat, joissa on pellettipolttimen liitäntämahdollisuus. Lisävarusteena tarvitaan kierukkapoltin ja säiliö, jossa pellettiä varastoidaan. Kattilat toimivat automaattisesti, joten vain tuhkan poistosta ja tulipesän puhtaudesta tulee huolehtia säännöllisesti. Tuhka on puhdasta, ja sitä voidaan käyttää maanparannusaineena nostamaan maan pH:ta. Markkinoilta löytyy myös monen tehoisia automaattisia pellettitakkoja. Tulisijoissa pellettiä voidaan polttaa myös erilaisissa polttokoreissa.
Pellettijärjestelmässä suurempien alkukustannusten jälkeen polttoaineen hinta jää huomattavasti edullisemmaksi kuin sähköllä tai öljyllä lämmitettäessä, joten järjestelmä yleistynee nopeasti myös pientalojen lämmitysratkaisuna.
Kaukolämpö
Kaukolämmitysjärjestelmässä lämpö tuotetaan edullisesti perustuen lämmön ja sähkön yhteistuotantoon suurissa kaukolämpölaitoksissa. Kaukolämpöverkoston alueella tästä vaihtoehdosta on vaikea kieltäytyä, sillä kaukolämpö on suhteellisen edullista, ja jopa rakennuslupaehdot saattavat sitä edellyttää. Kaukolämpöön liitetyssä talossa ei tarvita erillistä lämminvesivaraajaa kuten talokohtaisissa järjestelmissä. Keskusyksikkö ei myöskään vaadi paljoa alaa teknisestä tilasta.
Ulkoilmalämpöpumppu
Ulkoilmalämpöpumppu on yleistynyt nopeasti pientalojen lisälämmittimenä. Nyt jo 27 % taloista varustetaan ulkoilmalämpöpumpulla. Laitteiden hinnat ovat laskeneet siedettävälle tasolle, ja laitetta voidaan käyttää talvella lämmöntuottamiseen, kesällä viilentämiseen. Ilmalämpöpumppu toimii lämmityslaitteena periaatteessa kuin jääkaappi väärinpäin; kompressorin avulla laite siirtää ulkoilmasta lämpöä sisätiloihin. Oikein sijoitettu ja mitoitettu ilmalämpöpumppu voi säästää jopa 40 % lämmityssähkön kulutuksesta. Parhaimmillaan ilmalämpöpumppu on –10 – +10 asteen lämpötiloissa. Mitä kylmempi ulkoilma, sitä huonompi hyötysuhde laitteessa on, eikä se näin ollen sovellu jatkuvasti lämmitettävän rakennuksen ainoaksi lämmönlähteeksi.
Kesällä ilmalämpöpumpun toiminnan voi muuttaa päinvastaiseksi, jolloin laite toimii sisätilojen jäähdyttimenä. Viilennysominaisuus tietysti syö lämmityksessä saavutettua säästöä, mutta mukavuudestahan saa aina maksaa.
Mallin valinnassa pitää huomioida lämmitettävän tilan koko. Lisäksi kannattaa muistaa, että jäähdytyskäytössä pumpulta tarvitaan tehoa noin kaksinkertainen määrä lämmityskäyttöön verrattuna. Laitteen asentaminen ei vaadi paljoa työtä. Ulkoyksikkö asennetaan ulkoseinälle telineelle, joka on tuettu hyvin. Tärinän johtumista rakenteisiin voidaan vähentää käyttämällä kumipuskureita. Sisäyksikkö on paras sijoittaa paikkaan, josta lämpö jakautuu tasaisesti mahdollisimman suurelle alueelle.
Markkinoilla on myös malleja, joissa yhteen ulkoyksikköön voidaan liittää useampia sisäyksiköitä. Ilmalämpöpumppu toimii myös tehokkaana huoneilman suodattimena. Karkeat suodattimet voidaan pestä ja puhdistaa, mutta hienosuodattimet täytyy aika-ajoin vaihtaa. Kaikki nämä toiminnot lisäävät tuntuvasti asumismukavuutta.
Laitteen varjopuolena voidaan pitää sitä, että lämmin tai kylmä ilma puhaltaa yhdestä pisteestä, jolloin sisäyksikön lähellä ilmavirta voi tuntua epämiellyttävän voimakkaalta.
Poistoilmalämpöpumppu
Poistoilmalämpöpumppu ottaa energiansa talon poistoilmasta ja on osa kehittyneempää koneellista ilmanvaihtojärjestelmää. Toimintaperiaatteeltaan se on samanlainen kuin muutkin ilmalämpöpumput. Kennoilla toteutettuun lämmön talteenottoon verrattuna etuina ovat lämpöenergian monipuolisemmat hyödyntämismahdollisuudet, eli laite voi lämmittää tuloilman sijasta tai sen lisäksi myös lämmintä käyttövettä, jolloin siitä on hyötyä myös kesällä. Poistoilmalämpöpumppukin voidaan kytkeä toimimaan myös toisinpäin, jäähdyttämään sisäilmaa, jolloin käyttövesi lämpiää ulkoilmasta vapautuvasta lämmöstä, ja näin ollen jäähdytys on huomattavasti taloudellisempaa kuin ilmalämpöpumpulla.
Vesi-ilmalämpöpumppu
Vesi-ilmalämpöpumput ovat viimeisimpiä mutta eivät vähäpätöisimpiä vaihtoehtoja lämmön tuotannossa. Toimintaperiaate on sama kuin ilmalämpöpumpussa, mutta saatu lämpö siirrettään joko käyttö- tai lämmitysveteen. Tällöin lämmön siirtyminen on tehokkaampaa, ja lämmön jako tapahtuu lämmitysverkoston kautta kaikkialle taloon.
