|
Vanhoissa taloissa yksi teknisesti jälkeenjääneimmistä asioista on yleensä ilmanvaihto. Aikaisemmin uskottiin vakaasti painovoimaiseen ilman vaihtumiseen, mikä perustui paljolti rakenteiden vuotokohtien kautta tapahtuvaan luonnolliseen ilman vaihtumiseen. Nykyiset uudet ja peruskorjattavat talot tehdään rakenteeltaan niin tiiviiksi, että ilman luonnollinen vaihtuminen on lähes mahdotonta. Hallittu ja tehokasilmanvaihtuminen vaatiikin onnistuakseen koneellisen ratkaisun.
Ilmanvaihto ja energiankulutus
Nykyaikaiset talot pyritään rakentamaan mahdollisimman tiiviiksi. Tästä seurauksena on ollut se, että ilmanvaihdon osuus talon energiankulutuksesta on jatkuvasti kasvanut. Ilmanvaihdon kautta talosta haihtuu taivaalle noin kolmannes talon kokonaisenergiankulutuksesta. Ratkaisu tähän ongelmaan ei ole ilmanvaihdon pienentäminen vaan lämmöntalteenottolaitteiston hankinta. Esimerkiksi sähkölämmitteisessä talossa lämmönvaihdin säästää sähkölaskussa keskimäärin noin 15 %. Lämmöntalteenoton vaihtoehtona on lämpöpumpun liittäminen poistoilmaan. Lämpöpumpun avulla talosta poistuva ilma on jopa pakkasen puolella ja lämpö on siirretty edelleen talteen esimerkiksi uuteen sisään puhallettavaan ilmaan tai käyttöveteen. Nykyisin tarjottavat järjestelmät mahdollistavat erittäin tehokkaan lämmön talteenoton, joilla kokonaisenergiankulutusta voidaan alentaa todella merkittävästi.
Näkymätön elementti
Ilmanvaihtoon satsaaminen on paljolti kiinni siitä kuinka tärkeänä asukas ymmärtää hyvän ilmanvaihdon merkityksen. Rakennusvaiheessa kustannuksia usein pyritään säästämään ja tässä ilmanvaihto näkymättömänä asiana on usein häviäjä. Viisas rakentaja kuitenkin ymmärtää ilmanvaihdon merkityksen asumisviihtyvyyden osana. Tämän lisäksi ilmanvaihdolla on varsin keskeinen merkitys myös asumisen terveellisyyteen ja jopa turvallisuuteen. Huonosti toteutettu ilmanvaihto kun voi koitua jopa koko talon kohtaloksi homehtuvina kylpyhuoneina jne.
Suunnittele huolellisesti
 Ilmanvaihdon suunnittelun lähtökohtana tulee olla riittävä ilman vaihtuminen kaikissa asumiseen käytettävissä tiloissa. Ohjeellisena arvona tulee ilman vaihtua koko asunnosta kerran kahdessa tunnissa. Erityisen tärkeätä ilman vaihtuminen on tiloissa, joissa oleskellaan paljon: olohuoneessa ja makuuhuoneissa sekä tiloissa, joissa syntyy ilman epäpuhtauksia: keittiö, wc, vaatehuoltohuone. Lisäksi hetkittäinen voimakas ilmanvaihdon tarve on tiloissa, joissa käsitellään paljon vettä, kuten pesuhuone ja sauna.
Ilmanvaihto toteutetaan tyypillisesti siten, että ns. likaisissa tiloissa (kph, vh, wc, keittiö) on poistoilmapisteet. Näihin tiloihin aiheutetaan alipaine, jotta tilojen epäpuhtaudet saadaan johdettua suoraan ulos. Likaisiin tiloihin tulee korvaus ilmaa muista tiloista.
