suomirakentaa.fi

Kun vanhaa taloa peruskorjataan, on hyvä selvittää vanhat rakennemateriaalit ja merkitä ne ylös. Remontin edetessä kirjataan korjaustoimenpiteet ja -materiaalit. Näin seuraavalla kerralla, oli sitten remontin tekijä kuka tahansa, tiedetään mitä aiemmin on tehty ja millä seuraamuksella. Vanhan talon huoltokirja ei ominaisuuksiltaan poikkea juurikaan uuteen taloon tehtävästä. Erona on lähinnä juuri se, että vanhat rakenteet ja rakentamistavat eivät ole asukkaan/remontoijan tiedossa. Tästä johtuen huoltokirjan laatiminen vanhaan rakennukseen onkin järkevintä peruskorjaamisen aikaan, kun pintamateriaaleja joudutaan muutenkin purkamaan ja näin selviää ”mitä seinä on syönyt”.

Valvonta- ja huoltokirja sekä uudisrakentajille että peruskorjaajille

Koska valtakunnallisesti ei tähän mennessä ole ollut olemassa pientaloille soveltuvaa huoltokirjan mallia, muutama valveutunut talotoimittaja on teettänyt sellaisen itselleen. Hatun nosto näille ”uudisraivaajille” tästä tärkeän asian eteenpäin viemisestä. Nämä huoltokirjat ovat kuitenkin olleet puhtaasti uudisrakentajille suunnattuja ja ainahan parantamisen varaa sisällönkin suhteen jää. Nyt onkin saatettu loppuun Ympäristöministeriön, Rakennustutkimus RTS Oy:n, Rakennustarkastusyhdistyksen ja Pientalo teollisuus PTT ry:n yhteishanke, jonka lopputulos on pientalon valvonta- ja huoltokirja. Teoksen huoltokirjaosan pohjana on ollut Suomen Rakentamismääräyskokoelman osa A4, jossa määritellään ohjeet asuinrakennuksen huoltokirjan laatimiseksi. Teoksen sisältöön ovat päässeet vaikuttamaan myös aiemmin mainitut valveutuneet Pientaloteollisuus PTT ry:n jäsenyritykset.

Kirja koostuu kahdesta pääosasta; valvontaosasta, joka sisältää myös ohjeita korjausrakentamisen valvontaan sekä huolto- ja kunnossapito-osasta, josta yleensä käytetään nimeä huoltokirja. Kirjasta on pyritty tekemään mahdollisimman kansantajuinen ja helppokäyttöinen, jotta se toimisi käytännön apuvälineenä omakotitalon rakentamisen ja remontoinnin valvonnassa sekä valmiin talon ylläpidossa eikä jäisi hyllylle pölyttymään. Vuosien kuluessa, oikein käytettynä huoltokirjasta muodostuukin talon teknillistaloudellinen historiikki yksissä kansissa. Tästä pientalon omistajan toivotaan hyötyvän niin pienentyneiden käyttökulujen kuin hyvän ylläpidon seurauksena, paremman jälleenmyyntihinnan muodossa. Näiden lisäksi tulevat muut aineettomat arvot kuten parempi asumisviihtyisyys ja tiedon luoma motivaatio oman talon kunnossapitoon.

Näin on saatu yksiin kansiin kaksi rakentamisen kestävän kehityksen kannalta tärkeää kokonaisuutta. Valvontaosion tarkoitus on tehdä rakentamisen ja remontoinnin toteuttamisvaiheesta kontrolloitua ja laadultaan hyvää. Huoltokirja taas antaa asukkaalle mahdollisuuden pitää yllä tätä hyvin toteutettua rakennusta ja seurata asumisen kustannuksia.

Kirja on tilattavissa mm. Rakennustutkimus RTS Oy:n kautta; puh. 09 540 7310 / tilaukset.

Mitä vanhan talon huoltokirjassa pitäisi olla?

Vaikka koko rakennuksen käyttöikätavoitteena onkin ainakin 100 vuotta, eivät kaikki yksittäiset rakennusosat kestä niin kauaa. Huoltokirjassa tulisikin olla laajimmille ja kustannuksiltaan suurimmille rakennusosille, kuten runkorakenteelle, vesikatolle tai lämmitysputkistolle asetetut realistiset käyttöikätavoitteet. Tämä ei tarkoita mainitun ajan pituista takuuta kyseisille rakennusosille riippumatta asukkaan toiminnasta vaan kertoo asukkaalle, kuinka pitkään kyseisten rakenteiden on tarkoitettu asianmukaisella huollolla ja hoidolla kestävän käyttökuntoisina. Lisäksi kyseisille rakennusosille tulisi olla määritelty arvioidut kunnossapitojaksot. Tämä tarkoittaa esimerkiksi, että on arvioitu ulkoseinien tarvitsevan huoltomaalausta kahdeksan vuoden välein ja kokonaan uuden maalin viidentoista vuoden välein jne. Kaiken tämän tarkoitus on auttaa asukasta arvioimaan ja vertailemaan remontointivaiheessa eri vaihtoehtoja niiden pitkäikäisyyden ja käyttökustannusten kannalta sekä suunnittelemaan omakotitalon hoidosta aiheutuvia kustannuksia pidemmällä tähtäimellä.