Ilma-vesilämpöpumppu lämmittää käyttöveden tarvittaessa n. 65 asteeseen ja toimii 20 pakkasasteen lämpötiloihin asti. Ulkolämpötilan ollessa tätä kylmempi sähkövastukset tulevat apuun. Laite sopii hyvin myös, kun käyttöveden tarve on suuri. Tämä korostuu etenkin pore- ja kylpyammeita käytettäessä. Vesi-ilmalämpöpumppu voidaan asentaa myös olemassa oleviin lämmönlähteisiin, kuten aurinkokerääjiin ja lämmityskattiloihin. Automatiikka hoitaa lämmitysjärjestelmien yhteiskäytön. Yksi prosentti remontoijista valitsee vesi-ilmapumpun.
Ilmalämmitys ja aurinkokerääjä
Nämä lämmitysmuodot ovat harvinaisempia, mutta varsinkin auringon tuottama energia kiinnostaa rakentajia yhä enemmän. Ilmalämmityksessä lämmintä ilmaa johdetaan huonetiloihin, ja ilman poistuessa siitä kerätään lämpö talteen hyödynnettäväksi uudelleen. Ilmalämmitys voidaan tehdä myös ilmakiertoisena lattialämmityksenä. Tällöin valuun upotetaan ilmakanavasto, jossa lämmin ilma kiertää suljetussa piirissä ja sitoutuu tavallista paksumpaan, hyvin lämpöä varastoivaan laattaan. Ratkaisu on turvallinen ja miltei huoltovapaa. Energia tuotetaan suoraan sähköllä tai se siirretään veden välityksellä kiertoilmaan muista lämmitysmuodoista.
Aurinkoöljy on öljylämmityksen ja aurinkopaneelien yhteisjärjestelmä. Suomessa on noin 8 kk vuodessa saatavilla auringon ilmaisenergiaa. Järjestelmässä noin 10 m2:n aurinkopaneelit ottavat vastaan lämmön ja luovuttavat sen kerääjälle. Laitteen automatiikka säätää tarvittavan lisäenergian polttimen kautta. Parhain hyötysuhde saadaan käyttämällä aurinkoenergiaa käyttöveden lämmittämisessä.
Energiavaraajat
Energiavaraajat ovat lieriömäisiä tai kulmikkaita isoja säiliöitä, jotka ovat yleensä lämpöeristettyjä. Varsinkin puukattiloiden yhteydessä ne ovat välttämättömiä varatessaan energiaa ja hyödyntäessään puun lämpöenergian paremmin. Varaajat varustetaan käyttövesikierukoin ja useimmiten myös sähkövastuksin. Säiliön koko valitaan lämmitystarpeen ja lämpölähteen mukaan.
Lämminvesivaraajat
 Käyttövesi otetaan joko erillisestä lämminvesivaraajasta tai lämpökierukan avulla lämpölähteestä tai energiavaraajasta. Lämminvesivaraajat ovat kotikäytössä 15–300 litraisia, muodoltaan kulmikkaita tai lieriömäisiä. Ulkonäöltään ne ovat yleensä kalusteisiin sopivia ja väriltään valkoisia, joten ne sopivat sellaisinaan vaikka kodinhoitohuoneeseen. Toinen suosittu tapa on sijoittaa säiliö lauteiden alle jäävään tyhjään tilaan, jolloin käytetään sauna-asennukseen suunniteltua lämminvesivaraajaa.
Varaajat tarvitsevat aina varolaiteryhmän. Ostohetkellä kannattaakin selvittää, kuuluuko varolaite varaajan varustuksiin vai joudutaanko se hankkimaan erikseen. Varaajan kokoa harkittaessa ei kannata asentaa liian pientä laitetta. 100 litran säiliö riittää tilapäisesti 1–3 hengen käyttövedelle, mutta suositeltavaa on hankkia heti riittävän suuri varaaja. 300 litran säiliö riittää tavalliseen perheeseen hyvin, ja se voidaan ladata myös yösähköä käyttäen. Hankintakustannuskaan ei ratkaisevasti muutu, vaikka valitaankin tarvetta isompi säiliö.
Lämmitys järjestelmien kustannusvertailu
Suoranaista lämmityskustannusten keskinäistä hintavertailua on vaikea tehdä. Vaikuttavia tekijöitä ovat talon energiataso, valittavana olevat lämmitysjärjestelmät, rinnakkaisjärjestelmät, valittavana olevat lämmönsiirtojärjestelmät, energian hintatason kehitys, haluttu automatiikka, asennus ja huoltotyöt, käytön aiheuttamat vaivannäöt sekä käyttö- ja asumistottumukset.
Käytännössä suuria eroja eri talojen energiankulutuksessa syntyy myös asukkaiden toiminnasta. Lämpimän käyttöveden ja lämmön tarve vaihtelee perheestä riippuen, jo yhden asteen pudotus keskimääräisessä huonelämpötilassa lämmityskautena merkitsee 5 %:n säästöä lämmityskuluissa. Myös tulisijan ja/tai ilmalämpöpumpun avulla vuosikustannuksia voidaan selvästi alentaa. Juuri näistä syistä käytettävissä olevissa kustannustaulukoissa voi olla suuriakin eroja hankinta- ja käyttökustannusten osalta. Esim. maalämmön asennuskustannukset vaihtelevat suuresti lämmönkeräystavan mukaan. On huomattavasti edullisempaa asentaa putkisto vesistöön kuin kaivaa se maahan tai porakaivoon.
|