Hyvä ilmanvaihtosuunnitelma edellyttää, että myös poistoja vastaavat korvaus ilmareitit ja -määrät ovat hallinnassa. Korvausilmalle on järjestettävä asialliset ja riittävän suuret tulopisteet ja sijoitettava ne niin, että ne eivät talvellakaan kovan pakkasen aikana heikennä asumisviihtyvyyttä. Mitä suurempi määrä korvausilmapisteitä on olemassa, sitä pienemmät ovat yhden pisteen läpi tapahtuvat virtausnopeudet. Korvausilman sekoittuminen huoneilmaan on tapahduttava siten, että kylmä ilma ei suoraan pääse painumaan lattialle. Tästä syystä korvausilman ottoaukot on hyvä sijoittaa esim. lämmityspattereiden yläpuolelle, jossa lämmin ilmavirta nousee ylöspäin ja sekoittuu kylmään tuloilmaan.
Jokaisessa asumista palvelevassa tilassa tulee olla järjestetty raitisilmanreitti ja vastaavasti myös reitti ilman poistumiselle. Tyypillisesti poistoreitiksi on suunniteltu oven alta tapahtuva ilman vaihtuminen. Ilman vaihtuminen on tätä kautta kuitenkin yleensä riittämätöntä vähäisen paine eron vuoksi, jolloin makuuhuoneen ilma muuttuu aamuun mennessä yleensä erittäin tunkkaiseksi. Tähän on kuitenkin olemassa halpa ratkaisu, oven kun voi myös jättää auki.
Painovoimainen ilmanvaihto
Tämä ratkaisu ei tarvitse erillisiä koneita, tosin yleensä tähänkin järjestelmään liittyy liesituuletin, jolla keittiön käryt voidaan poistaa. Ilman vaihtuminen perustuu ulko- ja sisäilman lämpötilaeroihin ja hormiston luomaan paine-eroon eli ns. savupiippuvaikutukseen. Painovoimaisen ilmanvaihdon ongelma on sen vaikea säätö, Ilman vaihtuminen riippuu paljon ulko- olosuhteista, joihin asukas ei voi vaikuttaa. Kesäaikaan, jolloin ulko- ja sisäilman lämpötilaerot ovat pienet, runsas ikkunoiden ja ovien kautta tapahtuva tuulettaminen on tarpeen.
Painovoimaisen ilmanvaihdon puutteet tulevat kärjistettynä esiin mm. pesutilojen yhteydessä. Runsaan veden käytön jälkeen pesutilat voivat pysyä kosteina, koska painovoimaisella ilmanvaihdolla ei saada aina aikaan tehokasta kuivatusta. Saunan jälkilämpö auttaa tilannetta huomattavasti, jatkuvalämmitteisessä kiukaassa kannattaakin lisätä muutama klapi pesään vielä saunomisen päätyttyä. Tuuletusikkunoita kannattaa pitää olosuhteiden salliessa auki, myös pesutilan poistoventtiiliin sijoitettu pieni sähkötuuletin auttaa asiaa huomattavasti.
Kylmiltään käyttöön otettavan mökin kuivattamisessa tulisija on oiva apu, sillä lämmöntuoton lisäksi tulisija vaihtaa polton aikana myös tehokkaasti sisäilmaa. Toinen hyvä ilman vaihtaja on kattoikkuna. Kun kattoikkuna sijaitsee korkealla, katon lappeella syntyy lattiapintaan nähden luonnollinen paine-ero joka vaihtaa ilmaa tehokkaasti. Hellepäivänä ilman vaihtaminen kattoikkunan kautta onnistuukin hyvin, mutta sateella kattoikkunan auki pitäminen ei tunnu mielekkäältä.
Koneellinen poisto ilman lämmön talteenottoa
 Tässä järjestelmässä poistoilma puhalletaan ulos kanavia myöten, mutta korvausilma otetaan sisään paine-eroon perustuen. Järjestelmä edellyttää kuitenkin hyvää suunnittelua ja tiivistä taloa, jotta korvausilma todella tulee sille järjestettyjä reittejä pitkin eikä hallitsemattomasti rakenteiden läpi erilaisista epätiiviyskohdista.