Huoltotaulukko

Huoltotaulukon päätehtävä on muistuttaa talon asukasta säännöllisin väliajoin toistuvista kiinteistön huoltotehtävistä. Nämä tehtävät eivät oikeastaan ole riippuvaisia siitä asutaanko vanhassa vai uudessa talossa. Taulukossa tulisi olla esim. sarakkeet päivä- ja viikkotehtäville ja vuosittain suoritettaville tehtäville. Tämä antaa asukkaalle ohjeellisen tiedon siitä, kuinka usein ja mihin aikaan vuodesta kyseiset huoltotoimet tulisi suorittaa. Tärkeää on kuitenkin huomata sana ohjeellinen, koska esim. käyttötottumukset ja vaihtelevat olosuhteet vaikuttavat suuresti monen toimenpiteen ajoitukseen. Niinpä huoltotaulukkoa ei olekaan tarkoitettu orjallisesti ja vasten asukkaan parempaa tietoaan toteutettavaksi vaan lähinnä muistin virkistämiseksi ja ohjenuoraksi omakotitalon huoltotöissä, ettei mikään olennainen, kuten esimerkiksi nuohous, pääsisi unohtumaan. Sarake, johon toimenpiteen tekijä merkitsee päivämäärän ja puumerkkinsä, auttaa myös muistamaan milloin kyseinen asia on viimeksi tehty.

Kulutusseuranta

Huoltokirjassa pitää siis olla paikka sähkön, veden ja lämmitysenergian (mielellään myös polttopuun) kulutusseurannalle. Tämä on tärkeää taloudelliseen ja ympäristöystävälliseen asumiseen kannustettaessa. Samalla kertyy mielenkiintoista dokumenttia, josta voi seurata kulutusten kehittymistä ja yrittää itse vaikuttaa niihin. Tällä asiakirjalla voidaan myös taloa myytäessä osoittaa talon käyttökulut ostajaehdokkaille. Asia, josta yhä useammat ovat kiinnostuneita hankintapäätöstä tehdessään.

Pintarakenteet ja -materiaalit

Käytäntö on osoittanut, että ihmiset eivät muutaman vuoden kuluttua rakentamisesta tai remontoinnista muista, mitä materiaaleja ovat käyttäneet saati sitten tuotteiden kauppanimiä tai värikoodeja. Maalipurkkeja tai tapettien etikettejä on vaikea säilyttää, eikä valmiista pinnasta ole helppoa tai järkevää ottaa näytteitä mukaan, kun seuraavan kerran olisi tarvetta hankkia esimerkiksi ”sitä samaa väriä, mitä kammarissakin on”.

Näitä ongelmia varten tulisi huoltokirjassa olla pintamateriaalitaulukoita, joihin asukas jo rakennus- tai remontointivaiheessa voisi merkitä käyttämänsä tuotteen. Tällainen taulukko pitäisi olla jokaisesta huonetilasta erikseen ja lisäksi talon ulkopinnoista omansa. Uuden talon huoltokirjasta poiketen myös piilossa olevista rakenteista tulisi vanhan talon kyseessä ollessa olla oma materiaali- ja rakentamistapaselostus.

Talotekniikan ohjeet ja korjauspäiväkirja

Remontoijan tulee vaatia tavarantoimittajilta ja urakoitsijoilta tuotekohtaiset hoito-, huolto- ja kunnossapito-ohjeet, jotka liitetään huoltokirjaan tai sen yhteyteen. Lisäksi huoltokirjassa olisi oltava korjauspäiväkirja, jotta asukkaat voisivat vapaamuotoisesti merkitä ylös esimerkiksi talossa tehtyjen muutostöiden ajankohtia ja sisältöjä sekä mahdollisten takuuaikojen umpeutumisia.

Urakoitsijoiden ja tavarantoimittajien yhteystiedot voivat olla kirjattuna omaksi luettelokseen tai liitettynä kirjan perään, missä on tilaa myös muistiinpanoille ja huomioille, joita asukkaat itse pitävät tärkeinä. Tähän yhteyteen voisi vanhojen rakennusten kyseessä ollessa myös liittää talon aikaisemman historian aikaisempine asukkaineen niin pitkältä ajalta kuin se on selvillä. Tällainen historian tutkiminen voi muodostua jopa mielenkiintoiseksi harrastukseksi, vaikkei enää teknisessä mielessä asukasta palvelisikaan. Kyllähän vanhassa talossa asumisen viehätys suurelta osin kuitenkin perustuu sen historiaan eikä rakenteiden fysiikkaan.