Hyvä poistoilmajärjestelmä toteutetaan siten, että jokaisessa huonetilassa on oma poistoilmaventtiilinsä ja korvausilmalla on huonekohtaiset tulopisteensä. Näin järjestelmää voidaan myös ohjata tilakohtaisesti ja ilmanvaihtomäärät ovat hallittuja.
Koneellinen tulo- ja poistojärjestelmä
Koneellisessa tulo- ja poistojärjestelmässä sekä tulo- että poistoilma johdetaan tilakohtaisesti kanavia pitkin. Järjestelmä on tarkasti säädettävissä huonetiloittain, jolloin ilmanvaihtomäärät voidaan suunnitella tilan käyttötarkoituksen mukaisesti. Koneelliseen tulo- ja poistoilmajärjestelmään liitetään yleensä myös lämmön talteenotto. Lämmönvaihdin esilämmittää tuloilmaa ja jäädyttää samalla poistoilmaa. Näin saadaan huomattava osa ilmanvaihdon kuluttamasta hukkalämmöstä talteen.
Sisäilman epäpuhtaudet
Sisäilmassa on monenlaisia ulkoa tulevia epäpuhtauksia, mutta ihminen itse on kaikkein suurin sisäilman pilaaja. Yksi henkilö hengittää vuorokaudessa keskimäärin noin 10 m3 ilmaa. Muita sisäilman epäpuhtauksia ja epäpuhtauslähteitä asukkaiden lisäksi ovat mm. huonepöly, lemmikkieläimet, ulkoa tulevat epäpuhtaudet, ruuan valmistuksessa syntyvät käryt sekä erilaiset päästöt rakennusaineista ja huonekaluista.
Oikea käyttö ja säännöllinen huolto
Nykyaikaisen ilmanvaihtolaitteiston käyttöön liittyy laitteiston jatkuva ja säännöllinen huolto sekä järjestelmän oikeaoppinen käyttö. Hyvin merkittävä osa ilmanvaihdossa koetuista vioista johtuu itse asiassa käyttö- ja huoltovirheistä. Ensimmäinen käyttövirhe tehdään usein jo käyttöönottovaiheessa, kun laitteiston huonekohtainen säätö jää tekemättä. Huonekohtainen säätö vaatii ammatti- ihmisen mittalaitteineen eikä se onnistu maallikolta tai näppituntumalla.
Ilmanvaihtoa käytetään usein epäsäännöllisesti, teho on liian pieni tai laitteistoa pidetään vain ajoittain päällä. Koneellinen ilmanvaihto on kuitenkin suunniteltu siten, että sen tulee olla jatkuvasti päällä. Jo lyhytaikainenkin (muutama päivä tai viikko) katkos ilmanvaihdossa saattaa aiheuttaa esim. homeen muodostumista.
Eräs tyypillinen käyttövirhe on kanaviston tai venttiilin tukkiminen häiritsevän vedon vuoksi. Varsinkin rivitaloissa esiintyy usein tilanne, jossa huoneiston oleskelutilojen ainoa raitisilmaventtiili aiheuttaa talviaikana voimakkaan vedon tunteen. Tällöin asukas luonnollisesti sulkee venttiilin sillä seurauksella, että korvausilman luonnollinen pääsy huonetiloihin estyy kokonaan.
Ilmanvaihtolaitteisto vaatii myös säännöllistä huoltoa: laitteistossa tai kanavistossa olevia suodattimia on vaihdettava tai ainakin puhdistettava säännöllisesti ja ilmanvaihtoputket tulisi nuohota noin 10 vuoden välein. Todellisuus myös tässä asiassa on kuitenkin varsin koruton: 10 vuotta vanhoissa omakotitaloissa vain 14 %:ssa putket on nuohottu. Lisäksi olisi poistoilmaventtiilit puhdistettava vähintään kerran vuodessa, keittiössä useamminkin, koska siellä poistoilma on rasvaista. Keittiön venttiili sijaitsee usein liesikuvun tai -tuulettimen yhteydessä. Liesikupu sisältää myös ns. rasvasuodattimen. Tämä suodatin pitää pestä riittävän usein, vähintään kahdesti vuodessa.
|
Ilmanvaihto 
